Laji on huonossa hapessa
Rohkenen kirjoitaa aiheesta vähän pidemmän tekstin, kun vieläpä saan linkitettyä jääpallon alennustilan jääkiekon nykyisen 13-joukkueen sarjan alennustilaan.
Joskus tuli seurattua tätä lajia varsin paljonkin. Sittemmin olen lajin seuraamisen lopettanut lähes kokonaan. Tässä joitain muistikuvia kyseisestä pallolajista (joissain kohdin olen vähän oikonut mutkia). Lajin suosio on ollut laskussa jo vuosikymmeniä. Syitä on monia, kuten kaikki tiedämme: Kovat pakkaset, keväiset pelit sulaneella kentällä, pelit vesisateessa, epätasainen sarja = vähän katsojia = huono medianäkyvyys = vähän sponsseja = vähän rahaa, josta maksetaan kalliit matkakulut etäisyyksien takia = vähän katsojia... siinä sitä ollaan kierteessä. Kun tähän vielä lisätään tekojääratojen puute, kaukalopallon ja salibandyn(!) suosion kasvu (mm. paremmat harjoitteluolosuhteet), niin tulos lienee kaikille selvä.
Tämän lisäksi ykkösdivaria ei käytännössä ole lainkaan, tai sanoisinko: sellainen on tekohengittämällä nyt herätetty ja ylläpidetty. Vestan ja Tolkkisten omien jengien lisäksi divarissa pelaa Bandyliigajoukkueiden kakkosjengejä (esim. Kampparit/2). Jos aikuistuvat junnut eivät saa peliaikaa liigasta, heitä on vaikea motivoida moisella "sarjalla". Tällaiset nuoret siirtynevät pelaamaan vaikkapa kaukalopalloa tai salibandyä jollakin tasolla.
Kulosaaren Vesta luopui v. 2002 Bandyliigapaikastaan. Seuraavassa (Vestan kotisivujen) lyhennelmä Vestan avoimesta kirjeestä luopumisen johdosta (velattoman seuran kirje kertoo aika hyvin lajin tilasta):
Palloilulajien pääsarjoista on lähivuosina jättäytynyt sivuun useita joukkueita; Tiikerit pesäpallossa, Atlantis jalkapallossa jne. Syyt ovat aina olleet taloudellisia. Vesta on vetäytynyt tulevan vuoden Bandyliigasta vaikka sen talous on plussalla ja seura täysin velaton.
Ongelma on pelaajapula, joka alkoi syntyä kun divari aikanaan lopetettiin. Liigaan alettiin nousta ilmoittautumalla ja siellä pysyttiin automaattisesti. Juniori-ikäiset pelaajat lisääntyivät pääsarjassa ja monet kehityskelpoiset nuoret lopettivat pelaamisen. Nuorilla ei ollut riittävää potkua ”huipulle” ja toisaalta tahkoaminen piirisarjoissa ikämiesten kanssa ei kiinnostanut riittävästi. Vain harvat ovat ja olivat valmiita junnupaidasta liigaan. Jääpallon huipulla oli karsittu urheilun keskeisintä tekijää kilpailua sekä seurojen että pelaajien ja itse sarjan tasolla.
Bandyliigan tasoa on usein arvosteltu liian kevyeksi ja epätasaiseksi. Tolkuttomat maalijuhlat ja ennalta selvät pelit eivät houkuttele katsojia. Monissa yhteyksissä liigan on todettu olevan lajin kokoon nähden liian suuri. Liian moni seura on mukana liigassa olemassaolon vuoksi, koska muita vaihtoehtoja ei ole.
Todellista realismia edustaisi 14:n sijasta 8:n joukkueen pääsarja. Tällöin olisi olemassa edellytykset divaritason perustamiselle. Miksi näin toimitaan muissa palloilulajeissa?
Lyhennelmä:
http://koti.mbnet.fi/vesta/uutiset2002_2003.htm
Avoin kirje kokonaisuudessaan:
http://koti.mbnet.fi/vesta/vastaus2002.htm
Olisiko tässä jotain tuttuakin: "Bandyliigan tasoa on usein arvosteltu liian kevyeksi ja epätasaiseksi. Tolkuttomat maalijuhlat ja ennalta selvät pelit eivät houkuttele katsojia. Monissa yhteyksissä liigan on todettu olevan lajin kokoon nähden liian suuri."?
Oikoisisinko mutkia liikaa, jos sanoisin, että kotoinen SM-liiga voisi paremmin jos siinä olisi joukkueita vähemmän ja sen seurauksena "huonommat" joukkueet olisivat tasokkaampia ja sarja tasaisempi. Lisäksi Mestis voisi kiinnostaa nykyistä enemmän, jos sieltä olisi mahdollista nousta liigaan.
Lopuksi: Voin sanoa, että jääpalloa on (ollut) kiva pelata, mutta sen katsominen ei paljoa naurata.
