Kerronpa minäkin näkemykseni pelistä, en olisi ihan yhtä kriittinen, kuin Potilas Saarinen, mutta myönnän kyllä nähneeni tänä vuonna paljon paremman tason peliäkin Hakametsässä. Minua jäi kuitenkin hieman ihmetyttämään Saarisen lähes pelkästään negatiivisiin saikkoihin paneutuva kirjoitus. Mikäli tämän kirjoitustyylin tarkoitus oli herättää keskustelua ja voimakkaita tunteita, niin kirjoitus oli onnistunut, mutta jos kyseessä oli yritys tehdä analyyttinen kirjoitus ottelusta niin tulos ei mielestäni ollut kehuttava.
<BR>
<BR>Kuten täällä joku on jo kirjoittanutkin, niin Saarisen asenne ottelua kohtaan oli varmaan yltiöoptimistinen. Kaikki kiekostä jotain ymmärtävät ovat hyvin perillä, että nämä pleiofpaikan käytännössä varmistaneet joukkueet alkavat jo pikkuhiljaa valmistautua pleioffeihin ja peli kärsii siittä usein viimeisellä neljänneksellä. Toisaalta aina kun panokset kasvavat, alkaa monilla varsinkin kokemattomilla pelaajilla maila tutista. Kokonaisuudessaan ei Ilveksen puolustuspelaaminen ollut mitenkään huippua, mutta muutamia henkilökohtaisia virheitä lukuunottamatta. Nuoret miehet Tukio ja Bruun tekivät muutamia kiekollisia mikia, mitä ei pitäisi tapahtua, samoin kuin ekassa erässä Iivanallekin näitä sattui. Toisaalta et maininnut, että puolustajapari Smith/Pettinen pelasi jo aivan pleijaritasolla. Toisaalta Hifk:n ensimmäisen erän nopeat pystyhyökkäykset ja avaukset olivat aivan huippuluokkaa, lukuunottamatta viimeistelyä.
<BR>
<BR>Mikä on Saarisen mielestä hyvä peli, minusta se on loppuunasti jännittävä ja tilannerikas. Sellainen tuo lauantain peli todella oli. Ainakin siellä, missä minä istuin, oli tunnelma aivan käsin kosketeltavasti aistittavissa ja yleisö hämäläisiksi hyvin mukana. Toisaalta ainakin minä olen sellainen, että kun jännitän, niin en huuda, enkä huido, vaan tuijotan hiiren hiljaa peliä ja elämä purkautuu vasta kun jokin jännittävä tilanne on ohi. Kai me jokainen voimme elää peliä niin kuin parhaaksi sen näemme.
<BR>
<BR>Kerronpa tässä nyt vielä senkin, että läheltä nähtynä Mikan koppi toisen erän lopulla oli sellainen, että jo siittä kannatti lipun hinta maksaa. Luulin, vaikka katselin tilannetta 10 metrin päästä, että sinne meni, kun näin laukauksen ja maaliverkon heilahduksen. Kun sitten mika heitti kiekon hanskastaan jäälle, meinasin pussata vieruskaveriani, vaikka olikin mies ja minä tunnusta olevani puhtaasti hetero. Sellaisia elämyksiä saa harvoin kokea. Muutenkin Mikan peli oli sitä, mitä se oli ennen loukkaantumista.
<BR>
<BR>Lopuksi toteankin vaan, että tuuria oli meillä mukana, mutta pelikin sen näköistä, että minun uskoni Ipaan kasvoi taas aimo annoksen.
<BR>
<BR>Kuten täällä joku on jo kirjoittanutkin, niin Saarisen asenne ottelua kohtaan oli varmaan yltiöoptimistinen. Kaikki kiekostä jotain ymmärtävät ovat hyvin perillä, että nämä pleiofpaikan käytännössä varmistaneet joukkueet alkavat jo pikkuhiljaa valmistautua pleioffeihin ja peli kärsii siittä usein viimeisellä neljänneksellä. Toisaalta aina kun panokset kasvavat, alkaa monilla varsinkin kokemattomilla pelaajilla maila tutista. Kokonaisuudessaan ei Ilveksen puolustuspelaaminen ollut mitenkään huippua, mutta muutamia henkilökohtaisia virheitä lukuunottamatta. Nuoret miehet Tukio ja Bruun tekivät muutamia kiekollisia mikia, mitä ei pitäisi tapahtua, samoin kuin ekassa erässä Iivanallekin näitä sattui. Toisaalta et maininnut, että puolustajapari Smith/Pettinen pelasi jo aivan pleijaritasolla. Toisaalta Hifk:n ensimmäisen erän nopeat pystyhyökkäykset ja avaukset olivat aivan huippuluokkaa, lukuunottamatta viimeistelyä.
<BR>
<BR>Mikä on Saarisen mielestä hyvä peli, minusta se on loppuunasti jännittävä ja tilannerikas. Sellainen tuo lauantain peli todella oli. Ainakin siellä, missä minä istuin, oli tunnelma aivan käsin kosketeltavasti aistittavissa ja yleisö hämäläisiksi hyvin mukana. Toisaalta ainakin minä olen sellainen, että kun jännitän, niin en huuda, enkä huido, vaan tuijotan hiiren hiljaa peliä ja elämä purkautuu vasta kun jokin jännittävä tilanne on ohi. Kai me jokainen voimme elää peliä niin kuin parhaaksi sen näemme.
<BR>
<BR>Kerronpa tässä nyt vielä senkin, että läheltä nähtynä Mikan koppi toisen erän lopulla oli sellainen, että jo siittä kannatti lipun hinta maksaa. Luulin, vaikka katselin tilannetta 10 metrin päästä, että sinne meni, kun näin laukauksen ja maaliverkon heilahduksen. Kun sitten mika heitti kiekon hanskastaan jäälle, meinasin pussata vieruskaveriani, vaikka olikin mies ja minä tunnusta olevani puhtaasti hetero. Sellaisia elämyksiä saa harvoin kokea. Muutenkin Mikan peli oli sitä, mitä se oli ennen loukkaantumista.
<BR>
<BR>Lopuksi toteankin vaan, että tuuria oli meillä mukana, mutta pelikin sen näköistä, että minun uskoni Ipaan kasvoi taas aimo annoksen.