Viestin lähetti ehcszteiN
Jos sinussa olisi edes hitunen synnynnäistä psykologia, ymmärtäisit, että kirjoituksessasi paljastat vain itsesi. Luulet hyökkääväsi, mutta todellisuudessa "avaat takkisi ja paljastat itsesi".
Mikähän tätä ehczteiNia riivaa näinä päivinä? Jatkuvaa motittamista ja murinaa useammassa ketjussa. Lausuntojesi perusteella voisi melkeinpä arvella että psykologin tarvetta on ihan jossain muualla kuin niissä joille "avaudut"...
No jotta en ihan harhautuisi raiteilta, niin itse aiheeseen:
Itselläni on aikidotaustaa, en tosin harrasta lajia enää, sillä olosuhteista johtuen hieman vieraannuin lajista ja kynnys palata on ollut suuri. Valitsin lajin aikoinaan, koska fyysiset valmiuteni eivät ole kovinkaan ihmeelliset. Aikido vaikutti sopivan pehmeältä ja kaukoidän filosofiaa voimakkaasti ammentavalta lajilta. Sitä se myös oli. Lajiin ainakin tuossa seurassa, missä minä olin, kuului itse aikidotekniikoiden lisäksi harjoituksia, jossa harjaannutettiin keskittymistä itse tekniikoihin. Sivullisesta nuo harjoitukset näyttivät varmasti hyvin seremoniallisilta ja suoraan ja hivenen uskonnollisiltakin varmaan jossain määrin, mutta niitä treenanneena voin sanoa että ei se sitä ollut. Tiettyä mystiikka voi mukaan kuulua, mutta kurssin vetäjä sanoi oppaassaan että ki-voimaa mystifioidaan liikaakin. Keskivartalon energiaan tämäkin laji kuitenkin perustuu, kuten kaikki muutkin kamppailulajit.
Aikido tosiaan on siitä mielenkiintoinen laji, että siinä ei lyödä, ei potkita. Muistaakseni 'atemi' nimellä kulkeva eräänl. valelyönti oli ainoa joka oli mukana. Muuten laji keskittyy sidontaliikkeisiin, nivellukkoihin ja kaatoihin. Myös hyvin pehmeällä tavalla, sillä aikidossa ei harjoitella liikkeitä jotka menisivät loppuun saakka. Mahdollistaisivat siten vastustajan vahingoittamisen. Tosin pitkälle aikidoa sisäistänyt varmasti kykenisi tuottamaan suurta kipua vastustajalleen. No siihenhän ei itsepuolustuslajeissa pyritä.
pancorin mainitsemat 'ukemit' eli kierähdykset eteen ja taaksepäin (ei siis varsinaisesti kuperkeikka, vaikka siltä helposti näyttääkin etenkin osaamattoman tekemänä), kuuluu myös olennaisena harjoituksena aikidoon. Taitaa olla ensimmäisiä asioita joita siellä kunnolla harjoitellaan. Syytä onkin, sillä suuri osa liikkeistä vaatii sen että kykenee kaatumaan turvallisesti maahan, satuttamatta itseään.
Itse arvostan itsepuolustuslajeja nimenomaan siksi että niissä harjoitellaan pois väkivallan ja agression käytöstä. Pidemmällä tähtäimellä ihminen oppii niin paljon itsevarmuutta ja itsekuriakin, ettei reagoi varomattomasti. Niin se on, kun kontrolloidusti oppii tekniikat kuinka aiheuttaa kipua ja tuskaa toiselle ja kukistaa tämä, niin tarve siihen oikeastaan vähenee. Itsevarma ihminen tietää yllättävässä tilanteessa miten toimia ja ei sorru niin helposti ylilyönteihin.
Ehkäpä itse vielä jonain päivänä palaan dojolle. Välillä kyllä kutkuttaa paluu sinne, ehkä henkinen valmius olisi suurempi nyt. Ainakin omalta kohdaltani voin sanoa että aikidoon (kuten varmaan moneen muuhunkin) lajiin sisällepääseminen on pitkä prosessi.