Jääkiekkoliitto jarruttaa suomalaisen jääkiekon kehitystä
Suomen jääkiekkoliitto on suurin?, kaunein ja samalla myös kauhein lajiliitto. Samaan aikaan kun Palloliitto ilmoitti julkisesti, että he haluavat eroon poliittisesta hyvä-veli verkostosta, joka ei aja lajin etua vaan jarruttaa sen kehitystä Suomessa on jääkiekkoliittossa menty enemmän ja enemmän poliittiseen suuntaan ja liiton sisältä on peli nimeltä jääkiekko kadonnut lähes täysin.
Liiton Puheenjohtajana toimii Kalervo Kummola, jota on myös tituleeraattu rautakansleriksi, valitettavasti rauta on ruostunut Kalen vanhenemisen myötä pahasti. Kale on johtanut pitkään ja ansiokkaasti jääkiekkoliittoa ja Suomi saavuttikin hänen aikakautenaan ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan maailmanmestaruutensa 1995. Curt Lindströmin valintaa pidettiin suurena yllätyksenä ja löytönä Kalelta ja se osuikin aikanaan nappiin nostaen suomalaista jääkiekon identiteettiä 1990 luvun alussa huippumaiden tasolle. Samalla kun 1990-luvun puoleen väliin elettiin jääkiekon huumassa, unohtui suomalaisesta jääkiekosta perusteellinen nöyrä työ, jonka ansiosta työn hedelmiä päästiin korjaamaan. Elettiin vauhdin huumassa, kuten Suomi taloudessa 1980-luvulla ja mitä sen jälkeen seurasikaan??
1990-luvun puolivälissä ja sen jälkeen Suomi menestyi toistuvasti myös nuorten kisoissa varsinkin 18 v. MM-kilpailuissa. Nämä ikäluokat ovat kantaneet Suomen maajoukkuetta näihin päiviin asti. Valitettavasti v. 1998 Nuorten maailmanmestaruuden jälkeen Suomella ei ole ollut kuin yksi superhyvä ikäluokka vm. 1983, jonka jälkeen on ollut harmaata massaa tarjolla. Tuomo Ruudun, Mikko Koivun, Joni Pitkäsen, Jussi Jokisen, Kari Lehtosen ja Valtteri Filppulan(s.1984) tehtävänä on kannatella Suomen maajoukkuetta seuraavat 10 vuotta.
Mikä sitten suomalaisessa jääkiekossa mättää?? Tällä hetkellä suurin yksittäinen syy on heikko johtamisen taito liiton sisällä. Kummolan oman oteen heikkenimisen myötä on hänen ympärilleen pesiytynyt liiton johtoon lukuisia joojoo- miehiä tai jopa kovasti omaa etuaan tavoittelevia nilkkejä. Näitä henkilöitä yhdistää myös se ettei heillä ole kokemusta huippujääkiekosta pelaajana, valmentajana tai edes tuomarina. Näillä henkilöillä ei ole visioita, millä kehittää suomalaista juniorijääkiekkoa. Suomen kultaisten vuosien kanssa samaan aikaan Ruotsissa ihmeteltiin 1990-luvun puolessa välissä, miksei heidän juniorijääkiekkojoukkueet menesty ja he kokosivat valmentajista ja entistä huippupelaajista työryhmän viemään jääkiekkoa eteenpäin. Ensimmäisenä laskettiin taklauskielto ikärajaa muutamalla vuodella ja sitten ruvettiin panostamaan pelaajien omien valmiuksen kehittämiseen, eikä joukkueen edun tavoitteluun. Nykyisin Ruotsin juniorimyllyt tuottavat huippupelaajia esim. Sedinit, Lundqvist, Zetterberg, Bäckström ym. Sen sijaan v. 2000 Suomessa määrättiin taklauskielto D-junioreista alaspäin. Tämä on väistämättä jarruttanut pelaajien fyysisten ominaisuuksien kehittymistä ja mahdollistanut myös sen, että pelaajat pelaavat jatkuvasti väärin sääntöjen puitteissa. Tilastot kertovat karua kieltä C-junioreiden jäähymääristä, sen jälkeen kun he ovat päässeet sallitusti taklaamaan. Taklauskiellon myötä D-junioreissa pelaajilta lisääntyvän luistelvauhdin takia katoaa pelillinen identiteetti, kun he eivät tiedä miten kaksinkamppailutilanteisiin voi mennä, tosin tähän vaikuttaa myös erotuomaritoiminnan ja koulutuksen heikko taso, mutta se onkin sitten toinen juttu. Kaikkein räikeimmin tämä fyysisen kehityksen puute näkyy 16 vuotiaiden maajoukkueissa, jotka vuosi vuodelta jäävät esim. Ruotsista jälkeen, ero tasoittuu pikkuhiljaa, mutta miksi antaa näin paljon tasoitusta.
Ketkä näitä päätöksiä liitossa sitten tekevät, yksi taustapiru on mm. 63 v Helsingin kunnallispolitiikko ja Helsingin hallin isäntä Harry Bogomoloff, joka toimii myös Jääkiekkoliiton varapuheenjohtajana, Eteläisen alueen puheenjohtajana, Erotuomarivaliokunnan puheenjohtajana. Hän on siis politiikko, joten hän kerää ympärilleen omaa turvaverkostoaan, joihin ei toisinajattelijoita mahdu, vaan hän lahjoo ja kiristää ympärillään olevat ihmiset hänen tahtoonsa. Bogomoloff on muuten juuri yksi niistä ihmisistä, joka on ollut päättämässä taklauskiellosta D-junioreille. Lisäksi sarjajärjestelmistä liiton sisällä päättää kilpailupäällikkö, joka on onnistunut suututtamaan suurimman osan joukkueista epäonnistuneilla sarjajärjestelmillään, jotka eivät takaa juniorijoukkueille tarpeellista määrää otteluita kaudessa, ei edes puolta siitä määrästä. Totuus on ettei pelaamaan opi kuin pelaamalla. Kuitenkin jääkiekon hinnat ovat korkeat, koska sarjajärjestelmistä ei ole osattu tehdä paikallisia, niinpä esim. B-nuorten 4-divisioonajoukkueelle saattaa tulla 200 km pelimatkoja, onko tässä oikeesti mitään järkeä. Nämä herrat pitävät yllä tätä systeemiään uhkailemalla sakoilla ja toimitsijakielloilla ja myös käyttämällä niitä. Edes kehittävää kritiikkiä ei siedetä, vaan tällaiset joukkueet/ihmiset laitetaan välittömästi mustalle listalle, jolla kohtelu ei varmasti ole samanlaista kuin muilla joukkueilla.
Sen sijaan, että liitto palkkaisi työryhmän/työryhmiä tutkimaan ja kehittämään jääkiekkoa, he roikottavat palkintona tehdystä palvelusta luottamustehtävissä yli 60 v. vanhoja sotaratsuja, jotka olivat todellisuudessa jääkiekossa mukana viimeksi 1980 tai 1970-luvulla, tämä on myös yksi syy millä mahdollistetaan hyvä-veli järjestelmän olemassaolo, vaikka rakenteet alkavatkin pikkuhiljaa horjua ja julkinen arvostelu kasvaa. Nämä henkilöt, joita liitto tarvitsi jääkiekon kehitykseen ovatkin nykyisin mustan listan miehiä, kuten Raimo Summanen, Petteri Sihvonen, Ismo Lehkonen ym. Monesti tulee miettineeksi, kuinka paljon ylpeyttään esim. Erkka Westerlund ja Jukka Jalonen ovat joutuneet nielemään, kun ovat liiton leivissä. Voisin väittää , että paljon. Hekin ajattelevat jääkiekosta varmasti samalla tavalla vivahde-eroin kuin em. mainitut ihmiset
Jääkiekkoliitto järjestää vuosittain Pohjola-Leirin, joka koko komeudessaan oksettaa todellista jääkiekkoihmistä. Sinne kokoontuvat parhaimmat nuoremman C-juniori-ikäluokan pelaajat näyttämään kykyjään, mutta samalla se on liiton todellinen propagandatilaisuus, jossa joojoo ihmiset valmentajat/jääkiekkoisät/tuomarit/joukkueenjohtajat tulevat nuolemaan liiton herrojen takapuolta pönkittäen omaa asemaansa niinkin hienossa ympäristössä. Täältä liitto valitsee "todelliset kykynsä" tuleviin johtotehtäviin ja näin pitää yllä systeemiään. Voi vain ihmetellä miten esim. liitto kehtaa vain Pikkuleijonien mukana olleen Harri Laurilan ilman kokemusta liiga- tai edes Mestis päävalmentaja kokemusta valita valmentamaan 18 v. MM-kotikisa joukkuetta. Mitä tapahtui reilua vuotta aiemmin kun 20 v. MM-kisoissa valmentajana oli muuan Hannu Aravirta joukkueen kanssa, jolta ei odotettu mitään, no Pronssia tuli!!
Toivonkin koko jääkiekkoilevan Suomen puolesta, että ne herrat ymmärtäisivät väistyä liiton johdosta, jotka ovat siellä vain oman asemansa takia, eivät lajin takia. Joskushan sen vallankumouksen on suomalaisessa jääkiekossa tapahduttava, laskeutuihan rautaesiriippukin ja Berliiniin muuri murtui. Mukavaa kesää kaikille ja syksyllä palataan taas jäähalleihin. Kommenteja kaivataan!!!
Suomen jääkiekkoliitto on suurin?, kaunein ja samalla myös kauhein lajiliitto. Samaan aikaan kun Palloliitto ilmoitti julkisesti, että he haluavat eroon poliittisesta hyvä-veli verkostosta, joka ei aja lajin etua vaan jarruttaa sen kehitystä Suomessa on jääkiekkoliittossa menty enemmän ja enemmän poliittiseen suuntaan ja liiton sisältä on peli nimeltä jääkiekko kadonnut lähes täysin.
Liiton Puheenjohtajana toimii Kalervo Kummola, jota on myös tituleeraattu rautakansleriksi, valitettavasti rauta on ruostunut Kalen vanhenemisen myötä pahasti. Kale on johtanut pitkään ja ansiokkaasti jääkiekkoliittoa ja Suomi saavuttikin hänen aikakautenaan ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan maailmanmestaruutensa 1995. Curt Lindströmin valintaa pidettiin suurena yllätyksenä ja löytönä Kalelta ja se osuikin aikanaan nappiin nostaen suomalaista jääkiekon identiteettiä 1990 luvun alussa huippumaiden tasolle. Samalla kun 1990-luvun puoleen väliin elettiin jääkiekon huumassa, unohtui suomalaisesta jääkiekosta perusteellinen nöyrä työ, jonka ansiosta työn hedelmiä päästiin korjaamaan. Elettiin vauhdin huumassa, kuten Suomi taloudessa 1980-luvulla ja mitä sen jälkeen seurasikaan??
1990-luvun puolivälissä ja sen jälkeen Suomi menestyi toistuvasti myös nuorten kisoissa varsinkin 18 v. MM-kilpailuissa. Nämä ikäluokat ovat kantaneet Suomen maajoukkuetta näihin päiviin asti. Valitettavasti v. 1998 Nuorten maailmanmestaruuden jälkeen Suomella ei ole ollut kuin yksi superhyvä ikäluokka vm. 1983, jonka jälkeen on ollut harmaata massaa tarjolla. Tuomo Ruudun, Mikko Koivun, Joni Pitkäsen, Jussi Jokisen, Kari Lehtosen ja Valtteri Filppulan(s.1984) tehtävänä on kannatella Suomen maajoukkuetta seuraavat 10 vuotta.
Mikä sitten suomalaisessa jääkiekossa mättää?? Tällä hetkellä suurin yksittäinen syy on heikko johtamisen taito liiton sisällä. Kummolan oman oteen heikkenimisen myötä on hänen ympärilleen pesiytynyt liiton johtoon lukuisia joojoo- miehiä tai jopa kovasti omaa etuaan tavoittelevia nilkkejä. Näitä henkilöitä yhdistää myös se ettei heillä ole kokemusta huippujääkiekosta pelaajana, valmentajana tai edes tuomarina. Näillä henkilöillä ei ole visioita, millä kehittää suomalaista juniorijääkiekkoa. Suomen kultaisten vuosien kanssa samaan aikaan Ruotsissa ihmeteltiin 1990-luvun puolessa välissä, miksei heidän juniorijääkiekkojoukkueet menesty ja he kokosivat valmentajista ja entistä huippupelaajista työryhmän viemään jääkiekkoa eteenpäin. Ensimmäisenä laskettiin taklauskielto ikärajaa muutamalla vuodella ja sitten ruvettiin panostamaan pelaajien omien valmiuksen kehittämiseen, eikä joukkueen edun tavoitteluun. Nykyisin Ruotsin juniorimyllyt tuottavat huippupelaajia esim. Sedinit, Lundqvist, Zetterberg, Bäckström ym. Sen sijaan v. 2000 Suomessa määrättiin taklauskielto D-junioreista alaspäin. Tämä on väistämättä jarruttanut pelaajien fyysisten ominaisuuksien kehittymistä ja mahdollistanut myös sen, että pelaajat pelaavat jatkuvasti väärin sääntöjen puitteissa. Tilastot kertovat karua kieltä C-junioreiden jäähymääristä, sen jälkeen kun he ovat päässeet sallitusti taklaamaan. Taklauskiellon myötä D-junioreissa pelaajilta lisääntyvän luistelvauhdin takia katoaa pelillinen identiteetti, kun he eivät tiedä miten kaksinkamppailutilanteisiin voi mennä, tosin tähän vaikuttaa myös erotuomaritoiminnan ja koulutuksen heikko taso, mutta se onkin sitten toinen juttu. Kaikkein räikeimmin tämä fyysisen kehityksen puute näkyy 16 vuotiaiden maajoukkueissa, jotka vuosi vuodelta jäävät esim. Ruotsista jälkeen, ero tasoittuu pikkuhiljaa, mutta miksi antaa näin paljon tasoitusta.
Ketkä näitä päätöksiä liitossa sitten tekevät, yksi taustapiru on mm. 63 v Helsingin kunnallispolitiikko ja Helsingin hallin isäntä Harry Bogomoloff, joka toimii myös Jääkiekkoliiton varapuheenjohtajana, Eteläisen alueen puheenjohtajana, Erotuomarivaliokunnan puheenjohtajana. Hän on siis politiikko, joten hän kerää ympärilleen omaa turvaverkostoaan, joihin ei toisinajattelijoita mahdu, vaan hän lahjoo ja kiristää ympärillään olevat ihmiset hänen tahtoonsa. Bogomoloff on muuten juuri yksi niistä ihmisistä, joka on ollut päättämässä taklauskiellosta D-junioreille. Lisäksi sarjajärjestelmistä liiton sisällä päättää kilpailupäällikkö, joka on onnistunut suututtamaan suurimman osan joukkueista epäonnistuneilla sarjajärjestelmillään, jotka eivät takaa juniorijoukkueille tarpeellista määrää otteluita kaudessa, ei edes puolta siitä määrästä. Totuus on ettei pelaamaan opi kuin pelaamalla. Kuitenkin jääkiekon hinnat ovat korkeat, koska sarjajärjestelmistä ei ole osattu tehdä paikallisia, niinpä esim. B-nuorten 4-divisioonajoukkueelle saattaa tulla 200 km pelimatkoja, onko tässä oikeesti mitään järkeä. Nämä herrat pitävät yllä tätä systeemiään uhkailemalla sakoilla ja toimitsijakielloilla ja myös käyttämällä niitä. Edes kehittävää kritiikkiä ei siedetä, vaan tällaiset joukkueet/ihmiset laitetaan välittömästi mustalle listalle, jolla kohtelu ei varmasti ole samanlaista kuin muilla joukkueilla.
Sen sijaan, että liitto palkkaisi työryhmän/työryhmiä tutkimaan ja kehittämään jääkiekkoa, he roikottavat palkintona tehdystä palvelusta luottamustehtävissä yli 60 v. vanhoja sotaratsuja, jotka olivat todellisuudessa jääkiekossa mukana viimeksi 1980 tai 1970-luvulla, tämä on myös yksi syy millä mahdollistetaan hyvä-veli järjestelmän olemassaolo, vaikka rakenteet alkavatkin pikkuhiljaa horjua ja julkinen arvostelu kasvaa. Nämä henkilöt, joita liitto tarvitsi jääkiekon kehitykseen ovatkin nykyisin mustan listan miehiä, kuten Raimo Summanen, Petteri Sihvonen, Ismo Lehkonen ym. Monesti tulee miettineeksi, kuinka paljon ylpeyttään esim. Erkka Westerlund ja Jukka Jalonen ovat joutuneet nielemään, kun ovat liiton leivissä. Voisin väittää , että paljon. Hekin ajattelevat jääkiekosta varmasti samalla tavalla vivahde-eroin kuin em. mainitut ihmiset
Jääkiekkoliitto järjestää vuosittain Pohjola-Leirin, joka koko komeudessaan oksettaa todellista jääkiekkoihmistä. Sinne kokoontuvat parhaimmat nuoremman C-juniori-ikäluokan pelaajat näyttämään kykyjään, mutta samalla se on liiton todellinen propagandatilaisuus, jossa joojoo ihmiset valmentajat/jääkiekkoisät/tuomarit/joukkueenjohtajat tulevat nuolemaan liiton herrojen takapuolta pönkittäen omaa asemaansa niinkin hienossa ympäristössä. Täältä liitto valitsee "todelliset kykynsä" tuleviin johtotehtäviin ja näin pitää yllä systeemiään. Voi vain ihmetellä miten esim. liitto kehtaa vain Pikkuleijonien mukana olleen Harri Laurilan ilman kokemusta liiga- tai edes Mestis päävalmentaja kokemusta valita valmentamaan 18 v. MM-kotikisa joukkuetta. Mitä tapahtui reilua vuotta aiemmin kun 20 v. MM-kisoissa valmentajana oli muuan Hannu Aravirta joukkueen kanssa, jolta ei odotettu mitään, no Pronssia tuli!!
Toivonkin koko jääkiekkoilevan Suomen puolesta, että ne herrat ymmärtäisivät väistyä liiton johdosta, jotka ovat siellä vain oman asemansa takia, eivät lajin takia. Joskushan sen vallankumouksen on suomalaisessa jääkiekossa tapahduttava, laskeutuihan rautaesiriippukin ja Berliiniin muuri murtui. Mukavaa kesää kaikille ja syksyllä palataan taas jäähalleihin. Kommenteja kaivataan!!!
Viimeksi muokattu: