Heitämpä tähän omaa kommenttia. Ketjun avauksessa valitettiin, että Suomi on jäänyt Sveitsin, Ruotsin ja Tsekin varjoon. Mielestäni nyt olisi hyvä paikka tarkastella tilannetta uudestaan. Mikä on ollut tilanne kesken kauden. Meille on tullut Sveitsistä mm. Hyvönen ja Korhonen ja edelleen Amerikasta on hankittu Santala. Ruotsista on tullut mm. Laakkonen ja Sicak. Sveitsiin on passitettu Mark Murphyä ja Jukka Tiilkaista esimerkkeinä. Tsekin tilanne on mielestäni eniten plusmerkkinen. Vai kuka voi väittää, että Sasu Hovissa on meneetty enemmän kuin mitä on saatu Michal Brosissa ja Tomas Kucharhickissa esimerkkeinä.
Toinen asia on mielestäni tuo tyhjennys myynti. Mielestäni on ihan selvää, että Tsekin, Ruotsin ja Sveitsin huonosti menestyneet joukkueet, jotka myyvät nyt tähtipelaajansa hyvään hintaa muille pystyvät ensikaudella tarjoamaan paremmmin pelaajista kuin Suomessa kynsin hampain pelaajistaan kiinni pitävät joukkueet. Esimerkkinä Kladno tyhjemtää joukkuettaan, mutta mitä tekee noin vastaavassa sarjatilanteessa olevat Lukko ja Pelicans. Kumpikaan ei voit tippua se selvä. Sama tilanne Kalpalla. Suomessa on tehty selvä valinta urheilullisuuden puolesta. Kumpaa fanit haluaa, nähtä osan kautta ison liudan tähtipelaajia vai koko kauden samaa joukkuetta. Oma mielipiteeni on, että tietty pelaaja vaihtuvuus luo huomattavasti enemmän mielenkiintoa. Aina uuden pelaajan tullessa tulee tietty toivon kipinä, jospa se kääntäisi joukkueen kurssia eteenpäin.
Itse joukkueen näkökulmasta aina pelaajalla on lyhyt aikanen piristävä vaikutus yleisömääriin varsinkin, jos pelit lähtee alusta kulkemaan. Lisäksi siirto saa usein aikaan positiivista näyttämisen halua itse pelaajassa, joka säteilee sitten eteenpäin muuhun joukkueeseen. Hyvänä esimerkkinä voi mainita Pelicanssin Karo Koivusen.
Mielestäni yksi parhaita esimerkkinä mihin kaikki voi johtaa on Kärppien mestari joukkue 2004-2005. Keväällä 2004 kaikki näytti hajoavan palasiksi Tonin, Tenkratin, Potaihukin, Kukkosen ja Pitkäsen suunnatessa muualle. Kärpät alkoi hankkia uusai miehiä tilalle, joka osoittautui erittäin vaikeaksi. Ensimmäinen hankinta Jason Dawe osoittatui täydeksi flopiksi tulleen Ouluun barbeque renkaat vyötäröllä. Edelleen Brad Smythin alku oli erittäin vaikea. Kärpät oli täysin Jokinen-Lievers-Pesonen ketjun varassa ja Viuhkolan yksilösuoritukset oli toinen ilonaihe. Kuitenkin ilta toisensa jälkeen oli erinomaisen mielenkiintoista aluksi katsomaan loukkantumiseen jälkeen Jason Dawen plauuta, sitten uutta miestä Smythiä, mutta voi sitä ilon päivää, kun Petr Tenkrat saatiin takaisin. Alku oli huikea. Tenkrat avasi heti pelin ottelun avausmaalilla ja muukin joukkue syttyi. Parjattu Smyth paukautti hatrickin ja Saipa nöyrtyi 9-1. Jääkiekko on mielestäni parasta, kun katkeran tappion tai menetyksen jälkeen saa maukkaan voiton tai menetyksen jälkeen tekee loistavan löydön.
Mielestäni Kärpät tällä hetkellä tarvitsee juuri sitä katkeraa menetystä ja siitä seuraavaa löytöä. Moni joukkue liigassa on tehnyt vastaavia tekoja viimeaikoina, mitkä on saaneet teittyä hurmosta halliin. Saipa menetti Machuldan, mutta häntä seurasi Banham. Vastaav kuvio oli Jypillä Tonin menetyksen jälkeen löytyi Perrin. Mielestäni kiekkoiluun kuulu tietyt menetykset. Jollei niitä tule ei tule muun joukkueen näyttämisen halua ja joukkue leipääntyy. Vaikka liiga kasui toisensa jälkeen menettää "parhaansa" , se ei mielestäni tarkoita, että he olisivat seuraavalla kaudella parhaita. Pelaajien tasoerot pieniä ja vaaditaan tietyt palasten loksahtamniset yhteen. Edelleen edellisellä kaudella heikommin menetyneillä on helposti suurempi halu näyttää, mikä heijastuu harjoitteluun ja tekemiseen kentällä. Jatkuva voittaminen on hankalaa. Uskokaa tai älkää liigamme on edelleen kova se nähtiin esimerkkinä Pietarissa. Liigassa harjoitellaan lujaa ja pelataan paljon. Tämä näkyy sitten pelaajien taidossa, kunnossa, voimassa ja joukkuepelaamisessa. Jari Korhonen on yksi hyvä esimerkki siitä, että liigassa tehdään töitä kovasti.
