Turisteilla näkyi, paikallisilla ei. Sen sijaan Bolognassa esim. Bologna FC:n värejä näkyi paljon enemmän kuin Azzurrin. Mutta Italiassahan seurajoukkueet merkitsevät paljon enemmän kuin maajoukkue. Ja itselläni taas aivan päinvastaiset muistikuvat Suomen EM-kisadebyytistä. Paitoja ja huiveja oli melkein joka toisella vastaantulijalla. Näin siis Helsingissä ainakin. Riippuu varmaan hyvin pitkälti missä liikkuu vai liikkuuko missään.Todella mielenkiintoista, mikä myös kertoo että joka maassa omat tapansa. Kansainvälisiin kuviin mielellään otetaan näitä juhlivia massoja, mutta eivät selvästikään kaikkialla ole niin iso juttu. Ilmeisesti ei myöskään Azzurrin sinisiä paitoja juuri katukuvassa näkynyt? Muistan kolme vuotta sitten harmitelleeni, kun kun Suomen historiallinen EM-kisadebyytti ei liiemmin näkynyt pelipaitoina katukuvassa, siinä missä Ruotsissa näytti joka toisella olevan blågulaa yllään.
Mutta Italiassahan seurajoukkueet merkitsevät paljon enemmän kuin maajoukkue.
Sama. Paidat olivat jatkuvasti loppuunmyytyjä ja meinattiin jäädä ilman, mutta yllättäen Woltin kautta saatiin tilattua juuri ennen avauspeliä.Ja itselläni taas aivan päinvastaiset muistikuvat Suomen EM-kisadebyytistä. Paitoja ja huiveja oli melkein joka toisella vastaantulijalla. Näin siis Helsingissä ainakin.
Hyvä viesti. VAR on ollut selkeä toppi näissä kisoissa, varsinkin kun muistetaan vuosien varrella tilanteita joissa VAR on ollut floppi. Näissä kisoissa se on toiminut loistavasti.En nyt nyt kyllä ihan sisäistä mikä vika sinällään on videotarkistuksissa, säännöissä (sekä videotarkistusten säännöissä) toki voi olla ja on, mutta sitä kun muistaa erinäisiäkin ratkaisevia järjettömyyksiä takavuosilta niin eipä niitä tule yhtään edes alusta ikävä.
Eiköhän nämä tule vähenemään ajan saatossa, kun jalkapallon evoluutio kehittyy. Nyt pelaajat eivät vielä hoksaa pitää käsiä täysin kiinni kropassa puolustustilanteissa, vaan kädet lentelevät välillä aivan missä sattuu.Käsivirheet nähdään kyllä nauhalta ärsyttävän usein, pilkkuja tulee liikaa omaan makuun.
Sekin on kyllä hauska kun puhutaan siitä onko käsi ”luonnollisessa asenossa” pelitilanteessa.Nyt pelaajat eivät vielä hoksaa pitää käsiä täysin kiinni kropassa puolustustilanteissa, vaan kädet lentelevät välillä aivan missä sattuu.
Riittää kun on Cristiano Ronaldo. Aina ollut hyvä ponnistamaan kädet alhaalla ja parhaimmillaan aika kiinni kropassa. Ainakin oli muutama ikävuosi sitten. Vaikka välillä mestarikin joutuu tietysti hakemaan käsillä parempaa tasapainoa.Aika seppä saa olla jos pystyy hyppäämään kädet kiinni vartalossa.
Kyllähän VAR ärsyttää, mutta uskoisin, että n. 75 % VAR-hylätyistä paitsiomaaleista olisi liputettu ja n. 25 % VAR-hyväksytyistä melkein paitsiomaaleista olisi liputettu. Uskoisin myös, että VAR:n takia voi hyökkääjät pelata lähempänä linjaa.
Käsivirheet nähdään kyllä nauhalta ärsyttävän usein, pilkkuja tulee liikaa omaan makuun.
En nyt nyt kyllä ihan sisäistä mikä vika sinällään on videotarkistuksissa, säännöissä (sekä videotarkistusten säännöissä) toki voi olla ja on, mutta sitä kun muistaa erinäisiäkin ratkaisevia järjettömyyksiä takavuosilta niin eipä niitä tule yhtään edes alusta ikävä.
Voi olla, että omat muistikuvani ovat menneet sekaisin, mutta muistan jonain Suomen pelipäivänä tehneeni laajan kävelykierroksen Helsingin keskustassa ja pohtineeni, miten harva haluaa tunnustaa väriä. Radanvarren lähiössä vielä harvempi. Yhtä lailla parvekkeille kisojen ajaksi laitetut liput eivät ole juuri tänne rantautuneet.Sama. Paidat olivat jatkuvasti loppuunmyytyjä ja meinattiin jäädä ilman, mutta yllättäen Woltin kautta saatiin tilattua juuri ennen avauspeliä.
Tää on kyllä eriskummalista. Muistan pyöräilleeni Ruskeasuolta Arabiaan katsomaan Suomi-Venäjä ottelua, ja valehtelematta vähintään joka viidennellä oli jotain Suomi-fanikamaa yllään. Kaksissa liikennevaloissakin joku pikkupoika kommentoi omaa huiviani ja heitettiin kivet ja toivotettiin tsempit Suomelle. Se oli hienoa aikaa. Puhumattakaan Tanska-ottelun jälkeisistä meiningeistä. Jengiähän oli torilla lähes yhtä paljon kuin Suomen voittaessa MM-kultaa Jääkiekossa. Soihdut paloivat ja laulut raikasivat. Mulla oli tuolloin eräs Saksalainen ystävä vierailemassa täällä vaihto-oppilaana (jota ei kiinnosta jalkapallo pätkääkään) ja hän äimisteli sitä miten iso juttu joku yksittäinen futispeli näytti Suomalaisille olevan. "So i guess you guys take the Euros pretty seriously", taisi olla hänen sanatarkka kommenttinsa.Voi olla, että omat muistikuvani ovat menneet sekaisin, mutta muistan jonain Suomen pelipäivänä tehneeni laajan kävelykierroksen Helsingin keskustassa ja pohtineeni, miten harva haluaa tunnustaa väriä. Radanvarren lähiössä vielä harvempi. Yhtä lailla parvekkeille kisojen ajaksi laitetut liput eivät ole juuri tänne rantautuneet.
Luonnollisestikaan futisfanin ei ole mikään pakko tälläytyä suosikkijengin vermeisiin ja pieniä asioitahan nämä ovat.
Toki maalia ei välttämättä tarvitse edes tehdä kuin vasta pilkkukisassa.