Taas on vuotuinen NHL-drafti ohi. Tänä vuonna vaikutukset SM-liigan olivat suuremmat kuin koskaan aikaisemmin, pelaajia varattiin ennätysmäärä. Paljon varatuista oli ns. valmiita pelaajia, joilla on jo riittävästi pelikokemusta suoraan siirtymiseen NHL:ään. Minulle ainakin heräsi heti kysymys, mitä järkeä nyky- systeemissä on, kun ajattelee kaikkia liigaseuroja? Toimitusjohtajat ym. pelaajahankinnoista vastaavat etsivät koko kevään uusia pelaajia joukkueisiinsa, matkustavat tuhansia kilometriä, puhuva satoja tunteja puhelimessa, faksi laulaa ja sähköpostit sinkoilevat sinne tänne. Lopulta tj:t saavat pelaajan nimen paperiin pitkien neuvottelujen jälkeen, sopimukset julkaistaan ja fanit ovat tyytyväisiä tai tyytymättömiä hankintoihin. Sitten tulee tämä kahden päivän varaustilaisuus, jolloin joukkueelta voidaan ryövätä kentällinen sopimuksen alaisia pelaajia. Ja korvaus on minimaalinen, osalla pelaajilla on ns. NHL-pykälä, joka sallii siirtymisen tarjouksen tullen Amerikkaan. Joukkueille jää ns. luu käteen ja kaikki on aloitettava alusta tai tyydyttävä alustavia kaavailuja heikompaan joukkueeseen. Tähän ongelmaan ei varmaan ole mitään ratkaisua, mutta vuosi vuodelta tilanne vain pahenee. Nyt kait on tehty joku uusi soppari eurooppalaisten seurojen ja NHL:n välille, mutta ratkaiseeko sekään tätä pelaajakatoa. Onko tuleva Euroopan liiga ainoa este tälle kehitykselle? Tällöin ainakin joukkueiden budjettien pitäisi kasvaa ja pelaajille tulisi suuremmat palkat, mutta milloin tämä tapahtuu, sitä en osaa arvailla. Varmaan usean liigaseuran toimistossa on tänä aamuna apeat tunnelmat, pelko pelaajien NHL:ään lähdöstä on tullut konkreettiseksi.