Jags

Habby · 25.01.2001 klo 16.49

Oletko lukenut uusinta Jääkiekkolehteä?
 
 Siinä oli juttu Viktor Tihnovista ja siinä yhteydessä oli myös lyhyt juttu Larionovin protestikirjeestä. Siitä saa sellaisen kuvan, että Kasatonov kääntyi Larionovia vastaan.
 
 Kuitenkin syksyllä kirjoittamassasi Fetisov-viestissä (Pesässä) sanoit että Kasatonov kääntyi nimenomaan Fetisovia vastaan.
 
 Voitko vielä kertoa miten se on? Oliko Jääkiekkolehden artikkelissa muita virheitä?
 
 Mitä mieltä olet doping-jutuista? Eikö se laske jonkin verran USSR:n arvoa?[addsig]

md17 · 25.01.2001 klo 18.59

En tiedä asiasta sen enempää, mutta muistan lukeneeni, että Fetisovin ja Kasatonovin välit olivat viileät/poikki vielä NHL-aikakaudellakin.

The Original Jags · 26.01.2001 klo 01.00

En ole lukenut juttua. Köyhällä opiskelijalla ei ole varaa maksaa tilausmaksuja.
 
 En usko, että Kasatonov kääntyi Fetisovia vastaan henkilökohtaisesti. Miehet olivat vuosikausia olleet parhaat kaverit ja lähes erottamattomat leireillä ja maajoukkueturnauksissa. Mutta kun välit alkoivat viilentyä vuonna 1984 Tihonovin erotettua Larionovin maajoukkueesta väliaikaisesti, Kasatonov asettui Tihonovin puolelle. Tämä oli ratkaiseva käänne miesten välien viilenemisessä.
 
 Ykkösviisikosta Tihonovia vastustivat voimakkaimmin juuri Larionov ja Fetisov. Sergei Makarov ja Vladimir Krutov olivat Larionovin ja Fetisovin puolella, mutteivat olleet kuitenkaan yhtä esillä. Kasatonov oli ainoa, joka avoimesti kannatti Tihonovia.
 
 Vuonna 1989 välit menivät lopullisesti poikki Tihonovin erotettua Fetisovin maajoukkueesta ja samalla ZSKA:sta. Fetisovin koko tulevaisuus jääkiekkoilijana oli vaakalaudalla. Tässä tilanteessa Kasatonov ja Fetisov eivät enää voineet olla samassa joukkueessa. Konflikti oli kasvanut liian suureksi. Miesten ystävyys oli loppunut jo vuonna 1984, mutta nyt he olivat toistensa vihamiehiä.
 
 Kasatonov oli aina Tihonoville läheisin maajoukkuepelaajista. Mutta Kasatonovilla oli kyllä oma lehmäkin ojassa. Jos Tihonov olisi voittanut taistelun, olisi Kasatonovin tulevaisuus ollut turvattu. Hänen ei olisi tarvinnut pelätä Siperiaa.
 
 Miesten välien viilenemisen huomaa muuten hyvin monissa tilanteissa, joissa ykkösviisikko teki maalin. Kasatonov luisteli aina suoraan vaihtoon muiden neljän jäädessä jäälle onnittelemaan toisiaan!
 
 Eripura vaikutti negatiivisesti N:liiton menestykseen vuoden 1984 jälkeen. N:liitto oli Tihonovin alaisuudessa vuosina 1978-1984 voittanut kaikki merkittävät turnaukset Lake Placidin olympiakisoja lukuunottamatta. Noita vuosia Larionov kuvaa kirjassaan jotenkin tähän tapaan: \"Kaikki tuntui kovin helpolta. Me vain voitimme ja voitimme. Uskoimme, ettemme enää koskaan voisi hävitä arvoturnausta.\" Tuota N:liiton joukkuetta pidetään todellisten asiantuntijoiden keskuudessa parhaana, mitä koskaan maailmassa on nähty kaikki järjestelmät huomioon ottaen.
 
 Mutta sen jälkeen ylivoima oli menetetty. N:liitto hävisi vuosien 1984 ja 1987 Kanada Cupit sekä vuosien 1985 ja 1987 MM-kisat. Tosin nuo Kanada Cup tappiot voidaan laskea paljolti erittäin puolueellisen tuomaritoiminnan piikkiin. Esim. vuoden 1984 välierän tuominnutta Terry Gregsonia Larionov arvosteli aika kitkerään tyyliin. Larionov aika suoraan sanoi tuomarin ojentaneen voiton isännille.
 
 Mutta ne MM-kisatappiot olivat N:liiton kaltaiselle joukkueelle anteeksiantamattomia. Vuonna 1985 se hävisi mitalisarjassa Tshekkoslovakialle ja keskinkertaiselle Kanadalle, vaikka oli ollut ylivoimainen alkusarjassa. Tosin sillä oli paljon epäonneakin lähinnä loukkaantumisten muodossa. Vuonna 1987 se hävisi mestaruuden nimettömälle Ruotsille, jota Tihonov ennen turnausta aliarvioi sanoin: \"Eihän tuo ole edes jääkiekkojoukkue!\" Ruotsi kuitenkin juhli mestaruutta kisojen jälkeen. Kanada lopulta varmisti N:liiton tappion häviämällä tahallaan Ruotsille 9-0. Ilman Sykora-skandaalia Ruotsi ei olisi edes pelannut mitalisarjassa.
 
 N:liiton ylivoiman menetyksen syyt olivat selvät. Ensinnäkin moni 1970-luvun ja 1980-luvun alun avainpelaaja oli lopettanut. Tretjak lopetti Sarajevon kisojen jälkeen. Poissa oli Spartakin mainio hyökkäysketju Kapustin-Shepelev-Shalimov, joka ratkaisi mm. vuoden 1981 Kanada Cupin. Poissa olivat vankat ja luotettavat puolustajat Valeri Vasiljev ja Sergei Babinov. Poissa oli maalitykki Nikolai Drozdetski, joka vuonna 1985 riitaantui Tihonovin kanssa ja jätti maajoukkueen ja ZSKA:n. Poissa olivat myös takavuosien luottomiehet Viktor Zhluktov, Helmut Balderis ja Golikovin veljekset. Uudet pelaajat eivät pystyneet paikkaamaan näiden legendojen jättämää aukkoa. Joukkue oli liikaa ykkösviisikkonsa varassa.
 
 Myös ykkösviisikon peli muuttui vuoden 1984 jälkeen. Tretjakin aikana se pelasi huippuhyökkäävään tyyliin riskejä kaihtamatta, mutta sitten se muutti pelitapaansa varmemmaksi, mutta samalla vähemmän hyökkääväksi. Myös riidat pelaajien ja valmentajan välillä aiheuttivat kismaa joukkueessa. Silti pelaajat eivät koskaan menettäneet ammattiylpeyttään, vaan pelasivat täydestä sydämestään valmentajan alaisuudessa, josta eivät pitäneet.
 
 N:liiton maajoukkue vuosina 1984-1989 oli edelleen paras maailmassa, mutta takavuosien ylivoima oli vain kadonnut. Muut eivät olleet niinkään saavuttaneet sen etumatkaa, vaan se oli itse taantunut.
 
 Tihonovin ura maajoukkueessa olisi muuten voinut päättyä jo vuonna 1981. N:liitto oli hävinnyt olympiakisat vuonna 1980, jota maan viranomaiset eivät hyvällä katsoneet. Neukut arvostivat olympiakisat kaikkien muiden turnausten edelle. N:liitto tosin voitti vuoden 1981 MM-kisat ylivoimaisesti (finaali N:liitto-Ruotsi 13-1!), mutta tästäkin huolimatta Tihonovin asema oli yhä epävakaa.
 
 Ennen 1981 Kanada Cupin finaalia Kanadaa vastaan osa maajoukkuepelaajista oli valmis häviämään finaalin tahallaan Tihonovin savustamiseksi ulos maajoukkueesta. Täytyy muistaa, etteivät neukut koskaan arvostaneet Kanada Cupia kovinkaan korkealle. Olympialaisissa vastaavasta ei olisi ollut puhettakaan. Tuolloin 23-vuotias Fetisov kuitenkin onnistui kuitenkin kääntämään joukkuetoveriensa pään. Joukkue pelasi finaalin tosissaan ja voitti turnauksen. Näin juuri Fetisov oli saattanut pelastaa Tihonovin nahan!
 
 Mitä tulee dopingiin, niin yhtään tapausta ei ole tullut vielä ilmi. En tiedä, mitä Kiekkolehti asiasta kirjoitti. Pitääpä lukea juttu. Ainoat juuri nyt mieleentulevat doping-tapaukset MM-kisojen historiassa ovat Suomen Stig Wetzell ja USA:n Bill Lindsay. Yhtään venäläistä tai tshekkiä ei ole jäänyt kiinni. Paljon on tietenkin ollut puhetta kommunistimaiden doppauksesta, mutta todisteiden puuttuessa kaikki spekulointi on turhaa. Jos pelaajat kerta doppasivat, miksei kukaan koskaan jäänyt kiinni? Uskon, että aika iso osa tässä on länsimaista propagandaa ja mustamaalausta, jolla \"pahat\" kommunistimaat yritettiin saada näyttämään huonolta muun maailman silmissä.
 
 Epämääräiset huhut ja todisteettomat väitteet eivät tee N:liiton voittojen arvoa yhtään pienemmiksi. Kyllä ne voitot saavutettiin ihan jollain muulla kuin pelaajien järjestelmällisellä doppauksella. Taitoa ei voi hankkia dopingilla. N-liitto tuotti kolmen vuosikymmenen ajan maailman taitavimmat jääkiekkoilijat. Se teki sen huomattavasti pienemmillä resursseilla kuin esim. Kanadalla oli. Vuonna 1981 N:liitossa oli vain 15 jäähallia ja n. 20,000 rekisteröitynyttä pelaajaa. Kanadassa vastaavat luvut olivat 3000 jäähallia ja yli puoli miljoonaa rekisteröitynyttä pelaajaa. Ero on valtava, kuten jokainen voi huomata. Silti sinä vuonna N:liitto voitti Kanadan parhaan joukkueen sen kotijäällä Montrealissa 8-1. Resursseihin nähden tulosta voidaan pitää ihmeenä.
 
 N:liiton piti kuroa Kanadan valtava materiaalinen etumatka kiinni harjoittelulla. Anatoli Tarasovin ja Arkadi Tshernyshevin 1940-luvun lopulla kehittämät sekä muiden huippuvalmentajien myöhemmin muokkaamat harjoittelu- ja pelisysteemit kantoivat hedelmää jo 1970-luvun alussa, kun N-liitto näytti että se oli saavuttanut NHL:n etumatkan kiinni vajaassa 25 vuodessa. 1970-luvun lopulla N:liitto meni pelillisesti ohi Kanadasta, jota ylivoimaiset voitot niin Challenge Cupissa kuin Kanada Cupissa todistavat.

Sly · 26.01.2001 klo 09.57

Noista käryäjistä sen verran että muistan heti ainakin Ulf Nilssonin kärynneen vuoden -74 kisoissa Suomen moken kanssa. Lisäksi ainakin Usan Corey Millen kärysi muistaakseni vuoden -89 kisoissa.

The Original Jags · 26.01.2001 klo 11.59

Sly,
 
 Olet oikeassa.
 
 Mitä se kertoo että kaikki kiinnijääneet ovat tulleet ns. länsimaista, mutta siitä huolimatta doppaus jääkiekossa liitetään yleensä aina ent. itäblokin maihin?
 
 NHLPA vasta kielsi pelaajiensa säännöllisen testauksen. Näyttävät olevan huolissaan mahdollisista käryistä. Kun katselee muutamia varsinkin raskaamman osaston NHL pelaajia, ei voi olla ajattelematta dopingin mahdollisuutta. Tämä selittäisi osittain myös viimeaikaisia järjettömiä väkivaltaisuuksia varsinkin ns. enforcereiden taholta (McSorley, May jne.). Dopinghan tunnetusti vaikuttaa fyysisen puolen lisäksi myös henkiseen puoleen. Pää saattaa mennä joskus sekaisin.
 
 Venäläisethän eivät koskaan syyllistyneet suoranaisiin törkeyksiin kiekkokaukalossa. He vain pelasivat kiekkoa siten kuten sitä kuuluu pelata. On mahdollista, että pelaajille on tarjottu pillereitä, joiden sisällöstä ei kuitenkaan ole tietoa. Jos niissä olisi ollut kiellettyjä aineita, ne olisivat tulleet esille IIHF:n testeissä. Yhtään käryä vain ei koskaan ilmaantunut.

Sly · 27.01.2001 klo 14.27

Tuota N:liiton joukkuetta pidetään todellisten asiantuntijoiden keskuudessa parhaana, mitä koskaan maailmassa on nähty kaikki järjestelmät huomioon ottaen.
 
 
 Voi olla. Fetisov ainakin taisi sanoa jossain haastattelussa että niiden vuoden -80 Olympiajoukkue oli ehkäpä niiden kaikkien aikojen joukkue. Tuossa joukkueessahan oli viimeistä kertaa Troikka Petrova yhdessä. Minä pidän ehkä vuoden -79 joukkuetta kaikkein nimekkäimpänä. Olihan siinä vuoden -80 joukkueeseen verrattuna vielä Jakusev, Kapustin, Lutchenko ja Zygankov lisänä. Vain Maltsev ja Fetisov olivat loukkaantumisten takia poissa. Eikös noiden vuosien -78 ja -84 joukkueet ole kuitenkin aika erilaisia? -78 joukkueessa on kuitenkin paljon pelaajia jotka lopettivat heti -80 luvun alkuun tai ainakin vuoteen -83 mennessä. Kuten esimerkiksi luottopelaajista Troikka Petrov, Vasiljev, Maltsev, Jakusev, Kapustin, Balderis ja Lutchenko. Itseasiassa niissä ei taida olla montakaan samaan pelaajaa Tretjakin, Fetisovin, Makarovin, Biljaletdinovin lisäksi? Ei taida olla oikein mielekästä puhua noista vain yhtenä
 joukkueena?
 
 
 
 Ohessa jutut mitä yksi tyyppi on kirjoittanut mainitsemistasi kisoista 1985 ja 1987.
 
 
 -85 kisat olivat yllätysten kisat. Neuvostoliitto voitti
 alkusarjan ylivoimaisesti puhtaalla pelillä ja murskaavalla
 52-8 maalierolla seitsemässä pelissä. Loppusarjassa ei
 alkusarjan pelejä kuitenkaan huomioitu ja kun Neuvostoliitto
 hävisi loppusarjassa yllättäen sekä Tsekkoslovakkialle että
 Kanadalle, putosivat he peräti kolmanneksi. Mestaruuden vei
 alkusarjassa vasta neljänneksi jäänyt Tsekkoslovakkia. Kanada
 otti hopeat. Kanada ylti parhaimpaan sijoitukseensa pitkään
 pitkään aikaan. Kanadalla oli joukkueessaan suuria NHL-tähtiä,
 suurimpana Mario Lemieux. Muita tähtiä olivat muun muassa,
 Steve Yzerman, Bernie Nicholls ja Scott Stevens.
 Tsekkoslovakkian suurin tähti oli maalivahti Jiri Kralik, joka
 pelasi unelmapelin loppusarjassa Neuvostoliittoa vastaan.
 Tsekkoslovakkia voitti jännittävän ottelun 2-1.
 Neuvostoliitolle Tsekkoslovakkia tappio tarkoitti myöskin 47:n
 tappiottoman ottelun putken katkeamista. Osasyynä tappioon voi
 pitää legendaarisen maalivahdin Vladislav Tretjakin
 lopettamista edellisenä vuonna. Usa oli neljäs. Suomi ei
 päässyt loppusarjaan, mutta voitti lohdutukseksi
 putoamissarjan, taakse jäi siis myös Ruotsi.
 
 
 87-kisat
 Neuvostoliitto pelasi 10 ottelua eikä hävinnyt niistä yhtään,
 silti mestaruuden vei Ruotsi. Neuvostoliitto voitti alkusarjan
 puhtaalla pelillä, mutta jäi loppusarjassa tasapeliin sekä
 Ruotsin että Kanadan kanssa. Kun Ruotsi pelasi taas tasan
 Tsekkoslovakkian kanssa päätyivät molemmat tasapisteisiin ja
 ratkaisijaksi nousi Ruotsin parempi maalisuhde, jonka
 Ruotsille antoi lahjaksi Kanada häviämällä niille 9-0.
 Neuvostoliitto jäi siis hopealle ja Tsekkoslovakkia sai
 pronssit Kanadan jäädessä loppusarjan viimeiseksi. Tihonov
 hävisi mestaruuden jo toisen kerran puhtaasti voitetun
 alkusarjan jälkeen kahden vuoden aikana (siis -85 ja -87
 kisat). Ymmärrettävää onkin ettei Tihonov pitänyt muutetusta
 pisteiden laskutavasta. Turnauksen jälkeen Tihonov sanoi
 asiasta näin: \"Tuskin kenellekään on salaisuus että uuden
 pistelaskutavan tarkoituksena on lisätä sattumanvaraisuutta\".
 Aikaisemmin loppusarjamaiden alkusarjan otteluiden pisteet
 olivat mukana, mutta uudessa pistelaskutavassa niitä ei
 laskettu mukaan vaan kaikki aloittivat nollasta pisteestä.
 -87 kisat ovat ne kisat joita sotki Miroslav Sikorasta
 syntynyt jupakka. Suomi hävisi alkusarjassa L-Saksalle, mutta
 koska sitä edusti saksalainen Miroslav Sikora, joka oli
 aikaisemmin edustanut Puolan nuorten maajoukkuetta, muutettiin
 Suomi ottelun voittajaksi. Jos päätös olisi jäänyt niin Suomi
 olisi noussut loppusarjaan, mutta Wienin alioikeus päätti
 kuitenkin niin että L-Saksa saa pitää voittonsa, johon myös
 IIHF suostui, ja niin Suomi putosi loppusarjasta. Suomi voitti
 alemman loppusarjan oli siten viides.

The Original Jags · 27.01.2001 klo 16.21

N:liiton joukkue vuosina 1978-1984 muuttui luonnollisesti jonkin verran. Tarkoitin lähinnä sitä, että näinä vuosina joukkueen iskukyky oli ehkä sen historian paras. Se oli murskaavan ylivoimainen MM-kisoissa ja pesi NHL:n parhaat joukkueet mennen tullen.
 
 Parasta Neuvostojoukkuetta on vaikea nimetä. Tuo vuoden 1979 joukkue on hyvä vaihtoehto. Sinä vuonna N:liitto ensin voitti NHL:n All Stars joukkueen New Yorkissa puhtaasti 6-0 ja sitten täydellisesti räjäytti pankin Moskovan MM-kisoissa (mm. päävastustaja Tshekkoslovakia kaatui 11-3). Joukkueella oli neljä kovaa hyökkäysketjua (Harlamov-Petrov-Mihailov, Kapustin-Zhluktov-Balderis, V.Golikov-A.Golikov-Makarov, Jakushev-Skvortsov-Gimajev) ja varmaotteinen ja fyysisesti voimakas puolustus (Babinov, Vasiljev, Biljaletdinov, Pervuhin, Tsygankov, Luchenko, Starikov). Ainoa puute oli tietysti Fetisovin ja Maltsevin puuttuminen.
 
 Itse kuitenkin nostaisin vuoden 1981 joukkueen vielä vuoden 1979 joukkueen edelle. N:liitto oli vuoden 1981 MM-kisoissa lähes yhtä ylivoimainen kuin omissa MM-kisoissaan 1979 ja murskasi Gretzkyn, Lafleurin ja kumppaneiden tahdittaman Kanadan Kanada-Cupissa. Vuonna 1981 Tretjak oli edelleen huippuvireessä. Puolustus rakentui uuden superparin Fetisov-Kasatonov ympärille. Kasatonov ei ollut mukana vielä 1979, kuten ei Fetisovkaan joka oli loukkaantunut. Muut parit olivat Babinov-Vasiljev ja Pervuhin-Biljaletdinov.
 
 Hyökkäyksessä nähtiin ensi kertaa uusi huipputroikka Krutov-Larionov-Makarov yhdessä 1981 Kanada Cupissa. Makarov oli ensi kertaa mukana jo 1978 ja Krutov 1980, mutta vasta 1981 Kanada Cupissa miehet laitettiin samaan ketjuun. Nuoresta Krutovista kasvoi heti maan kiekkoilun uusi supertähti, jonka nimeen maan valmentajat vannoivat. Larionov oli vielä tässä vaiheessa laitureidensa varjossa, vaikka pelasikin hyvin Kanada Cupissa.
 
 Kakkosketju oli Spartakin puhdas seuraketju Kapustin-Shepelev-Shalimov, joka oli ollut huipputehojas N:liiton mestaruussarjassa kaudella 1980-1981. Shepelev nostettiin maajoukkueeseen ensi kertaa 1981 MM-kisoissa jo 26 vuotiaana. Shalimov oli ollut mukana ensi kertaa 1975 voittaen heti MM-kisojen pistepörssin. Vuonna 1977 Shalimov putosi maajoukkueesta, noustakseen sinne uudelleen 1981 MM-kisoissa. Kapustin oli alunperin Krylja Sovjetovin pelaajia. Mutta kuten useimmat huippupelaajat, siityi hän armeijan keskusurheiluseura ZSKA:n joukkueeseen jo nuorena. Kapustin oli mukana MM-kisoissa ensi kertaa 1974. Hänestä odotettiin aikamoista supertähteä, ehkä jopa Valeri Harlamovin korvaajaa maajoukkueessa. Siihen Kapustin ei aivan yltänyt, vaikka pelasikin hienon uran (Kapustin on yksi MM-kisojen kaikkien aikojen parhaista pistemiehistä). Ketju oli hyvä jo MM-kisoissa, mutta Kanada Cupissa se todella pelasi itsensä läpi. Shepelevin puhdas hattutemppu (kolme maalia peräjälkeen) finaalissa Kanadaa vastaan on yksi kansainvälisen kiekkoilun urotekoja. Shepelev ratkaisi myös välierän Tshekkoslovakiaa vastaan kahdella maalillaan ja yhdellä syötöllään. Shepelev kuuluu kv. kiekkoilun tuntemattomiin suuruuksiin. Hän ei kerennät luoda pitkää uraa kv. tasolla, koska nousi maajoukkueeseen suhteellisen iäkkäänä. Mutta kyseessä oli yksi kiekkoilun historian taitavimmista keskushyökkääjistä.
 
 Kolmosketjuna oli V.Golikov-Maltsev-Drozdetski. Tämä ketju oli yllättäen N:liiton tehokkain 1981 MM-kisoissa. Tulokas Drozdetski pelasi itsensä kerralla huipulle virtuoosimaisen keskushyökkääjän Maltsevin rinnalla. Drozdetski oli alunperin Leningradin pelaajia, mutta sai yhdessä Aleksei Kasatonovin kanssa kutsun siirtyä Moskovaan syksyllä 1978. Drozdetskin nousu huipulle oli rakettimainen. Hänen olisi monen mielestä kuulunut olla Kasatonovin tapaan jo Lake Placidin Olympiajoukkueessa. Myöhemmin Tihonov itsekin myönsi tehneensä virheen jättämällä Drozdetskin ulos joukkueesta. Drozdetski oli isokokoinen ja nopea oikea laitahyökkääjä, joka oli erityisen hyvä kulmissa. Häntä oli vaikea laillisin keinoin saada irti kiekosta, niin vahva hän oli. Drozdetskin ura maajoukkueessa päättyi kuitenkin vuoden 1985 kisoihin. Boheemi Drozdetski ei koskaan sopeutunut ZSKA:n kovaan kuriin ja riitautui Tihonovin kanssa. Vuonna 1985 Drozdetski oli yksi N:liiton parhaita pelaajia MM-kisoissa, mutta valmentajan sana painoi enemmän. Drozdetski siirtyi takaisin Leningradin SKA:han ja ura maajoukkueessa päättyi siihen.
 
 Keskushyökkääjä Maltsev on yksi jääkiekon suurimmista nimistä kautta aikojen. MM-kisojen kaikkien aikojen pistepörssin kolmonen. 10-kertainen maailmanmestari. Moskovan Dynamon kaikkien aikojen suurin pelaaja. Huipputaitava, huipputyylikäs, virtuoosi...Maltsevin kohtalona oli aina vetää kolmosketjua maajoukkueessa, sillä hän ei uransa alkuaikaa lukuunottamatta koskaan pelannut ketjussa, joka olisi pysynyt pitkään yhdessä. Tuolloin Maltsev pelasi pari kautta Anatoli Firsovin ja Vladimir Vikulovin ketjussa. Firsov, tuo neuvostokiekkoilun priimustuote, oli ehkä ratkaiseva tekijä Maltsevin nousussa supertähdeksi. Vakavamielinen ja ahkera Firsov sai kuriin Maltsevin varsin vilkkaan luonteen, joka oli välillä tehdä Anatoli Tarasovin hulluksi.
 
 Mutta Firsovin lopetettua maajoukkueessa 1972 Maltsev jäi ikään kuin yksin. Hän yritti aina vetää kolmos/nelosketjun pelaajia omalle tasolleen, kun Petrov ja kumppanit pelasivat huippujen kanssa. Tämä huomioon ottaen Maltsevin kolmostila MM-pörssissä nousee vielä arvokkaammaksi.
 
 Ketjun kolmas lenkki oli Golikovin veljesten toinen puoli, Vladimir. Vladimir oli veljeksistä ehkä parempi ja pelasikin useammin maajoukkueessa kuin veljensä Aleksandr. Golikovin veljekset olivat myös Dynamon miehiä. He olivat myös aikanaan todellisia suurlupauksia, mutta ehkä eivät ihan nousseet niiksi tähdiksi kuin odotettiin. Silti kyseessä olivat todelliset huippupelaajat. Veljesten tähtihetki lienee ollut 1979 Challenge Cup. Monet pitivät Vladimiria koko ottelusarjan parhaana pelaajana.
 
 Nelosketju oli Homutov-Zhluktov-Skvortsov. Vasen laituri Homutov (joka tosin myöhemmin pelasi oikeaa laitaa Slava Bykovin ketjussa) oli myös tulokas vuoden 1981 MM-kisoissa. Homutov oli ZSKA:n miehiä ja junioritähti. Maajoukkueessa hän oli ensi kertaa vasta 19-vuotiaana. Homutov ei vielä 1981 ollut isossa roolissa maajoukkueessa. Siihen hän nousi oikeastaan vasta Bykovin ja Kamenskin ketjussa 1980-luvun puolenvälin jälkeen. Mutta silti hän oli yhtäjaksoisesti mukana maajoukkueessa vuosina 1981-1995. Väliin jäivät vain vuosien 1991 ja 1994 MM-kisat. Homutov oli pienikokoinen (vain 175 cm) ja varsin hennon oloinen pelaaja, mutta vähäisestä varresta löytyi yllättävän paljon liiketta ja papua tarvittaessa. Homutovilla oli valtavat jalkavoimat ja isotkin kaverit olivat monesti ihmeissään yrittäessään taklata pientä Andreita kulmissa. Homutov oli kiistatta 1980-luvulla aivan parhaita pelaajia maailmassa.
 
 Ketjun keskushyökkääjä Zhluktov oli Tihonovin luottamiehiä. Zhluktov pelasi ensi kertaa Tihonovin alaisuudessa 1976 Kanada Cupissa. Tuolloin N:liitto jätti puolet parhaista pelaajistaan pois ja se avasi tien monelle nuorelle näyttää kykynsä turnauksessa. Zhluktov oli yksi heistä. Eikä Zhluktov hullummin pelannutkaan. Mies vei turnauksen pistepörssin voiton Bobby Orrin nenän edestä. Tosin 6 pistettä (4+2) tuli ottelussa Suomea vastaan. Mutta vastaavasti Orr pelasi kaksi ottelua Zhluktovia enemmän. Zhluktov oli lähes kaksimetrinen järkäle, jonka liikkuminen oli jopa kankean oloista. Mutta ulottovuutensa ja yllättävän pehmeiden käsiensä ansiosta Zhluktov oli N:liitolle arvokas pelaaja. Hän oli lisäksi alivoimaspesialisti. Uransa parhaat hetket Zhluktov vietti Kapustinin ja Helmut Balderisin ketjussa, joka oli N:liiton paras vuosien 1978 ja 1979 MM-kisoissa.
 
 Ketjun oikea laita Skvortsov oli joukkueen ainoa Moskovan ulkopuolinen pelaaja. Hän oli Torpedo Gorkin pelaaja (nykyinen Nizhni Novgorod). Gorkilla oli tuohon aikaan koossa huippuketju Varnakov-Kovin-Skvortsov, joista kaikki pääsivät pelaamaan maajoukkueessa. Yhdessä ketju pelasi 1979 Challenge Cupissa ja 1984 Kanada Cupissa. MM-kisoissa ja olympiakisoissa ketju ei koskaan pelannut yhdessä. Skvortsov esiintyi ketjusta kaikista useimmin maajoukkueessa. Zhluktovin tapaan Skvortsov oli ollut mukana jo 1976 Kanada Cupin \"kokeilujoukkueessa\", mutta varsinaisesti mies nousi maajoukkuekuviohin vasta 1979. Skvortsov oli Krutovin ja Makarovin tapaan erittäin lyhyt, mutta tukeva ja voimakas pelaaja. Skvortsov oli vain 176 cm pitkä, mutta painoi yli 90 kg. Hän oli tyypillinen venäläinen laitahyökkääjä. Nykyään tuota samaa tyyppiä edustavat mm. Pavel Bure ja Sergei Samsonov.
 
 
 Puolustuksessa ykkönen oli tottakai Fetisov-Kasatonov. Kasatonov pelasi upeasti 1981 Kanada Cupissa ja valittiin oikeutetusti turnauksen parhaaksi puolustajaksi. Aika hyvin pelaajalta, joka pelaa ensimmäistä vuotta maajoukkueessa. Fetisov oli jo 1981 joukkueen henkinen johtaja, vaikka kapteenina olikin vielä Vasiljev. Juuri Fetisov sai joukkueen pelaajat luopumaan ajatuksesta hävitä finaali Kanadaa vastaan tahallaan Tihonovin syrjäyttämiseksi. Tästä parista muodostui nopeasti käsite maailman kiekkoilussa ja sitä pidettiin yleisesti, myös Pohjois-Amerikassa, maailman ylivoimesti parhaana.
 
 Kakkospari oli Babinov-Vasiljev. Heidän tehtävänään oli eliminoida Gretzky ja Lafleur 1981 Kanada Cupin finaalissa, kun Bossy ja Trottier jätettiin Fetisovin ja Kasatonovin \"hoitoon\". Ja hyvin miehet siinä onnistuivatkin. Gretzky pelasi yhden elämänsä huonoimmista kiekko-otteluista. Vasiljev oli 1970-luvulla maailman paras puolustava puolustaja. Hänen lonkkataklauksensa oli kuuluisa. Mutta Vasiljev oli paljon muutakin kuin vain taklaaja. Hän oli erinomainen pelinavaaja ja voimakas luistelija. Hän oli erittäin älykäs pelaaja ja mainio sijoittuja. Vasiljev on yksi neuvostokiekkoilun suurista. Babinov nousi maajoukkueeseen 1976 olympiakisoissa. Siitä lähtien hän oli maajoukkueen avainpuolustajia aina vuoteen 1983 asti. Babinov oli Vasiljevin tapaan kovaotteinen pelaaja. Hän oli tyyppiesimerkki tuon ajan neuvostopuolustajasta. N:liiton puolustajat eivät Fetisovia lukuunottamatta juurikaan osallistuneet hyökkäyspeliin. Sen sijaan Babinov käytti mainiota luisteluaan puolustuspeliin. Lisäksi hän oli erittäin hyvä nopeiden avaussyöttöjen antaja. Mielestäni hän oli tässä taidossa jopa N:liiton kaikkien aikojen kakkonen Fetisovin jälkeen. Kumpa useampi tietäisi, miten hyvä pelaaja Sergei Babinov oli!
 
 Kolmas pari oli Dynamon Pervuhin-Biljaletdinov. Tämä pari muodostui toiseksi vakiopariksi N:liiton maajoukkueessa 1980-luvulla Fetisov-Kasatonovin ohella. Molemmat olivat ensisijaisesti puolustavia puolustajia. Molemmat liikkuivat hyvin ja molemmat avasivat peliä nopeasti ja tarkasti. Ja molemmat olivat fyysisesti vahvoja ja omasivat hyvän taklaustekniikan. Eli olivat jälleen tuon ajan neuvostopakin malliesimerkkejä. Biljaletdinov oli ehkä kaksikosta parempi. Tyylikäs pelaaja. Pervuhin muuten pelasi vielä kaudella 1997-1998 Venäjän pääsarjan Omskin joukkueessa 43-vuotiaana täyden kauden! Nyt molemmat ovat valmennustehtävissä.
 
 
 On lopulta makuasia, oliko vuoden 1981 joukkue parempi kuin vuoden 1979 joukkue. Molemmat olivat ylivoimaisia NHL:ää vastaan eivätkä saaneet juuri vastusta MM-kisoissa. Minä asettaisin kuitenkin tuon 1981 joukkueen vähän vuoden 1979 joukkueen edelle.

Habby · 27.01.2001 klo 18.37

<TABLE BORDER=0 ALIGN=CENTER WIDTH=85%><TR><TD>Quote:<HR></TD></TR><TR><TD><BLOCKQUOTE>
 2001-01-27 16:21, The Original Jags kirjoitti:
 
 N:liiton joukkue vuosina 1978-1984 muuttui luonnollisesti jonkin verran. Tarkoitin lähinnä sitä, että näinä vuosina joukkueen iskukyky oli ehkä sen historian paras. Se oli murskaavan ylivoimainen MM-kisoissa ja pesi NHL:n parhaat joukkueet mennen tullen.
 
 --
 
 On lopulta makuasia, oliko vuoden 1981 joukkue parempi kuin vuoden 1979 joukkue. Molemmat olivat ylivoimaisia NHL:ää vastaan eivätkä saaneet juuri vastusta MM-kisoissa. Minä asettaisin kuitenkin tuon 1981 joukkueen vähän vuoden 1979 joukkueen edelle.
 </BLOCKQUOTE></TD></TR><TR><TD><HR></TD></TR></TABLE>
 
 Olympiatappiot tuona ajanjaksona eivät siis merkinneet yhtään mitään? <IMG SRC="http://www.jatkoaika.com/keskustelu/images/smiles/icon_wink.gif">
 
 Noh, asiasta toiseen. Kysymys:
 
 Uuden vuoden aattona, sekä vuonna 1975 että 1979, Montreal Canadiens pelasi Central Red Armya vastaan otteluita. Onko tuo CRA siis sama kuin ZSKA, joka käsittääkseni oli armeijan joukkue?[addsig]

Sly · 27.01.2001 klo 21.31

TOJ (The Original Jags)
 
 En oikein hahmota tuota vuoden -81 joukkuetta niin suureksi kun Troikka Petrova oli kuitenkin juuri hävinnyt ja KLM otti vasta ensiaskeliaan. Voihan se ollakin, mutta jos nimilistaa katsotaan niin minusta se olisi edelleen vuoden -79 joukkue.
 
 Mainitsemasi Tsekkoslovakkia peli taisi päättyä 11-1, toinen peli päättyi sekin selvään voittoon 6-1. Finaalikierros kun oli kaksinkertainen sarja. Tuosta kun tuli tilastot otettua esiin niin on muuten mielenkiintoista että sekä -79 että -81 kisojen hopeajoukkue hävisi kaksinkertaisen finaalikierroksen ottelunsa Neuvostoliitolle yhteismaalein 17-2. -79 kisojen Tsekkoslovakkian pelit tuli jo mainittua, mutta -81 hopealle sijoittunut Ruotsi hävisi finaalikierroksen pelinsä 13-1 ja 4-1. Muistaisin jostain lukeneen että kummatkin kisat osoittivat siinäkin mielessä historiallista ylivoimaa kun kaikkien muiden finaalikierroksen maiden maalisuhde oli negatiivinen. On niitä esihistorialliselta ajalta varmaan muitakin.
 
 Neukut eivät muuten menettäneet vuoden -79 MM-kisoissa yhtään pistettä ja pistepörssissä tuli viitoisvoitto. No -73 kisat pysyy kyllä yksittäisten kisojen
 ylivoimaisuus ennätyksenä. 10 peliä, 10 voittoa, maalisuhde 100-18 ja kuutoisvoitto pistepörssissä.
 
 -81 oli muuten harvinaisen onneton vuosi Montrealin NHL-legendoille Guy LaFleur ja Larry Robinson. Olivat mukana sekä MM-kisoissa että Canada Cupissa.
 MM-kisoissa Kanada hävisi 8-2 ja Kanada Cupissa 8-1. Lisäksi Montrealhan hävisi ekalla kierroksella NHL:ssä vaikka oli voittanut divisioonansa.
 
 
 Lainaus:
 1970-luvun lopulla N:liitto meni pelillisesti ohi Kanadasta, jota ylivoimaiset voitot niin Challenge Cupissa kuin Kanada Cupissa todistavat.
 
 
 Tuli tuosta 70-luvun lopusta mieleen että selailin tässä joku aika sitten NHL-joukkueiden ja Neuvostoliiton seurajoukkueiden välisien ottelusarjojen tuloksia ja olihan ne varsin mielenkiintoisia. Ne otteluthan alkaa kaudelta 75-76. Tuolloin pelattiin 8 ottelua joista neuvostojoukkueet voittivat 5 ja se legendaariseksi nostettu ZSKA:n ja Montrealin peli päättyi 3-3. Lisäksi mitä minä olen lukenut ja kuullut niin sitä toista häviöpeliä, Philadelphia-ZSKA, ei oikein voi edes laskea otteluksi. Eli melkosen dominoivasti veivät sarjan 5-1-1. Neuvostosiivet olivat muuten se \"parempi\" neuvostojoukkue kun voittivat kolme ja hävisivät vain yhden ottelun. Seuraava sarja pelattiin kaudella 77-78 tällöinkin neuvostojoukkue voitti sarjan. Tuolloin matkassa oli vain Spartak joka voitti kolme ja hävisi kaksi viidestä ottelusta. Joku voisi kyllä kommentoida Spartakin
 otteluohjelmaa aika epäreiluksi. Mukana oli otteluja peräkkäisinä päivinä eri kaupungeissa. Tosin en tiedä minkälainen otteluohjelma NHL-joukkueilla oli, tuskin kuitenkaan NHL-ottelua edellisenä päivänä, vieraissa. 78-79 kaudella Neuvostosiivet voittivat oman neljän ottelun sarjan 2-1-1. 79-80 kaudella pelattiin iso yhdeksän ottelun sarjan, jonka neuvostojoukkueet taas voittivat 5-1-3. Nyt mukana olivat Zska ja Dynamo. Zska oli yllättävästi taas huonompi joukkue ja voitti vain 3 peliä viidesta. Dynamo voitti voitti kaksi, hävisi yhden ja pelasi yhden tasan. Suurimmat voittonsa neuvostojoukkueet näyttivät ottaneen kaudella 85-86 kun Zska ja Dynamo voittvat 10 ottelun turnauksen peräti 8-2. Sekä Zska että Dynamo hävisivät yhden ottelun. Mielenkiintoista oli että NHL-joukkueet voittivat ensimmäisen sarjan vasta kaudella 89-90 kun Calgary ja Washington voittivat kahdeksan pelin Neuvostoliiton kiertueen 5-3. Kaudella 89-90 pelattiin massiivinen 21 ottelun sarja jonka Neuvostojoukkueet taas voittivat 11-1-9. Yhteenvetona voi sanoa että NHL joukkueet eivät voittaneet kuin yhden ainoan sarjan vaikka yhteensä niitä vajaan 20:n vuoden aikana pelattiin kuitenkin toistakymmentä. On se melkonen osoitus Neuvostoliiton sarjan tasosta aina 70-luvun puolestavälistä asti. ZSKA ei ole ollut läheskään ainut Neuvostoliiton sarjan maailmanhuippujoukkue, vaikka niin yleisesti ehkä luullaankin. Paljon ovat voittoja ottaneen Spartak, Dynamo, Khimik, Sokol ja Soviet Swings.

Sly · 27.01.2001 klo 21.42

Habby33.
 
 En jaksa itse vuoden -80 kisoista kirjoittaa niin lainaan taas yhden jutun muualta.
 
 Vuoden -80 olympialaiset ovat ne Usa:n \"miracle on ice\" -kisat
 jossa ne teki sensaatiomaisen tempun voittamalla kultaa
 käytännössä voittamattomana pidetyn Neuvostoliiton nenän
 edestä. Neuvostoliitto meni odotetusti puhtaalla pelillä
 alkusarjasta eteenpäin. Ensimmäisessä mitalisarjan pelissään
 Neuvostoliitto voitti lopulta pronssille jääneen Ruotsin
 näytöstyyliin 9-2 eikä kukaan vakavissaan ajatellut että Usa
 pystyisi viimeisessä pelissään tasapäiseen otteluun
 Neuvostoliiton kanssa, vaikka Usa:n joukkue Neuvostoliiton
 tapaan oli vielä ilman tappioita. Usa sijoittui alkusarjassaan
 toiseksi tasapistein Ruotsin kanssa, keskinäinen peli oli
 päättynyt tasan.
 
 Ratkaisevassa Usan ja Neuvostoliiton pelissä Usa tasoitti
 pelin 2-2 toisen erän lopulla rebound-kiekosta Mark Johnsonin
 toimesta. Jo tämä pieni takaisku oli Tihonoville liikaa ja
 mies vaihtoi Tretjakin pois ja laittoi Myshkinin tilalle.
 Myshkin pelasi surkeasti päästäen kaksi maalia ja kun
 vastapuolen Jim Craig pelasi elämänsä ottelun päättyi peli
 Usan sensaatiomaiseen 4-3 voittoon. Tihonov on jälkeenpäin
 myöntänyt avoimesti että Tretjakin ottaminen pois ensimmäisen
 erän jälkeen vuoden -80 Usa-pelissä oli ehdottomasti hänen
 elämänsä suurin munaus. Usan mestaruus ei tosin ratkennut
 vielä tähän peliin vaan niiden piti voittaa vielä viimeisessä
 mitalisarjan pelissään Suomi. Suomi johti ottelua
 parhaimmillaan 2-1, mutta hävisi sitten kuitenkin 4-2.
 Neuvostoliiton legendaarinen puolustaja Fetisov on sanonut
 vuoden -80 olympialaisten Usa-pelistä näin:
 \"we had prepared before the tournament to to face the Czechs
 in the final round. But the Czechs did´t get in and we were
 pretty confident. We never thought of losing, never thought it
 could happen. That´s why they call it a miracle because it
 could have happened only once in a lifetime.\"
 Tihonovin maalivahdin vaihdosta Fetisov on sanonut näin:
 \"Tikhonov made a huge mistake in pulling Tretjak because it
 provided the Americans with a psychological boost.\"
 \"In our dressing room, nobody understood what was going on\"
 \"Even Tikhonov always said that if Tretjak made one mistake,
 he was always unbeatable after that.\"
 No, ei kaikki ollut Neuvostoliiton hetkellistä huonoutta. Usan
 maalivahti Jim Craig todellakin pelasi elämänsä ottelun ja
 teki samalla koko Usa:n historian parhaan maalivahdin
 suorituksen, ei häntä turhaan sanottu \"wonder Keeper\"-nimellä.
 Taakse jää jopa vuoden -60 olympialaisten moken Jack
 McCartanin suoritus jota on kuvattu sanalla \"phenomenal\".
 Lisäksi Usan puolustus oli kuitenkin aika hyvä. Muodostavathan
 Ken Morrow, Mike Ramsey, Dave Christian ja Jack O´Callahan
 peräti 51 vuoden NHL-kokemuksen. No, ei tämäkään vähennä sitä
 tosiasiaa että kyseessä oli vuosisadan urheilullinen
 megapommi. Ei kukaan voinut kuvitella että edellisvuonna NHL:n
 All-Stars-joukkueen 6-0 murskannut joukkue voisi ikinä hävitä
 kokemattomalle ja niin nimettömälle joukkueelle. Kohtuuden
 nimissä on kuitenkin sanottava että legendojen tekemistä ja
 luomista rakastavat P-Amerikan mediat ovat paisutelleet asian
 hiukan liian suureen mittaan.
 
 Suomi pelasi hienot kisat ja pääsi yllättäen alkulohkostaan
 jatkoon. Edes aivan käsittämätön Puola-tappio ei sitä Suomelta
 vienyt. Mitalisarjassa Suomi ei Neuvostoliittoa enää kohdannut
 koska kohtasi sen alkulohkossa. Mitalisarjassa Ruotsilta
 saatiin piste ja Usa:lle hävittiin 4-2. Tuloksena oli se niin
 kirottu neljäs sija.
 
 
 Omaa juttua.
 Olen tuosta aivan samaa mieltä Fetisovin kanssa että kyseessä lienee sattuma joka saattoi tapahtua vain kerran elämässä ja silloinkin vain Tihonovin avustuksella. Ja Zska ja Red Army ovat sama joukkue.

Sly · 28.01.2001 klo 11.32

Habby33,
 
 Pelasihan Montreal muuten vielä uudenvuoden aattona -85 ZSKA:ta vastaan. Hävisivät vain reilusti 6-1. Lisäksi Montrealhan oli Neuvostoliiton turneella
 syyskuussa -90, jolloin ne myös pelasivat ZSKA:ta vastaan Moskovassa, hävisivät 3-2. Olivat tuolla turneella se parempi NHL-joukkue kun voittivat neljästä pelistä kaksi ja hävisivät kaksi. Toinen reissussa ollut Minnesota voitti vain yhden ja hävisi kolme ottelua.

The Original Jags · 28.01.2001 klo 15.48

Sly,
 
 Niin, kuten sanoin on makuasia oliko vuoden 79 joukkue parempi kuin 81 joukkue.
 
 Trojka Petrova ei enää vuonna 1979 ollut samassa kunnossa kuin esim. 1973. Mihailov oli jo 34 vuotias ja Harlamov ja Petrovkin yli 30 vuotiaita. Jakushev oli myös jo kauan sitten parhaat päivänsä nähnyt vuonna 79. Lisäksi maailman ykköspakin Fetisovin ja Maltsevin puuttuminen oli iso miinus vuoden 81 joukkueeseen verrattuna.
 
 Vuoden 1981 joukkueessa oli mukana Kasatonov, Fetisov, Maltsev, Krutov, Drozdetski, Shalimov, Shepelev ja Homutov jotka puuttuivat 1979 joukkueesta. Petrov oli mukana vielä 1981 MM-kisoissa, mutta syksyn Kanada Cupissa hänet korvasi Larionov.
 
 Yksi pointti on vielä se, että 1979 kisat pelattiin Moskovassa, jossa N:liitto oli aina ylivoimanen (katso 1973, 1979 ja 1986 MM-kisat). 1981 kisoissa sillä ei ollut kotikenttäetua.
 
 Se vuoden 1981 MM-finaali (N:liitto-Ruotsi 13-1) on legendaarinen. Koskaan aikaisemmin tai myöhemmin ei yhtä jääkiekon suurmaista Ruotsia ole samalla tavalla tyrmätty kuin tuossa ottelussa. Ja vielä kotikentällään. Tuossa ottelussa Viktor Tihonov antoi pelaajilleen tehtäväksi tarkastaa osaamisensa ylärajat. Joukkue pelasi ottelun tasaisesti neljällä ketjulla jyräten. Pelitempo nousi ennen kokemattomalle tasolle. Kummallista oli se, että ottelun ensi erä oli maaliton. Seuraavat menivät Neukuille 6-0 j1 7-1. Ottelu vietiin suunnitelman mukaan loppuun huippuvauhdilla pelaten. Pienintäkään tempon pudotusta ei hyväksytty edes 3. erässä, vaan pelaajien piti säilyttää huipputempo ottelun loppuun asti.
 
 Eihän se toisaalta isäntien kannalta ollut kiva, että tällä tavalla nöyryytettiin. Vähempikin nöyryytys olisi riittänyt. Jotkut ruotsalaispelaajat oikeasti itkivät vaihtopenkillä teurastuksessa! Maalla oli ennen kisoja isot odotukset omasta turnauksestaan. Sillä ei ollut mikään luuserijoukkue. Mukana oli Loobia, Näslundia, Steeniä, Nilssonia, Gustafssonia, Lindmarkia, Gradinia jne. Ainakin svedujen mielestä mahdollisuuksia oli jopa kultaan asti. Siksi tuo finaaliottelu tuli täydellisenä tyrmäyksenä pelaajille, faneille ja lehdistölle. Punaisen myllyn uuden, taiteellisen johtajan Aleksandr \"Sasha\" Maltsevin johdolla keltapaitoja pyöriteltiin mielin määrin. Ottelun tunnussävel oli klap-klap-klap-summerin särähdys maalin merkiksi!
 
 Niistä NHL:n ja N:liiton seurajoukkueiden kohtaamisista voisi kirjoitella enemmänkin. N:liiton seurat tosiaan voittivat 60-70% otteluista, mutta ne voitot on jotenkin ihmeellisesti unohdettu (tietenkin). Jalustalle nostetaan yleensä aina se Montreal-ZSKA (3-3) ja se Philadelphia ottelu, jota Tretjak kirjassan kuvasi uransa kuvottavimmaksi otteluksi. NHL tuomari ja Flyersin pelaajat saivat todella kuulla kunniansa!
 
 Flyersin oli toisaalta pakko voittaa tuo peli. NHL oli jo kärsinyt murskaavan tappion ZSKA:n kiertueella, ja tuo ottelu oli sarjan päätöspeli. ZSKA:lta puuttui sen kaksi tärkeintä sentteriä Vladimir Petrov ja Viktor Zhluktov, jotka olivat loukkaantuneet aikaisemmissa peleissä. Lisäksi joukkue oli uupunut aikaisemmissa peleissä (otteluja peräkkäisinä päivinä eri kaupungeissa). Mutta tästäkin huolimatta joukkue olisi murskannut taidoiltaan vaatimattoman Flyersin puolueettomassa ympäristössä. NHL:m imago ei olisi kestänyt tappiota, ja niin \"voitto\" varmistettiin tuomaripelillä ja törkeyksillä.
 
 ZSKA:n upea 6-1 voitto hallitsevasta dynastiajoukkueesta Edmontonista vuonna 1986 on kokonaan vaiettu kuoliaaksi. Edmontonilla oli mukana kaikki parhaat Gretzkystä ja Messieristä alkaen.
 
 Ja täytyy todella muistaa, että myös muilla seuroilla kuin ZSKA:lla oli positiivinen saldo NHL seuroja vastaan. N:liiton sarjan taso oli helkutin kova 1970- ja 1980-luvuilla. Voin vaikka vannoa, ettei Gretzky olisi siinä liigassa tehnyt vastaavia tehopisteitä kuin NHL:ssä.

Habby · 28.01.2001 klo 16.22

<TABLE BORDER=0 ALIGN=CENTER WIDTH=85%><TR><TD>Quote:<HR></TD></TR><TR><TD><BLOCKQUOTE>
 2001-01-28 11:32, Sly kirjoitti:
 
 Habby33,
 
 Pelasihan Montreal muuten vielä uudenvuoden aattona -85 ZSKA:ta vastaan. Hävisivät vain reilusti 6-1. Lisäksi Montrealhan oli Neuvostoliiton turneella
 syyskuussa -90, jolloin ne myös pelasivat ZSKA:ta vastaan Moskovassa, hävisivät 3-2. Olivat tuolla turneella se parempi NHL-joukkue kun voittivat neljästä pelistä kaksi ja hävisivät kaksi. Toinen reissussa ollut Minnesota voitti vain yhden ja hävisi kolme ottelua.
 </BLOCKQUOTE></TD></TR><TR><TD><HR></TD></TR></TABLE>
 
 
 Kyllä noistakin otteluista tiesin, otin vain nuo kaksi edellä mainitsemaani esimerkiksi, koska halusin varmistaa, että onko Central Red Army sama kuin ZSKA.
 
 Odotan muuten innolla, että näen nuo -75 ja -79 vuoden ottelut. Olen tilannut ne eräältä tyypiltä USAsta.[addsig]

The Original Jags · 28.01.2001 klo 16.25

Habby,
 
 USA:n voitto N:liitosta vuonna 1980 kuuluu urheilumaailman ihmeisiin. Kaikki kunnia USA:lle, mutta yhden ottelun perusteella ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Jos seitsemän vuoden jaksoon (1978-1984) mahtuu vain yksi merkittävä tappio, niin puhutaan aika kovasta kiekkojoukkueesta.
 
 USA:lle oli onni suosiollinen tuossa ottelussa. N:liitto voitti laukaukset ottelussa 39-14 ja oli koko ajan hallitseva osapuoli. USA:n maaleista kaksi oli täydellisiä tuurimaaleja. Sen sijaan venäläiset kolisuttivat tolppia ottelussa oikein urakalla. Amerikkalaiset olivat järjestäneet sen vankilan(!) ympärille, jossa venäläiset yöpyivät rauhanhäiritsijöitä. He soittivat yöllä kovaäänistä musiikkia, huusivat ja kolisuttivat astioita pyrkien estämään venäläisten yöunen. Kaikki mahdollinen tehtiin, jotta joukkueen iskukyky saataisiin mahdollisimman alas.
 
 Sly,
 
 olit yhdessä kohden väärässä. Se N:liitto-Ruotsi peli Lake Placidissä ja vasta N:liito-USA pelin jälkeen. USA oli jo varmistanut kultamitalinsa, kun N:liitto ja Ruotsi kohtasivat. Ennen tuota Ruotsi-peliä N:liiton pelaajat olivat shokissa. Joukkue ei voinut uskoa menettäneensä kultamitalin. Osa pelaajista oli niin sekaisin, että puki Ruotsi-otteluun päälleen harjoituspaidan! Shokkitilasta huolimatta N:liitto röykytti Ruotsia 9-2. Hopeamitalit eivät juuri lohduttaneet. Moni pelaaja aluksi kieltäytyi vastaanottamasta hopeamitaleja. Slava Fetisov oli niin pettynyt, että löi mailansa säpäleiksi matkalla pukukoppiin. No, saihan Slava myöhemmin kaksi kultamitalia Sarajevon ja Calgaryn kisoissa.
 
 Kisojen jälkeen haettiin syitä tappioon. Tultiin tulokseen, että pelaajat olivat syyllistyneet liialliseen itsevarmuuteen ja ettei heillä ollut enää voiton nälkää viime vuosien ylivoimasta johtuen. Kun etukäteen voimakkaaksi oletettu Tshekkoslovakia putosi jatkosta, luulivat pelaajat kultamitalin olevan jo heidän.
 
 Moni avainpelaaja oli lisäksi vanhentumassa. Tultiin tulokseen että joukkuetta tulisi nuorentaa, niin kuin tapahtuikin seuraavan vuoden MM-kisoissa ja Kanada Cupissa.

Habby · 28.01.2001 klo 16.39

<TABLE BORDER=0 ALIGN=CENTER WIDTH=85%><TR><TD>Quote:<HR></TD></TR><TR><TD><BLOCKQUOTE>
 2001-01-28 16:25, The Original Jags kirjoitti:
 
 Habby,
 
 USA:n voitto N:liitosta vuonna 1980 kuuluu urheilumaailman ihmeisiin. Kaikki kunnia USA:lle, mutta yhden ottelun perusteella ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Jos seitsemän vuoden jaksoon (1978-1984) mahtuu vain yksi merkittävä tappio, niin puhutaan aika kovasta kiekkojoukkueesta.
 --
 Amerikkalaiset olivat järjestäneet sen vankilan(!) ympärille, jossa venäläiset yöpyivät rauhanhäiritsijöitä. He soittivat yöllä kovaäänistä musiikkia, huusivat ja kolisuttivat astioita pyrkien estämään venäläisten yöunen. Kaikki mahdollinen tehtiin, jotta joukkueen iskukyky saataisiin mahdollisimman alas.
 
 </BLOCKQUOTE></TD></TR><TR><TD><HR></TD></TR></TABLE>
 
 Kyllä, yksi ottelu ei merkitse mitään. Sanoinkin tuon \"Olympiatappiot tuona ajanjaksona eivät siis merkinneet yhtään mitään\" ihan vain vitsinä.
 
 Tuota viimeistä kappaletta en taas usko hetkeäkään.[addsig]

The Original Jags · 28.01.2001 klo 16.47

Vai et usko?
 
 En tietenkään itse ollut paikalla, mutta toisen käden tietoa minulla on jonkin verran. Venäläispelaajat, jotka oli sullottu pieniin vankiselleihin, kertoivat kuulleensa yöllä vankilan ulkopuolelta kovaa meteliä ja pauketta. Vankila oli syrjäisellä paikalla jossa ei juuri ihmisiä yöaikaan liikkunut. Kuka siellä korvessa olisi keskellä yötä metelöinyt?
 
 Vuosi 1980 oli kylmän sodan aikaa. Usko pois, kyllä näihin vilppeihin syyllistyttiin molemmin puolin (tosin NHL syyllistyi näihin venäläisiä useammin). Kanadalaiset ovat jo kyllästymiseen asti jauhaneet, miten venäläiset yrittivät tehdä heidän olonsa mahdollisimman epämukavaksi vuoden 1972 supersarjassa Moskovassa. Amerikkalaiset ja kanadalaiset tekivät samaa, kun venäläiset vierailivat P-Amerikassa.

The Original Jags · 28.01.2001 klo 16.49

Selvennys:
 
 \"Kuka siellä yöaikaan olisi metelöinyt muut kuin järjestetyt rauhanhäiritsijät\".

Sly · 28.01.2001 klo 17.19

TOJ,
 
 En ole kisoja nähnyt, mutta Petrov taisi kuitenkin voittaa pistepörssin. All-Starsiin taidettiin valita sekä Mihailov että Petrov. Vaikea kuvitella että se ketju kovin huonosti olisi pelannut. Sallinet minulle oman mielipiteeni, ei asiassa kuitenkaan liene kyse kovin vakavasta asiasta.
 
 Tuossa mainitsemassasi Ruotsi ottelussa taisi Tihonov käyttää ensimmäistä kertaa neljää ketjua läpi ottelun täydellä tempolla.
 
 Vaikea sanoa tuohon Gretzky-juttuun mitään. Jotkut ovat sanoneet että NHL-joukkueiden taso 80-luvulla on suorastaan romahtanut kahden ensimmäisen ketjun jälkeen ja Gretzkyn kaltaisen pelaajan on ollut kohtuullisen helppo tehdä pisteitä surkeita kolmos- ja nelosketjuja vastaan. Ja etenkin isoja ja surkeahkosti liikkuvia pakkeja vastaan. Toisaalta kuitenkin Gretzky lienee voittanut melkein kaikkien arvoturnauksien pistepörssit. Mikä sen merkitys tässä yhteydessä sitten onkin? Totta kuitenkin lienee että Neuvostoliiton sarjassa pelaajat, varsinkin puolustajat, ovat olleet tasaisempia ja paremmin liikkuvia mikä voisi antaa olettaa että Gretzkyn olisi ollut vaikeampi yltää vastaaviin tehoihin kuin NHL:ssä. Lisäksi en tiedä miksi Neuvostoliiton joukkueet poikkeuksetta voittivat ottelusarjat NHL:ään vastaan ellei ne olleet parempia? Varsinkin kun ne on pelattu P-Amerikassa NHL:n säännöillä ja pienellä kaukalolla. Kai ne joukkueet sitten oli parempia. Tällöin Neuvostoliiton sarja olisi ollut ainakin kärjen osalta kovatasoisempi kuin NHL, ja Gretzky ei olisi yltänyt samaan pistetahtiin kuin NHL:ssä. Makarov näkyy yltäneen päässälaskien noin 1,6 pisteen keskiarvoon parhaimmilla kausillaan. Gretzky ylti parhaimmillaan varmaankin 2,8:aan. Monissa arvokisoissa Makarov on ollut heti Gretzkyn jälkeen parhaimpia pistemiehiä, eli tuollainen pistekeskiarvojen ero ei taida täysin selittyä muilla sekoilla. En tosin tiedä voiko eri sarjojen pistekeskiarvoja edes vertailla, vaikka yrittäisi eri seikat mukaan ottaakin. Eroja on kuitenkin niin paljon, merkittävin taitaa olla erillainen tehopisteiden laskutapa. NHL:ssä joka maaliin pitää väkisin hakea kaksi syöttäjää kun taas Neuvostoliitossa syötön piti olla selkeä, jotta se löytyy virallisista pöytäkirjoista. Matemaattisena ihmisenä tulee väkisinkin mieleen että eri sarjojen pistekeskiarvoja vertaillessa pitäisi ensiksi vertailla sarjojen maalikeskiarvoja ottelua kohden ja siitä saadun suhdeluvun avulla verrata sitten
 pelaajien pistekeskiarvoja. En tiedä paljonko vähemmän maaleja tehtiin Neuvostoliiton sarjassa kuin NHL:ssä, mutta luulen että tehtiin selvästi vähemmän. Tosin jo tämä, jos se osoittautuisi tosiasiaksi, todistaisi sen että Gretzky ei olisi yltänyt lähellekään vastaaviin pistekeskiarvoihin Neuvostoliiton sarjassa kuin mitä se ylti NHL:ssä. Jos näin olisi, hämmästynyt voisi kysyä että mitä se sitten tarkoittaa? En minä ainakaan tiedä, ehkä sitä että joskus saa aikaan paljon puhetta tyhjästä. Tai ehkä joku muu voi sanoa mitä se merkitsisi?
 
 
 En kyllä oikein ymmärtänyt missä oli virhe, ilmeisesti siinä lainauksessa. Pitäisi varmaan kirjoittaa jokaisen lainauksen loppuun että en vastaa mahdollisesti lainauksen sisältämistä virheistä. Ei kai se kovin vakava virhe ollut.

JypFabu · 31.01.2001 klo 13.21

Todella upeita kirjoituksia!Mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja,että thanks ja lisää pliis.
 
 Oon monasti miettinyt,että mikähän oli se todellinen taso entisaikain neuvostokiekolla.Nämä kirjoitukset vahvistavat omaa mielipidettäni maailman kautta aikain parhaasta kiekosta.
 
 Joskus silloin 60-,70-ja80-luvulla itseäni huvitti tämä taipumus rukata sarjajärjestelmää mm-kisoissa mahdollisimman epäedulliseksi neukuille konstilla millä hyvänsä.Perusteluina aina mainittiin mielenkiinnon säilyttäminen,kun tosiasia tais olla kyvyttömyys myöntää huonommuuttaan.
 
 Vielä nykyäänkin jossain määrin jatkuva Kanadan hyysääminen tuomarien salliessa sääntövastaisuuksia muka pekityylin nimissä ihmetyttää myös.Onko sitten Kanadalla niin vahva kabinettiketju en tiedä.Pelillisestihän koko nikkaritouhu on lähinnä vitsi.MM-tasolta poissaolon jälkeen nämä neukku-nikkari kisat sen osoitti,kuin myös jälkeenpäinkin nämä dream teamit on osoittautuneet kupliksi(Nagano).
 
 On sääli,että neukkulan myllerrysten keskellä oli jääkiekko se laji joka romahti.Mutta toivotaan,että vielä karhu nousee ja näyttää.

The Original Jags · 31.01.2001 klo 15.18

JypFabu,
 
 Siitä Kanadan hyysaamisesta...Muistatko viime vuoden MM-kisojen välierän Tshekki-Kanada? Harvoin olen 90-luvun kisoissa nähnyt niin toista joukkuetta suosivaa tuomarointia, kuin mitä Pekka Haajanen harrasti tuossa pelissä. Onneksi kuitenkin oikeus voitti ja Tshekki meni finaaliin. 1. erätauolla tshekkipelaaja (taisi olla Michal Sykora) sanoi haastattelussa tuomarilla olevan eri säännöt Kanadalle kuin heille. Juhani Tamminen kisastudiossa sanoi samaa.
 
 Onneksi Kanadan pelaajien kyvyttömyys hyödyntää valtavaa tuomarilta saamaansa etua kuitenkin pelasti Tshekin. Kyllä hävetti olla suomalainen Haajasen tuomarointia katsellessa

The Original Jags · 31.01.2001 klo 15.32

Niin, Venäjän kiekon nousun merkit ovat jo näkyvissä. Vaikka viime MM-kisat menivät poskelleen, niin maan sarjatoiminta on elpymässä ja monet pitävät Venäjän liigaa Euroopan parhaana ainakin 5-10 kärkijoukkueen osalta.
 
 Venäjän kiekolla on kilometrejä matkaa esim. vuoden 1980 tasolle, mutta pahimman aallonpohjan se on jo onnistunut ohittamaan. Ei tarvitse kuin katsoa esim. CSB:n listaa Euroopan suurimmista kiekkolupauksista. Viime vuonna varattiin kymmenkunta venäläistä ensimmäisellä kierroksella NHL:ään. Tänä vuonna on 25 parhaan eurooppalaislupauksen joukossa 12 venäläistä. Joten junioritoiminta on ehkä maailman parasta juuri nyt Tshekin ohella.
 
 Seuratasolla rikkaimmat seurat maksavat suuria summia parhaille pelaajille. Palkkataso on esim. SM-liigaa huomattavasti korkeampi. Moni entinen NHL pelaaja tai farmipelaaja suunnistanut takaisin äiti-Venäjälle tämän kauden aikana ja virta tulee jatkumaan samanlaisena ensi vuonna. Kotoinen sarja näyttää houkuttelevalta vaihtoehdolta monelle vuosia farmisarjoja pelanneelle pelaajalle.
 
 Mutta maajoukkuetoiminta kaipaa uutta ilmettä. Venäjällä on sellainen käytäntö, että huonoimmat valmentajat pannaan maajoukkuetehtäviin parhaiden valmentaessa seurajoukkueita. Esim. Aleksandr Jakushev sai potkut Moskovan Spartakilta miehen ajettua seuran 1-divisioonaan, mutta silti hän kelpasi maajoukkueelle. Boris Mihailov ei koskaan ole ollut mestarivalmentaja, vaikka onnistuikin voittamaan maailmanmestaruuden 1993. Tuo mestaruus menee enemmän Vjatsheslav Bykovin ja Andrei Homutovin tiliin kuin Mihailovin.
 
 Venäjän täytyisi ehdottomasti saada pätevä maajoukkuevalmentaja menestyäkseen. Maajoukkue kärsii aliarvostusta nyky-Venäjällä. Pelaajat ovat kiinnostuneempia tienaamaan isoja rahoja seurajoukkueissaan kuin pelaamaan ilmaiseksi maajoukkueessa. Venäjän seurajoukkueet veivät kaksi edellistä EHL-mestaruutta, joka kertoo omaa kieltään sarjan tasosta. Sama asennen tulisi istuttaa maajoukkueeseen. Muuten menestyksestä on turha haaveilla.

JypFabu · 31.01.2001 klo 22.41

Ymmärrän vahvasti häpeäsi.Muistanpa joskus ammoin kun Gretsky pelasi uransa alkutaipaleella joko MM tai olympiakisoissa ja ottelusta toiseen Juha Jokinen jaksoi hehkuttaa miehen ihmeellistä erinomaisuutta,siinä vaiheessa kun luisteleminen kentälle aitiosta oli huippuammattilaisen työtä,täytyy myöntää,että kasvoilla karehti häpeän puna.
 
 Kautta vuosien on todella tuo Kanada hyysäys ärsyttäny ja ihmetyttäny,jos kerran uhkaavat jäädä kisoista pois,kyllä mun puolesta joutaavatkin,jos ei samat säännöt kelpaa.Perusteeton dominointi ja kotiinpäinvetäminen vain ärsyttää.
 
 Niinä vuosina kun Kanada ei ollu mukana,oli ihan mielenkiintoisia ja hyvätasoisia kisoja,eli mitäpä jäis vaille.Kanadallehan nää maajoukkueet ja mestaruuskisat on aina olleet toissijaisia ja jos ei kerran kiinnosta sen enempää,voisivat jäädä poiskin,kyllä muut ne mestaruudet jakaa.
 
 Euroopan yhdentymisen myötä toivois myös eurooppalaisen jääkiekon nousevan arvoonsa ja niin,että venäjä olis siinä kiinteesti mukana,luulenpa että urheilullisesti ja tasollisesti se ajais NHL:n ohi,koska eurooppalainen mentaliteetti vierastaa enemmän kaikenkattavaa showbisnes meininkiä.

Sly · 01.02.2001 klo 11.47

JypFabu.
 
 Lainaus:
 Oon monasti miettinyt,että mikähän oli se todellinen taso entisaikain neuvostokiekolla. Nämä kirjoitukset vahvistavat omaa mielipidettäni maailman kautta aikain parhaasta kiekosta.
 
 Ehkäpä nuo -79 Challenge Cup ja -87 Rendez Vous ovat ne jotka sen kertovat. Challenge Cup oli NHL:lle todella tärkeä Cup kun taas Tihonov on aina korostanut sen olleen vain tärkeä turnaus ennen kauden pääkisoja, MM-kisoja. Vaikka Tihonov:lla oli negatiivista sanottavaan niin turnauksen tuomareista kuin NHL All-Stars:in valmentajasta Bowman:sta, niin Neuvostoliitto tuon turnauksen kuitenkin voitti. Rendez Vous päättyi tasan, tai maalisuhteella Neuvostoliiton voittoon, mutta toisaalta -87 Neuvostoliiton joukkuekaan ei liene enää aivan yhtä maaginen kuin -79 joukkue. Minun mielipiteeni on että Neuvostoliitto parhaimmillaan oli parempi kuin Muun maailman yhdistetty joukkue. Eurooppalaisessa kaukalossa se tuskin olisi ollut edes kunnon peli, mutta he olivat parempia myös kapeassa kaukalossa NHL-tuomareilla niin kuin -79 nähtiin. Tätähän myös tukee se että Neuvostoliitto voitti oman maan pelaajista koostuvilla seurajoukkueillaan NHL-joukkueet joissa varsinkin 80-luvulla pelasi jo paljon parhaita eurooppalaisiakin.
 
 
 Lainaus:
 Niinä vuosina kun Kanada ei ollu mukana, oli ihan mielenkiintoisia ja hyvätasoisia kisoja, eli mitäpä jäis vaille
 
 Totta kai oli, olihan se Troikka Petrovan kulta aikaan. Ei Neuvostoliiton joukkue ollut kuitenkaan se ainut maailman superjoukkue 70-luvun MM-kisoissa. Esimerkiksi vuoden -76 Kanada Cupin Tsekkoslovakkia-Kanada peliä sanottiin vuosisadan peliksi. No, se aivan sama Tsekkoslovakkian joukkue pelasi vuosittain MM-kisoissa. Kuka ties se olisi voinut jopa voittaa vuoden -76 Kanada Cupin jos Vaclav Nedomansky ei olisi kiirehtinyt Kanadaan 70-luvun puolessavälissä. Minä en edes usko että Kanadan NHL-pelaajista koottu joukkuekaan olisi pystynyt juurikaan muuhun kuin pronssiin noina kumminkin puolen 70-luvun puolta väliä pelattuissa kisoissa. Kun Tsekkoslovakkia täysin ilman kokemusta pienestä kaukalosta ja NHL-säännöistä pystyi voittamaan Kanadan kerran alkusarjassa ja pääsemään toisessa finaalissa jatkoajalle, kanadalaisten tuomarien tuomitsemissa -76 Kanada Cupin otteluissa, niin ei Kanada olisi sille Euroopassa pärjännyt. Minä en sitä ainakaa usko, kyllä Tsekkoslovakkia ja Neuvostoliitto olivat niin kovia silloin. Tällöin Kanada mahdollinen osallistuminen tai osallistumatta jättäminen ei paljoa olisi kisojen mielenkiintoon merkinnyt. Lisäksi vielä Ruotsillakin oli sairaan kova joukkue 70-luvulla, mm. Börje Salming, Anders Hedberg, Ulf Nilsson, mutta silti ne jäi aina Tsekkoslovakkian ja Neuvostoliiton jalkoihin. Esimerkiksi jo mainitun vuoden -76 Kanada Cupissa ne olisivat muuten saaneet pronssia, mutta menivät häviämään Suomelle. Reilulla voitolla Suomesta ne olisivat menneet finaaliin asti Tsekkoslovakkian sijasta. Jonka ne olivat voittaneet alkusarjassa.

Habby · 01.02.2001 klo 15.03

Jagsille maajoukkuevalmentajasta:
 
 Mitä mieltä olet Viktor Tihonovin mielipiteestä, jonka mukaan Vasilia olisi hyvä kokeilla Venäjän päävalmentajana?
 
 Omasta mielestäni hän ei ole oikea mies siihen hommaan. Ainakaan ei ole vakuuttanut mua SM-liigassa.[addsig]

JypFabu · 02.02.2001 klo 11.08

Olet oikeassa,ettei N-liitto ollut ainoa hyvä.Itselle on jääny mieleen millaisia trillereitä Tsekit-Ruotsi matsit oli silloin ammoin ja pelin taso oli huima.Ulf Sterner oli muuten ensimmäisiä huippupelaajia jonka muistan olleen todellinen taktinen vastustajan Psyykkaaja,varsinkin tsekkipeleissä.Oli sääli että meillä oltiin vielä lapsenkengissä tuohon aikaan.Muistan Anatoli Tarasovin jonkun haastattelun,jossa toimittaja kysyi pitäisikö Suomen ottaa oppia idästä tai lännestä noustakseen isojen tasolle ja kuinka kauan tuo veisi.Vastaus oli,että ei pidä katsella kumpaankaan suuntaan,vaan pitää luoda oma tyyli ja kulttuuri,mutta se vie aikaa ainakin kymmenen vuotta,ellei kauemminkin.On hassua todeta nyt,että mies tuntui tietävän todella tarkkaan mistä puhui,jopa aika-akseli menestyksiin piti kutinsa.

Verkkolehden uusimmat jutut

Jags

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Verkkolehden uusimmat jutut