Aceman81:
Taas nous esille tämä kysymys jääkiekon vaarallisuudesta tuon Nikon tapauksen johdosta.
MTV3:n iltauutisissa tuli jopa pieni juttu tutkimustuloksista joista käy ilmi että aivotärähdykset ovat lisääntyneet Suomen ja koko Euroopan kiekkokaukaloissa.
Tietenkään tässä nyt ei ole mitään uutta ja sinänsä ihan loogistakin koska pelaajat ovat kasvaneet ja vauhtia tullut lisää, ehkä peli muutenkin hieman koventunut.
Vaikka aikasimmissa kirjotuksissa olenkin aggressioiden vallassa tuominnut Kangasniemen taklauksen niin oikeasti en ole oikein varma oliko se kiekkosääntöjen vastanen.
Kuten Jarmo Jalarvokin Kiekkolehdessä totesi, ei tämä enintään kahden potkun vauhdin taklaussääntö ole oikein realistinen sovellus nykysääntöihin.Näin ollen tuomarit sallivat taklaamisen välillä todella kovallakin vauhdilla.
Onko säännöissä sitten jotain vikaa jos on mahdollista että sallittu taklaus saattaa johtaa pahaan päävammaan?
Itse olen kovan pelin ystävä - monien mielestä ikävät kevään ´99 finaalit ovat mielestäni historian hienoimmat.Ok, maalivahdin kampitus ei ole pelin sääntöjen mukasta muttei kuitenkaan mikään suunnattoman vaarallinen teko-
ja mulle sopisi pelit joissa miehestä todella otetaan mittaa.
Vaikka ajoittain tunnekuohuissa toivoisin jonkun tietyn pelaajan saavan turpiinsa oikein kunnolla niin todellisuudessa hieman järjellä mietittynä en toivoisi kenellekkään mitään vakavia vammoja.
Eniten minua kiinnostaa pelaajien mielipiteet koska hehän tuolla kentillä heiluvat eli onko heidän mielestään peli mennyt liika kovaksi vai ovatko nuo kolhut vaan valitettavia sattumia.
Polvitaklaukset tuomitsevat kaikki mutta entä kovat ylävartaloon suuntautuneet taklaukset jotka vie pelaajan tajun kankaalle.
Oikeastaan aika tyhmä kysymys, jääkiekon luonteenseehan kuuluu kovat rehdit taklaukset.Ja oikeastaan itselläni ei ole hirveesti valitettavaa.Jos pelaajat tuntevat olonsa kentällä suht turvallisiksi ei pitäisi olla mitään ongelmaa.
Luonnollisesti tuomareidenkin on oltava ajan tasalla.
En tiedä oliko tässä avauksessa mitään uutta mutta tällainen pohdinto kuitenkin.
Taas nous esille tämä kysymys jääkiekon vaarallisuudesta tuon Nikon tapauksen johdosta.
MTV3:n iltauutisissa tuli jopa pieni juttu tutkimustuloksista joista käy ilmi että aivotärähdykset ovat lisääntyneet Suomen ja koko Euroopan kiekkokaukaloissa.
Tietenkään tässä nyt ei ole mitään uutta ja sinänsä ihan loogistakin koska pelaajat ovat kasvaneet ja vauhtia tullut lisää, ehkä peli muutenkin hieman koventunut.
Vaikka aikasimmissa kirjotuksissa olenkin aggressioiden vallassa tuominnut Kangasniemen taklauksen niin oikeasti en ole oikein varma oliko se kiekkosääntöjen vastanen.
Kuten Jarmo Jalarvokin Kiekkolehdessä totesi, ei tämä enintään kahden potkun vauhdin taklaussääntö ole oikein realistinen sovellus nykysääntöihin.Näin ollen tuomarit sallivat taklaamisen välillä todella kovallakin vauhdilla.
Onko säännöissä sitten jotain vikaa jos on mahdollista että sallittu taklaus saattaa johtaa pahaan päävammaan?
Itse olen kovan pelin ystävä - monien mielestä ikävät kevään ´99 finaalit ovat mielestäni historian hienoimmat.Ok, maalivahdin kampitus ei ole pelin sääntöjen mukasta muttei kuitenkaan mikään suunnattoman vaarallinen teko-
ja mulle sopisi pelit joissa miehestä todella otetaan mittaa.
Vaikka ajoittain tunnekuohuissa toivoisin jonkun tietyn pelaajan saavan turpiinsa oikein kunnolla niin todellisuudessa hieman järjellä mietittynä en toivoisi kenellekkään mitään vakavia vammoja.
Eniten minua kiinnostaa pelaajien mielipiteet koska hehän tuolla kentillä heiluvat eli onko heidän mielestään peli mennyt liika kovaksi vai ovatko nuo kolhut vaan valitettavia sattumia.
Polvitaklaukset tuomitsevat kaikki mutta entä kovat ylävartaloon suuntautuneet taklaukset jotka vie pelaajan tajun kankaalle.
Oikeastaan aika tyhmä kysymys, jääkiekon luonteenseehan kuuluu kovat rehdit taklaukset.Ja oikeastaan itselläni ei ole hirveesti valitettavaa.Jos pelaajat tuntevat olonsa kentällä suht turvallisiksi ei pitäisi olla mitään ongelmaa.
Luonnollisesti tuomareidenkin on oltava ajan tasalla.
En tiedä oliko tässä avauksessa mitään uutta mutta tällainen pohdinto kuitenkin.