RIP-ketjussa tätä vuoden alussa kuollutta suomalaista kulttuuripersoonaa luonnehdittiin tinkimättömäksi, teeskentelemättömäksi lahjakkuudeksi, Suomen ainoaksi Oscar-palkituksi, joka "ei ollut mulkku". Kun tässä on muutaman päivän ajan lukenut poikansa (aviottoman) tuskallista tilitystä, olen kovin eri mieltä tuosta mulkkuudesta. Kun vielä ottaa huomioon Donnerin ja tyttärensä välisen suhteen (mitä siitä julkisuudessa on tiedetty) ja kulttuuripersoonan jäätävän käyttäytymisen, olen ainakin itse vakuuttunut että se mulkku oli kivikova, mutta aivan väärässä paikassa. Tuollainen julmuus on omassa mittarissani siellä kaikkein halveksittavimpien inhimillisten taitojen kategoriassa.
Tulen varmuudella lukemaan Otto Gabrielssonin kirjan ja jo nyt tiedän että Donnerin elokuvien katsominen ja kirjojen lukeminen jatkossa tulee olemaan vaikeaa. Vaikeampaa kuin Woody Allenin leffojen tai Harvey Weinsteinin tuotantojen.
Tulen varmuudella lukemaan Otto Gabrielssonin kirjan ja jo nyt tiedän että Donnerin elokuvien katsominen ja kirjojen lukeminen jatkossa tulee olemaan vaikeaa. Vaikeampaa kuin Woody Allenin leffojen tai Harvey Weinsteinin tuotantojen.