Jättääkkö vaiko ei? – KalPan pelitapakeskustelu 2015–2016

[nahkis]

Van Cleef taisit jossain välissä todeta, että et juurikaan käy katsomassa pelejä? Tämä käy aivan hyvin järkeen, sillä yleensä ne kovimmat PV-fanit ovat niitä, jotka eivät KalPan pelejä joudu näkemään.

Ja siihen kun lyödään päälle vastustajan passiivisuus etenkin Kuopiossa, niin silmillä havainnoitava peli katsomosta käsin saattaa vaikuttaa "tylsältä" ja ehkä se sitä välillä onkin.

On se hyvä, että tulee näitä korjauksia. Elikkä peli ei oikeasti ehkä ole tylsää, se vaan näyttää siltä. Tähän kun lisätään, että JOS siellä olisi Kiiskinen ja Wayne Gretzky, niin peli olisi vaikka mitä. Sehän se lohduttaa aivan juubelisti esim. tämän kauden kotipeleihin kausikortin ostaneita.

ps. Nahkis, olet todellinen class act. Kiitos taas nimittelystä. Lapsellisin ilmestys jota kuunaan olen tavannut ja ilmeisesti vielä aikuinen henkilö. Infantiili tasolle jäänyt varhaisteini enemmänkin.

Sen sijaan on tosi aikuismaista, että joku juoksee täällä pää kuudentena jalkana puolustamassa putkimiesvalmentajan kunniaa joka ikiseen väliin.

 

[ToobHanns]

..silmillä havainnoitava peli katsomosta käsin saattaa vaikuttaa "tylsältä"

Perseenreijälläkö sitä kulmarallia pitäis havainnoida että se vaikuttaisi "mielenkiintoiselta" eikä "tylsältä"? Tässä nyt taas on semmoinen olo että vika onkin minussa katsojana eikä pelitavassa.

 

[Van Cleef]

Sen sijaan on tosi aikuismaista, että joku juoksee täällä pää kuudentena jalkana puolustamassa putkimiesvalmentajan kunniaa joka ikiseen väliin.

Mulla on varmaan täysi oikeus kommentoida omilla mielipiteillä jotain asiaa? (Ja käyn peleissä kun on aikaa ja pääsen. Loput netistä. Kommentoin vain niitä mitkä näen).
Mun kommentointi johonkin aiheeseen ei liene sama asia kuin, että sä nimittelet täällä toisia nimimerkkejä jatkuvasti ja lapsellisesti provosoit...Jotain tyydytystä ja nautintoa saat tästä kun et pysty jättämään mun nimimerkkiä ulos sun jätöksistä. Se on aivan tarkoituksen hakuista. Olet kyllä vastenmielisin tyyppi, jonka olen koskaan tavannut.

Perseenreijälläkö sitä kulmarallia pitäis havainnoida että se vaikuttaisi "mielenkiintoiselta" eikä "tylsältä"? Tässä nyt taas on semmoinen olo että vika onkin minussa katsojana eikä pelitavassa.

Varmasti vaikuttaisi mielenkiintoiselta tai ainakin erilaiselta. Ja ilmeisesti jotkut silloin tällöin katsookin pelejä juuri esittämälläsi tavalla kommenteista "peli oli täyttä paskaa" päätellen.

Alla koko oman tekstinpätkän kokonaisuus. Kun nuo mainitsemani kaksi asiaa lyödään samassa pelissä yhteen (vastustaja tukkii ja tekee vastahyökkäyksiä ja KalPa pyrkii kiekkoa pitämällä välttämään niitä), niin joillekin se saattaa vaikuttaa tylsältä (ei kaikkien, koska jokainen näkee ja kokee eri tavalla) ja ehkä se sitä myös välillä onkin (minunkin mielestä). Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta. Itse ainakin pidän kun on erilaisia pelejä eri vastustajien erilaisten reagoimisien ja peliin lähestymisien johdosta. Joskus aktiivisempaa ja joskus ei niin. Se on pelin suola ettei jyystetä menemään samalla kaavalla joka ilta.
Ja edelleen korostan, siellä on myös se vastustaja kentällä ja sen tekemiset vaikuttaa peliin myös. Vastustajalla on täysi vapaus tehdä jotain estääkseen sen kulmarallin tai jättösyötöt tai puolen vaihdot tai paikanvaihdot tai tehdä itse aktiivisemmin peliä ja pitää kiekkoa ja yrittää pitää KalPa pois kiekosta..etc.etc

tällä kaudella pelitavan puolustuksellinen puoli on korostunut, koska hyökkäyskalusto ei niin laadukas. Ja siihen kun lyödään päälle vastustajan passiivisuus etenkin Kuopiossa, niin silmillä havainnoitava peli katsomosta käsin saattaa vaikuttaa "tylsältä" ja ehkä se sitä välillä onkin.

 

[KalPan toveri]

Lainaus tuolta kärppäpuolelta, joka istuu tähän meidän ongelmaan kuin nakutettu:

"Kyllä verkon pitäisi pöllytä tasaiseen tahtiin mutta ei niin ei. Jotenki alan uskoa, että tämä tukkoisuus ei ole pelkästään pelaajista kiinni vaan Marjamäen pelitavalla, pelikurilla ja viisikon tiiviyden korostamisella on se varjopuolensa että peli on niin seiftiä, että luovuus sekä positiivinen raivo ja himo maalintekoon loistaa poissaolollaan."

On se hienoa tai surullista, että myös muualla tuskaillaan samojen asioiden kanssa kuin täällä Kuopiossa. Ainoa erohan tietenkin on tai oli, että Kärpillä on heittää kentälle pikkuisen enemmän taitoa, että tulosta on jollainlailla tullut. Kalpan pelitapahan on juuri se mikä tappaa pelistä intensiteetin kun tavoiteltu tulos jota haetaan on 1-0 tai 2-1 voitto. Valitettavasti pelikaanit saivat myös huomata, että ei se Juvonen mikään sateentekijä ollut, koska kalpan pelitavan ja viimeistelyn perusteella luulivat, että heillä on voittava maalivahti. Ei ole. Heti kun tuli pikkuisen laadukkaampia viimeistelijöitä soi omissa jo viisi kertaa. Kalpa kun on kuuluisa tekemään vastustajan maalivahdista ohittamattoman tuntuisen.

 

[HankChief]

Sitä olen itsekin miettinyt, että heikentääkö tuo pelitapa hyökkäyspäässä pelaajien luontaista vaistoa mennä kohti maalia ja laukoa. Kuitenkin ne maalintekopaikat ja niihin pääseminen on sekunnin murto-osista kiinni. Siinä jos alkaa vähänkään miettiä, että ai niin pitäisikö kuitenkin lähteä kulmaan, kun puolustetaan kiekolla täällä hyökkäyspäässä tai uskaltaako ampua, ettei vaan menetetä kiekkoa, niin se ikkuna on jo mennyt kiinni. Vastustajakin osaa tämän ennakoida ja lyödä nopeasti ykkössektorin tukkoon ellei sinne mene heti eikä kohta. Eli meneekö Tamia (heh) lainatakseni "tajunnan puolelle" liikaa tuolla systeemillä? Reagoimisen pelin sisällä pitää tulla selkäytimestä ja jos sinne on sattunut iskostumaan, että pelataan pitkiä hyökkäyksiä ja pidetään kiekkoa viimeiseen asti, niin ne luontaiset ja luovat ratkaisut mennä maalia kohti voi osaltaan hautua vaikka kuinka pitäisi "tunnistaa tilanne". Tämä nyt on tällaista omaa puolen pennin kiekkofilosofointia, kun ei ole käsitystä mitä ammattimiesten päässä liikkuu.

 

[ToobHanns]

Kaikki vastustajat pelaavat KalPaa vastaan tiivistä aluepuolustamista eikä KalPa sitä pysty kulmarallilla murtamaan. Jopa CHL-vastustajat ovat pelin aikana muuttaneet puolustustaan (sekä karvausta) jonka jälkeen KalPa on ollut aseeton.

 

[nahkis]

On tämä kyllä hauskaa. Petteri Sihvonen rakensi Pekka Virta-kuplan jo vuonna 2008 ja vieläkin porukka syö nämä tyhjät sanat kiltisti ja mukisematta. "Puolustetaan kiekolla", "Vieläkin huonommin pärjätään jos pelataan toisin", "Kiekolla ei ole keuhkoja" ja YADA YADA YAA. Vaikka kaukalossa tapahtuisi mitä, niin levy vaan pyörii. Liturgiahan menee niin, että Kuopiossa TÄYTYY syötellä ja pyöriä ympäri kenttää (varsinkin niillä kentän alueilla, joilla siitä ei ole mitään hyötyä), koska täällä ei kerta kaikkiaan voi MILLÄÄN MUUNLAISELLA JÄÄKIEKOLLA PÄRJÄTÄ! Pistäkääpä merkille, kun Tikut ja Takut (lähinnä Van Cleef) pistää bullshit-generaattorit käytiin: Kaikki heidän juttunsa alkavat "Kuten Virtakin sanoi..", "Kuten Urheilulehtikin sanoi". Mikään heidän havaintonsa pelistä ei vastaa sitä arkitodellisuutta, mitä kaukalossa tapahtuu. Ymmärrättekö, että se kiekollinen pelitapa on näille Etelän shamaaneille keino kirjoittaa juttu Urheilulehteen/Mihin ikinä ja ottaa sitä kautta ihmisiltä rahat pois. Eivät he rahoita KalPan toimintaa pennilläkään, joudu katsomaan siellä Niiralan Montun työväenluokan katsomossa niitä maailman unettavimpia pelejä ja eivät he joudu kannattajina ottamaan vastaan näitä hävittyjä kausia. KalPan kiekollinen pelitapa on heille vain ja ainoastaan KIVA JUTTU, koska se poikkeaa muiden pelistä ja siitä saa tyhmempikin toimittelija raavittua jonkunlaisen kolumnin kasaan.

Ensi kaudella katsomossa tulee olemaan alle 2500 katsojaa, seura on taloudellisesti kypsää kauraa ja vielä vaan Titanickin kannella viulut soi sen kanssa, miten hienoa välttämätöntä ja viihdyttävää peliä se Pekka Virta tänne järjestää. Se kyllä täytyy sanoa, että hyvin on Neuvostoliiton propaganda syötetty (jo vähenevälle, mutta äänekkäälle) porukalle kurkusta alas. Kuvaava onkin KalPan facebookkiin kirjoitettu kommentti Isä Aurinkoiseen liittyen pari päivää sitten:

"Kyllä täällä Kuopiossa ilman Virtaakin yritettiin, mutta mitenkäs siinä kävi? -No ei kovin hyvin"

 

[Pallonivel]

Mulla on tästä KalPan pelitavasta ollut pitkään mielessä tällainen teoria:

KalPan pelitavalla pärjätään runkosarjassa aina kun vastustaja ei jaksa painaa aktiivisesti prässiä KalPan omaan päätyyn. Eli jos vastustaja tulee vähän heikosti valmistautuneena peliin, on KalPan pelitavalla hyvät saumat ottaa voitto.

Kun kevät lähestyy, vastustajienkin otteet tiivistyvät ja jaksetaan keskittyä pelaamaan KalPan pelitapa pois. Tämän jälkeen KalPalla ei ole enää oikein mitään aseita jäljellä.

Tämä nyt on vaan tällainen yleistys ja voin olla toki väärässäkin. Runkosarjassa menestyminen perustuu mielestäni siis siihen, että SM-liigassa on mahdollisuus neppailla runkosarja läpi ilman että joka pelissä annetaan 100%. Ei ole kilpailua pelipaikoista ja toisaalta huippujoukkueiden rostereilla mennään pleijareihin kuitenkin, koska aina löytyy sen verran heikkoja, talousvaikeuksissa olevia nippuja.

 

[Dragon's Den]

Ensi kaudella katsomossa tulee olemaan alle 2500 katsojaa, seura on taloudellisesti kypsää kauraa ja vielä vaan Titanickin kannella viulut soi sen kanssa, miten hienoa välttämätöntä ja viihdyttävää peliä se Pekka Virta tänne järjestää.

Tähän profetiaan on helppo yhtyä. Itselläni on tästä tilanteesta samanlaiset aatokset.

Mulla on tästä KalPan pelitavasta ollut pitkään mielessä tällainen teoria:

KalPan pelitavalla pärjätään runkosarjassa aina kun vastustaja ei jaksa painaa aktiivisesti prässiä KalPan omaan päätyyn. Eli jos vastustaja tulee vähän heikosti valmistautuneena peliin, on KalPan pelitavalla hyvät saumat ottaa voitto.

Kun kevät lähestyy, vastustajienkin otteet tiivistyvät ja jaksetaan keskittyä pelaamaan KalPan pelitapa pois. Tämän jälkeen KalPalla ei ole enää oikein mitään aseita jäljellä.

Tämä nyt on vaan tällainen yleistys ja voin olla toki väärässäkin. Runkosarjassa menestyminen perustuu mielestäni siis siihen, että SM-liigassa on mahdollisuus neppailla runkosarja läpi ilman että joka pelissä annetaan 100%. Ei ole kilpailua pelipaikoista ja toisaalta huippujoukkueiden rostereilla mennään pleijareihin kuitenkin, koska aina löytyy sen verran heikkoja, talousvaikeuksissa olevia nippuja.

Samaa olen itsekin miettinyt. Liian helposti saadaan KalPa pelattua tosipeleissä pimentoon. Riittää, että vastustajan viisikko alkaa pelata keskialueen tiiviimmin ja saa näin ohjattua KalPan pelin laitoihin ja kulmiin. Koska KalPa ei kykene nopeisiin lähtöihin, ehtii vastustaja pistää pakettinsa kasaan hyvissä ajoin ennen kuin ensimmäinen KalPan ukko on edes lähelläkään keskiviivaa. Koska pelaajien päähän on iskostettu äärimmäinen kiekonhallinta, pidetään hyökkäyksen päättämistä kulmaralliin hyväksyttävämpänä vaihtoehtona kuin laukausta maalia kohti. Soppa on valmis.

 

[ilman sukkia]

Mulla on tästä KalPan pelitavasta ollut pitkään mielessä tällainen teoria:

KalPan pelitavalla pärjätään runkosarjassa aina kun vastustaja ei jaksa painaa aktiivisesti prässiä KalPan omaan päätyyn. Eli jos vastustaja tulee vähän heikosti valmistautuneena peliin, on KalPan pelitavalla hyvät saumat ottaa voitto.

Kun kevät lähestyy, vastustajienkin otteet tiivistyvät ja jaksetaan keskittyä pelaamaan KalPan pelitapa pois. Tämän jälkeen KalPalla ei ole enää oikein mitään aseita jäljellä.

Tämä nyt on vaan tällainen yleistys ja voin olla toki väärässäkin. Runkosarjassa menestyminen perustuu mielestäni siis siihen, että SM-liigassa on mahdollisuus neppailla runkosarja läpi ilman että joka pelissä annetaan 100%. Ei ole kilpailua pelipaikoista ja toisaalta huippujoukkueiden rostereilla mennään pleijareihin kuitenkin, koska aina löytyy sen verran heikkoja, talousvaikeuksissa olevia nippuja.

Tässä on kyllä vinhaa perää. Lisäksi liian monena kautena on sairastupa täyttynyt pahimmoilleen. Tai luovuttu liian kalliista sopimuksista jne. Joukkue on heikentynyt kevättä kohti kun mitaleista kilpailevat pystyvät jopa hommaamaan vahvistuksia ja laajuutta kokoonpanoon.
Mutta itse asiaan, menneen kauden pelitapaan.
Omissa kiekottelu väheni omaan silmään, toki kovinkaan moni ei lentokentällä karvannut ylhäältä vaan odotteli keskialueella.
Odottelin jotakin extrakuviota kauden mittaan, liian samanlaisena pysyi muotti ja kuviot läpi kauden. Vähintään playoffeissa pitäisi vastustaja pystyä "yllättämään" jollakin, viimeistään siinä vaiheessa kun ei ole kuin voitettavaa. Tämä toistuu kauden aikana kun päätä pusketaan seinään samalla tavalla oli taululla 3-0 tai 0-3. Jotenkin pitää paremmin pystyä tuomaan yksilöiden vahvuuksia esiin tietyissä raameissa.

 

[Van Cleef]

En usko, että kovin suuria muutoksia tulee pelitapaan ensi kautta ajatellen kuin mitä tällä kaudella nähtiin. Riippuen tietysti pelaajahankinnoista. Puolustus tulee säilymään oikeastaan samana miinus Jokela ja plus puolella hänen paikkaaja. Siitä voi päätellä, että edelleen kiekolla puolustaminen tulee olemaan vahvasti mukana, koska ei me voida tuolla porukalla lähteä pelaamaan niin, että tulee paljon 1vs1 vääntöjä ja painimista omassa päässä. Sinä ei olla vahvuuksilla. Yksi iso asia miksi meillä on noin vähän omiin menneitä tällä ja viime kaudella on pelitavan termi "kiekolla puolustaminen". Plus lisäksi siihen päälle loistava maalivahti, joka sekin säilyy ensi kaudella.

Tällä kaudella hyökkäys ei ollut niin laadukas materiaaliltaan. Pystyttiin kyllä ihan hyvin rakantamaan peliä ja luomaan tilanteita ja pelaamaan pelitavan mukaisesti, mutta se hyökkäysalueen maalinedustapelaaminen ja maalintekosektorin pelaaminen ei ollut kovin laadukasta usein. Sen näen puutteena ja kiinnittäisin siihen huomiota tulevissa pelaajavalinnoissa. Pari "Chad Rauta" 1./2.-kenttiin (SaiPan Rau on juuri vahva maalinedustalla ja taisi tehdä suurimman osan maaleistaan siitä) ja sitä kautta ylivoimaan. Toisi lisäulottuvuuden pelitapaan ja terävyyttä hyökkäyspään maalinedustoille, joka puute mielestäni. Jos me saataisiin maalinteko -ja ylivoimatehokkuutta paremmaksi, niin me oltaisiin todella vaikea joukkue voitettavaksi tuolla päästettyjen maalien saldolla. Jos pystytään pitämään nykyinen taso päästetyissä ja nostamaan maalintekotehokkuutta, niin monet noista tiukoista vähämaalisista peleistä rupea kääntymään enemmän meille.

Tulevat pelaajahankinnat määrittävät paljon pelitavan painopistettä. Hyökkäyksessä tulee vaihtuvuutta, joten oikeastaan vasta sitten kun nähdään nimilista voi tehdä johtopäätöksiä haetaanko jotain uutta ja millä painotuksilla verrattuna tähän kauteen.

 

[Dragon's Den]

Tällä kaudella hyökkäys ei ollut niin laadukas materiaaliltaan. Pystyttiin kyllä ihan hyvin rakantamaan peliä ja luomaan tilanteita ja pelaamaan pelitavan mukaisesti, mutta se hyökkäysalueen maalinedustapelaaminen ja maalintekosektorin pelaaminen ei ollut kovin laadukasta usein. Sen näen puutteena ja kiinnittäisin siihen huomiota tulevissa pelaajavalinnoissa. Pari "Chad Rauta" 1./2.-kenttiin (SaiPan Rau on juuri vahva maalinedustalla ja taisi tehdä suurimman osan maaleistaan siitä) ja sitä kautta ylivoimaan. Toisi lisäulottuvuuden pelitapaan ja terävyyttä hyökkäyspään maalinedustoille, joka puute mielestäni. Jos me saataisiin maalinteko -ja ylivoimatehokkuutta paremmaksi, niin me oltaisiin todella vaikea joukkue voitettavaksi tuolla päästettyjen maalien saldolla.

Hyökkäys ei ollut materiaaliltaan laadukas. Tämä on totta. Se ei kuitenkaan yksin selitä, miksi KalPan maalineduspelaaminen, erityisesti hyökkäyspäässä, oli niin luokatonta. Väitän, että KalPan nykyinen pelitapa ei vaan yksinkertaisesti pidä hyveenä maalille menemistä, koska hyökkääjien pitää pyrkiä jokaisessa tilanteessa olemaan vapaana vastaanottamassa syöttöä. Tämä taas tappaa pelistä suoraviivaisuuden.

Miksei maalille mennä myöskään ylivoimalla, on täysi mysteeri. KalPan ylivoima ei ole toiminut Virran aikana kertaakaan, lyhyitä periodeja lukuun ottamatta. Ei edes silloin, kun pelaajamateriaali oli kertaluokkaa laadukkaampaa kuin nykyinen. Jokin perkele tässä mättää. Ehkäpä Pekan olisi aika nöyrtyä ja myöntää, ettei se oma "pelikirja" ole ehkä sittenkään ylivertainen.

Jääkiekko on maalintekopeli. Piste.

Ps. Ja jos se ei tullut rivien välistä selväksi, olen kurkkuani myöten täynnä tätä savolaista, munatonta pelkurikiekkoa.

 

[Van Cleef]

Hyökkäys ei ollut materiaaliltaan laadukas. Tämä on totta. Se ei kuitenkaan yksin selitä, miksi KalPan maalineduspelaaminen, erityisesti hyökkäyspäässä, oli niin luokatonta. Väitän, että KalPan nykyinen pelitapa ei vaan yksinkertaisesti pidä hyveenä maalille menemistä, koska hyökkääjien pitää pyrkiä jokaisessa tilanteessa olemaan vapaana vastaanottamassa syöttöä. Tämä taas tappaa pelistä suoraviivaisuuden.

Miksei maalille mennä myöskään ylivoimalla, on täysi mysteeri. KalPan ylivoima ei ole toiminut Virran aikana kertaakaan, lyhyitä periodeja lukuun ottamatta. Ei edes silloin, kun pelaajamateriaali oli kertaluokkaa laadukkaampaa kuin nykyinen. Jokin perkele tässä mättää. Ehkäpä Pekan olisi aika nöyrtyä ja myöntää, ettei se oma "pelikirja" ole ehkä sittenkään ylivertainen.

Jääkiekko on maalintekopeli. Piste.

Ps. Ja jos se ei tullut rivien välistä selväksi, olen kurkkuani myöten täynnä tätä savolaista, munatonta pelkurikiekkoa.

Ei toki selitä yksin. Näen kuitenkin sen enemmän pelaajavalinta puutteena ettei maalineduspelaaminen ole niin vahvaa ollut nyt (viime kaudellakin se oli parempaa kun oli kokeneempaa ja vahvempaa kaveria). Kyllä sulla pitää olla siinä vahvoja olevia pelaajia, jos haluat hyvä siinä olla. Siksi maistelin ajatuksella hankkia pari "Chad Rauta" kärkikenttiin ja ylivoimaan. Se toisi lisäelementtiä hyökkäysalueen pelaamiseen. Jotenkin Virrankin kauden aikaisista kommenteistakin päätellen tämä saattaisi olla agendalla ensi kaudeksi. Ja hyvä, että Mutanen halutaan pitää, koska hän on sen tyyppinen pelaaja, joka siihen pystyy myös.

Ylivoima kieltämättä hieman merkillisen tökkivää. Ne "Chad Raut" toisi mielestäni siihen lisää. Onhan sekin toiminutkin kun oli Kapanen, Sahlsted, Strömberg, Kiiskinen & co. samaan aikaan joukkueessa sitä pyörittämässä. Mikä lie KalPassa suhde sen välillä miten paljon pelaajat saa itse ylivoimaa miettiä ja kuinka paljon valmennus sitä ohjaa. Ei sitä nyt kuitenkaan voi pilkuntarkasti piirrellä. Se vaatii pelaajiltakin keskenään sopimista ja tilannepelaamista.

Jokaisen valmentajan on valmennettava sen mukaista kiekkoa kuin pelistä itse ajattelee ja miten sen näkee. Virtakin tekee niin. Ei ole ylivertaisia tai oikeita ja vääriä tapoja. On todennut itsekin. On vain erilaisia tapoja. Miksikään tuuliviiriksi ei voi lähteä. Se on sitten seuran asia päättää onko tämän tai tuon valmentajan ajatukset sellaiset, jota halutaan nähdä.

Mutta lopulta kaikki on kuitenkin suhteessa pelaajamateriaaliin. Siitä ei pääse mihinkään. Jos tohon hyppäis ensi kaudeksi S.Kapasen, Sahlstedin, Kiiskisen, Strömbergin tasoisia kavereita kokoonpanoon, niin rupeaisi se hyökkäyskin hyrräämään erinäköisesti. Nytkin pelitapa on aivan sama, mutta sen eri osa-alueet korostuu (puolustus esim.).

Enpä nyt lähtis haukkumaan munattomaksi pelkurikiekoksi. Leimaa koko Virran ajan ja pelaajat/joukkueet matkan varrella, jotka siihen sitoutuneet ja toteuttaneet (menestykselläkin). Näen pelkuruuden kyllä aivan eri tavalla.

 

[A.P.Järvi]

Haluaisin esittää kaksi kysymystä.

Ylivoima kieltämättä hieman merkillisen tökkivää. Ne "Chad Raut" toisi mielestäni siihen lisää. Onhan sekin toiminutkin kun oli Kapanen, Sahlsted, Strömberg, Kiiskinen & co. samaan aikaan joukkueessa sitä pyörittämässä.

Rau-viittauksesi on ehdottomasti oikea, mutta yleisesti minua kiinnostaisi tietää mm.

1. Miksi KalPa tarvitsi tällaisen yhden OHI-kauden ymmärtääkseen, että joukkue ei voi pärjätä, jos siinä ei ole yhtään hyvää maalineduspelaajaa, jos sellaisen asian ymmärtää tällainen valmentajakouluja käymätön diletanttikin jo ennen kuin yhtään peliä on edes pelattu? (Mainittakoon muuten, että Pekka Virran ylivoima ei ollut hyvää silloinkaan, kun tuo em. nelikko siellä pelasi.)

2. Miksi Pekka Virran pelitavassa tuntuu usein olevan hyökkäyspelin kantavana ajatuksena saada miesylivoimatilanne hyökkäyspään kulmiin (eikä esim. maalin eteen)? Tällainen ajattelutapa näytti yleisesti koskevan muitakin kuin puukätistä nelosketjua. Jos/kun se on sitä ylistettyä "KalPa puolustaa myös kiekolla" -hommelia, en ainakaan itse nauti sellaisen näkemisestä suuresti. Yleisömääristä päätellen ei moni muukaan.

 

[Haalariosasto]

Piti tulla kirjoittelemaan vieraaseen pöytään näkemyksiäni... KalPan pelitapa olisi viihdyttävä, jos siinä olisi lisäksi rytinää, maalille menoa ja perkele ittensä likoon laittamista enemmän.

2. Miksi Pekka Virran pelitavassa tuntuu usein olevan hyökkäyspelin kantavana ajatuksena saada miesylivoimatilanne hyökkäyspään kulmiin (eikä esim. maalin eteen)? Tällainen ajattelutapa näytti yleisesti koskevan muitakin kuin puukätistä nelosketjua. Jos/kun se on sitä ylistettyä "KalPa puolustaa myös kiekolla" -hommelia, en ainakaan itse nauti sellaisen näkemisestä suuresti. Yleisömääristä päätellen ei moni muukaan.

Tuossapa tuo KalPan tarjoaman hokiviihteen ongelman ydin on, mikä huomioitu hyvin myös Savon ulkopuolella. Itse en pidä niitä jätön-jätön-jättöjä viihteen kannalta ongelmana, vaan ongelmat alkavat punaisen tai viimeistään sinisen jälkeen jolloin fokuksen toivoisi suuntautuvan maalille, potentiaaliselle maalintekoalueelle, mutta kuten A.P.Järvi kommentoi sota-alueen ulkopuolelle se peli suuntautuu. Tietenkin onhan se ihmismielelle helpompi mennä sinne missä tilaa on, varsinkin jos valmennus sitä haluaa, mutta eriasia on mitä siitä seuraa ja sehän on nähty. Jos halutaan taitokiekosta puhua niin kyllä se taito pitää tulla esiin nimenomaan vastustajan haastamisella sota-alueella, mistä myös maalit tehdään. Maalit vaan kun ovat tärkeä osa tätä viihdettä ja pakko myöntää että pirukseen turhauttavaa seurata pelejä kun maaleja tai edes kunnon tilanteita ei pelisysteemin vuoksi ole realistisesti edes (suuremmissa määrin) odotettaa.

 

[Van Cleef]

Kannattaa lukea tämä A.P ja muut: PELIN PUOLELLA: Oodi Pekka Virralle

Tekstissä on analysoitu Virran pelitapaa osa-alueittain paremmin kuin olisin itse osannut kuvailla ja mitä olen yrittänyt. Aina huudellaan vain jostain yksittäisistä termeistä kuten jätön-jätöistä ja kulmaralleista yms., mutta niillä on tarkoitus ja niissä on ajatus. Virran pelitapa on laajempi kokonaisuus. Sitä olen itsekin yrittänyt sanoa. Puolustaminen kiekolla on esim. yksinkertaisesti sitä, että ei anneta vastustajalle kiekkoa turhaan ja siitä tulee mm. sitten kiekon pelaamista alaspäin tilanteissa, joissa moni joukkue luopuisi kiekosta. Vastustaja joutuu käyttämään kovan työn ja energian saadakseen kiekon itselleen ja se on pois heidän hyökkäyspelaamisesta.
Vastustaja ei voi hyökätä, jos meillä on kiekko. Virran pelitapa koostuu monista erilaisista osa-alueista ja sitä pitää katsoa kokonaisuutena. Joukkueen materiaalista riippuen sitten jotkin osa-alueet korostuu kuten esim. puolustaminen tällä kaudella. jne. jne. Kaikki on suhteessa myös siihen joukkueen materiaaliin.
Mutta kannattaa lukea tuo teksti. Valaisee varmasti mistä siinä Virran pelitavassa on kysymys laajempana kokonaisuutena.

 

[Dragon's Den]

Tähän täytyy Van Cleefille todeta, että asiat ovat sitä miltä ne näyttävät. Jos yleisö kokee pelin munattomaksi neppailuksi, jätön jätöiksi, hajuttomaksi, mauttomaksi ja värittömäksi, tylsäksi ja tehottomaksi on se silloin juuri kaikkia näitä. Kannattaa seuran toimistollakin pitää koko ajan mielessä, kenelle tätä viihdettä tehdään. Niin, yleisölle.

Jos yleisö äänestää jaloillaan, silloin viimeistään pitää miettiä, onko tuote kunnossa. Jos ne aikaisempien kausien vakiokävijätkin jäävät mieluummin kotiin kuin lähtevät hallille, on syytä huolestua. Ei heille auta selittää, että kyllä se Virran kiekko on oikeasti hienoa, mutta te ette vaan sitä ymmärrä.

BTW, se ylivoima muuten oli ihan samanlaista kuraa silloin, kun Kapanen, Sahlstedt ja kumppanit pelasivat. Ei ole mikään muuttunut, vaikka aikaa siitä on jo seitsemän vuotta.

 

[nahkis]

Van Cleefin ongelma on sama, kuin Neuvostoliiton kannattajilla. Vaikka pulju on konkurssissa, arki on ihan hirveää ja mikään ei toimi, niin aina kaivetaan jostain jonkun teoreetikon horinat, joka kertoo, että kyllä tää juttu on paperilla ihan mahtava. Kun ihmiset vain olisi ahkerampia, niin hyvä tulee. Systeemissä ei ole mitään vikaa!

Jos nyt ihan konkreettisesti otetaan esille Pekka Virran jääkiekon perusongelmat, niin ne ovat nämä:

1. Tilanteita ei osata tunnistaa, vaan haihdutetaan esim. potentiaaliset, keskialueen kiekonriistosta syntyvät tekopaikat kaartamalla omiin (tai kulmiin). 2011-2012 kun pelissä oli ripaus JYPiä, niin syntyi 2vs1-tilanteita tuhkatiheään, kun keskialueen reagointipeli oli aivan toisella tasolla. Kun syntyy enemmän ylivoimahyökkäyksiä, niin voidaan ajaa myös rohkeammin maalille.. ja yllättäen syntyy myös enemmän.. maaleja!
2. Ukot eivät juuri koskaan uskalla syötellä avaussyöttöä tai kakkossyöttöä rohkeasti poikki kentän, joka avaisi vastustajan puolustuksen parhaimmillaan kuin reikäjuuston. Totta kai AINA on riski, että syöttö on huono, vastustaja saa kiekon ja rokottaa, mutta johonkin se raja täytyy vetää, että miten tappiin varmistelu vedetään. Jääkiekossa pitää uskaltaa.
3. Tuloksena on se, että peli on hidasta ja seisahtanutta. Siinä ei ole kuin yksi ainut vaihde. KalPa joutuu hyökkäämään jatkuvasti miesylivoimaa vastaan, ja nyt nämä pitkätkään kulmarallit eivät tuota mitään, kun siellä ei ole härkämäistä Härskiä ajamassa maalille ja ottamassa vähintään jäähyä vastustajalle.
4. Ylivoimasta en edes sano mitään. Sen huonouden ilmeisesti tunnustavat jo vannoutuneimmat PV-fanitkin.

Argumentit Virran pelitavan puolesta ovat oudon ristiriitaiset: Pelitapa on kuulemma hyvä, mutta niin vaikea, että pelaajat eivät ole riittävän hyviä toteuttamaan sitä. No, miksi KalPa peluuttaa ehkä Liigan vaikeinta pelitapaa, jos kerta sillä ei ole varaa ostaa niitä pelaajia, jotka sitä osaisivat toteuttaa?
KalPan kiekkokontrolli on aivan liian yksipuolista, ennalta-arvattavaa ja aikansa elänyttä. En ymmärrä vieläkään, että miksei lähdetty kehittämään Tuokkolan kiekkokontrolli 2.0:aa, (joka oli huomattavasti monipuolisempi, viihdyttävämpi ja tehokkaampi) eteenpäin, vaan ensin otettiin "törkeä hätäri" (Laukkanen) ja palattiin sen jälkeen aikakoneella vuoden 2011 kiekkoon, jonka vastustajat jo silloin osasivat puolustaa pois kuin kypsän puolukan keväällä. Vähän pitäisi olla näkemystä tulevaisuudesta ja siitä, mihin halutaan seurana mennä. Eihän Tappara tai JYP:kään palkkaa ketään Aurinkokuninkaita sinne heilumaan joka toinen vuosi, vaan siellä on organisaatiossa selkeä sapluuna ja visio. Päävalmentajat kasvatetaan seuran sisältä peluuttamaan sellaista kiekkoa, joka brändiin sopii.

Luulin jo hetken, että KalPalla olisi seurana ihan oikea identiteetti, joka kehittyy, mutta se unelma murtui äkkiä, kun yhden huonon kauden jälkeen meni johtoportaassa kakat housuun ja paikalle kutsuttiin taas Stalin paikalle vuoden 1950 viisivuosissuunnitelmineen. Noh, vihkoon meni Stalinilla ja KalPalla.

 

[Van Cleef]

Tähän täytyy Van Cleefille todeta, että asiat ovat sitä miltä ne näyttävät. Jos yleisö kokee pelin munattomaksi neppailuksi, jätön jätöiksi, hajuttomaksi, mauttomaksi ja värittömäksi, tylsäksi ja tehottomaksi on se silloin juuri kaikkia näitä. Kannattaa seuran toimistollakin pitää koko ajan mielessä, kenelle tätä viihdettä tehdään. Niin, yleisölle.

Jos yleisö äänestää jaloillaan, silloin viimeistään pitää miettiä, onko tuote kunnossa. Jos ne aikaisempien kausien vakiokävijätkin jäävät mieluummin kotiin kuin lähtevät hallille, on syytä huolestua. Ei heille auta selittää, että kyllä se Virran kiekko on oikeasti hienoa, mutta te ette vaan sitä ymmärrä.

BTW, se ylivoima muuten oli ihan samanlaista kuraa silloin, kun Kapanen, Sahlstedt ja kumppanit pelasivat. Ei ole mikään muuttunut, vaikka aikaa siitä on jo seitsemän vuotta.

Viestini oli vain siitä mitä Virran pelitapa on. Jokainen sitten kokee sen miten kokee. Eri tavoin. Ja, jos se ajaa ihmiset pois hallista, niin se on toinen kysymys ja aihe. Esitin vain mitä se on. That's it.

Olet aivan oikeassa. Se on seuran asia miettiä sitten halutaanko jatkaa näin vain halutaanko muutosta. Se on kuitenkin selvää, että ensi kausi Virralla mennään, koska sopimus. Sitten kohti uusia tuulia.
Yleisön näkemyksiä tulee ottaa huomioon ja kuunnella herkällä korvalla mihin suuntaan askeleiden äänet vie. He kuitenkin maksavat isolta osalta tämän sirkuksen. Ilman heitä...game over.

Ylivoima on jännä juttu, koska se on myös paljon pelaajien omaa sopimista. En tiedä miten se Virran alaisuudessa on. Kuinka paljon pelaajat saa keskenään sen miettiä. Sanoisin, jos Virta liikaa pilkuttaa sen ja kaavoittaa, niin pitäisin sitä virheenä. En tiedä miten on. Se on kuitenkin sellainen nopeita ratkaisuja vaativa pelitilanne ja tilanteessa pelaamista, että pelaajien on puhuttava se paljolti keskenään tiettyjen aihioiden pohjalta.

 

[Haalariosasto]

Kannattaa lukea tämä A.P ja muut: PELIN PUOLELLA: Oodi Pekka Virralle...

Tähän täytyy Van Cleefille todeta, että asiat ovat sitä miltä ne näyttävät. Jos yleisö kokee pelin munattomaksi neppailuksi, jätön jätöiksi, hajuttomaksi, mauttomaksi ja värittömäksi, tylsäksi ja tehottomaksi on se silloin juuri kaikkia näitä. ...
Ei ole mikään muuttunut, vaikka aikaa siitä on jo seitsemän vuotta.

KalPan kiekkokontrolli on aivan liian yksipuolista, ennalta-arvattavaa ja aikansa elänyttä. En ymmärrä vieläkään, että miksei lähdetty kehittämään Tuokkolan kiekkokontrolli 2.0:aa, (joka oli huomattavasti monipuolisempi, viihdyttävämpi ja tehokkaampi) eteenpäin, vaan ensin otettiin "törkeä hätäri" (Laukkanen) ja palattiin sen jälkeen aikakoneella vuoden 2011 kiekkoon, jonka vastustajat jo silloin osasivat puolustaa pois kuin kypsän puolukan keväällä. Vähän pitäisi olla näkemystä tulevaisuudesta ja siitä, mihin halutaan seurana mennä.

Kieltämättä tuo blogi-kirjoitus tuo Virran pelin hyviä asioita esiin mutta jättää aikalailla vähälle huomiolle sen ettei se tuota maalipaikkoja. Tänä vuonna jotenkin tuntui ettei ne kulmarallitkan enää niin lähteneet (muistan 1 maalin pitkästä pyörityksestä) eikä sieltä varsinkaan saatu/uskallettu/osattu haastaa maalipaikkoihin pääsemiseksi. Turhan harvoin niistä laukauksia saatiin ja jos sellainen aikaan saatiin niin liian usein maski, ribari, ohjuri puuttui. Joo, jokunen yv myös saattoi olla tuloksena mutta kun huomioidaan luokaton yv, mikä varmaan Virran ajatuksessa noiden yksi tarkoitus, niin se siitä. Tänne katsomoon köyhäksi jäi hyökkäyspelaaminen oli se sitten oikeasti kuin laadukasta tahansa.

Jo Virran edellisellä jaksolla peli alkoi jauhamaan paikoillaan, "niin nähtyä", ja kyllä silloin valmentajan vaihdos oli myös täällä toivottu tuulahdus muutoksesta. Tuokkolan aikaan KalPa pelasi myös omiin silmiin parasta, viihdyttävintä hokia Kuopiossa ja edelleen"haluttu muutos" harmittaa, mutta kaipa se oli pakko tehdä jostain painavasta syystä??? Laukkanen sitten ei saanut kyllä hommaa toimimaan alkuunkaan, punainen lanka ei vaan välittynyt tännepäin, tuloksen perusteella ei myös pelaajille. Sinänsä ollut mielenkiintoista nähdä että Kajaanissa Laukkanen saanut tulosten perusteella (pelejä en ole nähnyt) homman jotensakin rulettamaan, mutta näköjään aina vaan ei voi onnistua. Tämä Virran uusi tuleminen on toisaalta tulosten perusteella ihan ok, vaikka tämän kevään putoaminen kyllä kyrsii, mutta ei tuo viihde enää vaan nappaa. Viimeistään nyt myös Virran kannattaisi rohkeasti uusiutua ja yrittää saada tekemisen meininkiä myös hyökkäyspäähän. Tässä taloudellisessa tilanteessa myös minä veikkaan että Virran johdolla mennään jokatapauksessa ensikausi loppuun tai loppupulelle ainakin, mikä taas kontataan. Toisaalta hyvä muistaa että jokseenkin käsittämättömän hienoa että homma yleensäkin voi jatkua myös ensikaudella valtavista tappioista huolimatta, mutta se on sitten jo kokonaan toinen aihe.

 

[Korkin Torpedo]

Mun mielestä KalPan pitäisi opetella kaksi erilaista tapaa pelata hyökkäysalueella.

Se sama vanha kulmaralli silloin kun peli on tasan tai ollaan voitolla ja enemmän desperate hockey-tyyppinen tapa silloin kun tarvitaan maali. Tätä jälkimmäistä tapaa kun ei osata sitten yhtään. Eli kiekkoa ja miestä maalille ja sitä alueellista ylivoimaa sinne maalien eteen nurkkien sijaan. Samaa systeemiä myös ylivoimaan.

 

[Mukava]

Täällä on oivallista keskustelua menneen kauden hokiviihteestä ja siitä mitä mausteita se kaipaisi. Kaksi suurta teemaa nousee esille, eli:

1. KalPan pelitapa ja sen viihdyttävyys
2. KalPan ylivoimapeli

KalPan kiekkokontrolliin/ kiekolla puolustamiseen perustuva pelitapa on johtanut keskusteluun pelitavan tuloksellisuuden ja sen viihdyttävyyden suhteesta. Tuloksellisuuden puolesta puhuu se, että vain Kärpät päästi runkosarjan aikana vähemmän maaleja (päästetyissä maaleissa ero oli 1 maali) kuin KalPa. Tuloksellisuuden puolesta puhuu myös se, että joukkueen laihahko materiaali riitti tällä pelitavalla kahdeksanteen sijaan, ja paikka kuuden sakkiinkin oli täysin otettavissa.

Kiekolla puolustamisen puuduttavin osa katsojan kannalta on hyökkäyksen rakentelun keskeyttäminen ja kiekon palauttaminen alas. Tätä toteutettiin lähes poikkeuksetta myös siten, että potentiaalinen vastahyökkäys tai kiekolliselle avoin kaista jätettiin hyödyntämättä. Tuossa ainakin nahkis nimesi listansa kohdissa 1 ja 2 mitä mausteita hyökkäyksiin lähtö ehdottomasti kaipaisi. Omissa muistikuvissa Sakke Salminen oli viimeisin joka haki pitkiä syöttöjä hyökkäyssinisen laidasta, polki läpi ja sittenpä saatiin seisomapaikoillakin jaloitella maalia tuuletellen.

Hieman viihdyttävämpi muoto kiekkokontrollista on hyökkäyspään kulmaralli. Nähdäkseni tämä on jalostunut aikojen saatossa sellaiseksi, että vain toisessa erässä yritetään toteuttaa oikein tarkoitushakuisesti pitkiä hyökkäyksiä, joissa vastustajan viisikolta yritetään luistella jalat alta. Vaihtoetäisyydet toisessa erässä luovat parhaat mahdollisuudet tähän: vastustajalla pitkä matka, itsellä lyhyt. Kovin harvoin nämäkään maaliksi silti konkretisoituvat. Tässä en tosin maalittomuuteen näe syytä pelitavassa, vaan kädettömissä/ peliälyltään puutteellisissa toteuttajissa. Liian usein näkee pitkän pyörityksen päättyvän siihen, että joku Timonen tai Junnila heittää kaukaa maskittoman roikun maalivahdin syliin, kun pitäisi nimenomaan säilyttää maltti ja hakea jollekin se kunnon tekopaikka. Tukitoimina pitäisi tehdä kunnon maski ja valmistautua taistelemaan reboundit sisään, haastaen väsyneet pakit tuoreilla hyökkääjillä. Ja kunnon maski tarkoitaa sitä että ollaan maalivahdin näkökentän esteenä/ häiriönä, ei sitä että ollaan näennäisesti maalin edessä muttei vaikuteta maalivahdin näkökenttään mitenkään. Tässäkin taiteenlajissa tekijämiehet ja turistit ovat erikseen, harjoitusta tämäkin touhu vaatii.

Maalille menemisestä ja "sota-alueella" viihtymisestä olikin jo useita hyviä pointteja muilla kirjoittajilla. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja suoraviivaisempaa hyökkäystä ja maalille menemistä lisäämällä tulisi varmasti peliinkin lisää intensiteettiä, rytinää, maaleja ja siten myös sitä kaivattua viihdyttävyyttä. Kapanenkin vetosi paidanjäädytyspelinsä puheessa molempiin joukkueisiin että "pelatkaa sillä ainoalla oikealla tavalla, eli tunteella". Ja se peli muuten olikin tämän kauden parasta jääkiekkoviihdettä, siis ihan myös pelkän pelin osalta. Tunteella pelaamisen vastakohtana on sitten Dragon's Denin mainitsema munaton pelkurikiekko. Maalille menemisen ja muun fyysisen taistelun puutteen lisäksi liitän munattomaan pelkurikiekkoon huhutun tappelukiellon. Showtappeluita en itsekään ymmärrä, mutta tunteella pelaamisesta syntyvät kähinät on oltava sallittuja. Kaksi karmeinta esimerkkiä ovat kuittaamattomat Koskisen ja Lehkosen lanaamiset. Ettei jää epäselväksi: näissä tilanteissa pitää olla munaa pistää turpaan sitä jääkiekon sisäisen koodiston rikkojaa (ko. tapauksissa maalivahdin tahallinen yliajo & pelaajan tahallinen vahingoittaminen), vaikka se jäisi vain yritykseksi ja saisi itsekin kuonoon.

Sitten tuo toinen iso kokonaisuus eli KalPan ylivoimapeli. Täällä on arvuuteltu sitä onko tuo nähty kansantaide ollut Pekka Virran pelikirjasta vai pelaajien omaa tuotantoa. Riippumatta siitä kumpaa se on ollut, väitän että siinäkin tulosvastuu on Pekka Virralla valmennustiimeineen. Näin ollen edellytän että silloin kun ylivoima ei yhtään toimi, niin päävalmentajan pitää ottaa homma haltuun. Itse lähtisin ottamaan hommaa haltuun yksinkertaistamalla kuviota. Takakolmio ja kahden miehen maski, joista toinen voi irrota tarjoamaan kiekolliselle puolelle syöttöpaikan maalin sivulle. Ja syötettyään joko maalin eteen tai takaisin takakolmioon siirtyminen välittömästi takaisin maskiin. Tässäkin koko homman ydin on laukominen. Laukomatta se kiekko ei maaliin mene, hieromiskuvion hienoudesta huolimatta. Syöttelyssä on oltava joku päämäärä, ja se on hyvän laukaisupaikan luominen. Ja sen kenelle se paikka tulee, pitää se myös uskaltaa käyttää ja käytännössä aina one-timerilla. Siksi johtoajatukseksi minimimäärä syöttöjä ja maksimimäärä laukauksia. Ja jos joku ei uskalla laukoa paikasta, ei mene maalille sovitusti tms. niin mies vaihtoon ja uusi kokelas tilalle. Eli ei ne nimet selässä, vaan se halu tehdä toimia ja tukitoimia maalin saamiseksi.

KalPa sai Liigassa eniten ylivoima-aikaa ja se oli kupatun Bluesin jälkeen huonoin käyttämään sitä hyväksi. KalPa tarvitsi hitto yli 14 min ylivoimaa siihen että helähtää! Tässä yhtälössä on ihan valtava potentiaali nostamaan ensinnäkin KalPan paljon korkeammalle sarjataulukossa, sekä lisäämään mahdollisuuksia voittaa pudotuspelisarja. Ja ainakin vähintään lisäämään ottelun viihdyttävyyttä maalien muodossa.