Jörn Donner

[Yläpesä]

RIP-ketjussa tätä vuoden alussa kuollutta suomalaista kulttuuripersoonaa luonnehdittiin tinkimättömäksi, teeskentelemättömäksi lahjakkuudeksi, Suomen ainoaksi Oscar-palkituksi, joka "ei ollut mulkku". Kun tässä on muutaman päivän ajan lukenut poikansa (aviottoman) tuskallista tilitystä, olen kovin eri mieltä tuosta mulkkuudesta. Kun vielä ottaa huomioon Donnerin ja tyttärensä välisen suhteen (mitä siitä julkisuudessa on tiedetty) ja kulttuuripersoonan jäätävän käyttäytymisen, olen ainakin itse vakuuttunut että se mulkku oli kivikova, mutta aivan väärässä paikassa. Tuollainen julmuus on omassa mittarissani siellä kaikkein halveksittavimpien inhimillisten taitojen kategoriassa.

Tulen varmuudella lukemaan Otto Gabrielssonin kirjan ja jo nyt tiedän että Donnerin elokuvien katsominen ja kirjojen lukeminen jatkossa tulee olemaan vaikeaa. Vaikeampaa kuin Woody Allenin leffojen tai Harvey Weinsteinin tuotantojen.

 

[hablaa]

Kerta suoraan linkkejä mihinkään pokeen ei saa laittaa, niin laitapa googleen "aitoa menoa avi" ja klikkaa ekaa hakutulosta. Ihan näin huumoripalana - kyseessä vanha John Holmes -klippi "Donnerin" dubbaamana, naurattaa aina.

 

[mjr]

Tulen varmuudella lukemaan Otto Gabrielssonin kirjan ja jo nyt tiedän että Donnerin elokuvien katsominen ja kirjojen lukeminen jatkossa tulee olemaan vaikeaa. Vaikeampaa kuin Woody Allenin leffojen tai Harvey Weinsteinin tuotantojen.

Taiteen ja taiteilijan välinen suhde on useinkin aika mutkikas - ja taiteilijat usein egoistisia mulkkuja ja mulkuttaria. Heidän taiteensa voi joskus olla suorastaan antiteesi heidän henkilölleen ja elämälleen. En nyt sinänsä kauheasti lämpene Donnerin tuotannolle, mutta on siellä hyvääkin seassa.

 

[tomageeni]

Jörkan elämään tai tuotantoon en ole kummemmin perehtynyt, mutta eihän nuo Otto Gabrielssonin esittämät väitteet mitään kovin yllättäviä ole. Juuri tuollaisen kuvan äijän jutuista on saanutkin. Minun papereissa menee samaan sarjaan kuin muutama muukin kulttuurialalla vaikuttanut kokovartalomulkku, jotka ovat pystyneet ansioillaan ja omalaatuisuudellaan rakentamaan itseään suojelevan kulttimaineen.

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta silti jotenkin käsittämätöntä että kaltaisensa ukot pystyvät käyttäytymään näin törkeästi, ja samalla oma viiteryhmä sulkee silmänsä koska kyseessä on "oikeita mielipiteitä" edustava näkyvä henkilö.

Toki näissä viimeaikoina framille nousseissa jutuissa ei ole mitään lainvastaista, mutta jos suhtautuminen omiin lapsiin on tuollaista, tuskin se muihinkaan ihmisiin, jotka eivät häntä onnistuneet miellyttämään, oli sen kohteliaampaa.

 

[Individual]

Taiteen ja taiteilijan välinen suhde on useinkin aika mutkikas - ja taiteilijat usein egoistisia mulkkuja ja mulkuttaria. Heidän taiteensa voi joskus olla suorastaan antiteesi heidän henkilölleen ja elämälleen. En nyt sinänsä kauheasti lämpene Donnerin tuotannolle, mutta on siellä hyvääkin seassa.

"Sinun rintasi kunnioittavat painovoimaa, miestä ne eivät kunnioita."
Tämä siis tuosta @hablaa n mainitsemasta "teoksesta" ja häntä minun piti lainata.

 

[Yläpesä]

Donnerin menneisyyshän ei ollut mikään riittävä hidaste sankariauran saavuttamiseksi edes feministien parissa. Alastonkuvareportaasi gambialaisen 15-vuotiaan Ida-neitosen kanssa on sopivasti painettu villaisella aina kun se esiin on pompahtanut. Googlen kuvahaku toki Hymy-lehden (?) kuvasarjan vielä löytää. Nykyilmapiirissä on yhä hämmentävää kuinka kulttuuripiireissä on aina kyetty ummistamaan toinen silmä joidenkin valittujen kohdalla. Baltzar, Donner...

 

[Toxic Enema]

Donnerin menneisyyshän ei ollut mikään riittävä hidaste sankariauran saavuttamiseksi edes feministien parissa. Alastonkuvareportaasi gambialaisen 15-vuotiaan Ida-neitosen kanssa on sopivasti painettu villaisella aina kun se esiin on pompahtanut. Googlen kuvahaku toki Hymy-lehden (?) kuvasarjan vielä löytää. Nykyilmapiirissä on yhä hämmentävää kuinka kulttuuripiireissä on aina kyetty ummistamaan toinen silmä joidenkin valittujen kohdalla. Baltzar, Donner...

Aika kova vertaus Baltzariin. Donnerin kuvat Apuun lienee tehty vain ärsytystarkoituksissa, vaikkei niissä sinänsä mitään puolusteltavaa ole. Kuvissa esiintymistä voi toki pitää jonkinasteisena seksuaalisena tekona, mutta Baltzarin kaltaista järjestelmällistä sikailua niistä lienee turha hakea. Pitää muistaa, että selvä enemmistö suomalaisista lienee suhtautunut tummaihoisiin tuohon aikaan perussuomalaisten karvalakkisektion tavoin.

Eikös Donner itse sanonut ensimmäisen vaimonsa olleen "epävakaa persoona, joka kävi psykoanalyysissä". Mitkää tapaamisajat eivät hänelle kelvanneet, joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit lapsiin.

Meri Vennamohan kiisti Donnerin väitteet nopeasti siitä, ettei muka olisi pitänyt yhteyttä tyttäteensä. Oli kuulemma kuvatodisteitakin Donnerin kesäpaikasta. Vanha höperö horisi ilmeisesti omiaan, että pysyi otsikoissa.

 

[nummenkallio]

Vanhana Jörkan fanina on ollut kieltämättä ikävää lukea näitä Otto Gabrielssonin vuodatuksia. Ja jos totuus on ollut tuo, niin ikäväähän se on Oton kannalta ollut. Olisin toivonut, että Jörkka olisi kohdellut Ottoa ja Susanna-vainaata ihan samalla tavalla kuin muitakin lapsiaan. Ei se Jörkalla ole ollut ainakaan koskaan rahasta kiinni. Ja ehkä se ei olekaan tärkeintä, enemmänhän Otto huutaa tuskaansa siitä, miten isä ei ole välittänyt hänestä.

Tiedän, että voin nostattaa tällä paskamyrskyn, mutta kysyn silti, tiedämmekö me kaikkea? Jörkka on nimittänyt näitä lapsiaan vahingoiksi, mikä on tietysti hyvin rumaa. Silti luulen, ettemme tiedä kaikkea Jörkan ja lasten äitien suhteista. Toki Jörkka olisi voinut pitää vehkeen housuissaan tai ainakin käyttää kumia, jos ei halua lapsia, mutta nämä ovat aina monimutkaisia asioita. Ikävintä siinä on se, että niistä kärsivät eniten lapset, kuten tässä Otto Gabrielssonin tapauksessakin nähdään.

Otolle joka tapauksessa kaikkea hyvää. Kirja isäsuhteesta on varmasti hänelle iso juttu, ja hänellä on ollut täysi oikeus kirjoittaa se. Ja tulen kyllä tämän kirjan lukemaan, vaikka se paljastaa Jörkasta aika pahoja puolia.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Fiksu ja ainutlaatuinen mies, oman tiensä kulkija, mutta hedonistinen ja itseriittoinen mulkero. Parhaimmillaan viihdyttävä hahmo ja jonkinmoisilla kyvyillä siunattu ajattelija. Donner ei julkikuvansa perusteella ollut niin kovin miellyttävä ihminen edes kaikille läheisimmilleenkään, ja kanssakäymisensä oli arvaamatonta.

Olisin hyväksynyt morotuttavaksi, mutta en olisi kutsunut kotiini kahvistelemaan. Olisi vituttanut koko äijä ennen pitkää.

 

[Yläpesä]

Aika kova vertaus Baltzariin. Donnerin kuvat Apuun lienee tehty vain ärsytystarkoituksissa, vaikkei niissä sinänsä mitään puolusteltavaa ole. Kuvissa esiintymistä voi toki pitää jonkinasteisena seksuaalisena tekona,

Onhan se tosiaan alaston-/seksikuvien ottaminen ja julkaiseminen teinin kanssa jonkinasteinen seksuaalinen teko. Siihen nähden on sangen erikoista että aivan näinä aikoina sama henkilö kuitenkin nähtiin sopivaksi sijoittaa Los Angelesin pääkonsuliksi ja nimittää vielä myöhemmin professoriksi. Järjestelmän harjoittama kaksinaismoralismi oli se pointti.

Eikös Donner itse sanonut ensimmäisen vaimonsa olleen "epävakaa persoona, joka kävi psykoanalyysissä". Mitkää tapaamisajat eivät hänelle kelvanneet, joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit lapsiin.

Entä sitten jos kävi hakemassa hoitoa itselleen? Sekö oikeuttaa kostamaan vanhempien riitaisat välit lapselle? Joo, jos nainen on tietoisesti huijannut Donnerin siementämään itsensä ja sillä verukkeella yrittänyt saada hänet avioliittoon, niin ymmärrän katkeruuden. Ymmärrän johonkin rajaan asti. Se, että Donnerilla tätä käytöstä näyttää toistuneen, kertoo jo muusta. Ja psykoanalyysissa käymistä olisin suositellut hänellekin useaan kertaan.

Toivottavasti kirjaprojekti on täyttänyt Oton toiveet terapeuttisena tekona, jonka rinnastan jossain määrin Niklas Herlinin julkisille avautumisille isästään. Ihmishirviöitä löytyy kaikista kansanryhmistä amerikkalaisina presidentteinä, suomalaisina yritysjohtajina, perheenisinä ja äiteinä.

 

[LaiLaiLei]

Tiedän, että voin nostattaa tällä paskamyrskyn, mutta kysyn silti, tiedämmekö me kaikkea? Jörkka on nimittänyt näitä lapsiaan vahingoiksi, mikä on tietysti hyvin rumaa. Silti luulen, ettemme tiedä kaikkea Jörkan ja lasten äitien suhteista. Toki Jörkka olisi voinut pitää vehkeen housuissaan tai ainakin käyttää kumia, jos ei halua lapsia, mutta nämä ovat aina monimutkaisia asioita. Ikävintä siinä on se, että niistä kärsivät eniten lapset, kuten tässä Otto Gabrielssonin tapauksessakin nähdään.

Paskamyrsky ei ainakaan täältä suunnalta ala, mutta kyllähän oman lapsen julkisesti vahingoksi kutsuminen tekee ihmisestä automaattisesti täyden kokovartalomulkun. Vaikka suhde lasten äitiin olisi kuinka huono, sen ei pitäisi vaikuttaa millään tavalla lapsiin. Donner puhuu varmasti tässä totta, eli vahinko on voinut hyvin tapahtua. Tässä on kuitenkin klassinen esimerkki siitä, että "suorapuheisuus" ja "rehellisyys" ovat usein vain hyvin tai huonosti verhottua kusipäisyyttä. Mitään pakottavaa tarvetta Donnerilla ei ole ollut julkisuudessa näitä kommentteja antaa, vaikka omassa päässä näin ajattelisi. Ja tämä ei siis ole mitään kritiikkiä lainaamaani viestiä kohtaan, joka on ihan asiallista pohdintaa, enkä näe siinä Donneria erityisemmin puolusteltavan. Vain omia ajatuksia Donnerin kommenteihin liittyen.

Donnerin tuotantoon ei ole juuri tullut perehdyttyä. Pitää varmaan laittaa to do-listalle, koska ovathan nämä ristiriitaiset taiteilijat aina kaikkein kiinnostavimpia.

 

[nummenkallio]

Paskamyrsky ei ainakaan täältä suunnalta ala, mutta kyllähän oman lapsen julkisesti vahingoksi kutsuminen tekee ihmisestä automaattisesti täyden kokovartalomulkun. Vaikka suhde lasten äitiin olisi kuinka huono, sen ei pitäisi vaikuttaa millään tavalla lapsiin.

Olen samaa mieltä siitä, että lapsille se on rumaa. Kenelle tahansa olisi kauheaa tulla kutsutuksi vahingoksi. Siinä oikeastaan mitätöidään koko elämä. Mutta näissä puheissa unohdetaan aina se lapsen äidin osuus. Minä en niistä niin tarkkaan tiedä, mutta toivon, että nekin selvitetään, ennen kuin Jörkka-vainaata kohtaan tulee hirveä paskamyrsky.

Ja Otto Gabrielssonille kaikkea hyvää.

 

[heavy]

Vanhana Jörkan fanina on ollut kieltämättä ikävää lukea näitä Otto Gabrielssonin vuodatuksia. Ja jos totuus on ollut tuo, niin ikäväähän se on Oton kannalta ollut. Olisin toivonut, että Jörkka olisi kohdellut Ottoa ja Susanna-vainaata ihan samalla tavalla kuin muitakin lapsiaan.

Jörkan kuoltua, uutisvirrasta osui silmään jaettuna, yhden lapsen "muistokirjoitus" isästään ja tämän roolista isänä ja erityisesti isoisänä, pelkkää pettymystä silläkin suunnalla kirjoittajan mukaan oli ollut.

 

[Juhaht]

Eihän Donner kuvaillut lapsiansa vahingoiksi, vaan erehdyksiksi. Vielä pahempaa mielestäni.

 

[Fordél]

Olen lukenut Donnerilta kaksi kirjaa: 1. Kuolemankuvia ja 2. John Vikströmin kanssa kirjoitettu yhteiskirja Elämme, siis kuolemme: Keskustelukirjeitä. Molemmat olivat hyviä teoksia ja antoivat ajattelemisen aihetta. Televisiosta on tullut katsottua ainakin dokumenttisarja Mannerheim - Jörn Donnerin kertomana, joka oli mielenkiintoinen ja laadukas kuvaus Marskista.

Donner oli mielenkiintoinen, poikkeuksellinen ja ristiriitainen persoona. Donnerin tuotanto oli käsittämätön laaja. Donner taisikin työskennellä lähes koko hereilläoloajan. Tämän päälle tulee vielä merkittävä yhteiskunnallinen toiminta. Toista Donnerin kaltaista kulttuurin ja yhteiskunnan moniottelijaa tuskin on syntymässä ihan heti Suomeen. Täytyykin tutustua Donnerin tuotantoon lisää.

 

[Toxic Enema]

Jörkan elokuvat ainakin ovat täyttä paskaa ja monet siksi hyviä. Naisenkuvia ja Hellyys esimerkiksi. Hyviä niistä ei saa tekemälläkään, mutta naurattavat senkin edestä.

 

[Hapsiainen]

Jörkan elokuvat ainakin ovat täyttä paskaa ja monet siksi hyviä. Naisenkuvia ja Hellyys esimerkiksi. Hyviä niistä ei saa tekemälläkään, mutta naurattavat senkin edestä.

Kaverin elokuvista jotakin kertoo, että on pitänyt esiintyä omassa leffassaan staga ojossa. Tuskin olisi muut suomi ohjaajat moiseen ryhtyneet.

 

[nummenkallio]

Jörkan elokuvat ainakin ovat täyttä paskaa ja monet siksi hyviä. Naisenkuvia ja Hellyys esimerkiksi. Hyviä niistä ei saa tekemälläkään, mutta naurattavat senkin edestä.

Höpö höpö, Jörkan 60- ja 70-lukujen vaihteen elokuvat ovat oikeasti hyviä. Mustaa valkoisella (1968) on jopa erinomainen. Tämä leffa tunnetaan kyllä ihan ulkomaillakin. Myös esimerkiksi Sixtynine (1969) ja Naisenkuvia (1970) ovat hyviä. Ajankuviahan nuo ennen kaikkea ovat, mutta ainakin itse arvostan sitä piirrettä elokuvissa paljon.

Kaverin elokuvista jotakin kertoo, että on pitänyt esiintyä omassa leffassaan staga ojossa. Tuskin olisi muut suomi ohjaajat moiseen ryhtyneet.

Jörkkahan ei ole tätä koskaan muistaakseni myöntänyt tai kieltänyt. Ehkä hän on vain nauttinut siitä hämmennyksestä, mitä se on ihmisissä aikaan saanut. Lähikuvassa oleva staga voi olla Jörkan, mutta voi se olla jonkun muunkin. Kyllä Jörkan leffojen seksikohtauksissa käytettiin stuntteja muulloinkin. Ja äkkiähän se staga siinä leffassa vilahtaa, näkyy vissiin noin sekunnin. Enkä nyt ymmärrä, miksi tästä voisi Jörkkaa niin hirveästi kritisoida, hänhän myös näytteli niissä elokuvissa.