Se mikä näissä nykyisissä "rahaseuroissa" helpottaa on se, ettei ne oikein herätä mitään emootioita. Nuorempana jopa symppasin pikkuveljeä Cityä, ja tuolla jopa useasti pelasin Football Managereissa yms. En tosin tiedä kehtaanko tätä ääneen myöntää.
Tällein vanhempana tunteita syntyy vähemmän ja niistäkin suurin osa on kaikuja lapsuus- ja nuoruuselämän tunnemyrskyistä. Lähes kaikki ikäluokkani suomalaisista jollain tasolla symppaa Liverpoolia ja Chelseaa. Omalla kohdalla nämä on ollut läsnä myös melko vahvasti kun oman jalkapallouran nousu ja tuho liittyi siihen kun Suomessa kuumeisesti etsittiin uutta Hyypiää. Tuolloin itse pääsin parempaan joukkueeseen mihin faktiset pelilliset kyvyt olisivat riittäneet, mutta samalla tuo lukitsi oman pelipaikkani toppariksi ja jälkikäteen ajatellen maalivahtina kyvyt olisivat varmasti pidemmälle voineet kantaa. Chelseaakin tuli tarkemmin seurattua, olinhan junnuna murtanut käteni Forsellin vetoa torjuessani. Tämä tarina tosin on hurjempi kun itse murtuma.