Sven-Göran Eriksson jättänyt jäähyväisensä.
Primella olisi nyt uunituore Sven-dokumentti, joka kertoo suurpiirteisesti Svenniksen matkasta Ruotsin metsäperältä Göteborgiin, Benficaan, Italiaan ja Englannin maajoukkueeseen. Samalla Svennis kirjaimellisesti jättää tuossa jäähyväisensä. Ihan perushyvä urheiludokkari, joka vain valitettavasti jätti tuon Svenniksen uran Notts Countyn jälkeen täysin mainitsematta. Mikä nyt tietysti on aika tavallista, mutta kun se olisi ollut se osa, mikä ei ole ihmisten kollektiivisessa muistossa ja tarinoita olisi varmasti ollut. Joten sinänsä sääli, vaikkakin ymmärrettävää, että keskitytään näihin huippuvuosiin.
On tuo aivan käsittämätön tuo nousu valmentajana. Degerforsissa kun voitti kolmostason mestaruuden, niin siirtyi pääsarjaan Göteborgiin. Siellä sitten sijoitukset 2,3,2,1, Ruotsin cupejakin tuli ja viimeisellä kaudella 81-82 se legendaarinen Uefa Cupin voitto, kun Hamburg kaatui kaksiosaisen finaalin toisessa osaottelussa Saksassa 0-3 ja yhteislukemat olivat täten Göteborgille 4-0. Sieltä seuraavaksi kaudeksi 82-83 kieltä osaamattomana valmentajana Benficaan. Siellä menestystä. Sitten lähes 15 vuodeksi Italiaan silloiseen maailman kovimpaan futissarjaan, vaikka kävikin hiljaisempien Roma ja Fiorentina pestien jälkeen taas Benficassa pyörähtämässä ennen kuin löysi ison luokan menestystä Sampdoriassa sekä Laziossa. Sieltä sitten Englantiin kultaisen sukupolven peräsimeen kokemaan jokaisessa arvoturnauksessa ehkä jopa huono-onnisiakin pettymyksiä ja hukattuja mahdollisuuksia, jollaisiin vain Englannin maajoukkueella tuntuu olevan kykyä.
Ei voi kuin hattua nostaa tuollaiselle tuhkimotarinalle vieläpä tuollaisena aikana kun futis ei ollut vielä ihan niin kansainvälistä kuin nykypäivänä. Vissiin oppi Italiassakin vähän playboyn tavoille ehkä. Nautti elämästä, mitä ei peitellyt. Tuollainen playboy-elämä ei vain kovin hyvin sopinut, jos sattui olemaan Englannissa median kiinnostuksen alla oleva henkilö 00-vuosikymmenellä, kun tabloidit salakuuntelivat. Hieman myös huvitti tuo legendaarinen 1-5 voitto Saksasta Saksan maaperällä, kun englantilaiset olivat "torilla" juhlimassa pelkkää karsintaottelun tulosta melkein kuin olisi maailmanmestaruus voitettu. Ja muistan itsekin, että Suomessakin se oli isosti esillä silloin.
Ja nytkö sitten tuli tätä kirjoittaessa tieto Sven-Görän Erikssonin kuolemasta... Ja kun Svenniksen valmennusuran käynnistänyt - ja hänen myöhempi apuvalmentajansa - Tord Grip oli Erikssonin valmentajaesikuva, niin vuorostaan Gripin inspiraationa oli mm. tietty Roy Hodgson. Ihan hauska ympyrä, joka vielä Englannin maajoukkueessa tietyllä tapaa sulkeutui.