Jääkiekkoilutaitojen kehittäminen

[Nickerson#50]

Sanotaan että luistelemaan oppii luistelemalla, laukomaan laukomalla ja taklaamaan taklaamalla. Itse en kuitenkaan allekirjoita väitettä 100%:sesti. Tietysti tekniikka luisteluun pitää kehittää jäällä, mutta esimerkiksi liikkuvuutta ja voimaa pitää hankkia muilla keinoilla. Ja ne ovat erittäin tärkeitä luistelussa. Täällä voitaisiin keskustella asioista tyyliin: Miten parantaa laukausta? Entä luistelunopeutta? yms. Itse olen aloittanut jääkiekon erittäin myöhäisellä iällä (14v) ja koitan kovasti kehittää kaikkia ominaisuuksia niin hyviksi kuin pystyn. Olenkin kehittynyt yllättävän nopeasti tämän puolentoista vuoden aikana. Talvisin käyn ulkojäillä lähes joka päivä + omat treenit ja pelit. Ulkojäillä olenkin oppinut paremmin mm. laukomaan. Uskon että tällä palstalla on paljon jääkiekkoa pelaavia ja pelanneita henkilöitä, joten kertokaa ihmeessä omakohtaisia kokemuksianne miten olette kehittyneet ja oppineet jääkiekon niksit? Harmittaa kun aloitin itse pelaamisen vasta näin myöhään, koska innostus on todella kova ja tämä olisi sitä mitä haluaisin tehdä koko loppuelämäni :D Unelmia pitää olla, mutta harvemmin ne toteutuvat...

 

[Beukeboom]

Itselleni on toiminut lihaskunnon kehittäminen sekä toistot jäällä. Laukaus laukauksen perään jne.

Lopulta huomaa itsekkin kehittyneensä, mikä lisää motivaatiota entisestään.

 

[botto]

Oma näkemykseni eri osa-alueiden parantamiseksi:

Luistelu/liike: Jäällä erilaisten teränkäyttöä vaativien harjoitteiden tekeminen sekä lyhyet spurtit kehittävät suhteellisen hyvin. Jään ulkopuolella venyttely, loikat ja loikkasarjat sekä askelsarjat. Luistelu on erittänin paljon kordinaatiosta ja muusta oman kehon hallinnasta kiinni. Myöskään voiman hankkiminen reisiin ja pakaroihin ei haittaa.

Laukaus: Toistot ja tekniikka. Valtavat määrät laukauksia auttaa aivan varmasti. Yksi tärkeimmistä asioista pelaajalle on kuinka nopeasti laukaksen saa lähtemään. Suosittelenkin sinulle että kun talvella menet ulkojäille harjoittelet suoraan liikkeestä laukomista. Se voi aluksi olla hieman vaikeaa, mutta kyllä se siitä alkaa pikkuhiljaa sujumaan.

 

[Nickerson#50]

Suosittelenkin sinulle että kun talvella menet ulkojäille harjoittelet suoraan liikkeestä laukomista.

Juu tätä olen olen tehnytkin. Ei siinä oo oikeen järkeä et asettaa kiekon valmiiksi paikoilleen, ottaa hirveet vauhdit ja vetää järkyttävän lämärin :D Tuollaisia tilanteita tulee harvemmin peleissä. Parempi onkin olla vauhdissa ja leipoa kiekkoa sitten vetää. Hyviä neuvoja kyllä sulta ;)

 

[ikuinen lupaus]

Kesällä kannattaa leipoa golf-palloa asfaltilla jääkiekkomailalla + hanskoilla. Kiekon käsittelytaito kehittyy hyvin.

 

[Erik Loka]

Kesällä kannattaa leipoa golf-palloa asfaltilla jääkiekkomailalla + hanskoilla. Kiekon käsittelytaito kehittyy hyvin.

Hehheh.. Sanoo ikuinen lupaus! Ei vaan toistoja toistoja laukauksissa kuin muussakin.

 

[V-man]

http://www.youtube.com/watch?v=sgjZVp0h9L8

Tuossa hyvä opetusvideo. Asenne ratkaisee.

 

[sekolust]

Laukaus: Toistot ja tekniikka. Valtavat määrät laukauksia auttaa aivan varmasti.

Kesällä voi treenata vanerilevyn päältä esimerkiksi autotallin oveen, tiiliseinään tai vaikka omatekemään maaliin. Nuorempana itse harrastin tuota jonkin verran ja muistelisin Selänteen maininneen kirjassaan autotallin oven(!) hajonneen hänen treenatessaan.

 

[fat of the land]

Treenaamisessa on muutamia pointteja mitä kannattaa nimenomaan miettiä:

- Laukaus/ihan mikä tahansa harjoitus niin mieti sitä että ensinäkin toistojen määrän pitää olla suuri, hommaa ensinnäkin kiekkoja itsellesi sen verran että ei tarvitse vähän väliä hakea niitä penkasta ja kulmista.
Että saat toistoja riittävästi etkä tuhlaa aikaa kiekkojen etsimiseen ja kasaan haalimiseen.
Toisena pointtina se että harjoituksen laadun pitää olla kanssa hyvä, nimenomaan turhia vetotreenejä ei kannata vetää (sellaisia mitkä ei "palvele" pelitilannesuoritusta.
-Laukauksia eri liikkeestä, eri asennosta, kämmen/rysty, lämäri/svenssoni/ranne (kiinnitä huomiota ensisijaisesti tekniikkaan ja tarkkuuteen, sen jälkeen voimaan ja laukaisunopeuteen)
-Kaverin kanssa suoraan syötöstä, syöttöharjoituksia
-Tekniikkaa, perus leipomista, kosketuksia jalalla, pujottelua, käännöksiä jne.
"helposta vaikeaan"- menetelmällä
-Treenaa rystypuolelta pelaamista, syöttöä ja laukauksia erikseen että homma menee "refleksitasolle".

Tamminen taisi sanoa "nopeudella ja voimalla tulee maksimiraja vastaan, taidolla taas ei ole maksimirajaa, sitä pystyy aina kehittämään" tms.

Jos pelailette ulkojäillä tai missä vaan porukalla niin pienentäkää kenttää, jos on kaukalo ja vaikka vaan 6-8 tyyppiä niin pelatkaa poikittain kentällä "pienpelejä", niissä toistoja nimittäin tulee enemmän kuin isolla kentällä surffaillessa.

Luistelusta en valitettavasti voi sanoa kun en tiedä muuta kuin sen että sitä kannattaa kanssa treenata todella paljon.
Esim. lähtönopeutta (lähtöjä eri asennoista ja kiinnitä huomiota 2 ensimmäiseen nopeaan potkuun)
Muutenkin jos haluaa kehittyä niin treenaa niin paljon kuin vaan ikinä jaksat ja homma tuntuu hauskalta.

Jep sikäli jos auttaa, eri lajin valmentaja tosin.
Eli jos meni totaalisen pieleen niin korjatkaa te jotka jääkiekon harjoittelusta tiedätte enemmän.

Jokatapauksessa hienoa että uskallat kysyä ja nautit tekemisestä ja nimenomaan haluat kehittyä.

Ystävällisesti: fattis

 

[ikuinen lupaus]

Hehheh.. Sanoo ikuinen lupaus! Ei vaan toistoja toistoja laukauksissa kuin muussakin.

Ihan oikeasti toi golfpallon leipominen asfaltilla on hyväks havaittu. Pitäähän kiekon pysyä sitten talvella lavassa.

Luisteluunkin vaikuttaa yllättävän paljon teränkäyttöharjoitukset. Näillä siis tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että luistellaan päästä päähän yhdellä luistimella pelkästään, toinen luistin ilmassa. Tai pelkästään sisä/ulkoterillä.

Kaikki koordinaatioharjoitukset ovat myös hyväksi jääkiekossa. Esimerkiksi rannelaukaus suorasta luistelusta on paljon vaikeampaa mitä sen kuvittelis olevan.

 

[JuVii]

Kyllähän tuota tulee kiekkoa pelailtua talvella harva se päivä, 2 krt viikossa hallissa ja loput ulkona.

Kesäisin lauon vanerilta kiekkoja itse tehtyyn maaliin. Usein myös laitan muutaman pakastepussin sählypallon sisään ja veivailen sitä mailalla. Tekniikkaa lähinnä.

Talvella jäällä kehittävin on ehdottomasti nopeat spurtit ja liikkeelle lähdöt.

Varusteista:

Mailasta kannattaa tehdä juuri sellainen kuin haluaa, älä tyydy kaupan valmiin muotin mailaan. Osta maila, hio vartta, kuumenna ja taivuta lapaa, tee siitä itsellesi täydellinen. Käytä teippiä/harsoa tarpeen mukaan ja oikeaan paikkaan. Sama juttu lavan teippauksessa, miten itse tykkäät.

Uusien luistimien oston jälkeen:
Uusia luistimia kannattaa pitää sisällä jalassa (teräsuojien kanssa tosin), jotta ne muokkautuisivat paremmin jalkaan ensimmäistä kertaa varten.

Hanskoja pidän myös suhteellisen paljon käsissä, lähinnä tuntuman takia. :)

Kuten Fattis tuossa jo sanoikin, treenaa sen verran, että homma tuntuu vielä hauskalta. Veren maku suussa harjoittelu menee todennäköisesti hukkaan.

 

[korkki]

No, onko mitään konstia millä saisi kehitettyä 7-vuotiaan nopeutta. Sekä luistimilla että jaloilla. Poika on muuten melko hyvä sekä kiekossa että jalkapallossa mutta on vaan niin pirun hidas (ei tosiaan ole mikään lihava vaan ehkä jopa liian laiha). 5-vuotias pikkuveli on jo yhtä nopea juoksija, vaikka muissa ominaisuuksissa häviääkin selkeästi.

 

[Nickerson#50]

No, onko mitään konstia millä saisi kehitettyä 7-vuotiaan nopeutta. Sekä luistimilla että jaloilla. Poika on muuten melko hyvä sekä kiekossa että jalkapallossa mutta on vaan niin pirun hidas (ei tosiaan ole mikään lihava vaan ehkä jopa liian laiha). 5-vuotias pikkuveli on jo yhtä nopea juoksija, vaikka muissa ominaisuuksissa häviääkin selkeästi.

Nopeus on sellainen ominaisuus että sitä joko on tai ei ole nopea. Sitä on todella vaikea kehittää, mutta luistelussa varmasti tekniikan parantaminen auttaa. 7-vuotiaasta nyt ei vielä tiedä tuleeko hänestä nopea vai ei. Voiko muuten luistelutekniikkaa kehittää minkä ikäisenä tahansa vai pitääkö se oppia nuorena?

 

[HABS #11]

Nopeus on sellainen ominaisuus että sitä joko on tai ei ole nopea. Sitä on todella vaikea kehittää, mutta luistelussa varmasti tekniikan parantaminen auttaa. 7-vuotiaasta nyt ei vielä tiedä tuleeko hänestä nopea vai ei. Voiko muuten luistelutekniikkaa kehittää minkä ikäisenä tahansa vai pitääkö se oppia nuorena?

Nopeus on ominaisuus jota voidaan harjoittaa. Sen harjoittaminen ei ole edes mitenkään erityisen vaikeaa.
Väite että ihminen joko on nopea tai hidas ei myöskään pidä 100% paikkaansa. Antropometrisillä tutkimuksilla voidaan löytää ihmiset joilla on enemmän nopeita lihassoluja. Onko tällä jääkiekossa kovinkaan suurta merkitystä? No onhan meillä Sami Kapanen ja Niklas Hagman. Molemmat olisivat varmasti pärjänneet pikajuoksijoinakin. Solujen jakaumaa tärkeämpää on kuitenkin säännöllinen nopeusharjoittelu jos nopeutta halutaan kehittää. Kaveri jolla on paljon nopeita lihassoluja ei pärjää nopeudessa jos se ei harjoita nopeutta.

 

[siffa]

No, onko mitään konstia millä saisi kehitettyä 7-vuotiaan nopeutta. Sekä luistimilla että jaloilla. Poika on muuten melko hyvä sekä kiekossa että jalkapallossa mutta on vaan niin pirun hidas (ei tosiaan ole mikään lihava vaan ehkä jopa liian laiha). 5-vuotias pikkuveli on jo yhtä nopea juoksija, vaikka muissa ominaisuuksissa häviääkin selkeästi.

Laitanpa tästä oman hyvin yksinkertaisen mielipiteeni. Luistelutaitoa ja -nopeutta oppii parhaiten ja vain luistelemalla. Luistelutaidon kehittämiseen on hyvä varata useita vuosia aikaa, ei kannata hätäillä esim. nopeusasioiden kanssa vielä 7-vuotiaan kanssa.

Mahdollisimman aikaisessa vaiheessa mahdollisimman paljon jäällä. Siitä ne lihaksien hermotukset ja lihakset alkavat kehittyä. Kymmenvuotiaaksi asti pääpaino luistelu- ja mailankäsittelytaidon kehittämiseen. Senkin jälkeen pääpaino edelleen jääharjoitteissa, mutta kaikenlainen pikajuoksun tyylinen harjoittelu/leikki on hyväksi. Nopeusvoimaa voi sitten alkaa kehittää hallitusti osaavien valmentajien johdolla monilla eri konsteilla.

 

[Animal]

Kesällä voi treenata vanerilevyn päältä esimerkiksi autotallin oveen, tiiliseinään tai vaikka omatekemään maaliin.

Erittäin hyvä keino, mutta pitää muistaa että pari kertaa kesässä kun käy vippailemassa, niin siitä ei ole yhtään mitään hyötyä. Pitää olla säännöllisyyttä ja toistoja. Esim. laukauksia maaliin vanerilevyltä siten, että 50 vetoa / kulma eli yhteensä 200 vetoa. Tämän kun jaksaa tehdä esim. 3-5 kertaa viikossa kesäkauden, niin alkaa pikkuhiljaa reiät maalissa löytymään. Viisi kertaa viikossa kun tämän tekisi, niin viikkomäärä laukauksissa olisi 1000 kpl ja aloitettaessa laukominen esim. toukokuussa ja lopetettaessa esim. elokuun lopussa, niin siinä olisi 16000 laukausta ammuttuna.

Puntilla jos käy, niin hyvä temppu on tehdä joitain liikkeitä ns. mailaotteella (perusliikkeitten lisäksi toki) ja tämän lisäksi hyviä liikkeitä ovat ns. räjähtävyyttä lisäävät liikkeet. Itse en esim. jalkaprässissä ja kyykyssä lähtisi maksimitulosta hakemaan.

Omasta mielestä eräs hyvä juoksutreeni kiekkoa silmällä pitäen on sellainen, jossa juostaan 10 x 400 m:n juoksurata ympäri, ja siten että taukoja ei pidetä. Yhdestä 400 m:n ratakierroksesta 300 m juostaan niin kovaa kuin pystytään ja 100 metriä kävellään. Myös muut intervalli harjoitukset ovat hyviä.

 

[eagle]

Kätevä tapa kehittää esim. pohkeisiin voimaa(tärkeätä ns. räjähtävään voimaan) kesäisin ilman että tarvii lähteä mihinkään on hankkia hyppynaru. Tarpeeksi toistoja ja tehokasta hyppimistä. Käy myös kuntoharjoituksesta. Tälläinen sopii myös pienemmille, ei tarvitse vetää punttia tms. nämähän voivat vaikuttaa mm. pituuskasvuun.

 

[Snakster]

Nopeuteen hyvää treenia on kaikenlainen loikkiminen. Sekä tasaisella että portaissa. Liian pitkiä sarjoja ja loppuun asti tekemistä on syytä nopeustreenissä välttää, jopa kaksi terävää loikkaa palvelee hyvin tarkoitusta. Myös palautukset on syytä pitää riittävän pitkinä. Lisäksi aina kun tekee voimaharjoitusta jaloille, niin olisi hyvä vähän loikkia päälle. Punttitreeni kun on sähäkästikin tehtynä kohtalaisen staattista verrattuna loikkimiseen.

 

[Animal]

Ja lisätään sen verran, että sulkapallo on hyvä kesipeli lätkää silmällä pitäen. Kehittää reaktionopeutta ja räjähtävyyttä. Tämä kuitenkin sillä varauksella, että peliä pelataan liikkuen, ei paikallaan pallotellen.

 

[botto]

Tässä ketjussa aikaisemmin ehdotettu 400m spurtti voi olla hieman liikaa. Itse olen sitä mieltä että 100m ja alle sopisi paremmin. Esim. 4kertaa 100, 4kertaa80, 4kertaa 60 ja 4kertaa20. Jääkiekossa lähtö ja vauhti ovat huomattavsti tärkeämpää kuin vauhtikestävyys. Samalla tässä voisi ehdottaa pyöräilyä kesäharjoitteluksi. Suhteellisen samantapainen jalkaliike sopii jääkiekkoon. Tässäkin jälleen spurtit tuovat eniten kehitystä.

 

[HABS #11]

Täällä aikaisemmin esitetty intervalli 10x 400m josta 300 juostaan täysillä ja 100m kävellen on varmasti liian kova tavalliselle kuntoilijalle ja nuorelle urheilijalle. Lisäksi kuten todettiin se ei ole lajinomainen jääkiekkoon.

Nopeusvoimaharjoittelussa ei pidä myöskään unohtaa kordinaatio harjoituksia. Ne ovat olennainen osa nopeusharjoittelua. Niin tyhmältä kuin se näyttää ja tuntuukin. Yleensäkkin kordinaatioharjoittelu on omien kokemusten mukaan liian vähäistä joukkuelajeissa.

 

[Flu]

Nopeus on ominaisuus jota voidaan harjoittaa. Sen harjoittaminen ei ole edes mitenkään erityisen vaikeaa.
Väite että ihminen joko on nopea tai hidas ei myöskään pidä 100% paikkaansa.

Juuri näin. Harjoittelu on tasapainoilua räjähtävän voiman, aerobisen kestävyyden ja maitohapon sietokyvyn kolmiossa. Kaikkia näitä voidaan treenata ja vaikka ominaisuudet paranevatkin tiettyyn rajaan niin lajikohtaisesti pitää suunnata ominaisuuksia kyseisessä lajissa pärjäämisen suuntaan.

Antropometrisillä tutkimuksilla voidaan löytää ihmiset joilla on enemmän nopeita lihassoluja. Onko tällä jääkiekossa kovinkaan suurta merkitystä? No onhan meillä Sami Kapanen ja Niklas Hagman. Molemmat olisivat varmasti pärjänneet pikajuoksijoinakin.

Uskoisin, että keskimäärin jääkiekossa on hieman enemmän lihastyyppi II (FT) omaavia erittäin hyvin menestyneitä kiekkoilijoita - ainakin nykyaikana. Kuitenkin pikajuoksu, jossa kyseinen lihastyyppi dominoi yli 80%sti on vaatimuksiltaan varsin erilainen laji. 100m sprinttereille aerobinen kyvykkyys tai rasituksen sietokyky ei ole tärkeää. Jääkiekossa puhutaan kuitenkin pitkäkestoisesta suorituksesta vaikka välillä onkin lepotaukoja. Ottelussa yli 20minuuttia pelaavilla pelaajilla aerobinen kestävyys ja maitohapon sietokyky ovat pakosta tärkeitä. Jääkiekossa erittäin nopeat pelaajat ovat (yleensä) keskimääräistä pelaajaa pienempiä ja kevyempiä, kun taasen pikajuoksussa (yleensä) keskimääräistä isompia, lihaksikkampia.

Solujen jakaumaa tärkeämpää on kuitenkin säännöllinen nopeusharjoittelu jos nopeutta halutaan kehittää. Kaveri jolla on paljon nopeita lihassoluja ei pärjää nopeudessa jos se ei harjoita nopeutta.

Aivan totta. Tosin kun puhutaan 7 vuotiaista niin mitä suurimmalla todennäköisyydella nopeusero ei johdu nopeusharjoittelun puutteesta vaan enemmänkin peruskunnon ja juoksutekniikan puutteesta. Jos peruskunto on hyvä, nopeus tulee helposti hieman harjoitusta muuttamalla.

Suosittelisin lähes pelkästään peruskuntoharjoittelua. Nopeustreenit ja maitohappotason nostoon keskittyvät harjoitukset eivät välttämättä tunnu hauskalta 7 vuotiaalle. Noita ehtii tehdä myöhemminkin. Esim. Paavo Nurmi veti 9 vuotiaasta 10km lenkkejä ja 11 vuotiaana juoksi 1500m 05:43 (noin minuutin silloisesta aikuisten Suomen ennätyksestä) juosten rautakorkoisilla kengillä ilman mitään nopeusharjoittelua.

 

[HABS #11]

Suosittelisin lähes pelkästään peruskuntoharjoittelua. Nopeustreenit ja maitohappotason nostoon keskittyvät harjoitukset eivät välttämättä tunnu hauskalta 7 vuotiaalle. Noita ehtii tehdä myöhemminkin. Esim. Paavo Nurmi veti 9 vuotiaasta 10km lenkkejä ja 11 vuotiaana juoksi 1500m 05:43 (noin minuutin silloisesta aikuisten Suomen ennätyksestä) juosten rautakorkoisilla kengillä ilman mitään nopeusharjoittelua.

No komppaan sitten minäkin. Hyvällä peruskunnolla luodaan pohja tulevaisuuden harjoittelulle. Parempi aerobinen kunto -> jaksaa harjoitella paremmin ja palautuminen on nopeampaa.
Nykyisten oppien mukaan kovia maitohapollisia harjoituksia ei suositella lapsille koska heidän maksa ei ole vielä kehittynyt kunnolla.