Semmoinen on siis nyt. Täytyy sanoa, että fiilarit ovat enemmän kuin jees tällä hetkellä.
Aamu alkoi klassisesti lasten ja vaimon suorittamana herätyksenä. Tietenkin olin jo herännyt hetkeä aikaisemmin siihen kaikkeen meteliin, joka aiheutuu kun joku yrittää olla aivan hiljaa. Mutta yhtä kaikki, lapset nykivät isin hereille vähän jälkeen aamu-seitsemän ja ylpeinä ojensivat hoidossa ihan itse tekemänsä isänpäiväkortit. Molemmilla oli aiheena leppäkerttu, jonka sai taittelemalla auki ja jonka sisällä sitten oli se onnittelutervehdys. Vanhempi, 4-vee, tyttäreni oli jopa kirjoittanut sanan "isi" ja oman nimensä korttiin ja nuorempi, 2-vee, oli värittänyt oman korttinsa persoonallisella tyylillään. Lisäksi mukana oli lahjana mainio Elvis 30 #1 hits -cd. Epäilen, että rakas vaimoni on tainnut avustaa lapsia sen hankinnassa. Tuosta levystä muuten kirjoitan arvostelun jahka ehdin!
Aamupäivä menikin sitten muksujen kanssa peuhatessa, sekä papalle soittaen. Pappa olikin onnesta ymmyrkäisenä, kun lastenlapset juttelivat hänen kanssaan puhelimessa ja vielä laulaa lurauttivat.
Tällä kertaa emme sitten lähteneetkään ravintolaan syömään, vaan kokkailimme lounaaksi herkullisen mureaa naudan sisäfilettä ja juomaksi valitsimme argentiinalaista punaviiniä... ai että oli hyvää! Lapsetkin olivat tyytyväisiä nauraviin nakkeihinsa.
Nyt lapset vihdonkin taipuivat päikkäreille ja isillä on aikaa kikkailla Jatkoajassa. Ulkona on pyryttänyt sen verran lunta, että taidamme lähteä pulkkailemaan iltapäivällä. Katsotaan nyt.
Kylläpä on hienoa olla isä! Mites muut jatkoaikalaiset, sekä lapselliset että -ttomat, onko päivää juhlistettu mitenkään?
Aamu alkoi klassisesti lasten ja vaimon suorittamana herätyksenä. Tietenkin olin jo herännyt hetkeä aikaisemmin siihen kaikkeen meteliin, joka aiheutuu kun joku yrittää olla aivan hiljaa. Mutta yhtä kaikki, lapset nykivät isin hereille vähän jälkeen aamu-seitsemän ja ylpeinä ojensivat hoidossa ihan itse tekemänsä isänpäiväkortit. Molemmilla oli aiheena leppäkerttu, jonka sai taittelemalla auki ja jonka sisällä sitten oli se onnittelutervehdys. Vanhempi, 4-vee, tyttäreni oli jopa kirjoittanut sanan "isi" ja oman nimensä korttiin ja nuorempi, 2-vee, oli värittänyt oman korttinsa persoonallisella tyylillään. Lisäksi mukana oli lahjana mainio Elvis 30 #1 hits -cd. Epäilen, että rakas vaimoni on tainnut avustaa lapsia sen hankinnassa. Tuosta levystä muuten kirjoitan arvostelun jahka ehdin!
Aamupäivä menikin sitten muksujen kanssa peuhatessa, sekä papalle soittaen. Pappa olikin onnesta ymmyrkäisenä, kun lastenlapset juttelivat hänen kanssaan puhelimessa ja vielä laulaa lurauttivat.
Tällä kertaa emme sitten lähteneetkään ravintolaan syömään, vaan kokkailimme lounaaksi herkullisen mureaa naudan sisäfilettä ja juomaksi valitsimme argentiinalaista punaviiniä... ai että oli hyvää! Lapsetkin olivat tyytyväisiä nauraviin nakkeihinsa.
Nyt lapset vihdonkin taipuivat päikkäreille ja isillä on aikaa kikkailla Jatkoajassa. Ulkona on pyryttänyt sen verran lunta, että taidamme lähteä pulkkailemaan iltapäivällä. Katsotaan nyt.
Kylläpä on hienoa olla isä! Mites muut jatkoaikalaiset, sekä lapselliset että -ttomat, onko päivää juhlistettu mitenkään?