Huhheijaa mikä loppu Der Klassikeriin. Avopaikankin jo tuhrinut Modeste tasoittaa lisäajan viime sekunneilla hirveän paineen jälkeen ja Oliver Kahn putoaa penkiltä.
Hyvin harvoin itse otan kantaa tuomaritoimintaan, mutta onhan tuosta pakko nyt nostaa esille nuo Bellighamin ja Comanin tilanteet. Bellinghamilla keltainen alla, kungfu-potku Daviesia naamatauluun ekan puoliajan lopulla, ei mitään. Ei edes keltaista korttia. Joku voisi argumentoida, että tuo olisi ollut jopa suoran punaisen paikka, mutta nyt ei tullut edes sitä keltaista. Tuomari Aytekinilla ei sitten ollut kanttia heittää Bellighamia pihalle ja vaikuttaa tuolla tavoin ottelun kulkuun. Vastaavasti toisen puoliajan lopulla, Comanilla alla keltainen, vähän ajan päästä ottelun loppuhetkillä, vähän repimistä ja Comanille toinen keltainen, josta ajetaan ulos. Okei peli oli ihan loppuhetkillä tuossa (taisi olla 90min kohdalla), eikä se ottelu nyt tuohon ratkennut, mutta aika rajuja tuomioita, jos se Comanin kevyt repiminen oli toisen keltaisen paikka ja josta pystyi heittämään Comanin ulos, mutta Bellinghamin täysiä vetämä kärkkäri Daviesin naamataluun ei ollut sellainen, että kantti olisi Aytekinilla kestänyt. Käytännössä Dortmundin olisi pitänyt pelata koko toinen puoliaika miesvajaalla. Eiköhän ne viime kauden Bellinghamin kitinät lahjotuista tuomareista ole nyt makseltu takaisin kalavelkoina oikein korkojen kera.
Mutta joo, ei se peli tuohon ratkennut, joten ei siinä. Vaan Bayernilta nähtiin totaalinen henkinen luhistuminen ja mureneminen. Dorren 1-2 kavennusmaalissa Pavardin poikamainen höntyily ja merkkausvirhe, ja sitten lopun tasoitusosumassa Stanisici tarjoilee parhaat kevätjuhlaliikkeensä, kun Schlotterbeckilä on kaikki maailman tila ja aika A) ottaa pallo haltuun, B) rauhoittaa tilanne, C) nostaa pää ylös ja katsoa tilanne ja D) keskittää pallo takatolpalle. Ja tämä kaikki samalla, kun kukaan, siis kukaan ei ota tilaa ja aikaa pois, ja lähin mies Stanisic vetää jotain TOP5-kevätjuhlaliikkeitään, eikä mene mieheen kiinni. Ehkä tämä kollektiivinen murentuminen ja romahdus kuvastaa aika hyvin tällä hetkellä Bayernin joukkueen henkistä tilaa. Karmea vetäytyminen lopussa ja kilpikonnaan sykertyminen. Pelättiin voittoa, pelättiin tappiota.
Itse olin ennen peliä sitä mieltä, että se maju-tauon jälkeinen ns. uusi tuleminen ja Leverkusen sekä Plzen voittojen merkitys mitataan nyt. Nyt tavallaan lyötiin vähän palkeita tyhjäksi sekä imettiin ilmapallosta ilmat pihalle. Dortmundilta hieno nousu, josta saavat varmasti virtaa ja uskoa, jota käyttää jatkossa voimavarana, ja vastaavasti Bayernin maanantain aamupalsussa voi olla vähän myrtsimpää ilmettä ja kurtumpaa otsakulmaa. Huimaa draamaa kuitenkin tarjosi jälleen Der Klassiker. Ja kuten todettua, ei se tuohon Bellighamin tilanteeseen ratkennut. Jos viimeisellä 15 minuutilla johdat peliä 0-2, ja viimeisellä 15 minuutilla tuon johdon puppeloit ja paskot housuun, niin silloin vika löytyy jostain ihan muualta kuin tuomareista ja kannattaa katsoa syvästi ja harkiten peiliin.
Ja tässä tosiaan kuva vielä tuosta Bellinghamin ninjapotkusta, josta ei seurannut mitään:
Ja loppuun sitten vielä nuo Olli Kahnin penkiltä putoamiset. Oli sen näköinen, että tekisi mieli pelin jälkeen mennä koppiin sanomaan pari valittua tai välttämättä ei niin tarkoin valittua sanaa.