Pitipä jo tuossa viikonloppuna olutpäissäni kirjoittaa ylistyslaulu Jäähyaitiolle, mutta vahingoista viisastuneena pyrin nykyään esittämään mielipiteitäni lähinnä vesilinjalla. Ihan paskaahan se oli, kun selvin päin katsoi.
No eipä todellakaan, täytyy antaa tunnustusta tehdylle työlle. Puhuisin kulttuuriteosta, vasta Jäähyaitiota ihmetellessä olen nimittäin havahtunut siihen miten yksipuolista ja parhaimmillaankin pintaa raaputtavaa esim. television kiekkotarjonta on. Tilausta siis on, Ben-Amorinkin vaipanvaihto-ohjeita kuuntelee vilpittömästi suuremmalla mielenkiinnolla kuin esim. HIFK:n ykkösketjun mutinaa TimeOutissa. Vika ei tässä esimerkkitapauksessa ole em. ketjussa, vaan kiekkomediassa joka ei edes ODOTA pääosan esittäjiltä muuta kuin sitä samaa ulkoaopeteltua jokellusta: "On tullu onnistumisia ja sitä kautta itseluottamusta ja sitä kautta onnistumisia ja..." "Emmätiiä, on ollu kiva pelata kun peli kulkee, ja sitä kautta on ollu kiva pelata". Kanada-maljaahan nämä kaverit toki tavoittelevat, eivätkä kirjallisuus-Finlandiaa. Jäähyaitio on silti todistanut, että kyllä näistä sankareista omiakin - kiinnostavia - ajatuksia ja tarinoita irtoaa kun vähän potkii.
Tekninen toteutus on lähtökohdat huomioiden täysin tyydyttävää ja sisältö siis kunnossa. Amen, kiitos ja lisää.