Niin, nick Teacup avasi keskustelua Venäjän kielen opiskelusta, joten ajattelin pistää samanlaisen ketjun pystyyn itämaisista kielistä kuten japanista ja kiinasta. Yllätyksekseni olen huomannut, että yllättävän moni on viime aikoina aloittanut jomman kumman kielen. Lieneekö syy kiinailmiössä, tatuointibuumissa vai missä?
Syynä ketjun avaamiseen on tietenkin se, että aloitin itse kuluneella viikolla kiinan kielen opiskelut nollatasolta. Motivaationa oli halu päteä erikoisemman kielen osaamisella (kiva merkintä CV:n?) sekä arvelu kiinan kielen merkityksen kasvamisesta tulevaisuudessa. Lisäksi yliopisto-opinnot lähenevät loppujaan, joten tässä alkaa olla viimeiset hetket tehdä jotain erikoisempaa elämän tässä vaiheessa. Tuskinpa ne kielet tarttuvat ainakaan paremmin päähän myöhemmällä iällä. Motivaatiota ei ainakaan vähennä se, että kieltä on kuvattu vaikeaksi oppia: prkl, jos miljardi kiinalaista oppii, niin miksen minäkin...
Kun ensimmäinen oppitunti oli erinäisten seikkojen vuoksi lipsahtanut sivu suun, niin ensimmäinen vartti menikin enemmän tai vähemmän ihmettelyoppilaana. Asiaa ei auttanut se, että kiinalainen opettaja puhuu englantia erikoisella aksentilla, joten kai tämän kurssin voisi jo laskea kielikylvyksi?
Nyt olen yrittänyt opetella perussanastoa kuten hyvää päivää (nin hao) ja numeroita. Erityisen hankalalta tuntuu ääntäminen, sillä kiinan kielessä on neljä säveltä (toonia), jotka erottavat samanlaiset sanat toisistaan ääntämyksen perusteella...Saa nähdä joko kalju paistaa jouluun mennessä. Mutta ei tämä niin vaikeaa ole, kuin on peloteltu!
Niin, sen verran olen oppinut, että eräs palstan nimimerkki er_bai_wu paljastui numeroksi kaksisataaviisi...kielitaito ei mene hukkaan. Ja Suomi (Fenlan) tarkoittaa kiinan kielellä erästä suolla kasvavaa kasvia, joka on kaunis/tuoksuu hyvälle. Lisäksi sanaan liittyi vielä jollain tavalla erä sinisen sävy...
Miten muut, onko Jatkoajan käyttäjissä muita itämaisten kielien opiskelijoita tahi muuten vain kiinnostuneita? Kokemuksia ja kommelluksia?
EDIT: motivaatio-osuus lisätty
Syynä ketjun avaamiseen on tietenkin se, että aloitin itse kuluneella viikolla kiinan kielen opiskelut nollatasolta. Motivaationa oli halu päteä erikoisemman kielen osaamisella (kiva merkintä CV:n?) sekä arvelu kiinan kielen merkityksen kasvamisesta tulevaisuudessa. Lisäksi yliopisto-opinnot lähenevät loppujaan, joten tässä alkaa olla viimeiset hetket tehdä jotain erikoisempaa elämän tässä vaiheessa. Tuskinpa ne kielet tarttuvat ainakaan paremmin päähän myöhemmällä iällä. Motivaatiota ei ainakaan vähennä se, että kieltä on kuvattu vaikeaksi oppia: prkl, jos miljardi kiinalaista oppii, niin miksen minäkin...
Kun ensimmäinen oppitunti oli erinäisten seikkojen vuoksi lipsahtanut sivu suun, niin ensimmäinen vartti menikin enemmän tai vähemmän ihmettelyoppilaana. Asiaa ei auttanut se, että kiinalainen opettaja puhuu englantia erikoisella aksentilla, joten kai tämän kurssin voisi jo laskea kielikylvyksi?
Nyt olen yrittänyt opetella perussanastoa kuten hyvää päivää (nin hao) ja numeroita. Erityisen hankalalta tuntuu ääntäminen, sillä kiinan kielessä on neljä säveltä (toonia), jotka erottavat samanlaiset sanat toisistaan ääntämyksen perusteella...Saa nähdä joko kalju paistaa jouluun mennessä. Mutta ei tämä niin vaikeaa ole, kuin on peloteltu!
Niin, sen verran olen oppinut, että eräs palstan nimimerkki er_bai_wu paljastui numeroksi kaksisataaviisi...kielitaito ei mene hukkaan. Ja Suomi (Fenlan) tarkoittaa kiinan kielellä erästä suolla kasvavaa kasvia, joka on kaunis/tuoksuu hyvälle. Lisäksi sanaan liittyi vielä jollain tavalla erä sinisen sävy...
Miten muut, onko Jatkoajan käyttäjissä muita itämaisten kielien opiskelijoita tahi muuten vain kiinnostuneita? Kokemuksia ja kommelluksia?
EDIT: motivaatio-osuus lisätty
Viimeksi muokattu: