Jääkiekon tila - Kimmo Heino HS:n artikkelissa

[Prof. Puck]

Kimmo Heino (HIFK:n johtokunnan monivuotinen pj. ja jäsen) totesi HS:n artikkelissa (29.1.2004) tiivistetysti: Suomalainen jääkiekko on kehittynyt aivan väärään suuntaan. Heino kaipaa kaukaloon ruutia ja räminää, koska Suomessa peli on mennyt niin varovaiseksi ja maltilliseksi, että kaukalossa ei tapahdu yhtään mitään. Mielenkiintoista ja helpottavaa oli kuulla Heinon suusta taitopelin käsitteen laajentamisen. Se on muutakin kuin päätöntä luistelua päästä päähän, jalkakikkoja ja mailatekniikkaa. Oleellisena osana siihen kuuluu myös tahto ja taistelu, jota Pohjois-Amerikkalaiset junnut kävivät meille opettamassa, tai ainakin pitämässä oppitunnin.


Täytyy todeta, että Heino onnistui tuomaan julki niin minun – kuin uskoakseni aika monen muunkin jääkiekkoa seuraavien - mietteet ja huolen. Kiinnostus itse tuotetta - so. suomalaista versiota - kohtaan on laskenut muutaman viime kauden aikana rajusti. Omalla kohdallani en usko sen johtuvan edes siitä, että SM-liiga on ’tyhjentynyt’ huippupelaajista.

Syksyn Karjala-turnaus oli ensioire. Itseään HIFK:n miehenä pitäneenä täytyi kuitenkin tunnustaa (ja näille mertaranta-turnauksille naureskellen suhtautuneena), että Karjala-turneella pelattu kiekko oli monta kertaluokkaa viihdyttävämpää. kuin mitä oli vähään – tai vähän pidempäänkään – aikaan SM-liigaa seuratessa nähnyt.

Nuorten MM-kisat avasivat minun(kin) silmäni lopullisesti. Minua ei yksinkertaisesti sen näkemäni jälkeen huvita maksaa kalliita pääsylippuja tuotteesta, jota liigassa nykyisin tarjotaan, ei edes suosikkijoukkueeni puolesta. Se jääkiekko jota minä opin aikanaan pelaamaan ja peliuran päätyttyä seuraamaan on yksiselitteisesti pilattu. Syyt ovat lueteltu täälläkin moneen kertaan ja monessa ketjussa; kahvaus, kiekottoman miehen estäminen, fyysisen kiekon ’tuhoaminen’ typerillä säännöillä ja rangaistuskäytännöillä jne. En edes jaksa alkaa luettelemaan syitä, jotka ovat kaikkien tiedossa… uskoakseni myös päättäjien?

Ehkäpä jääkiekon hardcore-fanisaitti ei ole paras mahdollinen paikka näiden ajatusten esilletuomiseksi, koska tänne pesiytyneet käyvät katsomassa ne HIFK:n (tai muiden kannattamiensa seurojen) matsit katsomassa, no matter what. Minäkin luulin vielä joku aika sitten kuuluvani tähän porukkaan., mutta thanks but no thanks. Minä siirryn kylmän rauhallisesti poimimaan rusinat pullasta. Ihmetellään sitten yhdessä katsojien kaikkoamista lehtereiltä.

Heinon artikkeli oli hieno ja päätyy varmasti minun ’muistoartikkeliksi’. Ainoastaan se ottaa päähän (vaikka HIFK:n kannattajat sillä ylpeilevät – tai juuri siksi), että kiekkopäättäjien joukosta keskustelun avasi juuri HIFK-vaikuttaja. Mielelläni olisin kuullut nämä sanat sellaisen suusta, jolla olisi vielä enemmän valtaa muuttaa asioita. Nyt ne on ’helppo’ kuitata HIFK/gooni (heh) –kiekon puolustajan puheena, sääli sinänsä. Kummelia vapaamuotoisesti lainatakseni; Jätkät, me hävit(et)ään tämä PELI.

 

[LuKi]

Aamen

Enpä muista koska olisin lukenut keskustelua herättävän ketjun avauksen johon voisin noin yhtyä. Ei voi syyttää kannattajia, jos peleissä ei käydä. Sehän on ihan absurdi ajatuskin. Jos on kannattaja, niin totta kai kiinnostus joukkueen edesottamuksia kohtaan on suuri, mutta jos hallille ei vaivaudu ei vika välttämättä ole kannattajassa vaan tuotteesta mitä hallissa esitetään. Kyllä mulle ainakin Porin Ässät on muutakin kuin se lauma pelaajia, joka kaudella 2003-2004 esiintyy Isomäen kaukalossa. Se on myytti, legenda, tunnetila, asioita joita en koe löytäväni enää Isomäen hallista. Eikä tarvitse tulla selittämään tukemisesta huonoina aikoina. Sitä olen harjoittanut tuhansilla markoilla ja sadoilla euroilla viimevuosina, odottaen parempaa tulevaisuutta. Nyt on mitta täynnä, täällä palstoilla elää vielä jotain siitä tunnetilasta mitä jääkiekko aikoinaan herätti.

Tämä sivusto on kuin museo, täynnä kannattajia, jotka unelmoivat eilaisista menetetyistä asioista, ajalta jolloin "hoki" oli vielä "tosimiesten" peliä. Nyt ollaan vaan sillä tiellä, että pelistä on tullut yliopistomiesten analyysien ja kehittelyn tuloksena toimintaa, jossa jokainen osa alue on analysoitu ja tilastoitu. Rajusta ralli crossista on tullut Formula ykköstä, kilpailua jossa on kova hehkutus, mutta joka on tappavan tylsää, sillä pienet marginaalit ja virheet ratkaisevat. Tähän kelkkaan ovat lähteneet kaikki, paitsi katsojat. Pelin "kehittäjät" ovat unohtaneet yleisön, kenelle tätä juttua tehdään. Kysymys on urheilusta, mutta kun odotetaan tuhansia katsojia, ennenkaikkea viihdeurheilusta. Ajattelu, että kotijoukkueen tehtävä on viihdyttää, vierasjoukkue pelaa vain pisteistä, on äärettömän typerää. Se ajaa molemmat pelaamaan pelaamaan "järkevästi", eli tylsästi. Kuka sellaista jaksaa katsoa. Ilman katsojia voivat toki yliopistokaverit kehitellä peliä ja ratkoa mestaruuksia jos haluavat. Mutta pitäisi ymmärtää ettei se ole itsetarkoitus.

SM-liigan onneksi junnukisat ei ole täällä joka vuosi, eivätkä kestä kovin kauan, sillä ero on niin räikeä.

 

[#12]

Olen aivan samaa mieltä. Tilanne on kuitenkin aika yleinen huippu-urheilussa. Verrataanpa vaikka formuloihin, joissa se kuninkuusluokka (=liiga) on kyllä hirvittävän glamuuria, mutta itse kisat tapahtumaköyhiä jonossaköröttelyjä. Alemmissa luokissa urheilu- ja viihdearvot ovat jo ihan toista luokkaa. Tämä johtuu uskoakseni rahasta ja sen mukana tulleesta varmistelun ja kaikkien miellyttämisen tarpeista.

Se hyvä puoli tässä on, että ehkä useammat löytävät junnulätkän ja alasarjojen pariin. Etenkin A-nuorten otteluissa on helppo viihtyä. Jos ennustamani kehitys tulee toteutumaan tarkoittaa se isoa askelta suomalaiselle kiekolle joka on aivan liian kauan ollut aivan liian riippuvainen liigasta.

 

[Maple Leaf]

Viestin lähetti #12
Se hyvä puoli tässä on, että ehkä useammat löytävät junnulätkän ja alasarjojen pariin. Etenkin A-nuorten otteluissa on helppo viihtyä. Jos ennustamani kehitys tulee toteutumaan tarkoittaa se isoa askelta suomalaiselle kiekolle joka on aivan liian kauan ollut aivan liian riippuvainen liigasta.

Siteeraan itseäni (tai siis virtuaaliminääni) NHL-ketjusta "Selänne ja NHL:n nykytyyli" (22.1.2004):

"Rahan arvon hyvin tuntevassa NHL:ssä tällainen kehitys tulee ennemmin tai myöhemmin johtamaan vääjäämättä siihen, että itse peliä tullaan ikään kuin "tarkastelemaan" uusista (lue: kaupallisista) näkökulmista. Voimme vain toivoa, että kaupallisesti merkittävimmäksi "uudistukseksi" tullaan havaitsemaan askel taaksepäin, eli paluu kiekkoon, jota jopa New Jersey Devilsin johto haluaa myydä vauhdikkaana, intensiivisenä pelinä, jossa sattuu ja tapahtuu. Pelkän "voittamisen" merkityksen korostaminen kun johtaa ennen pitkää tilanteeseen, jossa kaukalosta on puristettu itse peli pois, ja jäljellä ovat vain sen kuoret. Silloin moni meistä jääkiekkofaneista hakee aidon pelin elämyksensä vaikka ala- tai juniorisarjojen katsomoista (lue: kantaa rahansa muualle)."

Keskustelun fokus oli tuossa pätkässä New Jerseyn pelityylissä ja NHL:ssä hieman laajemminkin, mutta kyllähän samat "kehityksen" lait vaikuttavat myös SM-liigassa. Me fanithan olemme vain huutavan ääni erämaassa, mutta niin kauan kuin henki kulkee, lähtee meistä toivottavasti myös ääntä!

 

[tant gredulin]

Samaan kuoroon. Jos ajatellaan liigan voittamista sinänsä, se on häviävän pieni hetki verrattuna siihen mitä kauden aikana tapahtuu. Jaksatko katsoa 56 liigapeliä sen ajatuksen voimalla, että mestaruus korvaa kaikki ne tappavan tylsät hetket katsomossa? Eikö sen yksittäisen ottelunkin ole syytä tarjota elämys katsojalle, olla jollakin tavalla niin vaikuttava, että haluat saapua paikalle uudemman kerran?

 

[Prof. Puck]

Re: Aamen

Viestin lähetti LuKi
Nyt on mitta täynnä, täällä palstoilla elää vielä jotain siitä tunnetilasta mitä jääkiekko aikoinaan herätti.... Tämä sivusto on kuin museo, täynnä kannattajia, jotka unelmoivat eilaisista menetetyistä asioista, ajalta jolloin "hoki" oli vielä "tosimiesten" peliä.

Sinä puolestaan puit sanoiksi sen, minkä vuoksi allekirjoittanut(kin) ilmeisesti roikkuu näillä sivuilla, vaikka itse tuote maistuu vuorokauden väljähtäneeltä bisseltä; onhan se olutta, mutta...

Alasarjoihin siirtymistäkin (siis katsojana, heh) olen harkinnut ja kokeillut - lue mestis - mutta ongelmana tuolla on puolestaan sen muuttaminen lähes yksinomaan yli-ikäisten junnujen sarjaksi, jossa nuorten jalkojen suomaa vauhtia riittää huomattavasti enemmän kun järkeä päässä. Minne katosivat ne kolmekymppiset pelurit, jotka ennen kuuluivat oleellisena osana ykkösdivarin pelaajarunkoon? Ehkä ne vanhenivat, heh?

Omaa kyllästymistäni suomi-lätkää kohtaan kuvaa Kierkegaardin aikanaan kirjoittama pätkä viitseliäisyydestä;

"En kerta kaikkiaan viitsi.
En viitsi ratsastaa , se on liian liikunnallista;
En viitsi kävellä, se on liian rasittavaa;
En viitsi panna maata, sillä silloin olisi joko noustava, mitä en viitsi, tai jäätävä makuulle, enkä viitsi sitäkään.
Kaiken kaikkiaan: minä en viitsi".
(Sören Kierkegaard)

Ilmeisesti en kuitenkaan viitsi lähteä pois Jatkoajastakaan, vaikka peleissä käynti ei ole enää tällä kaudella pahemmin kiinnostanut. NHL-kiekkoa voisi toki katsoa, mutta ei näin vanha viitsi enää valvoa öitä, ainakaan lätkän vuoksi. :-)

 

[Rocco]

Vaikken Liigakiekkoa olekaan tällä kaudella paikan päälle seurannut, löytyy Mestiksestäkin pari seuraa joiden pelejä en toivoisi näkeväni. Mestiksen pelejä ollaan kehuttu vauhdikkaiksi kun verrataan liigaa, mutta em. parin seuran pelejä en katsoisi ellei olisi pakko. Mestis tarjoaa jotakin SM-liigan ja A-junnujen välistä kiekkoa.

Avasin muuten hieman Heinon aiheesta sivuten tuon päähän kohdistuneet taklaukset-ketjun, lukematta Heinon artikkelia. Nyt sen ruokatunnilla luin ja en voi muuta sanoa kuin:

Kimmo Heino: Jos olisit pelaaja, ostaisin sinun pelipaidan, liittyisin fan clubiisi ja vaatisin sinulle patsasta Kallioon.

 

[dali]

Itse luovuin liigapainin aktiivisesta päivittäisestä seuraamisesta jo muutama vuosi sitten. Asiantuntijoiden peräänkuuluttama "varma peruspelaaminen" ei juuri napannut. Innostuksen laskemista on edesauttanut MTV3:n Kiekkoyön lähes luokaton toiminta. Jos SM-liiga tahtoo lajilleen lisää suosiota, niin sitä ei todellakaan pitkällä tähtäimellä saada tyhjänpäiväisyyksiä latelevien "kiekkotoimittajien" pyöriessä ruudussa.

Vertasin Mikko Grönmanin 1-0 -kysymyksiä Tapio Suomisen erätaukohaastatteluihin taannoisissa Junnukisoissa. Minulle meinasi tulla onnenkyynel silmään, kun viimeinkin ruudussa oli joku, joka ymmärsi pelistä jotain ja osasi vieläpä kysyä pelaajilta teräviä ja osuvia kysymyksiä.

Tämän päivän liigasta puuttuvat ne elementit, jotka tekevät minun silmissäni pelistä kiinnostavan. En nyt puhu yksin maaleista ja taklauksista. Pelistä on kaikonnut aito tekemisen ilo ja yllätyksellisyys, kun joukkueen pitää ajatella kaikki taloudellisten näkökohtien kautta. Raha on jääkiekossakin mittarina niissä paikoissa, mihin se ei sovi. Toisin sanoen kannattajat on unohdettu, kuten nimimerkki prof. puck. totesi.

Jos asiaa vertaisi kuvannollisesti, niin symbolina voisi olla kaurapuuro. Puuro on sitä peruskamaa, mitä tarjotaan päivästä toiseen, mutta puurokin menee alas huomattavasti paremmin, jos lautaselta löytyy lisukkeena hieman mustikkasoppaa. Puuro (lue: liigapeli) ei saa olla itseisarvo, vaan siihen on saatava lisukkeita. Hyvät pelaajat sekä aito ja innostunut asenne kaukalossa ovat näitä lisämausteita. Okei, esimerkki on hieman *köh* korni.

En kuitenkaan ole luopunut lätkästä. Olen monessa yhteydessä tälläkin palstalla todennut, että onneksi on Mestis. Okei, siellä ei kaukalossa ole Pärssisiä, Helmisiä tai Metropoliteja. Mutta Mestiksessä näkee siitä huolimatta tiukkoja ja hyvätasoisia pelejä. Tänäänkin on pakko hinautua hallille, koska Jukureita vastaan tulee aina vaarallinen Hermes.

Meikäläistä ainakin lämmittää se, kuinka Mestiksessä ei ole vielä SM-liigan potemaa dinosaurustautia pahemmin esiintynyt. Erot kärjen ja viimeisen välillä on toki samaa tasoa kuin liigassa. Parasta sarjassa on se, että joukkueissa pelaa nuoria ja nälkäisiä kavereita, joilla on paikka näyttää osaamistaan.

Jos suomalaista jääkiekkoa halutaan aidosti viedä eteenpäin, niin se vaatii epäitsekkäitä ratkaisuja niin kabineteissa kuin kaukalossakin.

Liigan ja seurojen johtoportaat eivät voi toimia vain € ohjenuoranaan. On aivan älytöntä, että pomot leikkivät Hjallista ja koettavat "saada tuotteelleen lisänäkyvyyttä ja yhteistyökumppaneita". Realismia vähän peliin kuvitelmissa. Jääkiekko ei ole ainoa urheilulaji tai yhteiskunnan osa, joka tarvitsee elääkseen tukea. Lätkälle se tuki, mikä lätkälle kuuluu,ei enempää.

Kaukalossa ratkaisevana osana ovat pelaajat ja valmentajat, kuinkas muuten. Koutseilta pitää löytyä kanttia ja pelaajilta asennetta pelata viihdyttävää kiekkoa, vaikka se tarkoittaisikin veskarin nollapelin murtumista ja sitä, että itse pitää oikeasti tehdä töitä kaukalossa, eikä vain kouhottaa päättömästi päästä päähän. Nykyinen pelityyli on suoranaista pelaajamateriaalin haaskausta. Toki rikkominen on helpompaa kuin rakentaminen. Mutta jos kerran joukkueissa on sellaisia kavereita, jotka pystyvät rakentamaan, niin miksei heille tätä mahdollisuutta annettaisi?

Tämä tästä. Jatkakoon joku muu huutoketjua aavikon toiselta laidalta.

 

[lihaani]

Minne menet junnuvalmennus?

Onko kyse siitä, että viimeiset parikymmentä vuotta jo kiekkoileville pikkulapsille on opetettu vääriä asioita?

Muistan omasta lapsuudestani luonnonjäähöntsyistä sen pelaamisen riemun joka piti pikkukundit jäällä aina valojen sammumiseen. Eikä illlalla väsyttänyt yhtään! Mukavinta oli onnistunut kaverin kahvitus tai jonkun huippuvaikean kikan onnistuminen. Ei silloin luovuudesta puhuttu mitään, mutta sitähän se oli parhaimmillaan.

Tuntuu, että jo pikkulapsien valmennus on mennyt liian totiseksi tulosvastuulliseksi pakertamiseksi. Skidille, joka ei vielä kunnolla pysy hokkareilla pystyssä huudetaan heittämään keskiviivan jälkeen kiekko päätyyn ja pitämään oman kaistansa.

Pallopelaajan kehittymistä on tutkittu paljon. Vaikein kehitettävä on pelisilmä. Se on pääsääntöisesti synnynnäinen ominaisuus, jota voidaan lapsuuden luovalla leikinomaisuudella ja lukemattomilla höntsypeleillä kehittää jonkin verran.

Vaikeaa on motorinen taito, eli lähinnä ketteryys ja tasapaino luistimilla sekä kiekon käsittely. Tätä samaa motoriikkaa on puhdas vartalotaklaus ja sen vastaanottaminen. Toki aivan pikkuisille taklaaminen ei voi olla se pääasia. Motoriset valmiudet tulevat vain aivan pienenä aloitettujen tuhansien toistojen kautta. Pikkulapsi ei pakotettuna jaksa tarvittavaa toistomäärää, mutta vaihtelevilla leikeillä saadaan penskat mukaan. Murrosiän jälkeen ei enää juuri kehitystä tällä saralla tapahdu. Samaan aikaan pitäisi laukoa hirmusesti kiekkoa kohti maalia.

"Helpointa" on voiman ja nopeuden hankinta sekä taktiikkojen oppiminen.

Vastoin yleisiä liikunnan lainalaisuuksia Suomen lätkässä ollaan noustu perse edellä puuhun. Tuloksena on vahvoja ja nopeita, mutta mielikuvituksettomia ja kädettömiä peruspelaajia joiden joukossa muutama viuhkola tai pärssinen vain vahvistavat säännön.

Liigassa se näkyy täälläkin puhuttuina lieveilmiöinä. Kun ei osata kahvittaa kaveria kuutamolle niin tuikataan virveli kainaloon. Kun ei osata luovalla syöttöpelillä tuoda kiekkoa aluelle niin heitetään se ristikulmaan ja toivotaan parasta. Sama on laukauksissa. Yllättävän harva osaa viivalta laukoa kohti maalia ja saada veskari liikkeseen. Alasarjoissa on vielä sitä nuoruuden intoa, jonka tulos- tai ulosvastuullinen liiga tehokkaasti kitkee pois.

Ehkä kymmenen vuoden päästä tulevat uudet taitavat ikäluokat, jotka osaavat sääntöjen salliman kontaktipelin. Tai sitten ei.

 

[Blågula]

Juu, pisteet Kifelle. Loistava ärähdys. Yksi miehen parhaimpia havantoja oli suomalaisten pelaajien surkeat rannelaukaukset. Tätä asiaahan ovat muutkin konkarit ihmetelleet. Mutta kehitys tuntuu siitä huolimata kulkevan väärään suuntaan. Junnukisat olivat siitä hyvä esimerkki. Suomalaisten viimeistelytaito oli luvattoman surkea verrattuna muihin huippumaihin ja syy tähän oli nimen omaan huonot laukaukset.

Syyn ymmärtää kun seuraa junnujen harjoittelua. Olin muutama viikko sitten Brahen kentällä höntsäilemässä ja paikalla oli myös paljon junnukiekkoilijoita. Ikähaitari taisi olla about 7-14 vuotta. Mitäköhän pennut harjoittelivat? No, lämäriä tietysti! Kovalla sisulla pojat yrittivät saada kiekon kohoamaan rajallisilla voimillaan.

Minkä takia rannelaukauksen tärkeyttä ei korosteta junnuille? Rannelaukaushan on aivan ylivoimainen verrattuna lämäriin. Montakohan maalia Kimmo Kuhta tai Jan Caloun ovat tehneet lämärillä tällä kaudella, 1-2?

Kuhdan rannelaukaus on muutenkin esimerkillinen. Laukaus lähtee yllättäen ilman turhia "latausliikkeitä" ja on yleensä hyvinkin tarkka. Ei ihme että mies viihtyy pistepörssin kärkipäässä.
Toni Söderholm on myös hyvä esimerkki. Vaikka Söde pelaa pakkina niin maalit tuntuvat melkein poikkeuksetta syntyvän ranteella.

Näitä kavereita junnujen pitäisi seurata.

 

[Snadi kundi Stadista]

Viestin lähetti tant gredulin
Samaan kuoroon. Jos ajatellaan liigan voittamista sinänsä, se on häviävän pieni hetki verrattuna siihen mitä kauden aikana tapahtuu. Jaksatko katsoa 56 liigapeliä sen ajatuksen voimalla, että mestaruus korvaa kaikki ne tappavan tylsät hetket katsomossa? Eikö sen yksittäisen ottelunkin ole syytä tarjota elämys katsojalle, olla jollakin tavalla niin vaikuttava, että haluat saapua paikalle uudemman kerran?

Tismalleen!

Frank Moberg joskus tokaisi: "keväällä ne tärkeät pelit vasta pelataan."

Vaikka lause sisältää yksinkertaisen totuuden, kuinka väärässä hän olikaan.

Runkosarjan kausikortti on kuitenkin sen verran arvokas läpyskä, että kyllä sille rahalle vastinetta haluaa. Ja IFK:n kannattajat juuri IFK:n näköistä vastinetta.

Pitkä ja intensiivinen "esileikki" ennen kliimaksia!


Vaatii Snadi.

 

[Sonic Empire]

Kyllähän lämäri on kovassa huudossa junnujen joukossa. Aina pitää lämätä, on tilanne sitten mikä tahansa. Aktiiviaikoinani joukkueessani oli jopa pakkeja, jotka eivät osanneet lämätä eikä sitä koettu mitenkään pahana asiana. Nykyään muutenkin opetetaan junioreille liikaa "NHL-pelityyliä". Kiekkoa vaan hakataan päätyyn ja perään. Enää en levitetä laitojen kautta peliä eikä tuoda kiekkoa oikeaoppisesti ylös. Itselle on aina opetettu, että laitojen kautta viivan yli. Tätä painoitettiin ainakin meille IFK:ssa.

 

[Cobol]

Heino on asian ytimessä. Suomalainen junnuvalmennus kiekkopuolella ja junnujen sisään ajaminen liigaan on jotain muuta kuin pitäisi. Vaikka suomalaisjuniorit ovat maailman huipulla ikäistensä parissa, heiltä puuttuu tiettyjä taitoja - kuten Heinon esiin nostamat rannelaukaus ja tahto sekä uskon itseensä. Puutteita on varmasti muitakin. Siksi suomalaisia ei näy voittajina NHL:ssä tai kansainvälisissä isoissa otteluissa.

On turha puhua Suomesta pienenä kansakuntana tässä yhteydessä. Pieni se on Slovakiakin. Ja jos valmennus hanskataan, mitä vaan voidaan saavuttaa jääkiekko 100 kertaa suuremmissakin lajeissa. Kuten suomalaisuimarit ovat osoittaneet voitoillaan useita vuosia. Kyse on valmennuksen laadusta, ei kansakunnan koosta.

Pidin kovasti myös Heinon näkemyksestä SM-liigasta: lisää taklauksia ja taklausten vastaanottamisia, hanskauksista ja pienistä tönimisistä ei nykyisiä penaltteja... Näistä ei voi olla kuin samaa mieltä.

 

[jpp]

Paljon olen kuullut junnujen treeneistä ja peluuttamisesta enkä voi kuin ihmetellä, että 11-vuotiaiden pelissä joku ei pääse pelaamaan ollenkaan. En myöskään ihmettele, että moni lopettaa pelaamisen aikaisin, kun katselin kesällä lätkän junnujoukkueen kesätreeniä juoksuradalla ja portaissa futistreeniemme aikana. Futistahan niiden junnujenkin pitäisi olla pelaamassa eikä juoksemassa puru- ja juoksurataa räkä poskella. Virheiden välttäminen on avainsana jo nuoresta pitäen, myös futiksen puolella ja valmentajien mustasukkaisuus omasta lajista täysin uskomatonta.

Mitä iloa on jostain C-junioreiden Suomen mestaruudesta, jos tästä taktisesti loistavasta porukasta ei myöhemmin voida nostaa yhtään yksilöä A-junnuista edustusjoukkueeseen, koska kukaan ei osaa kuin noudattaa orjallista rooliaan ja uudessa joukkueessa ollaan täysin hukassa.

 

[McPolde]

Heino puhuu asiaa, Itse en juurikaan enää viitsi käydä katsomassa nykyisiä rusettiluisteluita. Esimerkkinä voin mainita
HIFK:n kauden 96/7, pisteiden valossa ja tuloksiltaan samankaltainen kuin HIFK:n viime kausi. Mike Eavesin IFK oli huomattavasti viihdyttävämpi kuin Alpo Suhosen johtama ryhmä.
Ei mestaruus ole kaikkein tärkein, vaan viihdyttävät pelit, mieluummin taklauksia ja tappeluita kuin nykyistä käsikädessä luistelua. Liigan johdossa on väärät henkilöt (Helkovaara jne.), uutta asiansatuntevaa verta liigan johtoon. Olisi kiva käydä peleissä, kun siellä olisi taas jotain katsottavaa. OLD TIME HOCKEY takaisin! Tunnelma takaisin halleihin.

 

[Tumpula]

Hienoja pointteja. En tohdi olla nostamatta esiin yhtä asiaa, jota ei kai voi tarpeeksi korostaa: tulosvastuullisuus väistämättä johtaa tietynlaisen materiaalin kapeuteen. On helpompaa tuottaa halvalla huonoa kuin kalliilla hyvää. Valitettavasti vaan tällä on näin urheilun kentässä taipumus jättää katsojat kylmäksi ja, kun lueskelee Lappeenrantalaisten kommentteja I.Kaarnan toiminnasta, he puhuvat asiaa. Kaikessa urheilussa tuijotetaan liiaksi omaa tekemistä, talouden plussaa ja miinusta jne. Silti, sen taitaa jokainen meistä ymmärtää, miksi näin tehdään ja samaan aikaan koko keskustelu kiertää kehää, koska rahaa ja sen vaikutusta ei urheilusta taideta yössä kitkeä.

 

[Prof. Puck]

Viestin lähetti cobol
Heino on asian ytimessä. Suomalainen junnuvalmennus kiekkopuolella ja junnujen sisään ajaminen liigaan on jotain muuta kuin pitäisi... Pidin kovasti myös Heinon näkemyksestä SM-liigasta: lisää taklauksia ja taklausten vastaanottamisia, hanskauksista ja pienistä tönimisistä ei nykyisiä penaltteja...

Ettei asia hukkuisi (pelkästään) äärimmäisen tärkeään junnuvalmennuksen, puhumattakaan sinänsä kiinnostavien rannareiden ym. detaljien metsästämiseen, on hyvä muistaa myös Maple Leafin alussa esille nostamat taloudelliset & yhteiskunnalliset lähtökohdat, jotka ohjaavat lajia nimeltä jääkiekko vähintään yhtä paljon. Taloudellinen paine tulee monelta suunnalta:

1.) Yleisenä varovaisuutena pelitavassa, josta ehkäpä Summasen viimevuotinen Jokeri-pakan peluuttaminen oli yksi räikeimpiä esimerkkejä. Pakko voittaa mentaliteetti, systeemi-kiekko yms ovat tämän katsontatavan menetelmiä...

2.) Paine tehdä jääkiekosta 'salonkikelpoinen'. Tämän perään täälläkin jaksetaan aina välillä huutaa, tietenkin käyttäen termistönä kukkahattu/sosiaalitantta-analogioita. Yksittäisistä pelaajista Helenius kärsii tästä linjasta eniten. Ei Helenius ole oikeasti noin huono pelaaja, miltä hän suomen liigassa näyttää.

3.)Liigan yleinen tasoerojen kompensoiminen kahvaaminen, kiekottoman miehen estäminen ymv. pelilliset 'ominaisuudet' sallimalla. Uskallan lyödä vetoa aika suurestakin summasta, että tämä on TÄYSIN tietoinen päätös liigan johdolta, koska muutoin joukkueiden välinen resurssi- ja siitä johtuvat tasoerot olisivat liian selviä. Tätä taustaa vasten ymmärrän kyllä Harkimon pyrkimykset rakentaa Eurooppalainen huippuliiga.

Muitakin syitä varmasti löytää hakemalla, mutta itseäni alkaa sen verran ottamaan päähän, että taidan lopettaa tältä erää tähän...

 

[Espoon Siniset]

Viestin lähetti Blågula

Minkä takia rannelaukauksen tärkeyttä ei korosteta junnuille? Rannelaukaushan on aivan ylivoimainen verrattuna lämäriin. Montakohan maalia Kimmo Kuhta tai Jan Caloun ovat tehneet lämärillä tällä kaudella, 1-2?

Näkemistäni maaleista Caloun on tehnyt yhden lämärillä (Tapparaa vastaan), tosin aika paljon hänenkin maalejaan on jäänyt näkemättä.

Heino puhui paljon asiaa, ja onhan siitä asiasta puhuttu aika paljon aikaisemminkin. Valmentajista Hannu Kapanen otti ainakin kantaa surkeiden junnukisojen (2000) jälkeen. Sen jälkeen kisoista on tullut tosin neljä mitalia peräkkäin...

 

[ehcszteiN]

Mitä tekee ylistämänne Kimmo Heino ???

Hän toteaa seurauksen, jonka toteamiseen kykenee suurin osa teistä.

Syystä hän ei tiedä sen enempää kuin kukaan teistäkään.


Kuka tahansa osaa osoittaa sormella ja sanoa : - Hei !! Tos on jotai vikaa !!

Syy ? - Yleisö.

Katsojat haluavat taklauksia, "ruutia ja ryminää", - ja samalla he haluavat taitopeliä. Mikä paradoksi !!!

Mitä teki joukkue, jolla ei ollut taitopelaajia ? - Se otti pelaajia, joilla ei ole taitoa, mutta rymistelyvoimaa senkin edestä. Kun ei ole rahaa, ei ole rahaa.

Noh, nämä rymistelijät "rymistelivät", kunnes muut joukkueet alkoivat ajatella, että "ehkä mekin tarvitaan tollanen rymistelijä".
- Ja loppu on historiaa - eli nykypäivää.

 

[kop]

Torstaina pelatun Kärpät-Jokerit -matsin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa toimittaja/kansanedustaja Lyly Rajala kyseli valmentajilta tuomarijohtaja Arto I. Järvelältä tulleestä sääntötarkistuksesta, mutta eipä tuo Heikkilän Kake oikein mitään suoraa kysymykseen vastannut. Minua kiinnostaakin mikä on ollut tuon 'myllykirjeen' sisältö; onko sääntöjä tarkennettu estämisen vai minkä osalta?

Kuka osaisi kertoa?

 

[choose_life]

Tämä nk. arvokeskustelu on nyt ollut samanlaista aika pitkään. Yhdyn myös Kimmo Heinon ajatuksiin, mutta haluaisin korostaa muutamia seikkoja.

valmentajilta tuomarijohtaja Arto I. Järvelältä tulleestä sääntötarkistuksesta, mutta eipä tuo Heikkilän Kake oikein mitään suoraa kysymykseen vastannut

Nuorten kisoissa tuomarilinja johdonmukaisesti salli kovavauhtiset taklaukset. SM-liigassa näin ei valitettavasti yleensä ole. Lisäksi tuomaritoiminnasta puuttuu avoimuus ja vastuunotto, sääntötarkistuksen lähettäminen suljettuna kirjeenä liigavalmentajille on loistava esimerkki.

Nuorten MM-kisojen (vuoden kohokohta ja uran kannalta eräs tärkemistä turnauksista) suora vertaaminen SM - liigan runkosarjaan on turhaa. Haluaisin nähdä ne pelaajat, jotka pystyvät pelaamaan kahdeksan kuukautta samalla intensiviteetillä ja aggresiivisuudella mitä USA, Kanada ja ilahduttavasti myös Suomi kisoissa esittivät.

Toivottavasti kuulemani huhut pitävät paikkaansa eli 14 joukkueen liigassa pelattaisiin puhdas nelinkertainen sarja (48 ottelua) ja sen jälkeen pudotuspelit paras seitsämästä ALUSTA LOPPUUN SAAKKA, eikä nykyiseen "pakkosaadajokeritensimmäiseltäkierrokselta" tyyliin.

 

[Muksu]

ehcszteiN, olet väärässä. Kyllä tähän tilanteeseen johtaneita syitäkin on nähty jo paljon aiemmin. Korjaavia toimenpiteitäkin on ehdotettu ja aiemmin. Osa (kaikki?) tehdyistä virheistä jopa tunnistettiin etukäteenkin, kuten jääkiekon "puhdistaminen", punaviivan poistaminen, seurauksista rankaiseminen, liigan tasoittaminen kahvalla, jne. Joten älä viitsi tulla marisemaan, että "kukaan teistä" ei tiedä mitään.

Rymistelykiekon ja taitopelin vastakkainasettelu on mielestäni iso virhe, eikä perustu todellisuuteen. Se ei myöskään ole edes ongelma. Todellinen vastakkainasettelu on akselilla taito- ja ryminäpeli vastaan kahva-, nyhväys- ja satavarma sosiaalikiekkorusettiluistelu.

 

[Prof. Puck]

Viestin lähetti choose_life
Nuorten MM-kisojen (vuoden kohokohta ja uran kannalta eräs tärkemistä turnauksista) suora vertaaminen SM - liigan runkosarjaan on turhaa. Haluaisin nähdä ne pelaajat, jotka pystyvät pelaamaan kahdeksan kuukautta samalla intensiviteetillä ja aggresiivisuudella mitä USA, Kanada ja ilahduttavasti myös Suomi kisoissa esittivät.

Jeps - ei samanlaisella, mutta jos sitä tahtotasoa ja taistelua näkyisi edes jonkin verran, muutenkin kuin satunnaisesti. Kyllä liigakiekkoa tuotteena on vesitetty monesta päästä ankaralla kädellä. Paikallispelien määrän mostaminen kahdeksaan, seurauksista rankaiseminen jne...Kyllä me ne syyt kaikki tiedämme... Joskus tuntuu, että lajia (siis suomalaista versiota) ovat kehittämässä henkilöt, jotka sopisivat paremmin kaukalopallo tai salibandy-sektorille, yhtään väheksymättä em. lajeja. Jääkiekkoon vain olennaisena osana kuuluu fyysisyys ja taistelu ja se on hyväksyttävä sellaisenkin, joka ei tappeluja ymv. sulattaisikaan. Minun mielestäni ensimmäinen askel pieleen oli, kun pitkä kiekko alettiin viheltää 'automaattisesti'. Pieni esimerkki, mutta kuvastaa vähittäistä kehityskulkua, mihin on loppujen lopuksi tultu, kun taloudelle ja salonkikelpoisuudelle on annettu ylivalta.