Isän vai äidin poikia/tyttöjä?

[Rocket Richard]

Niin.. en ainakaan hakusanoilla löytänyt mitään vastaavaa ketjua, joten päätin sen sitten avata. Useinhan puhutaan, että joku lapsi enemmän isän- tai äidin "poikia", mutta miten teilläpäin?

Monilla lapsilla tilanne on niin, että isä on alkoholisoitunut ja jättänyt perheen. Näin ollen isä on jäänyt luonnollisesti eteisemmäksi. Toisaalta olen kuullut myös tapauksia, joissa tilanne on juuri päinvastoin. Ja sitten ne, joille koko perhe on kaikki kaikessa, eikä kumpikaan ole tietyllä tavalla tärkeämpi.

Eli kysymys on yksinkertainen; kumpi on juuri sinulle läheisempi, isä vai äiti? Vai ovatko molemmat kenties yhtä tärkeitä. Itse olen poikalapsi ja äiti merkitseen jollakin tapaa enemmän. Tyhjä olisi kuitenkin olo, jos jompi kumpi puuttuisi elämästä. Onneksi näin ei vielä ole.

 

[TML]

No joo, vähän tyhmä valita koska tottakai yhtä tärkeitä vanhemmat ovat, mutta täytyy sanoa että monien asioiden summana tuntuu että äidilläni ja minulla on tietty side (hieman vahvempi), kun taas vastaavasti kokisin että isälläni ja siskollani on se yhteinen side. Näin se ainakin nuorempana oli mutta tätä nykyä eipä noita oikein vertailla voi.

 

[Bobcat]

Äiti on läheisempi, sillä isä on ollut mullan alla jo 19 vuotta.

 

[Evil]

Äiti on läheisempi, sillä isä on ollut mullan alla jo 19 vuotta.

Melkein sama tilanne; jo yli 20 vuotta. Äiti ei silti ole läheinen, en ole ollut missään tekemisissä kolmeen vuoteen.

Lapsena olin enemmän isän poika.

 

[AnFa]

Mamman poikia ollaan. Isän kanssa menee kiistelyksi lähes joka kerta, kun nähdään.

 

[ms.qvist]

Niin.. en ainakaan hakusanoilla löytänyt mitään vastaavaa ketjua, joten päätin sen sitten avata. Useinhan puhutaan, että joku lapsi enemmän isän- tai äidin "poikia", mutta miten teilläpäin?

Vaihtoehdoista puuttui "En kummankaan". Lapsena suhteeni isääni oli hyvin neutraali, äitiin taasen - kuinka sitä nyt kauniisti kuvailisi - negatiivissävytteinen. Tässä suhteessa tietty voidaan pitää, että olisin ollut isän lapsi mutta se neutraalius ja ulkopuolisuus saivat kyllä aikaan sen etten katsonut olevani kummankaan lapsi.

Tätänykyä suhteeni kumpaankin ovat neutraalit, äidinkin välinen suhde on muokkaantunut negatiivissävytteisestä neutraalimpaan suuntaan. Läheisin sukulainen minulle tosin on setä.

vlad.

 

[TQoFE]

Isän tyttö, ehdottomasti. Siitäkin huolimatta, että "äiti" on elossa ja isä kuoli ollessani ala-asteikäinen.

 

[Kummeli]

Periaatteessa äiti, koska hänen luonaan olen asunut vanhempieni erosta alkaen. Muuten he ovat oikeastaan yhtä läheisiä. Isälläni varsinkin pienempänä kävin lähes joka viikonloppu, mutta nyt harvemmin. Nykyään tapaan isääni ehkä n. kerran kuussa kun käydään mökillä. Kesällä tietysti useamminkin..

 

[Golden Ari]

Yhtä läheiset, ei kahta sanaa.

 

[-OO-]

Äiti kuoli n. 1,5 vuotta sitten mutta hänen kanssaan oli välit todella läheiset. Isän kanssa on aina ollut vähän etäisemmät välit, aika pitkälti juuri tuon kuningas alkoholin vuoksi, mutta äidin kuoleman jälkeen on vähän ehkä lähennytty kaikista ongelmista huolimatta.

 

[Jj]

Eroperheestä tullaan täälläkin, eli mutsiinhan se kääntyy automaattisesti. Kotoa pois muutettuani tilanne on vaan parantunut entisestään vaikkei koskaan olla edes riidelty. Ihan ok tyyppejä kumpikin, mutta faijan kanssa olen auttamatta eri kanavalla ihan kaikissa asioissa. Ei ole oikein mitään yhteistä kiinnostuksen kohdetta, mielipidettä tai arvomaailmaa.

 

[pongo]

Molempiin vanhempiin on läheiset suhteet, äiti on ehkä kuitenkin se jolle puhuu helpommin omista asioistaan ja hän on myös se joka kertoo minulle huolistaan ääneen. Isää arvostan todella paljon, ja hän arvostaa minua. Varsinkin nyt, kun molemmat olemme mukana kotikaupunkimme kunnallispolitiikassa, isä aivan 'ykkösketjussa' ja minä tulevana rivivaltuutettuna, on yhteistä jutun aihettakin entistä enemmän.

Olen kuitenkin aina ollut enemmänkin perheemme yksinäinen susi, ja olen saanut jo aika varhain paljon naruja omiin käsiini. Hyvin olen pärjännyt, ja arvostan vanhempiani todella paljon ja kiitän luottamuksesta. Tulevan anopin kanssa onkin sitten vähän hankalampaa, hän kun on melkoinen narujen vetelijä. Vaan sepä ei tähän ketjuun liity.

 

[Jupe]

Itsekin eroperheestä. Ei mitään suurta draamaa kummankaan suunnasta että olisi ollut syytä ottaa välimätkaa.

Molempiin ollut erittäin hyvät välit.

Nyttemmin faija ollut jonkun aikaa jo mullan alla. Vastasin "Isän" koska faijalta olen saanut niin paljon omaa arvomaailmaa ja kiinnostuksen kohteita liittyen leffoihin, musiikkiin, urheiluun, autoiluun jne. Oltiin "parhaat kaverit", pysty jauhamaan ihan mitä vaan ja sitten naureskeltiin päälle ja muulle maailman menolle. Käytiin reissussakin kahdestaan kun ei oltu enään kokonainen perhe.

Toivomus olisi että pystyisin itse olemaan joskus vastaavanlainen faija.

 

[kamik]

Yhtä läheiset, ei kahta sanaa.

Sama täällä. Molemmat ovat yhtä rakkaita, vaikka erilaisia luonteeltaan ovatkin.

 

[Turder]

Isän poika. Enemmän yhteistä isän kanssa esim. harrastuksien ja mielenkiinnon kohteiden kautta.

 

[-Niks-]

Isään ei ole koskaan ollut minkäänlaista suhdetta, olen kyllä ollut paljon tekemisissä mutta ei mitään yhteistä.

Ehkä sitten äidin poika?

Laskisin kuitenki ehkä itseni isän pojaksi koska isot broidit ovat nuoruudessa toimineet aikalailla kouluttajinani kovaa maailmaa vastaan. ELI melkein ISÄN POIKA.

 

[Eager]

Itse olen äidin poikia. Tämä tosin johtuu myös siitä että isää laskettiin mullan alle kun olin seitsemän vanha. Osittain tämän vuoksi äitisuhteeni (kuten pikkuveljienikin suhteet äitiin) onkin hyvin vahva mistä ei voi olla kuin iloinen. Isäpuoleenkin on ollut aina ihan mukavat ja hyvät välit, but you know...

 

[pettter]

Isin poika. Isä tosin lähti noin 16 vuotta sitten ryyppäämään tuonpuoleiseen. Mutsista en oikein koskaan ole sen kummemmin välittänyt, siis jos ei mitään vauva-aikoja lasketa mukaan. Mutsi kun on niin sellainen tyypillisen naisen logiikan omaava nainen. Enkä mä muutenkaan ole mikään mammanpoika. Tää juttu, siis että kumman poika tai tyttö on ollut, vaikuttaa varmaan yllättävänkin paljon ihmisen myöhempään käyttäytymiseen.

 

[KingNothing]

Isä ampu ittensä kun olin 16 ja äiti on lievä alkkis mutta molemmat on/oli rakkaita. Paha valita kumman ottaisin mukaan autiolle saarelle.

 

[punasydän]

No ehkä kallistuu hieman faijan puolelle, vaikkakin mutsi on kyllä erittäin lähelle vastaavaa. Vanhemmat erosivat kun olin vasta 5 vuotias ja äidin kanssa asuin siihen asti, että muutin himasta poies, faijaa näin kuitenkin paljon harvemmin, joten jokainen hetki isän kanssa oli kullan arvoista aikaa, siinä missä äidin kanssa eläminen arkea. Todella läheisiä edelleen molemmat ja nykyisessä duunissanikin olen osittain sen takia, että se takaa mahdollisuuden viettää vanhempien kanssa enemmän kuin toinen työ, jota minulle tarjottiin jossain vaiheessa vaikka rahallinen korvaus olisi ollut hieman parempi. Äidin kanssa olen enemmän äiti ja poika, faijan kanssa ollaan todella lähellä kavereita ja seurataan lätkää ja ollaan henkeen ja vereen HIFK-faneja molemmat, pelataan squashia yhdessä ja muutenkin harrastellaan enemmän yhdessä.

Kumpaakaan en vaihtaisi mistään hinnasta, tiedän molempien tukevan minua tapahtui mitä tapahtui ja tiedän myös molempien huolehtivan edelleen minusta, mikäli tapahtuisi jotain, antaisivat mitä vain vuokseni.

 

[Hanhi]

Hankala päätös. Äitille olen silmäterä ja isän kanssa tosi hyviä kavereita. Eli suhteet on hieman erilaiset eikä niitä juuri voi vertailla.