Tietenkin Jääkarhujen maassa jääkiekon on pitänyt pitkään taistella näkyvyydestään monenkin eri lajin kanssa joista hiihdon jälkeen eniten ylivoimaisesti joko jalkapallon tai käsipallon kanssa.
Näistä tosin jälkimmäinen on itse asiassa aivan viime vuosina alkanut olla jo vähemmän seuratumpi kuin jääkiekko, mutta jalkapallo vetää vielä vahvan Tippeligaenin takia enemmän puoleensa joskin yksittäisessä tai yksittäisissä otteluissa jääkiekko on vienyt viime vuosina jo pidemmän korren katsojaluvuissa.
Muun muassa toinen GET-Ligaenin välieristä Stavangerin ja Storhamarin välilläl 30.3 oli seuratumpi kuin esimerkiksi Ullevaalin jalkapallostadionin maaottelu Norja-Suomi. Ullevaalin stadionilla jalkapalloa seurasi 4675 katsojaa kun taas CC Amfi Hamarissa eli entinen OL-Amfi veti GET-Ligaenin toiseen välierään 5068 katsojaa. Norjassa myös vahva ja selkeä televisiosopimus Norjan TV2:n kanssa on antanut paljon lisäarvoa lajin näkyvyyden kehittämisessä.
Jääkiekko alkaa Norjassa pikku hiljaa olla jo melkoisen suosittua joskin varovaisesti vielä mennään siihen nähden mitä tulee isoihin muihin talviurheilulajeihin, mutta muun muassa käsipallo, jalkapallo ja muut lajit alkavat tai ovat jo muun muassa käsipallon osalta alkaneet menettää asemiaan jääkiekolle ennen kaikkea suosiossa.
Yksi syy voi olla myös se, että edellä mainitut muut lajit alkavat olla norjalaisille tavallaan liian tuttuja siinä missä jääkiekko on tavallaan toki myös tuttua, mutta silti niin kovin uutta varsinkin satunnaiskatsojalle tai sellaiselle katsojalle joka ei vain aiemmin ole oikein kyennyt luomaan jääkiekkoon mitään erikoista tunnesidettä.
Jääkiekolla alkaa olla asemaa Norjassa pikkuhiljaa nimenomaan vain jääkiekkona eikä vain lajina lajien joukossa tai huonoimmillaan sellaisena lajina jota ei kuulemma kannata seurata tai johon ei kannata rahojaan sijoitella.
Tanskassa vuorostaan toki tavallaan tuttuna ongelmana on Metal Ligaenin normaalitkin katsojaongelmat huippuseuroja huomioimatta, mutta pahinta on Jääkarhujen maahan verrattuna juurikin jääkiekon takamatka suosiossa jalkapalloon ja käsipalloon verrattuna suhteessa Norjaan.
Tanska on ollut MM-kisoissa vuodesta 2003 lähtien, mutta joinakin vuosina maa on ollut hirvittävän epätasainen ja välillä tuntuu kuin maa taistelisi sarjapaikastaan ja välillä se on kyennyt pelaamaan jopa erinomaisestikin isompiaan vastaan siinä missä Norja on ollut suhteellisen tasainen vuosi vuodelta ja varovasti hivuttautunut kohti puolivälierien porttia. Ja Norja on päässytkin viime vuosina kolme kertaa puolivälieriin siinä missä Tanska vain kerran vuonna 2010.
Tanskan jääkiekossa on ollut nyt viimeisen 5-7 vuoden ajan Norjaan verrattuna vaikeuksia saada pitkäaikaisia ja kannattavia sponsoreita.
Toki joillakin seuroilla on esimerkiksi katsojalukujen valossa ollut myös epäreiluja aikoja muun muassa jäähalliremonttien takia jolloin ollaan jouduttu pelaamaan pienemmissä jäähalleissa kuin tavallista, mutta siltikin Tanskassa tunnutaan vieläkin olevan enemmän Punaisten tai Valkoisten Leijonien puolesta menossa pelejä katsomaan jos edes mennään toisin kuin Norjassa jossa aletaan kannattamaan lopultakin niin Jääkarhuja kuin sitä omaa seuraakin mitä pystyy kannattamaan.
Näistä tosin jälkimmäinen on itse asiassa aivan viime vuosina alkanut olla jo vähemmän seuratumpi kuin jääkiekko, mutta jalkapallo vetää vielä vahvan Tippeligaenin takia enemmän puoleensa joskin yksittäisessä tai yksittäisissä otteluissa jääkiekko on vienyt viime vuosina jo pidemmän korren katsojaluvuissa.
Muun muassa toinen GET-Ligaenin välieristä Stavangerin ja Storhamarin välilläl 30.3 oli seuratumpi kuin esimerkiksi Ullevaalin jalkapallostadionin maaottelu Norja-Suomi. Ullevaalin stadionilla jalkapalloa seurasi 4675 katsojaa kun taas CC Amfi Hamarissa eli entinen OL-Amfi veti GET-Ligaenin toiseen välierään 5068 katsojaa. Norjassa myös vahva ja selkeä televisiosopimus Norjan TV2:n kanssa on antanut paljon lisäarvoa lajin näkyvyyden kehittämisessä.
Jääkiekko alkaa Norjassa pikku hiljaa olla jo melkoisen suosittua joskin varovaisesti vielä mennään siihen nähden mitä tulee isoihin muihin talviurheilulajeihin, mutta muun muassa käsipallo, jalkapallo ja muut lajit alkavat tai ovat jo muun muassa käsipallon osalta alkaneet menettää asemiaan jääkiekolle ennen kaikkea suosiossa.
Yksi syy voi olla myös se, että edellä mainitut muut lajit alkavat olla norjalaisille tavallaan liian tuttuja siinä missä jääkiekko on tavallaan toki myös tuttua, mutta silti niin kovin uutta varsinkin satunnaiskatsojalle tai sellaiselle katsojalle joka ei vain aiemmin ole oikein kyennyt luomaan jääkiekkoon mitään erikoista tunnesidettä.
Jääkiekolla alkaa olla asemaa Norjassa pikkuhiljaa nimenomaan vain jääkiekkona eikä vain lajina lajien joukossa tai huonoimmillaan sellaisena lajina jota ei kuulemma kannata seurata tai johon ei kannata rahojaan sijoitella.
Tanskassa vuorostaan toki tavallaan tuttuna ongelmana on Metal Ligaenin normaalitkin katsojaongelmat huippuseuroja huomioimatta, mutta pahinta on Jääkarhujen maahan verrattuna juurikin jääkiekon takamatka suosiossa jalkapalloon ja käsipalloon verrattuna suhteessa Norjaan.
Tanska on ollut MM-kisoissa vuodesta 2003 lähtien, mutta joinakin vuosina maa on ollut hirvittävän epätasainen ja välillä tuntuu kuin maa taistelisi sarjapaikastaan ja välillä se on kyennyt pelaamaan jopa erinomaisestikin isompiaan vastaan siinä missä Norja on ollut suhteellisen tasainen vuosi vuodelta ja varovasti hivuttautunut kohti puolivälierien porttia. Ja Norja on päässytkin viime vuosina kolme kertaa puolivälieriin siinä missä Tanska vain kerran vuonna 2010.
Tanskan jääkiekossa on ollut nyt viimeisen 5-7 vuoden ajan Norjaan verrattuna vaikeuksia saada pitkäaikaisia ja kannattavia sponsoreita.
Toki joillakin seuroilla on esimerkiksi katsojalukujen valossa ollut myös epäreiluja aikoja muun muassa jäähalliremonttien takia jolloin ollaan jouduttu pelaamaan pienemmissä jäähalleissa kuin tavallista, mutta siltikin Tanskassa tunnutaan vieläkin olevan enemmän Punaisten tai Valkoisten Leijonien puolesta menossa pelejä katsomaan jos edes mennään toisin kuin Norjassa jossa aletaan kannattamaan lopultakin niin Jääkarhuja kuin sitä omaa seuraakin mitä pystyy kannattamaan.