Mainos

Jääkiekon teoria

  • 27 213
  • 38
Arvon palstaveljet ja sisaret.

On tullut aika tulla ulos kaapista ja paljastaa oikeat värini tämän asian suhteen.
Moni varmasti tulee kauhistelemaan päätöstäni sillä tämä tulee vaikuttamaan välittömästi siihen että miten minuun täällä jatkossa suhtaudutaan.
Moni jättää varmasti vastaamatta tähän ketjuun siinä pelossa että joutuu samaan pannaan kun olen itseni asettanut.

Täten minä myönnän että jääkiekon ymmärrykseni teorian tasolla on välttävä parhaimmillaankin.

Tähän sairauteen ei auta Iltapulun Jalos haastattelut ohjauspelistä (onko tällä ohjauspelillä jotain tekemistä Zambonin kanssa?).
Eikä tähän auta Saken värikäs fläppitaulu, ei Tammisen Vilo-Sofiat.
Apua on myös turha hakea kirjastosta ja sen 1980 luvun uusintapainoksista "mitä on jääkiekko".

Täten siis pyydänkin teidän apuanne ja uhraan maineeni sekä kunniani loputtoman tiedonjanon vuoksi.

90-Luvulla joukkue nimeltä New Jersey Devils teki träppikiekosta tunnetun voittamalla kyseisellä taktiikalla Stanley Cupin.
En ole tähänkään päivään mennessä löytänyt todisteita siitä että haulikot olisi sallittu jääkiekkopelissä.
Tästä huolimatta ymmärrän kuitenkin välttävästi että miten keskialueen ansoitus toimii (huolimatta siitä etten ole käynyt armeijaa) mutta kaikki muut aspektit Devilsin voittajajoukkueen taktiikassa jäivät tämän keskialueen träpin jalkoihin. Toisinsanoen niistä ei puhuttu, kukaan ei tiedä mitä ne taktiikat olivat eikä kukaan muista muuta kun sen mitä Devils teki kun vastustajalla oli kiekko omassa päädyssään.

Huolimatta puuttellisesta ymmärryksestäni olen valmis ja halukas oppimaan lisää tästä pelistä jota jääkiekoksi kutsutaan. Erityisesti sen Pohjois-Amerikkalaisesta versiosta.

Ylläoleva Devils juttu on vain pieni esimerkki siitä mistä toivon että tässä ketjussa keskusteltaisiin jotta voisimme toisistamme tehdä viisaampia ja ymmärtää rakkaasta jääkiekostamme enemmän.

Avasin tämän NHL puolelle koska toivon että pääpaino pysyy pienenkaukalon puolella sekä siinä miten tuossa mailman kovimmassa jääkiekkoliigassa pelataan.

------------------

Aloitankin keskustelun nyt tämmöisestä pienestä asiasta kun karvaus peli ja kysynkin semmoisen asian että silloin kun joukkue agressivisesti kahdella pelaajalla karvaa niin mikä ihme määrää sen että ketkä kaksi hyökkääjää siellä rymistelevät laitoja ?
Usein olen nähnyt samankin ketjun pelissä että siellä välillä on molemmat laidat ja sitten seuraavassa tilanteessa sentteri ja laituri.

Onko asia niin että pelaajat vaan lukevat tilanteen ja luottavat että yksi näistä kolmesta kaverista tajuaa jäädä varmistamaan kun kaksi kaveria suu vaahdossa ryntäilee kiekon perässä ?

Bonuskysymys: Joku joskus mainitsi että Chicagon päävalmentaja Joel Quennevillellä on NHL:n parhaimpia pelikirjoja. Mitä tällä tarkoitetaan täsmällisemmin ? Mitä tuo pelikirja pitää sisällään muutakin kun ketjukokoonpanot ja piirrokset miten "rushilla" ylitetään keskialue ?
 

anatsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Thrashers
Aloitankin keskustelun nyt tämmöisestä pienestä asiasta kun karvaus peli ja kysynkin semmoisen asian että silloin kun joukkue agressivisesti kahdella pelaajalla karvaa niin mikä ihme määrää sen että ketkä kaksi hyökkääjää siellä rymistelevät laitoja ?

Senhän määrä se, että kummassa laidassa/kulmassa kiekko on. Yleensä vasenlaitahyökkääjää on ylin karvaaja ja hänen takanaan sentteri pelaa vasenta laitaa ja oikealaituri oikeaa. Ainakin 1-2-2 ryhmittymässä:

Koodi:
----VLH-----
-KH-----OLH-  
-VP--------        tai pakit toisinpäin: -------OP-
-----OP----                              ----VP----

Eli, jos kiekko on vasemassa kulmassa, niin vasenlaituri painaa sen ahtaaseen kulmaan ja sentteri menee auttamaan ja samalla oikealaituri pitää oman laitansa "tukossa". Jos taas kiekko on oikeassa kulmassa, niin keskushyökkääjä ja oikealaituri tekevät asiat toisin päin. Pakkienkin paikka riippuu kiekon sijainnista. Kiekko vasemmassa kulmassa, niin vasenpakki tukee sentteriä ja oikeapakki varmistaa keskikaistan. Kun kiekko oikeassa kulmassa, niin pakit toisinpäin.

Jos käsitit tästä yhtään mitä tarkoitin, niin hyvä. Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että saan opiskella jääkiekon taktisia hienouksia.

Pelikirja todennäköisesti on juuri se "kirja", joka sisältää taktikoita eri tilanteisiin. Uskaltaisin, jopa väittää, että minultakin löytyy sellainen. Nyt vain pitää toivoa, että jossain elämänvaiheessa pääsisi tuota valmentamista koittamaan.
 

Setit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Washington Capitals
Karvaustaktiikoitahan on monenlaisia. Anatsun mainitsema taktiikka on ihan aika normaali, mutta ei siis todellakaan ainut.

Esim. itse olen pelannut karvauksessa, jossa laitahyökkääjät painavat päälle ja "ajavat" vastustajan itsensä väliin. Puolustajat ja keskushyökkääjä tekevät hyökkäysalueen ja punaviivan välille "putouksen", jossa painollinen laita on hyökkäysalueen puolella laidassa, sentteri vähän alempana keskellä ja toinen puolustaja keskialueen puolella "varmistavana" pelaajana. Tässä voitetun karvauskiekon yhteydessä on parikin pelaajaa jolle kiekko on mahdollista pelata laukaisupaikkaan.

Jos taas vastustaja voittaa taistelun kiekosta kulmassa, ei se voi yhdellä nopealla syötöllä päästä ylivoimahyökkäykseen, ellei kentällä ole kahta kärkkyvää pelaajaa. Jos taas vastustaja lyö paineen toiselle puolelle, voi sentteri painaa kulmaan kiekon perään ja nyt painollisen laidan puolustaja tulla viivaan vastaan. Kulmasta toinen laitahyökkääjä avuksi karvaamaan sentterin kanssa. NYT painottoman laidan puolustaja tiputtaa keskialueelle ja keskelle laukojan paikalle ajaa kulmasta toinen laitahyökkääjä.

Todella helvetin vaikeasti selitetty mutta toivottavasti tästä saa jotain irti.


E: Tokihan karvauksessa on myös osattava lukea peliä. Näkeehän ammattilaistenkin peleissä sitä, että kolme miestä painaa karvaamaan ja seuraavalla hetkellä vastustaja pääsee ylivoimahyökkäykseen. Tämä ei ainakaan kuulu kovinkaan monen joukkueen karvauksen suunnitteluun. Tosin muutaman liigaseuran kohdalla täytyy todeta että tämä on ilmeisesti suunniteltua, koska niin usein näin pääsee käymään.
 
Viimeksi muokattu:

Setit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Washington Capitals
Hyvä ketju. Mitä oli/on Sakke Pietilän suusta monesti kuultu "kasikolmonen"?
En tiedä vastausta tähän, mutta pienen etsimisen jälkeen löysin asiaan liittyen tällaisen kirjoituksen:

"Voidaan jopa todeta, että Saken legendaarinen "kasikolmonen", jota aikanaan pidettiin suorastaan mullistavana taktiikkana, oli tavallaan Westerlundin ajan ja tilan jääkiekkoon ja vielä enemmän Summasen kiekkoajatteluun kuuluneen kaksivaiheisen reagointipelin edeltäjä: yhtäläisyydet ovat selvästi havaittavissa. Kiekonriistoihin pyrittiin jo hyökkäysalueella sen sijaan, että olisi tyydytty keskialueen ohjauspeliin."

Linkki

Eli ilmeisimmin se tarkoittaa nopeaa karvauspeliä ennenkuin vastustaja saa edes hyökkäystään käyntiin. Tuo taas antaa sen kuvan että esim. takakarvauksen tärkeyttä on joukkueelle painotettu paljon.
 

Erling

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, Kiekko-Espoo, Arsenal, Honka
Usein karvaussysteemi perustuu kolmen hyökkääjän kiertoon, jossa, tilanteesta tai vastustajasta riippuen, on kärkikarvaaja (a), toisen aallon karvaaja (b) sekä varmistava pelaaja (c). Useimmiten karvauksella viivytetään tai siirretään vastustajan hyökkäykseen lähtöä niin, että vastustajan pelaajat "sijoitetaan" ja kiekon eteneminen ohjataan karvaavalle joukkueelle edulliseen suuntaan niin että kiekon voittaminen takaisin on mahdollisimman todennäköistä...
Kierrolla tarkoitan sitä, että kun vastustajan ensimmäinen mahdollisuus antaa ensimmäinen eteenpäinvievä syöttö estetään (a) on toisen pelaajan (b tai c) estettävä toinen mahdollisuus avata peliä. Samalla kun yksi karvaajista estää kiekollista pelaajaa, toiset kaksi pyrkivät "pitämään" todennäköisimmät syötön vastaanottajat eli ns. lähimmät miehet. Esimerkiksi jos kiekollinen vastustaja on päätyviivan tuntumassa toisessa kulmassa eivät pelaajat b tai c "pidä" painotonta puolustajaa joka seisoo toisessa kulmassa tai keskialueella kärkkyvää Pavel Bureta vaan pelaajat, joiden kautta vastustajan avauksen oletetaan lähtevän eteenpäin.
Kiertosysteemiä voi käyttää agressiivisesti, jossa pyritään kontaktilla kiinni ensimmäiseen kiekolliseen (a) sekä mahdollisen syötön vastaanottaneeseen pelaajaan (usein lähin mahd.) (b). Tätä voi seurata kolmas kontakti (c) niin, että varmistava pelaaja vaihtuu (a). Tähän taktiikkaan liittyy usein myös kiekon päätyyn "heittäminen" eli peli yritetään mahdollisimman nopeasti ja ylhäällä voittaa takaisin.
Vastaavasti kiertokarvaus voidaan tehdä passiivisemmin, jossa pyritään ohjaamaan alueelle missä karvaavalla joukkueella on "ylivoima" niin, että kiekollisen pelaajan pelialue kapenee ja järkevät mahdollisuudet avata vähenevät vuorotellen pelaajien a, b ja c toimesta. Usein tässä painollisen puolen pakki viimeistään punaviivan tuntumassa suorittaa kontaktin kiekolliseen tai kiekonriiston.

Jo tällä voidaan lähteä mihin tahansa peliin. Se edellyttää karvaajilta lähinnä kolmea seikkaa: kurinalaisuutta, luistelukestävyyttä sekä ketjupelaamista.
Se mikä määrittää kärkikarvaajat esimerkiksi agressiivisessa karvauksessa on varmasti ketjun pelaajat. Jos se koostuu kolmesta nopeasta ja terävästä pelaajasta on kyse vain siitä kuka ryhmittyy kussakin tilanteessa a-pelaajaksi kuka b-pelaajaksi. Viimeisimmän jäädessä varmistamaan. Lähtökohtaisesti yleensä tämä pelaaja olisi sentteri, mutta karvauksessa, jossa rooli muuttuu jatkuvasti, ei sillä ole mitään merkitystä. Tärkeintä on, että karvauksen epäonnistuttua, jokainen osaa ryhmittyä omalle paikalleen tai löytää oman miehensä mahdollisimman nopeasti.
 

Hartiapankki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport ja kaikkinainen urheilu vaasalaisittain
Eli ilmeisimmin se tarkoittaa nopeaa karvauspeliä ennenkuin vastustaja saa edes hyökkäystään käyntiin. Tuo taas antaa sen kuvan että esim. takakarvauksen tärkeyttä on joukkueelle painotettu paljon.
Kiitokset selvityksestä. Muistui vain mieleen joku takavuosien haastattelu, jossa Pietilä puhui kasikolmosesta. Termi liittyi jotenkin luistelulinjoihin (joista muodostui kahdeksikko) mutta muuta en taktiikasta muista.
 

Väkkärä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Washington Capitals
Tälläinen ketju löytyi arkistosta jo hieman pölyttyneenä. Ajattelin nostaa ketjua vähän esiin, jotta pääsisi jyvälle joistain taktisista hienouksista pelien sisällä.

Esim.

Miten käytännössä pidempi vaihtomatka vaikuttaa hyökkäyksen lähtöön tai muuhun taktiseen puoleen?

Käytetäänkö nykyäänkin NHL:ssä enemmän päätykiekkoja vai ollaanko siirrytty pakki-pakki-sentteri syöttöketjuun enemmälti hyökkäysten lähössä? Toki eri joukkueet pelaa erilailla. Olisi mielenkiintosta tietää vähän eri joukkueiden pelitaktiikoita tarkemmin.

Kiitos vastanneille!
 

tsajari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
Käytetäänkö nykyäänkin NHL:ssä enemmän päätykiekkoja vai ollaanko siirrytty pakki-pakki-sentteri syöttöketjuun enemmälti hyökkäysten lähössä?

Vähenemään päin taitaa olla. Iltasanomat tai -lehti julkaisi jutun jossa Barkovin ylistettiin olleen NHL:n paras kuskaamaan kiekkoa hyökkäysalueelle. Ulkomuistista 83% Barkov kuljetti kiekon alueelle ja vain 17% kertaa kiskaisi kiekon päätyyn niistä kerroista kun pääsi kiekollisena ylittämään punaviivan. Aavistuksen perässä olivat herrat Malkin ja Crosby. Alkuperäistä juttua ei tähän hätään ole kaivaa, mutta joku sen varmaan jostain saa annettua tueksi. Edellisistä mestareista Kings ja Bruins ovat niitä jotka ovat pelanneet selvästi enemmän old time hockeya. Muista contendereistä aavistuksen yllättäen muistelisin Ducksin olleen yksi joka pistää kiekkoa putkeen, mutta se tarvitsee vahvistusta kun niin vähän tulee heidän pelejä katsottua.

Hallitsevan mestarin edelliskaudella omaksuma pelitapa erosi kuitenkin älyttömästi mm. Meidän Pelistä. Siinä missä Meidän Pelissä pysäytettiin koko paketti ja kerättiin ryhmät kasaan Penguins painoi täydellä höyryllä kohti vastustajan päätyä käytännössä heti kiekon saatuaan. Se nopeus oli niin tappavaa, että ei sille sitten lopulta löytynytkään pysäyttäjää.
 
Hallitsevan mestarin edelliskaudella omaksuma pelitapa erosi kuitenkin älyttömästi mm. Meidän Pelistä. Siinä missä Meidän Pelissä pysäytettiin koko paketti ja kerättiin ryhmät kasaan Penguins painoi täydellä höyryllä kohti vastustajan päätyä käytännössä heti kiekon saatuaan. Se nopeus oli niin tappavaa, että ei sille sitten lopulta löytynytkään pysäyttäjää.

Päätykiekot ovat vähenemään päin myös muilla joukkueilla ja erityisesti viime vuosien mestareilla. Chicagossa päätyyn heitellään kiekkoa lähinnä nelos-kolmosketjun toimesta, ja niilläkin harvemmin.

Tosiaan "meidän pelistä" olen aina kritisoinut noita hitaita lähtöjä, sillä vastustaja saa sen oman sumpun kasaan myös, joka pakottaa heittämään kiekkoa päätyyn tai pahimmassa tapauksessa yksittäisen virheen tuloksena peli kääntyy omaan päähän. Viime vuosina NHL:ssä mielestäni pitkä avaussyöttö pakilta hyökkääjälle on merkittävästi nostanut profiiliaan, silloin kun joudutaan hitaammin lähtemään (vaihdon takia yleensä) niin kiekko lähtee pakin lavasta todella pitkiä matkoja. Tämä tietysti edellyttää, ettei puolustajana ole kukaan puukäsi. Tällä tavalla pyritään saavuttamaan tarvittava vauhti ja nopeus päästä sinisen yli vastustajan päätyä kohti. Joukkueet tosiaan pelaavat hieman eri tavalla, ja kyllähän esim. Bruins mättää kiekkoa päätyyn usein mutta Bostonilla on sellaiseen pelitapaan sopivia pelaajia.

Toisinsanoen, tuntuisi että päätykiekkojen määrään vaikuttaa suoraan pelaajamateriaali ja ketjun rooli. Myös joukkue identiteetillä on asian kanssa tekemistä, sillä esim. Bruins tuskin tulee esittämään yleisölleen "venäläistä taitokiekkoa".

Voisin kuitenkin täysin mututuntumalta väittää, että päätykiekot ovat vähentyneet ja kiekkokontrolli peli lisääntynyt myös tällä osa-alueella.
 

marras

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Tosiaan "meidän pelistä" olen aina kritisoinut noita hitaita lähtöjä, sillä vastustaja saa sen oman sumpun kasaan myös, joka pakottaa heittämään kiekkoa päätyyn tai pahimmassa tapauksessa yksittäisen virheen tuloksena peli kääntyy omaan päähän. Viime vuosina NHL:ssä mielestäni pitkä avaussyöttö pakilta hyökkääjälle on merkittävästi nostanut profiiliaan, silloin kun joudutaan hitaammin lähtemään (vaihdon takia yleensä) niin kiekko lähtee pakin lavasta todella pitkiä matkoja. Tämä tietysti edellyttää, ettei puolustajana ole kukaan puukäsi. Tällä tavalla pyritään saavuttamaan tarvittava vauhti ja nopeus päästä sinisen yli vastustajan päätyä kohti.

Tämä on kyllä yks juttu, jota en lainkaan tajua. Nää puolen kentän syötöt päätyy aina alivoimaisiin hyökkäyksiin (siis pl selvät läpisyötöt), ei mitään järkeä.
Itse näen nuo hitaat lähdöt semmoisina, että niitä tehdään kun ei ole tarjolla parempaa. Eli nopea hyökkäys tapahtuisi alivoimaisena, jolloin ei ole järkeä lähteä puskemaan.

Ainakin omaan silmään noista alivoimaisista hyökkäyksistä tosi harvoin tulee yhtään mitään, joten fiksumpi olisi kerätä joukkue kasaan ja lähteä rauhassa.
 
Tämä on kyllä yks juttu, jota en lainkaan tajua. Nää puolen kentän syötöt päätyy aina alivoimaisiin hyökkäyksiin (siis pl selvät läpisyötöt), ei mitään järkeä.
Itse näen nuo hitaat lähdöt semmoisina, että niitä tehdään kun ei ole tarjolla parempaa. Eli nopea hyökkäys tapahtuisi alivoimaisena, jolloin ei ole järkeä lähteä puskemaan.

Ainakin omaan silmään noista alivoimaisista hyökkäyksistä tosi harvoin tulee yhtään mitään, joten fiksumpi olisi kerätä joukkue kasaan ja lähteä rauhassa.

Alivoimaisen hyökkäyksen idea ei aina ole tehdä maalia, vaan siirtää kiekko vastustajan päätyyn ja säilyttää kontrolli. Tällä tavalla päästään sen kriittisen paikan (eli keskialueen) yli ja on mahdollista saada pidettyä kiekko itsellä hyökkäysalueella, nopea luistelija kerkiää vielä mukaan ja esim 3v3 tai 2v2 tilanne on täysin mahdollinen. Tämän lisäksi, jos kiekko on hallussa hyökkäyspäässä, aina on mahdollista, että vastustajan pelaaja tekee virheen, jolloin edes puolittainen maalipaikka aukeaa. Tällä tavoin myös vastustajan pakit pakotetaan peruuttamaan omalle alueelle eikä anneta mahdollisuutta nousta mukaan hyökkäyspeliin, mikäli kiekko menetetään. Kyse on yksittäisten kamppailujen voittamisesta. Jos alivoimainen hyökkäys päättyy "cycleen" kulmassa, on peliä toteutettu oikein, ilman riskiä pelin kääntymisestä siniviivalla. Toinen vaihtoehto on huonokin laukaus maalia kohti, jolloin päästään aloittamaan hyökkäysalueelta. Kyse on siis pelin kontrolloimisesta ja siitä, mikä on järkevää puolustuksen kannalta. On vaikea tehdä maalia ilman kiekkoa.

Itse en ole ikinä ymmärtänyt hitaita lähtöjä joissa kaikilla 5 pelaajalla on sama luistelusuunta, tuosta kun peli kääntyy toiseen suuntaan, ollaan auttamattomasti myöhässä. Jos joku toteuttaa hitaita lähtöjä world cupissa (epäilen) esim. junnuja vastaan, niin onneksi olkoon vaan jokaisesta keskialueen kiekonmenetyksestä kun sieltä Larkin ja Mackinnon painaa kahdestaan läpi.
 

Ni$pekt15

Jäsen
Suosikkijoukkue
BOSTON BRUINS
Jussi Jokisen yv-kuvio hyökkiin lähtäessä joka on nähty useammassakin JJ:n joukkueessa pelien aikana :How Jussi Jokinen Transformed the NHL Breakout (linkki hockeywritersin sivule)

Edit:kyseessä siis ylivoima. Editoin sen tähden ettei ketjuun tule turhaa ylimääräistä kommentointia. Koitin ensin etsiä Claude Julienin pakki-pakki lähdöstä juttua jolla Bruins teurasti vihun prässin parin kauden ajan kunnes vihut adjustoituivat ja oli aika uusien ei toimievien kikkojen.
 
Viimeksi muokattu:

marras

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Alivoimaisen hyökkäyksen idea ei aina ole tehdä maalia, vaan siirtää kiekko vastustajan päätyyn ja säilyttää kontrolli. Tällä tavalla päästään sen kriittisen paikan (eli keskialueen) yli ja on mahdollista saada pidettyä kiekko itsellä hyökkäysalueella, nopea luistelija kerkiää vielä mukaan ja esim 3v3 tai 2v2 tilanne on täysin mahdollinen. Tämän lisäksi, jos kiekko on hallussa hyökkäyspäässä, aina on mahdollista, että vastustajan pelaaja tekee virheen, jolloin edes puolittainen maalipaikka aukeaa. Tällä tavoin myös vastustajan pakit pakotetaan peruuttamaan omalle alueelle eikä anneta mahdollisuutta nousta mukaan hyökkäyspeliin, mikäli kiekko menetetään. Kyse on yksittäisten kamppailujen voittamisesta. Jos alivoimainen hyökkäys päättyy "cycleen" kulmassa, on peliä toteutettu oikein, ilman riskiä pelin kääntymisestä siniviivalla. Toinen vaihtoehto on huonokin laukaus maalia kohti, jolloin päästään aloittamaan hyökkäysalueelta. Kyse on siis pelin kontrolloimisesta ja siitä, mikä on järkevää puolustuksen kannalta. On vaikea tehdä maalia ilman kiekkoa.

Itse en ole ikinä ymmärtänyt hitaita lähtöjä joissa kaikilla 5 pelaajalla on sama luistelusuunta, tuosta kun peli kääntyy toiseen suuntaan, ollaan auttamattomasti myöhässä. Jos joku toteuttaa hitaita lähtöjä world cupissa (epäilen) esim. junnuja vastaan, niin onneksi olkoon vaan jokaisesta keskialueen kiekonmenetyksestä kun sieltä Larkin ja Mackinnon painaa kahdestaan läpi.

Sinäänsä hienoa, että nähdään jääkiekko ihan eri tavalla. Mun silmään nuo alivoimaiset hyökkäykset päättyy melkein aina just siihen kiekonmenetykseen ilman sanottavaa hyötyä.
Paljon fiksumpaa on pitää kiekko hallussa ja hyökätä rauhassa kun pelaajien etäisyydet kunnossa. Tällöin voi hyökätä joko tuomalla kiekko alueelle tai päätykiekolla. Molemmissa tapauksissa on hyökkäykselle tuki lähellä.
Tottakai tossa on syötönkatkon mahdollisuus, mutta eiköhän se ole isompi kun syötön matka on se puoli kenttää vrt pari metriä. Lisäksi vielä noista alivoimahyökkäyksistä tulleista kiekonmenetyksistä vastustaja pääsee kääntämään hajallaan olevaa kentällistä vastaan nopeasti.
 

Väkkärä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Washington Capitals
Jussi Jokisen yv-kuvio hyökkiin lähtäessä joka on nähty useammassakin JJ:n joukkueessa pelien aikana :How Jussi Jokinen Transformed the NHL Breakout (linkki hockeywritersin sivule)

Edit:kyseessä siis ylivoima. Editoin sen tähden ettei ketjuun tule turhaa ylimääräistä kommentointia. Koitin ensin etsiä Claude Julienin pakki-pakki lähdöstä juttua jolla Bruins teurasti vihun prässin parin kauden ajan kunnes vihut adjustoituivat ja oli aika uusien ei toimievien kikkojen.

Lainaan koko tekstin koska puhelin..
Harmi sinänsä ettei löytyny Bruinsin pakki-pakki lähdöstä tarkempaa juttua, sillä tommoset eri joukkuiden taktiikat kiinostaa valtavasti. Sen takia ketjua nostelinkin esiin.

Totta tosiaan, kiekolla pelaaminen ei aina tarkoita vaan hyökkäämistä vaan sillä tavalla on helppo puolustaa koska eihän vastustaja ilman kiekkoo tee maaleja. Monesti ennen vaihtamista kiekko roiskaistaan vaan päätyyn. Sitä olen miettinyt että vaihtaisi vähä portaittain niin saisi uudella ketjulla lähteä kiekolla hyökkäämään eikä tarvi tuhlata energiaa ensiksi karvaukseen. Toki seki saattaa riippua ketjusta mikä hyppää jäälle. Jos telaketju- osasto on jäällä niin eipä sillä väliä ole vaikka kiekko on vastustajalla, kun monesti sen ketjun rooli on herättää omia/yleisöö fyysisen pelin kautta.
 

B4rre

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Blackhawks ja CBJ (tyttöystäväjoukkue)
Sinäänsä hienoa, että nähdään jääkiekko ihan eri tavalla. Mun silmään nuo alivoimaiset hyökkäykset päättyy melkein aina just siihen kiekonmenetykseen ilman sanottavaa hyötyä.
Paljon fiksumpaa on pitää kiekko hallussa ja hyökätä rauhassa kun pelaajien etäisyydet kunnossa. Tällöin voi hyökätä joko tuomalla kiekko alueelle tai päätykiekolla. Molemmissa tapauksissa on hyökkäykselle tuki lähellä.
Tottakai tossa on syötönkatkon mahdollisuus, mutta eiköhän se ole isompi kun syötön matka on se puoli kenttää vrt pari metriä. Lisäksi vielä noista alivoimahyökkäyksistä tulleista kiekonmenetyksistä vastustaja pääsee kääntämään hajallaan olevaa kentällistä vastaan nopeasti.

Minä teen tässä sellaisen oletuksen, että @TweetyLeaf katselee aika paljon Blackhawksin pelejä. Siellä on sitten muutama sellainen pakki, jotka nämä pitkät avaavat syötöt hallitsevat aika mukavasti (esim. Keith) ja lisäksi esim. muuan Patrick Kane, joka on ainakin omasta mielestäni maailman paras "ostamaan aikaa" kiekollisena hyökkäysalueella eli hidastamaan pelin tempoa, jotta oma paketti pääsee siirtymään hyökkäystä tukemaan. Esimerkiksi viime kaudella tuo näytti ainakin runkosarjassa toimivan ihan mukavasti. Jos joukkueesta uupuu nämä Keithit ja Kanet, niin silloin pelitapa saattaisi olla aika erilainen.
 

larzzon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina
^ Kyllä, juuri näin. Alivoimaisia hyökkäyksiä ei voi pitää nykyisin minään ongelmana, henkilökohtainen taitotaso alkaa olla pelaajilla sitä luokkaa. Pensillä oli luultavasti 4/5 koko pleijareista jäällä joko Crosby, Malkin tai Kessel. Näille voi pelata oman maaliviivan takaa ison hyökkäyssiniselle ja odottaa, että kiekko pysyy omilla. Esim. Boltsilla ihan vastaava tilanne: kolmeen ketjuun löytyy kavereita, jotka pystyvät pitämään kiekkoa tai polttamaan yliaggressiivisesti pelaavan vastustajan.

Harmi sinänsä ettei löytyny Bruinsin pakki-pakki lähdöstä tarkempaa juttua, sillä tommoset eri joukkuiden taktiikat kiinostaa valtavasti. Sen takia ketjua nostelinkin esiin.
Bruins pelasi niin kuin koko NHL. Pakki-pakki jauhamisen kautta vastaan tulevalle laiturille, jolta lyhyt siirto vauhdissa olevalle sentterille ja siitä eteenpäin. Jos sentteri ei ole vapaa, laituri pelaa takaisin pakille tai pyrkii yksinkertaisesti pelaamaan kiekon laitaa pitkin pois omalta alueelta.


Ja yleisemmin: NHL:ssä päätykiekkojen ja kontrolloitujen alueelle pääsyjen suhde ei ole ollut niin merkittävä kuin Euroopassa, koska kaukalo on kapeampi. Sen myötä keskialue on ollut aina vaikeampi ylittää, mutta toisaalta kiekko on myös ollut helpompi karvata vastustajalta pois. Tämän vuoksi myös "kiekkokontrollipeli" oli muutama vuosi sitten pääasiassa sitä, että hidas lähtö ja rintamahyökkäys katkesi usein keskialueen dumppiin, jonka jälkeen kiekko pyrittiin karvaamaan pois vastustajalta, maalipaikat luomaan kulmapelin kautta ja pääasiassa viivavedoilla. Oleellista oli päätykiekon ajoitus. Mitä parempi, sitä parempi mahdollisuus hyökkääjillä on voittaa päätykiekko. Bruins voitti tuolla tavalla mestaruuden ja kävi kerran finaalissa, Kings pelasi miltei samalla tavalla ja nosteli kaksi kertaa kannua.

Sittemmin puolustaminen kulmapeliä ja viivavetoja vastaan on kehittynyt siinä määrin, ettei laadukkaita maalipaikkoja synny riittävästi pelien voittamiseen pelkästään kulmapelin kautta. Pelin hallinta onnistuu, mutta se on näennäistä. Hyökkäysalueelle pääsystä kiekollisena on tullut taas tärkeämpää, mutta keinovalikoima tämän toteuttamiseen poikkeaa ainoasta oikeasta hitaasta lähdöstä ja rintamahyökkäyksestä.


Hawks toi nopean pelin käännön takaisin huippujoukkueiden pelikirjoihin. Jo 2013, mutta varsinkin 2015 oli jo ihan eri peliä kuin edeltävien mestareiden temmontappokiekko. Käytännössä Hawks pelasi ilman kiekkoa likipitäen samoin kuin kaikki muutkin, ehkä vähän tiiviimpänä pakkana. Ero tuli siitä, että riiston jälkeen hyökkäys pyrittiin käynnistämään joko välittömästi eteenpäin tai lyhyen alaspäin siirron kautta. Oman maalin takana käymistä pyritään välttämään. Pakki-pakit mieluiten oman maalin edessä, mitä ylempänä, sen parempi. Kyllä se rintamahyökkäys käynnistyy tarvittaessa keskialueeltakin, kun etäisyydet pidetään koko ajan lyhyinä ja kaukalossa on riittävästi taitoa. Etuna luonnollisesti se, että vastustajalle ei anneta aikaa ryhmittyä.

edit: Ja tämä Pensin pelitapa Sullivanin tulon jälkeen on luultavasti aika pitkälti se, mihin ollaan menossa. Swarm ja jatkuva paine. Ei anneta vastustajalle edes hitaita lähtöjä. Toimii kapeassa kaukalossa, vaikka näyttää lähinnä kaaokselta. En olisi yllättynyt, jos Pohjois-Amerikan joukkueiden WC-peli tulisi näyttämään samalta kuin Pensin kevät. Keskialueella ei odotella ja pakeilla pitää kiirettä.
 
Viimeksi muokattu:

larzzon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina
En nyt löytänyt, että ns. edistyneistä tilastoista ja tilastoanalyysistä olisi omaa keskusteluaan palstalla, joten kait se tähän jatkoksi sopii. Aihehan on ollut pohjavirtaa useammassakin viime päivien keskustelussa. Panthers kenki valmentajansa, koska toimisto uskoo tilastoihin, niiden analysointiin ja Gallant oli ns. vanhan koulukunnan koutsi, jolle peli hahmottuu näkemisen kautta. Patrik Laine on ihampaska pelaaja, koska maaleistaan huolimatta hän ei tee "peliä edistäviä ratkaisuja" riittävän hyvällä suhteella tjsp.

Jakolinjat on kuin Guggenheimissa ja enemmän kuin jääkiekosta, tuntuu olevan kyse siitä, miten identifioi itsensä. Tilastoja pidetään rationaalisena ja modernina tapana hahmottaa peliä. Mutta kun lukee twitterissä tilastonörttien juttuja siitä, kuinka laukaukset (corsi, fenwick jne) kertovat osapuilleen kaiken ja maalit (+-) ovat huumoritilasto, jossa on yhtä sun toista vikaa, niin ei voi tulla paljon muuhun päätelmään kuin että tilastot ovat uskonto, jossa on ihan yhtä vähän tai paljon tekemistä järjen kanssa kuin television edessä tuomarille suoritetussa tunteenpurkauksessa.

Niin, ja minä olen sitä mieltä, että tilastojen ja tilastoanalyysin kautta voi löytyä ja luultavasti löytyy asioita, joiden kautta joukkueen on mahdollista saada etua vastustajaan nähden. Pelissä tapahtuu paljon asioita, johon silmä ei kiinnitä huomiota tai jota ei pelkästään peliä katsomalla hahmoteta merkitykselliseksi, vaikka se on. Kyse voi olla jonkun avauspelin toimivuudesta tietyissä tilanteissa tai mistä hyvänsä muusta säännönmukaisuudesta, johon ei osattaisi kiinnittää huomiota ilman tilastoja ja niiden analyysiä.

Mutta silti. Jääkiekko-ottelut voitetaan tai hävitään maaleilla, ei laukomalla tai peliä edistävillä suorituksilla. Voit pyöriä omassa päässä koko illan, kunhan et ota yhtään omiin ja sen yhden kerran kun olet kerran kun pääset hyökkäyspäähän, teet maalin. Suomessa, jos missä, pitäisi ymmärtää laukaisu- ja maalintekotaidon merkitys. Suomen maajoukkueet ovat vuosikymmeniä hallinneet pelejä, tehneet vastustajaa enemmän peliä edistäviä ratkaisuja ja laukoneet enemmän, mutta hävinneet otteluita huonoon viimeistelytaitoon.

Eli ts. kyllä minä otan Patrik Laineen laukauksen kaarelta joka kerta ennen jonkun nelosketjun jampan laukausta metrin kaksi lähempää.

Tilastot ovat erinomainen apuväline jääkiekosta ymmärtävälle ihmiselle. Mutta heikoille jäille joudutaan, kun jääkiekosta heikosti ymmärtävät ihmiset yrittävät sanoa siitä jotain tilastojen perusteella.
 

Lico

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Helsingin Jokerit
Mä ite nojaan hiukan enemmän omissa ajatuksissani tilastoihin kuin ennen, mutta peilaan niitä todella paljon yksilöön (pelaajaan), rooliin ja ketjun tavoitteeseen vaihdoissa. Ja tietenkin eye-testi määrittelee sitten onko tilastot luotettavia vaiko ei.

Hyvänä esimerkkinä pidän tämän kauden Toewsia. Corsit ovat olleet järjestäen päälle 50 pelatessaan muiden kuin Patrick Kanen kanssa, mutta silti pisteitä ei ole tullut todellakaan palkkalapun edellyttämään tahtiin. Toki Jonathan tekee sitten kaikkea muuta jäällä kuin pisteitä edelleen eliitti-tasolla, mutta ei hänen otteitaan voi kohtalaisten advanced statsien perusteella kehua. Kiva, että ketju saa kiekon hyökkäyspäähän ja laukauksia, mutta ei se riitä.

Olen vielä aika rajoittunut tutkimaan noita tilastoja enkä ole uhrannut kovin paljoa edes niihin aikaa, mutta kyllä sieltä löytää hyviä juttuja ja niitä voi hyödyntää, mutta ei ne kaikkea kerro.

Olikos se niin, että ainakin 2010-luvulla ainoastaan Bruins on voittanut mestaruuden paskemmilla Corsi-statseilla kuin finaalivastustajansa?
 

larzzon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina
^ Bruins oli ensimmäisiä joukkueita, joka kiinnitti puolustuspelissä fokuksen laukausten laatuun laukausten määrän sijaan. Eli pyrittiin ottamaan pois hyvät laukaisupaikat, mutta annettiin vastustajan ottaa ja maalivahdin hoitaa huonot laukaukset. Nykyäänhän tuo on jokapäiväistä kauraa. Esim. juuri Panthersin kohdalla törmäsin selitykseen, että Reimerillä on ollut vaikeaa, koska joukkueen puolustaminen on rakennettu tarkasti Luongon vahvuuksien ja heikkouksien ympärille.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Käsittääkseni se Moneyball elokuvassa hahmona oleva tilastonörtti moppasi aika huolella lattiaa näillä vanhoilla jäärillä sitten loppujen lopuksi ja se moderni tilastointi tuli lopulta kaikkien MBL-joukkueiden käyttöön. Olenko nyt sitten niitä jääriä, mutta en vain millään suostu uskomaan että Brent Burns tai Erik Karlsson ovat paskoja pelaajia sen vuoksi että johtavat NHL:n kiekonmenetystilastoa. Tai että Patrik Laineen (28) ja Joe Thorntonin (24) erottavat 4 kiekonmenetystä kertovat jostain kauheasti mitään.

Se on sen sijaan ihan selvä asia että pitää melkoisesti huijata itseään jos ei suostu näkemään Laineen pelissä vielä olevia todella selkeitä puutteita. Jotkut ihmiset ovat kuitenkin semmoisia että eivät halua nähdä mitään muuta kuin näitä puutteita. Toiset taas semmoisia että eivät näe tässä mitään muuta kuin suurin piirtein Jeesuksen toisen tulemisen. Tästä välimaastosta on kovin vähän sellaista kiihkotonta, ja todellisuuden sallivaa keskustelua.

Minun mielestäni ainakin yksi iso juttu on se että Laine ei vielä tunnista niitä tilanteita jossa pitäisi syöttää tai pelata vain joku helppo siirto eteenpäin, vaan lähtee puskemaan kiekon kanssa väärissä paikoissa. Ei osaa luopua kiekosta silloin kun pitäisi, vaan pitää sen itsellään, joka usein johtaa helppoihin kiekonmenetyksiin. Toinen tähän liittyvä asia on kaksinkamppailutilanteissa jossa häviää vielä tosi ison määrän kiekkoja liian helposti vastustajalle. Kolmas juttu minusta on se että Laineen tulisi saada pariin ekaan luistelupotkuun vielä lisää terävyyttä, jotta lähtönopeus kasvaisi. Muutenhan tuo luistelu on jo varsin hyvällä malilla.

Faktaa on myös se että Laine on vasta 18-vuotias pelaaja joka saisi pelata vielä monta Suomen A-junnuissa ikänsä puolesta. Toinen fakta on myös se että täydellistä pelaajaa, joka pelaisi täysin virheetöntä peliä, ei koskaan ole ollut olemassa eikä koskaan tule olemaankaan. Silti meille tuntuu olevan kovin vaikeaa jotenkin hahmottaa tätä?

Näihin suuriin aukkoihin peilaten onkin melko hämmästyttävää että Laine on silti toisena NHL:n maalipörssissä. Kyllähän se nyt jotain minusta äijän potentiaalista silloin kertoo. Tästä kun 2-3 vuotta vielä menee ja Laine tulee enemmän sinuiksi tuon NHL-pelityylin kanssa niin jessus sentään mikä pelaaja tässä vielä joku päivä on.
 
Viimeksi muokattu:

Siniharmaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Käsittääkseni se Moneyball elokuvassa hahmona oleva tilastonörtti moppasi aika huolella lattiaa näillä vanhoilla jäärillä sitten loppujen lopuksi ja se moderni tilastointi tuli lopulta kaikkien MBL-joukkueiden käyttöön. Olenko nyt sitten niitä jääriä, mutta en vain millään suostu uskomaan että Brent Burns tai Erik Karlsson ovat paskoja pelaajia sen vuoksi että johtavat NHL:n kiekonmenetystilastoa. Tai että Patrik Laineen (28) ja Joe Thorntonin (24) erottavat 4 kiekonmenetystä kertovat jostain kauheasti mitään.
Astun nyt varmaan miinaan, mutta menköön. Ei kukaan tilastonikkari väitä, että kukaan mainitsemistasi pelaajista olisi huonoja pelaajia sen takia, että ovat tuon tilaston kärkipäässä. Jos et jo lukenut, niin suosittelen lukemaan @MadSpade :n linkkaaman artikkelin, jossa nimenomaan selvästi tilastoja käsittelemällä todettiin, että noilla "tilastoilla" kiekonmenetyksistä ei ole minkäänlaista arvoa, sillä ne jättävät huomioimatta niin monia asioita.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Tilastoja pidetään rationaalisena ja modernina tapana hahmottaa peliä. Mutta kun lukee twitterissä tilastonörttien juttuja siitä, kuinka laukaukset (corsi, fenwick jne) kertovat osapuilleen kaiken ja maalit (+-) ovat huumoritilasto, jossa on yhtä sun toista vikaa, niin ei voi tulla paljon muuhun päätelmään kuin että tilastot ovat uskonto, jossa on ihan yhtä vähän tai paljon tekemistä järjen kanssa kuin television edessä tuomarille suoritetussa tunteenpurkauksessa.

Niin, ja minä olen sitä mieltä, että tilastojen ja tilastoanalyysin kautta voi löytyä ja luultavasti löytyy asioita, joiden kautta joukkueen on mahdollista saada etua vastustajaan nähden. Pelissä tapahtuu paljon asioita, johon silmä ei kiinnitä huomiota tai jota ei pelkästään peliä katsomalla hahmoteta merkitykselliseksi, vaikka se on. Kyse voi olla jonkun avauspelin toimivuudesta tietyissä tilanteissa tai mistä hyvänsä muusta säännönmukaisuudesta, johon ei osattaisi kiinnittää huomiota ilman tilastoja ja niiden analyysiä.

Niin, minä en ainakaan ymmärrä tätä Floridan ratkaisua lähteä puskemaan jokaisella tasolla eteenpäin tilastojen turvin. Kyllä mielestäni valmentaja menee ns. vanhan liiton miehenä, kunhan sitten GM-taho tekee jotkut ratkaisunsa tilasto-analyysin pohjalta. Tietynlainen hybridi. Pelkällä tilastouskonnolla menestymiseen en usko pätkääkään. Enkä siihen, että voi menestyä ilman mitään tilastoanalyysiä.

Corsi-uskovaisuudessa eniten ärsyttää tuo, kun se on ihan hyvä TEAM STAT, mutta sillä on lähdetty analysoimaan yksilöitä. Shut-down pakkiparit haukutaan alimpaan helvettiin, kun ainahan ne ammutaan rei'ille. Jatkuvasti parhaita hyökkääjiä vastaan pelaaminen tuottaa huonot tilastot ja kolmosparin shelteröidyt pakit näyttää niin maam perkuleen hyviltä. Ja sitten jotkut Barret Jackmanit ostetaan ulos, vaikka kaverilla oli Nashvillen paras CorsiFor%. David Poile jos joku puolustajista jotain tietää... Ja silti näille kolmosparin supermiehille vingutaan Twitterissä peliaikaa. Ei saakeli ymmärretä, että se Corsi on team statti ja kokonaisuus, jossa tietyt lainalaisuudet tapahtuu lähes aina, eikä ne tilastot ole yksilöistä, vaan LINE MATCHINGISTÄ riippuvaisia.

Itse olen alkanut tekemään sitten omia tilastoja, jotka perustuvat eye-testiin. Omalla subjektiivisella näkemyksellä merkitsen laukausten eriarvoisuuden muistiin. Laatupaikka, normipaikka, vaiko neppi maalivahdille, jonka ei koskaan ollut tarkoitus edes mennä maaliin. Saa vähän painoarvoa asioihin. En keksi parempaakaan tapaa tilastoa tehdä, kuin tällainen "lämpökartta". Vielä kun saisi laajennettua tuon asteelle, että ketä vastaan ne laadukkaat tai ei-minkäänarvoiset vedot lähtee.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös