Italia vs Albania. Ottelu, jossa kyse ei ole vain jalkapallosta, vaan myös jostain muusta. Ehkä ylenkatseesta, kansallistunteista, historiasta, ehkä nöyryydestä ja ehkäpä niiden lisäksi myös pelistäkin.
Albania on ollut vuosituhansia Italian ei välttämättä takapiha, vaan se huussin alunen. Vaikka illyrialaiset heimot joskus 2000 vuotta sitten pieniä kahakoita kävivätkin Roomaa vastaan, oli ero naapureiden välillä ammottava. Toisessa asui kulttuuri, taide, hienostuneet elämäntavat ja historian dominoivin sotilasmahti. Toisessa kyyhöttivät ryysyläiset vuorenrinteiden pensaikoissa. Rooman jälkeen saapuivat hallitsijoiksi Venetsia ja sen jälkeen muslimit.
Rauhanuskontoa pakeni Albaniasta Italiaan noin kolmasosa väestöstä ja sen kauden veriset jäljet näkyvät yhä, ja jopa Suomessa. Vuosisataisten pikku kähinöiden jälkeen seurasi Italian miehitys kahdessa vaiheessa ja Mussolinin koominen nukkefasismin aika. Jotta ajat eivät ainakaan paremmiksi muuttuneet, seuraava vaihe oli tietysti kommunismi. Maa, jossa on edelleen 800 000 bunkkeria ja lähes yhtä paljon kommunisteja kuin Suomessa. Albaniassa on sivistyksen onneksi kommunisteista päästy eroon.
Nykypäivänä albaanit ovat Italian suurin kansallinen vähemmistö. Muuttoliike alkoi raivokkaana heti veriesiripun sorruttua. Nimellisesti ystävällisten suhteiden taakse kätkeytyy myös pimeydessä käytävä sota. Sota maailman väkivaltaisimman rikollisorganisaatio Albanian mafian ja Italian satoja vuosia vanhojen ja yhteiskuntaan soluttautuneiden Ndranghetan etc välillä. Kumpi hallitsee Euroopan huumereittejä?
Italia voittaa 1/2-0. Naapureiden väliseen historiaan kirjoitetaan uusi luku, jonka henki on sama kuin se on ollut tuhansia vuosia.