Kolmas Johannes
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Haukat
Pannaanpa pystyyn uusi kausitopiikki, koska edellinen kausi on ohi.
Viime kausi
Järvenpään Haukkojen kevät 2021 oli yksi koko seuran historian ikimuistoisimmista. Kolmen erittäin korpivaellushenkisen Suomi-sarja-kauden jälkeen joukkueen valmennus ja taustajoukot menivät uusiksi, kun Jarmo Räihä tuli päävalmentajaksi ja kokenut kiekkomies Arto Sirviö manageri-kakkosvalmentajaksi. Syyskausi meni vielä uutta opetellessa – eihän Roomaakaan rakennettu päivässä. Pelissä oli paljon positiivisia merkkejä, vaikka tappioita tuli enemmän kuin voittoja ja puolet pelaajista veivasi ilman nimiä selässään, kun uusia paitoja vielä odoteltiin.
Sitten korona tuli, sotki hommat ja pani pelit tauolle. Sen tauon aikana Haukat syntyi uudestaan.
Uudet pelipaidat saapuivat ja uusia pelaajia keskeytyksissä olevista sarjoista. Lopputuloksena oli Suomi-sarjan toinen sija tuhkimotarinamaisella pudotuspelisuorituksella. Se oli pikkuhallien alasarjaromantiikkaa koko rahalla. Lopulta vasta porilainen Karhu HT pysäytti Haukat loppuottelussa ylivertaisuudellaan. Samalla Haukat hävisi ensimmäisen pudotuspelisarjansa sitten kevään 2016 – silloin Rautaliigan playoffeissa keravalainen KJT Miehet järjesti suuren yllätyksen järvenpääläisen kotiyleisön kauhuksi. Sen jälkeen pudotuspelisarjojen voitot ovatkin olleet sitä itseään: voittoja, ettei vaan pudottaisi. Tänä keväänä pelattiin pitkästä aikaa pudotuspelejä niin, että panoksena oli voitto, ei tappion välttäminen, ja olihan se aika paljon siistimpää.
Kauden aikana ja sitä ennen Haukkojen rosteri leveni hienosti: Jere Ylikärppä, Jani Könönen, Jesse Holopainen, Nikita Kochubeinik, Jere Manninen, Veikka Kalliokoski, Leevi Paakkala ja muut toivat joukkueeseen leveyttä ja uutta virtaa, ja mm. J-P Jokinen, Leevi Leipijärvi, Joonas Rinnetmäki pitivät huolen jatkuuvudesta. Puhumattakaan maalivahti Samu Mäkisestä, joka pelasi elämänsä kauden.
Kausi 2021–2022
Uutta kautta odotetaan täysin uudessa tilanteessa. Haukat on perinteisesti aina ollut pikkuseura, jonka edustusjoukkue kiertää kilpailullisimpien sarjojen pleijarit kohtalaisen kaukaa. Sympaattinen porukka, jonka pelipaidat kiristävät pelaajien päällä (tämä oli jonkun Kiekko-Espoon kannattajan epäsanatarkka kuvailu Haukoista syksyn 2019 sarja-avauksen jälkeen).
Ensimmäiset julkistetut sopimukset lupaavat hyvää. Jo huhtikuun aikana seuraavat pelaajat on lukittu: hyökkääjät Leevi Leipijärvi, Jere Ylikärppä ja Jani Könönen sekä puolustajat Joseph Kenji Hawkins-Kinebuchi, Tuomas Tilli ja Matti Rask. Se ei ole ehkä paljon, mutta se on paljon tähän aikaan vuodesta ja ennen muuta Haukkojen tapauksessa. Yleensä kuusi pelaajaa on ollut koossa vasta, kun kesä on jo pitkällä.
Myös taustajoukoissa tapahtuu, kun Arto Sirviön poika Nico Sirviö liittyy valmennusryhmään, ja samalla hänen isänsä ilmeisesti keskittyy täysimääräisemmin managerointiin.
Jatkosopimusten luonne – myös se, että niitä ylipäätään on julkistettu tässä vaiheessa vuotta – viittaa siihen, että ensi kautta voi odottaa luottavaisin mielin. Ei pidä innostua liikaa, sillä jos Järvenpään Haukkojen kannattajana jotain on vuosien varrella oppinut, niin sen, että ei pidä innostua liikaa, eikä varsinkaan off-seasonilla. Kevään peliesitysten perusteella rohkenen nyt kuitenkin uskaltaa veikata, että Haukat nousee vähintään kohti Suomi-sarjan keskikastia. Aika tämän lopulta näyttää, joten parempi ettei pui tätä asiaa enempää.
Miten tästä eteenpäin?
Kaikkein suurin asia Haukkojen tulevaisuuden kannalta saattaa kuitenkin olla seuran uusi hallitus (linkki Haukkojen sivujen uutiseen), jonka puheenjohtajaksi valittiin Mika Janhonen. Hallitukseen saapui myös uutta verta, muun muassa paikallisia yrittäjiä - heistä kenties nimekkäimpänä Honkarakenteen toimitusjohtaja Marko Saarelainen. Aika näyttää, mitä tämä kaikki itse asiassa tarkoittaa, mutta ennusmerkkien perusteella Haukat on nyt rakentamassa itsestään aiempaa suurempaa. Näin kannattajana asiasta voi olla hyvin mielissään, vaikken enempää tiedäkään.
Arto Sirviön viime kauden alussa antamien haastattelujen perusteella on piirtynyt sellainen kuva, että Haukkojen toimintaa pyritään kehittämään vähä vähältä suuremmaksi, kausi kerrallaan, ja nyt, Sirviön managerikauden (ja Räihän päävalmentajakauden) ensimmäisellä kokonaisella off-seasonilla seuraavia askelia ollaan ottamassa. Elämme jännittäviä aikoja.
Viime kausi
Järvenpään Haukkojen kevät 2021 oli yksi koko seuran historian ikimuistoisimmista. Kolmen erittäin korpivaellushenkisen Suomi-sarja-kauden jälkeen joukkueen valmennus ja taustajoukot menivät uusiksi, kun Jarmo Räihä tuli päävalmentajaksi ja kokenut kiekkomies Arto Sirviö manageri-kakkosvalmentajaksi. Syyskausi meni vielä uutta opetellessa – eihän Roomaakaan rakennettu päivässä. Pelissä oli paljon positiivisia merkkejä, vaikka tappioita tuli enemmän kuin voittoja ja puolet pelaajista veivasi ilman nimiä selässään, kun uusia paitoja vielä odoteltiin.
Sitten korona tuli, sotki hommat ja pani pelit tauolle. Sen tauon aikana Haukat syntyi uudestaan.
Uudet pelipaidat saapuivat ja uusia pelaajia keskeytyksissä olevista sarjoista. Lopputuloksena oli Suomi-sarjan toinen sija tuhkimotarinamaisella pudotuspelisuorituksella. Se oli pikkuhallien alasarjaromantiikkaa koko rahalla. Lopulta vasta porilainen Karhu HT pysäytti Haukat loppuottelussa ylivertaisuudellaan. Samalla Haukat hävisi ensimmäisen pudotuspelisarjansa sitten kevään 2016 – silloin Rautaliigan playoffeissa keravalainen KJT Miehet järjesti suuren yllätyksen järvenpääläisen kotiyleisön kauhuksi. Sen jälkeen pudotuspelisarjojen voitot ovatkin olleet sitä itseään: voittoja, ettei vaan pudottaisi. Tänä keväänä pelattiin pitkästä aikaa pudotuspelejä niin, että panoksena oli voitto, ei tappion välttäminen, ja olihan se aika paljon siistimpää.
Kauden aikana ja sitä ennen Haukkojen rosteri leveni hienosti: Jere Ylikärppä, Jani Könönen, Jesse Holopainen, Nikita Kochubeinik, Jere Manninen, Veikka Kalliokoski, Leevi Paakkala ja muut toivat joukkueeseen leveyttä ja uutta virtaa, ja mm. J-P Jokinen, Leevi Leipijärvi, Joonas Rinnetmäki pitivät huolen jatkuuvudesta. Puhumattakaan maalivahti Samu Mäkisestä, joka pelasi elämänsä kauden.
Kausi 2021–2022
Uutta kautta odotetaan täysin uudessa tilanteessa. Haukat on perinteisesti aina ollut pikkuseura, jonka edustusjoukkue kiertää kilpailullisimpien sarjojen pleijarit kohtalaisen kaukaa. Sympaattinen porukka, jonka pelipaidat kiristävät pelaajien päällä (tämä oli jonkun Kiekko-Espoon kannattajan epäsanatarkka kuvailu Haukoista syksyn 2019 sarja-avauksen jälkeen).
Ensimmäiset julkistetut sopimukset lupaavat hyvää. Jo huhtikuun aikana seuraavat pelaajat on lukittu: hyökkääjät Leevi Leipijärvi, Jere Ylikärppä ja Jani Könönen sekä puolustajat Joseph Kenji Hawkins-Kinebuchi, Tuomas Tilli ja Matti Rask. Se ei ole ehkä paljon, mutta se on paljon tähän aikaan vuodesta ja ennen muuta Haukkojen tapauksessa. Yleensä kuusi pelaajaa on ollut koossa vasta, kun kesä on jo pitkällä.
Myös taustajoukoissa tapahtuu, kun Arto Sirviön poika Nico Sirviö liittyy valmennusryhmään, ja samalla hänen isänsä ilmeisesti keskittyy täysimääräisemmin managerointiin.
Jatkosopimusten luonne – myös se, että niitä ylipäätään on julkistettu tässä vaiheessa vuotta – viittaa siihen, että ensi kautta voi odottaa luottavaisin mielin. Ei pidä innostua liikaa, sillä jos Järvenpään Haukkojen kannattajana jotain on vuosien varrella oppinut, niin sen, että ei pidä innostua liikaa, eikä varsinkaan off-seasonilla. Kevään peliesitysten perusteella rohkenen nyt kuitenkin uskaltaa veikata, että Haukat nousee vähintään kohti Suomi-sarjan keskikastia. Aika tämän lopulta näyttää, joten parempi ettei pui tätä asiaa enempää.
Miten tästä eteenpäin?
Kaikkein suurin asia Haukkojen tulevaisuuden kannalta saattaa kuitenkin olla seuran uusi hallitus (linkki Haukkojen sivujen uutiseen), jonka puheenjohtajaksi valittiin Mika Janhonen. Hallitukseen saapui myös uutta verta, muun muassa paikallisia yrittäjiä - heistä kenties nimekkäimpänä Honkarakenteen toimitusjohtaja Marko Saarelainen. Aika näyttää, mitä tämä kaikki itse asiassa tarkoittaa, mutta ennusmerkkien perusteella Haukat on nyt rakentamassa itsestään aiempaa suurempaa. Näin kannattajana asiasta voi olla hyvin mielissään, vaikken enempää tiedäkään.
Arto Sirviön viime kauden alussa antamien haastattelujen perusteella on piirtynyt sellainen kuva, että Haukkojen toimintaa pyritään kehittämään vähä vähältä suuremmaksi, kausi kerrallaan, ja nyt, Sirviön managerikauden (ja Räihän päävalmentajakauden) ensimmäisellä kokonaisella off-seasonilla seuraavia askelia ollaan ottamassa. Elämme jännittäviä aikoja.