Isänmaallisuus – oikeasti hyvä aate vai sairaus?

[sirtyg]

Etenkin tänä päivänä aihe on kiinnostava. Kuten jo tämän avauksen otsikko kertoo niin isänmaallisuus on joidenkin ajatuksissa sairaus, mahdollisesti jopa äärinationalistista natsismia. Kielellä ja sanojen mielleyhtymillä on tapana kehittyä, vaikka sanan isänmaallisuus kanssa on viime vuosina otettu lähinnä takapakkia, ainakin näin omien sinivalkoisten värilasien takaa. Itse olen syntynyt 80-luvun loppupuolella ja näin ollen nähnyt IRC-galleria- aikakaudet. Jo 10 vuotta sitten noissa yhteisöissä syntyi tuon ajan meemejä ja luotiin tietylle ikäluokalle toiston kautta kuva isänmaallisuudesta "isäm maam pulustamisena" kuvan kera, jossa perähikiän yläastelaiset pilottitakit poseeraa. Kaikki tämä oli junttia ja halveksuttavaa, niin kuin toki asian laita onkin. Oikeiden natsien skinipilottitakki-toiminta on Suomessa niin harvinaista, että minun on hyvin vaikea olla uskomatta, että nuo verkkokalvoillemme ikuisesti piirtyneet kuvat "isäm maam pulustajista" eivät vaikuttaisi sanan ymmärtämiseen ja mielleyhtymiin siitä. Näin ainakin tietyllä sukupolvella.

Minusta on todella sääli, että isänmaallisuudesta ja suomalaisuudesta ylpeänä olemisesta on tehty huono arvo. Meillä on ainakin vielä maailman paras maa, ja kuten suomalaisuuteen kuuluu niin siitä ei tarvitse ylenpalttisen ylpeä olla, mutta on äärettömän suuri vahinko että asian ääneen sanomine isänmaallisuutta ja tätä kautta junttia. Sen ymmärrän hyvin, että kaikki eivät pysty suomalaisuudestaan ja maastaan olemaan ylpeitä. Paljon on maailmaa nähneitä kosmopoliitteja ja Berliini-veteraaneja, mutta samalla täytyy muistaa, että onhan meillä myös ihmisiä jotka tuntevat syntyneensä väärään kehoonkin. Miksei siis väärään maahankin.

Trendeillä on tapana vaihdella ja toivonkin, että joku päivä Suomi ja suomalaisuus ovat taas arvossaan. Ilman pilottia.

 

[pernaveikko]

Eikä Eurooppaakaan tarvitse kauan kiertää, kun liput liehuu päivästä toiseen, omista tavoista ja perinteistä pidetään mustasukkaisesti kiinni muiden maiden vastaavia parempina jne. Suurimmalle osalle ihmisistä siis positiivinen ja luonnollinen asia, mutta monen muun asian tavoin äärimmäisen vaarallinen liiallisuuksiin mennessään.

Tätä tulee aina mietittyä. Eihän siinä ole mitään järkeä niitä lippuja koko ajan liehutella. Onhan Suomessakin aika paljon liputuspäiviä, mutta ne sentään merkitsevät jotain ja näyttävät komealta.

Vaikka tuon romaanin päähenkilö on karikatyyri, kovin kauaksi eivät nämä Hesarin haastattelemat "Berliinin-veteraanit" Suomi-inhossaan jää:

Oksettava juttu, voi helvetti mitä porukkaa. Jos Suomi on niin epäkelpo maa, niin miksi sieltä ulkomailta sitten tullaan heti pois esimerkiksi kahdeksan kuukauden jälkeen.

Suomessa, kun tulee käymään, niin S-marketissa alkuun helposti unohtuu esimerkiksi punnita tomaatit sun muut ja se on erittäin noloa sitten kassalla. Mutta, jos joku veteraani (onneksihan toimittaja käytti tuota termiä ihan puhtaasti vittuilumielessä) vielä viiden kuukauden Suomessa olon jälkeen menee ostamaan S-marketista viiniä, niin ei ole mitään muuta kuin täysverinen juntti. Kaiken lisäksi vielä oikeasti tietää, että sitä ei sieltä saa, mutta piti päästä vain lehteen sanomaan.

(Tietenkin ruokakaupasta pitäisi saada viiniä, mutta se on taas jo eri ketjun asiaa se.)

 

[mjr]

Jaa, tunnen kyllä suurta ylpeyttä Suomen tasavallan historiasta ja siitä, miten olemme kaikissa kriiseissämme sitkeästi pitäytyneet pohjoismaisissa ja länsimaisissa arvoissamme. Joihin kuuluu myös kansainvälisyyden arvostaminen. Kuitenkin sanoisin, että kansallisvaltio on toistaiseksi parhaiten pystynyt luomaan toimivia liberaalidemokraattisia järjestelmiä: EU on esimerkki sellaisesta monikansallisuudesta, missä demokratia toimii hyvin kömpelösti ja osin jopa heikosti.

Mutta jos Suomi olisi nyt esim. kansallisradikaali autoritäärinen ja konservatiivinen yhteiskunta, joka vastustaisi moniarvoisuutta ja sortaisi vähemmistöjä niin en todellakaan olisi ylpeä siitä enkä haluaisi sille menestystä.

 

[Fordél]

Jaa, tunnen kyllä suurta ylpeyttä Suomen tasavallan historiasta ja siitä, miten olemme kaikissa kriiseissämme sitkeästi pitäytyneet pohjoismaisissa ja länsimaisissa arvoissamme. Joihin kuuluu myös kansainvälisyyden arvostaminen.

Samoilla linjoilla. Olen hyvin ylpeä siitä, millaiseksi maaksi Suomi on kehittynyt itsenäisyytensä aikana. Olemme nousseet köyhästä ja eriarvoisesta maasta yhdeksi vauraimmaksi ja tasa-arvoisimmaksi maaksi. Olemme pitäneet kiinni länsimaisista arvoistamme, jotka eittämättä sopivat kansamme enemmistölle. Tästä saavutuksesta kannattaa olla ylpeä. Tästä ylpeydestä huolimatta en koe suomalaisten ja meidän arvojen tai suomalaisen kulttuurin olevan mitenkään muita parempia. Tunnen vain, että tämä elinympäristö arvopohjineen sopii minulle parhaiten. Jollekin toiselle sopii parhaiten toisenlainen ympäristö.

 

[Wiljami]

Antinationalismi ei sinänsä ihmetytä, kun Suomi kuuluu kuitenkin 2 ms hävinneisiin valtioihin ja viimeistään suomettumisella pyrittiin kansa nöyristyttämään suhteessa voittajiin (=N-liittoon). Samaa näkee saksalaistenkin suhtautumisessa kansallismielisyyteen.

 

[MustatKortit]

Antinationalismi ei sinänsä ihmetytä, kun Suomi kuuluu kuitenkin 2 ms hävinneisiin valtioihin ja viimeistään suomettumisella pyrittiin kansa nöyristyttämään suhteessa voittajiin (=N-liittoon). Samaa näkee saksalaistenkin suhtautumisessa kansallismielisyyteen.

Mä olen jo vähän väsynyt tähän 2010-luvun trendikkääseen ja antinationalistiseen keskusteluun, joka tietyissä piireissä liki dominoi aihepiirin retoriikkaa. Tätä nykyä ei pysty viettämään itsenäisyyspäivääkään ilman, että joku pseudoälykkö tulee jauhamaan sitä tuttua jargonia siitä, että "liikaa puhutaan sodista" ja "miksemme juhli muita saavutuksia" ja että "itsenäisyys ei oikeastaan merkitse kovinkaan paljoa".

Allekirjoitan kyllä toki tuon pointin sinällään, Suomi ja suomalaisuus on paljon muutakin kuin Talvisodan henki ja ritarinryyppy, mutta tietty vastareaktio jo on kerennyt mulla tuohon syntymään.

 

[Wiljami]

Mä olen jo vähän väsynyt tähän 2010-luvun trendikkääseen ja antinationalistiseen keskusteluun, joka tietyissä piireissä liki dominoi aihepiirin retoriikkaa. Tätä nykyä ei pysty viettämään itsenäisyyspäivääkään ilman, että joku pseudoälykkö tulee jauhamaan sitä tuttua jargonia siitä, että "liikaa puhutaan sodista" ja "miksemme juhli muita saavutuksia" ja että "itsenäisyys ei oikeastaan merkitse kovinkaan paljoa".

Allekirjoitan kyllä toki tuon pointin sinällään, Suomi ja suomalaisuus on paljon muutakin kuin Talvisodan henki ja ritarinryyppy, mutta tietty vastareaktio jo on kerennyt mulla tuohon syntymään.

Olen itse mielestäni tervehenkisesti isänmaallinen ja siihen kuuluu kyllä myös sodankäyneen sukupolven tekojen kunnioitus. Itseäni myös ärsyttää tämä sairaalloinen itseinho suunnilleen yhtä paljon kuin kiitospaitaväen touhut ja kansallisten symboleiden omiminen (ja näin "häpäisy" siinä mielessä ettei esim leijonariipuksia kehtaa kukaan normi-ihminen pitää).

 

[adolf]

Onko nationalismi yhdessä uskontojen kanssa olleet eniten ihmisiä tappaneet "mielen sairaudet" koko ihmiskunnan historiassa?

Aika useinhan se on taitanut mennä niin että nämä asiat laitetaan kulkemaan jotakuinkin käsi kädessä, kun joku mieleltään sairastunut ihminen/ihmisjoukko on lähtenyt milloin minkäkin asian puolesta lippujaan heiluttelemaan ja siinä sivussa muita ihmisiä tappamaan. "Jumala on meidän puolella". Näin se sairas ihminen on aina päästään keksinyt oikeutuksen sille että meidän aate on parempi kuin tuo noiden toisten aate. Ja kun kerran Jumala on meidän puolella niin silloin on oikeus tappaa tuon toisen lipun alla kulkevia ihmisiä, koska on keksitty että siihen on ihan itse Jumalalta saatu juuri henkilökohtainen lupa. Ja tietysti se vastapuolikin ajattelee ihan samalla tavalla.

Suomi on todella hyvä maa asua ja meillä on täällä monet asiat tosi hyvin. Niistä kannattaa pitää kiinni. Minkäänlaista isänmaallista paatosta en koe itse omakseni eikä se Suomen lippu itsessään sinänsä kauheasti minulle mitään edusta. Mutta se miten me täällä asioita ollaan osattu järjestää, niin se merkitsee. Kaikki ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon liittyvät asiat, näitä siis tarkoitan.

 

[Fordél]

Tätä nykyä ei pysty viettämään itsenäisyyspäivääkään ilman, että joku pseudoälykkö tulee jauhamaan sitä tuttua jargonia siitä, että "liikaa puhutaan sodista" ja "miksemme juhli muita saavutuksia" ja että "itsenäisyys ei oikeastaan merkitse kovinkaan paljoa".

Allekirjoitan kyllä toki tuon pointin sinällään, Suomi ja suomalaisuus on paljon muutakin kuin Talvisodan henki ja ritarinryyppy, mutta tietty vastareaktio jo on kerennyt mulla tuohon syntymään.

Et tietenkään pysty välttämään tota jargonia, koska mitään muutosta ei ole tapahtunut ja tuo kritiikki edelleen täysin aiheellista. Siinä vaiheessa kun alamme nähdä itsenäisyytemme saavutukset oikeasti kaikessa laajuudessaan, jargoni loppuu ja samalla arvostuksemme isänmaata kohtaan monipuolistuu sekä yhä useammalle itsenäisyys alkaa merkitsemään jotain.

 

[MustatKortit]

Et tietenkään pysty välttämään tota jargonia, koska mitään muutosta ei ole tapahtunut ja tuo kritiikki edelleen täysin aiheellista. Siinä vaiheessa kun alamme nähdä itsenäisyytemme saavutukset oikeasti kaikessa laajuudessaan, jargoni loppuu ja samalla myös arvostuksemme isänmaata kohtaan monipuolistuu sekä kasvaa.

Tämä taitaa olla aika subjektiivine mielipide, suuntaan jos toiseenkin. Näet aina kun minä kuulen kommentin, että itsenäisyys ei oikeastaan merkitse mitään, niin tulee mieleen, miten tuo itsenäisyys turvattiin.

Mielipiteitä vaan...

 

[KiVi]

Ihan kiva juttu, kunhan sen nimissä ei tapeta ihmisiä. Pohdin tätä maailmaa Pariisin iskun jälkeen ja tulin lopputulokseen, että maailma olisi aika paljon parempi paikka, jos ihmiset eivät olisi valmiita tappamaan toisia millään perusteella.

 

[Fordél]

Tämä taitaa olla aika subjektiivine mielipide, suuntaan jos toiseenkin. Näet aina kun minä kuulen kommentin, että itsenäisyys ei oikeastaan merkitse mitään, niin tulee mieleen, miten tuo itsenäisyys turvattiin.

Mielipiteitä vaan...

Aseellinen taistelu itsenäisyydestä on vain osa suomalaisen itsenäisyyden turvaamista. Joillekin se voi hyvinkin olla vähämerkityksellinen seikka kaiken niiden muiden hyvien saavutusten joukossa.

Ja mitä sitten jos jollekin ei itsenäisyys merkkaa mitään? Eihän Suomen itsenäisyydelle ole ollut ihan sieltä 1900-luvun alkuajoistakaan lähtien aina täyttä kannatusta. Sulle se voi olla hyvin merkityksellistä ja itseisarvo, toisille ei.

 

[adolf]

Pitää elää tänään niin että huomenna ei ole mitään sellaista minkä vuoksi tarvitsisisi sotia.

 

[Street Clinton]

Savon Sanomien toimittaja kirjoitti marraskuussa loistavan jutun isänmaallisuudesta. En ollut pitkään aikaan edes pohtinut isänmaallisuutta, mutta tuon nuoren toimittajan teksti palautti muiston siitä mitä isänmaallisuus parhaimmillaan on. Hieno kirjoitus ja raikas tuulahdus, tässä kyynisessä ja kylmässä maailmassa.

 

[pernaveikko]

En ollut pitkään aikaan edes pohtinut isänmaallisuutta, mutta tuon nuoren toimittajan teksti palautti muiston siitä mitä isänmaallisuus parhaimmillaan on. Hieno kirjoitus ja raikas tuulahdus, tässä kyynisessä ja kylmässä maailmassa.

Hyvä teksti, mutta mikä ihmeen nuori toimittaja?

 

[V-G-]

Mä olen jo vähän väsynyt tähän 2010-luvun trendikkääseen ja antinationalistiseen keskusteluun, joka tietyissä piireissä liki dominoi aihepiirin retoriikkaa. Tätä nykyä ei pysty viettämään itsenäisyyspäivääkään ilman, että joku pseudoälykkö tulee jauhamaan sitä tuttua jargonia siitä, että "liikaa puhutaan sodista" ja "miksemme juhli muita saavutuksia" ja että "itsenäisyys ei oikeastaan merkitse kovinkaan paljoa".

Voisitko avata, mistä tämä vastareaktio kumpuaa. Onko se vain määrän aiheuttama karsastus, vai onko sisällössä jotain fundamentaalisesti poikkeavaa oman mielipiteesi kanssa?

Itse huomaan saavani samanlaisia inhoreaktioita nimittäin siitä, kun aina itsenäisyyspäivänä kysytään sotaveteraanien merkityksestä itselle, eikä kansalaisuuden tunnusmerkistökään tunnu muuttuneen ruisleivästä, sulkeutuneisuudesta ja Mannerheimista mihinkään. Onko 2010-luku todellakin vielä kastesilmäistä muisteloa siitä kun veljet ja siskot Suomenmaan rakensivat maamme uudestaan?

Ei jaksa! Mun Suomi, ihan kuin mun Eurooppakin, on monikulttuurinen, vapaa ja moderni. Menneisyyden opiskelun metodinen harjoittelu on opettanut mulle hyvin avaavasti, kuinka muutos on oikeastaan tärkein maailmaa liikuttava voima. Uudistuminen ei tietenkään tarkoita vain sitä, että dissataan perinteitä, enkä mä sitä aja takaa. Suomalaisessa kansallistunnekeskustelussa perinteisyys on kuitenkin saanut ikävän pysähtyneisyyden leiman, eli muutosvastaisuuden. "Pitää tehdä näin koska näin on aina tehty" kuulostaa mun korvaa useinmiten aika tyhmältä.

 

[Street Clinton]

Hyvä teksti, mutta mikä ihmeen nuori toimittaja?

Alle 50-v? Ei vaan. En nyt tarkalleen tiedä toimittajan ikää, mutta Savon Sanomien paperiversion kuvasta jäi mieleen, että olisi nuoremman polven toimittaja. Samoin tuossa teksin alussa sanoo, että "harva minun ikäiseni" joten ajettelin kyseessä olevan enempi vehreä kuin kellastunut yksilö, tai siis ihminen.

 

[sampio]

Tässä on jo hyviä viestejä raapusteltu aiheesta sekä hyvin myös luotu näköaloja eri suunnilta, joten en nyt lähde sanasta sanaan toistamaan kaikkea tai lainaamaan useampaa kirjoittajaa. Omasta puolestani voin kuitenkin todeta sen, että kyllä mun identiteettini pitkälti suomalaisuuden varaan rakentuu. Toki myös paikkakuntani ja tietysti perheeni varaan, mutta taas jokin eurooppalaisuus käsitteenä on hiukan vieras. No, yhteiseurooppalaisia arvoja voidaan toki eritellä, mutta silti. @Kirjoittelija tuossa jo edella totesi kielen roolista ja onhan se merkittävä. Niillä pienillä nyansseilla on vissi merkitys siinä käsityksessä, joka jostain asiasta rakentuu äidinkielen avulla. Jonkun kreikkalaisen historianopettajan kanssa varmasti olisimme monista asioista samoilla aaltopituuksilla, mutta suomalaista hitsari todennäköisesti "ymmärtäisin" paremmin, vaikken hänen kanssaan ehkä taas tulisikaan niin hyvin juttuun. Stereotypioita nämäkin taas!

@mjr :n ja kumppaneiden tapaan olen todella ylpeä Suomen historiasta ja erityisesti itsenäisen Suomen tarinasta kaikkine koukeroineen suurvaltapolitiikan pelilaudalla. Hyvinvointivaltio on tolkuton saavutus, kun mietitään olosuhteita pari sukupolvea taaksepäin. Enkä mä osaa hirveästi hävetä sotasaavutuksiakaan, koska onhan toka maailmanpalo määrittänyt tätä nykymaailmaa niin paljon, että siitä itsenäisenä selviäminen oli aikas kovaa juttu. Tosin olen kyllä sitä mieltä kuten edelläkin on todettu, että kansallinen narratiivi voisi määrittyä hiukan muidenkin saavutusten varaan kuin vain talvisodan ja Tali-Ihantalan. Lopulta hyvin kapea-alainen lähtökohta itsenäiselle Suomelle.

 

[Kirjoittelija]

Ei jaksa! Mun Suomi, ihan kuin mun Eurooppakin, on monikulttuurinen, vapaa ja moderni.

Ovatko myös sun Venäjä, Bulgaria ja Romania monikulttuurisia, vapaita ja moderneja kuten sun Suomesi ja Eurooppasi ovat?

 

[Fordél]

Ovatko myös sun Venäjä, Bulgaria ja Romania monikulttuurisia, vapaita ja moderneja kuten sun Suomesi ja Eurooppasi ovat?

Tosiasiallisesti kyllä ainakin monikulttuurisuuden suhteen vaikka valtio ei sinänsä ajaisi itse eteenpäin monikulttuurisuutta keskeisenä arvona. Vapaita ja moderneja maita nuo ovat varmasti moneen muuhun maailman maahan verrattuna.

Hyvinvointivaltio on tolkuton saavutus, kun mietitään olosuhteita pari sukupolvea taaksepäin. Enkä mä osaa hirveästi hävetä sotasaavutuksiakaan, koska onhan toka maailmanpalo määrittänyt tätä nykymaailmaa niin paljon, että siitä itsenäisenä selviäminen oli aikas kovaa juttu. Tosin olen kyllä sitä mieltä kuten edelläkin on todettu, että kansallinen narratiivi voisi määrittyä hiukan muidenkin saavutusten varaan kuin vain talvisodan ja Tali-Ihantalan. Lopulta hyvin kapea-alainen lähtökohta itsenäiselle Suomelle.

Mun mielestä Suomen käymät sodat ja samoin kuin irtautuminen Venäjästä 1917 ovat olleet vain lähtökohtia itsenäiselle Suomelle. Ne ovat mahdollistaneet itsenäisyyden, mutta olennaisinta on, että mitä olemme tehneet itsenäisyydellämme ja mitä se on tuottanut.

Kyllähän maailmaan mahtuu vaikka kuinka monta itsenäistä valtiota ja moni niistä on sotinutkin tarvittaessa itsensä itsenäisiksi, mutta harvassa on luotu heikoista lähtökohdista yhtä hyviä mahdollisuuksia sen kansalaisille hyvinvointiin ja itsensä toteuttamiseen. Hyvinvointi ja itsensä toteuttamisen mahdollisuudet ovat tuottaneet vaikka mitä hienoja asioita, kuten hienoa musiikkikulttuuria aina Jean Sibeliuksesta Ismo Alankoon, arkkitehtuuria ja muotoilua aina Alvar Aallosta Eero Aarnioon, kirjallisuutta F.E. Sillanpäästä Sofi Oksaseen, tiedettä Artturi Iivari Virtasesta Ragnar Granitiin ja Bengt Holmströmiin, urheilijoita Paavo Nurmesta Kimi Räikköseen ja Leo-Pekka Tähteen jne. Mun mielestä tää nää on niitä asioita, joita pitäisi juhlia itsenäisyyspäivänäkin ja mistä kannattaisi olla ylpeä sekä kiitollinen. Ei me liikaa mietitä ja ylpeillä omilla saavutuksillamme, joten pysähdyttäisiin nyt edes joka vuosi 6.12 miettimään Suomen ja suomalaisten saavutuksia kaikessa moninaisuudessaan.

 

[varjo]

En kyllä itse näe mitään eroa isänmaallisuudella ja millä tahansa tyypillisesti tuottavuutta yms. parantavilla ryhmädynamiikkaa parantavilla käytännöillä. Maailmasta ei löydy yhtä ainoata menestyvää globaalia suuryritystä joka ei tahtoisi jollain tasolla sitoa omia työntekijöitään yritykseen ja kasvattaa yrityksen me-henkeä ja toisaalta järjestäen kaikki maailman menestyvät valtiotkin taas pitävät kansallista yhteistä identiteettiä framilla juuri samoista syistä. Mutta Suomessa sitten keskustellaan siitä että pitäisikö?

 

[Byvajet]

En kyllä itse näe mitään eroa isänmaallisuudella ja millä tahansa tyypillisesti tuottavuutta yms. parantavilla ryhmädynamiikkaa parantavilla käytännöillä.

Ei tarvittu kuin yksi mestaruus kohtalaisen pienessä lajissa ja kansa oli kadulla. Tällä kertaa toki hyvässä hengessä, mutta mikäpä muukaan voima taustalla oli kuin ajatus meistä, jotka voitimme. Me, jotka erotumme koko muusta maailmasta, voitimme.

Isänmaallisuuden tilalle voidaan vaihtaa jokin toinen sana, mutta ihminen etsii silti aina laumansa. On perusteetonta ajatella, että kuka tahansa voi olla osa laumaa, koska lauma muotoutuu pitkän ajan kuluessa tiettyjen lainalaisuuksien mukaan.

Koska lauma joka tapauksessa on, isänmaallisuuden halveksunta on turhaa. On ainoastaan hyvä, että on olemassa kansa, poliittisesti johdettu lauma, joka kokoaa ihmiset yhteen. Jos se puuttuu, rupeaa syntymään ääri-ilmiöitä. Terroristeillakin on oma laumansa. Se on usein pieni, mutta se joka tapauksessa on.

 

[pernaveikko]

Eihän isänmaallisuudessa ole mitään pahaa, jos se ei tarkoita jotain kummallista ajatusta kuinka kaikki muut maat on huonoja.

 

[ernestipotsi]

Eihän isänmaallisuudessa ole mitään pahaa, jos se ei tarkoita jotain kummallista ajatusta kuinka kaikki muut maat on huonoja.

Niinpä. Isänmaallisuutta voisi verrata uskontoon. Ei siinä mitään järkeä ole. Pieni vähemmistö aiheuttaa ongelmia, isompi vähemmistö on aatteen johdosta muuten vaan sekaisin, mutta suurin osa on jotakuinkin normaaleja.