Huomatkaa muuten, että Goldfingerissä Jameksi on siirtynyt pois avoimesta päin naamaa vittuilusta hieman hienovaraisempiin konsteihin. Kun aikaisemmissa kamppailuissa Bond solvaa sekä Dr. Nota että myös Red Grantia aivan suoraan seinähulluiksi, tässä leffassa vain virnuillaan, lainataan escorttia (naista, ei autoa), nöyryytetään golfissa jne. Largolle sitten enää vain vähän piruillaan haamusta olkapäällä ja leikitään haulikolla, ja Bloffen kanssa ollaankin jo enemmän keskitytty itse matsiin, kuin vastustajalle huuteluun. Hieno ja aliarvostettu kehityskaari.
Palataan vielä tähän suorien lainausten muodossa.
Dr. No:lle (spoilerivaroitus!) Bond siis heittää tänään:
"World domination, the same old dream. Our asylums are full of people who think they're Napoleon. Or god."
Ja viime viikolla Grant sai kuulla kunniansa näin: "
Tell me, what lunatic asylum did they let you out of?"
Huomaatte selvästi saman teeman toistuvan. Herää jopa kysymys, mistä mielisairaalat putkahtavat aina ensimmäisenä Jameksin mieleen?
Mutta! Vanhoihin tapoihin palattiin uudelleen vielä kylmänviileästi Brosnanin kakkosessa, kun Carver referoi stealth-aluksella kiinni jääneelle Bondille omat suunnitelmansa.
Huominen ei koskaan kuole: "
You really are quite insane."
Bond käyttää myös kahteen kertaan elokuvasarjassa erästä toista herjaa. Tässä ottavina osapuolina ovat Scaramanga sekä Koskov ja yllättävästi molemmissa tilanteissa asetelma on samanlainen, kuin kaikissa aikaisemmin listatuissa "sä oot hullu"-tilanteissa. James on joutunut tai on antautunut vastustajansa armoille, eikä pystyisi sillä hetkellä mitenkään estämään sitä, jos "isäntä" päättäisi hänet siltä istumalta tappaa. Taattua clutch-kamaa siis ja tappionkaan häämöttäessä ei pelihuumori kärsi.
Kultainen ase:
"There's a useful four letter word, and you're full of it."
Vaaran Vyöhykkeellä:
"We have an old saying too, Georgi. And you're full of it."
Useimmille ehkä tulee tässä vaiheessa mieleen Max Zorin, joka on Bond-pahisten harvoja todellisia psykopaatteja erään arvovaltaisen Bond-tutkijan tälle palstalle julkaistun analyysin mukaan. Pettikö Bondin itsehillintä sitten Zorinin kanssa, kun kyseessä on ollut eräänlainen sairaan pahuuden ruumiillistuma? Ei varsinaisesti, vaan comebackit ovat olleet varsin hienovaraisia. Henkilöön on kuitenkin menty alkuvuosien hengessä, eli Jatkoajan sääntöjen §5 rikkomisesta saattaisi tulla viikon kakku.
Kuoleman katse:
(Bondin jäätyä nalkkiin laukkakisan ja Sir Tibbettin murhan jälkeen)
Bond:
"My department knows I'm here. When I don't report, they'll retaliate."
Zorin:
"If you're the best they've got, they're more likely to try and cover up your embarrassing incompetence."
Bond:
"Don't count on it, Zorin."
Zorin:
"Ha ha, you amuse me, Mr. Bond."
Bond:
"It's not mutual."
(kun Zorin ampuu Howen Stacyn työpaikalla nokkelan sana-assosiaation kanssa)
Howe:
"But that means I would have to be..."
Zorin:
"Dead!" [ampuu Howen] "That's rather neat, don't you think?"
Bond:
"Brilliant. I'm almost speechless with admiration."
Zorin:
"Intuitive improvisation is the secret of genius."
Bond:
"Herr Doktor Mortner would be proud of his creation."
Tässä vaiheessa oli täysin selvää, että Mooren Bondin kanssa ei pahiksille voinut jäädä viimeistä sanaa. Conneryn loppupuolelta alkanut kehitys oli saavuttanut huippunsa. Dalton ja Brosnan hallitsivat myös sanan säilän, mutta käyttivät herkullisimmat sutkautukset yleensä itsekseen tai liittolaisilleen, mutta eivät suoraan varsinaisen pahiksen naamalle. Tositilanteessa teot korvasivat useimmin sanat.
Craigin inkarnaatiota en lähde tässä vielä perkaamaan, sillä hahmo oli rebuildin vuoksi niin erilainen aikaisempiin ykkössenttereihin verrattuna (todellinen syy on oman ajan loppuminen taas kesken), mutta ehkä hänelle voitaneen pyhittää viesti joskus myöhemmin.