Jos pystytte niin hankkikaa niitä kakaroita. Kannattaa.
Perustele. Itse en keksi ensimmäistäkään hyvää syytä hankkia jälkikasvua.
Jos pystytte niin hankkikaa niitä kakaroita. Kannattaa.
Lapsettoman kuollessa hänestä ei jää maailmaan mitään. Kun minä kuolen, jatkavat geenini maailmanvalloitusta.
Todennäköisesti asia ei ole näin, kun muotoilet asian ylläolevasti. Tuo tulee harvemmin edes mieleen niille tyypeille, joiden ei pitäisi antaa lisääntyä lainkaan. Nämä tapaukset ovat sitten niitä jotka yleensä lisäntyvätkin, siinä missä moni lapsia kovasti haluava joutuu kerta toisensa jälkeen pettymään hedelmällisyyshoidoissaan.Ehkä se on kuitenkin parempi, ettei minusta jää minkäänlaista jälkeä tähän maailmaan kun kuolen. Tekisin vain hallaa ihmiskunnalle jos laittaisin geenini levitykseen.
Isänpäivä on vuoden turhin, vittumaisin, teennäisin, kaupallisin ja ääliömäisin juhla.
Ja niin, olen kahden pojan (4 ja 8v) isä. En mä sitä niille tokikaan osoita.
Lapsettoman kuollessa hänestä ei jää maailmaan mitään. Kun minä kuolen, jatkavat geenini maailmanvalloitusta.
Ilmeisesti useammissakin kulttuureissa tunnetaan ajatus, että isien ja esi-isien henki elää seuraavissa polvissa. Jos suku sammuu, kuolevat loogisesti myös esi-isät. Näillä muodoin lisääntymisen motiivit ovat voineet olla noissa piireissä aika vahvoja, ja konkreettisemmin sitä kautta, että nuoremmat polvet ovat sitten huolehtineet vanhuksistaan.Toisin sanoen lapsien hankkimiseen kannustaa siis ajatus (ja pelko?) omasta kuolemasta? Ei siis ihme, että kun itse ei kuolemaa sitä lähellä käyneenä kammoksu, niin lapsien hankkiminenkaan ei ajatuksena nappaa. Ylimääräisen vaivan pennuissa voi välttää, mätänemistä haudassa ei.
Tuo nyt ei tainnut olla tosissaan heitetty, toivottavasti.Ei siis ihme, että kun itse ei kuolemaa sitä lähellä käyneenä kammoksu, niin lapsien hankkiminenkaan ei ajatuksena nappaa. Ylimääräisen vaivan pennuissa voi välttää, mätänemistä haudassa ei.
Ilmeisesti useammissakin kulttuureissa tunnetaan ajatus, että isien ja esi-isien henki elää seuraavissa polvissa. Jos suku sammuu, kuolevat loogisesti myös esi-isät. Näillä muodoin lisääntymisen motiivit ovat voineet olla noissa piireissä aika vahvoja, ja konkreettisemmin sitä kautta, että nuoremmat polvet ovat sitten huolehtineet vanhuksistaan.
No, meillä nyt kenenkään ei tarvitse välittää mistään eikä kenestäkään. Kokonaiset sukupolvet opetetaan hakemaan taloudellinen välittäminen sossusta. Muulla välittämisellä ei näytä olevan isompaa väliä.
Lapsia ei todellakaan kannata hankkia, jos tietää ettei välitä niistä. Moni hankkii silti, joko vahingossa tai ymmärtämättömyyttään.
Tämä on hauska perustelu, eikä nyt ollenkaan kosketa vain sinua. Vähän sama asia, kuin joskus kymmenvuotiaana sanoisi, ettei halua naimisiin, koska ei tykkää tytöistä eikä välitä niistä. En nyt rinnasta teittiä kymmenvuotiaaseen sen kummemmin, mutta periaate on sama. Ei sitä välittämisen laatua voi tietää, jos ei ole olemassa mitään kokemusta vanhemmuuteen liittyvistä kokonaisvaltaisista tunteista. Sama toimii toki toiseenkiin suuntaan, jos nyt joku sattuu hehkuttamaan ennen synnytystä olevansa maailman paras isä ja aina läsnä.Toisin sanoen sen lisäksi, etten välittäisi niistä, niin luultavasti päätyisin syytteeseen poliittisesti epäkorrektien kasvatusmetodien soveltamisesta.
Tuo nyt ei tainnut olla tosissaan heitetty, toivottavasti.
Lapsista ei tarvitse sen erityisemmin pitää tai niitä ei tarvitse välttämättä hankkia. Se, mikä näissä kannanotoissa ottaa päähän, on lähinnä käsittämättömän ehdoton asenne asiaa kohtaan, josta ei ole minkäänlaista hajua, ja sen lisäksi turhan halveksuva kielenkäyttö. Pennuista puhutaan ehkä vanhempien kesken, tuskin puhut ystäviesi puolisoista akkoina tai afroamerikkalaisesta ystävästäsi neekerinä.
Tämä on hauska perustelu, eikä nyt ollenkaan kosketa vain sinua. Vähän sama asia, kuin joskus kymmenvuotiaana sanoisi, ettei halua naimisiin, koska ei tykkää tytöistä eikä välitä niistä. En nyt rinnasta teittiä kymmenvuotiaaseen sen kummemmin, mutta periaate on sama. Ei sitä välittämisen laatua voi tietää, jos ei ole olemassa mitään kokemusta vanhemmuuteen liittyvistä kokonaisvaltaisista tunteista. Sama toimii toki toiseenkiin suuntaan, jos nyt joku sattuu hehkuttamaan ennen synnytystä olevansa maailman paras isä ja aina läsnä.
Pointti olikin nimenomaan siinä, että loppujen lopuksi et sitä tiedä, koska sinulla ei ole omia lapsia. En minäkään pidä kaikista lapsista tai lapsista kaikissa tilanteissa, mutta vanhemmuus on asia erikseen. Tarkoitukseni ei ole käännyttää sinua, vaan saat puolestani nauttia vapaudestasi, ymmärrän sen aivan hyvin.Olen onnellisempi ilman lapsia, eikä sitä minusta tarvitsisi joutua kenellekään selittämään. Kuten ei myöskään sitä, jos ei pidä lapsista.
Kunhan tuossa sanailin. En tarkoittanut väittää sinua välittämisvammaiseksi. Lähinnä vaan ajattelin ääneen tai paremminkin kirjallisesti, että meidän kulttuurissamme ei oikein ole tuollaisia "esi-isien henkien" kaltaisia lapsista välittämistä tukevia erityispiirteitä, jotka ovat tietysti naiveja juttuja vaikkakin yhteisöllisesti erittäin hyödyllisiä. Tämän ajan Suomessa valtakulttuuri suosii oman edun tavoittelua, yksilöllisyyttä ja elämyshakuisuutta, ei niinkään lasten hankkimista tai ainakaan kahta lasta suuremman perheen perustamista. Kyllähän tuon näkee jo siitäkin, että hotellien, matkatoimistojen tai minkä tahansa jukuvittu-maiden lapsiperhealennukset on yleensä mallia 2 aikuista + max 2 tenavaa. Miten vaan, mutta koen ettei ainakaan minulla ole varaa katsoa nenänvartta pitkin lantamajakylän kuolemaa tekevää vanhusta, joka on sydämestään onnellinen monikymmenpäisestä lastenlasten kaartista. Suku jatkuu ja sielu jatkaa eloa jälkipolvissa, eikä täten katoa kuoleman jälkeen peräaukon kautta ties mihin hornan skugeen. Tosin jälkimmäinen piirre lienee paremminkin buddhalaispiireissä tavanomainen pelko, joka uhkaa sielua ellei ruumista polteta vakiintuneiden tapojen mukaisesti. Rönsyilipäs aatos oudosti.En myöskään näkisi, että nykyään välittäminen olisi mitenkään kiellettyä, joten en ymmärrä tuota kohtaa tekstissäsi. Varmasti kaikilla meistä on jotain, mistä välitämme. Itselläni vaikkapa tämänhetkinen tyttöystäväni, kaksi kissaani, ystäväni ja sitä rataa.
Sehän voi olla oman edun tavoittelua, kun haluaa jälkikasvua. Hauskoja lapsina ja tuo samainen jälkikasvu voi sitten tuottaa myöhemminkin kaikenmoista iloa. Käy tuomassa kortteja ja lapsenlapsia vanhuuspäivien iloksi. Käyttää kaupassa, kun oma tekosilmä ei enää vanhana näe. Retorisesti kysyn, en muuten, koska olen oikeassa (heh), eikö se juuri ole oman edun tavoittelua.Tämän ajan Suomessa valtakulttuuri suosii oman edun tavoittelua, yksilöllisyyttä ja elämyshakuisuutta, ei niinkään lasten hankkimista.
Sovitaan sitten näin, sillä tämä näkökanta tuntuu joka suhteessa mukavammalta kuin nihilistinen näköalattomuus. Toivottavasti yhteiskunta sitten kanssa arvostaa.Niin että se lasten ns.hankinta ja elely on juuri sitä mitä tämä yhteiskunta arvostaa.
"En pidä lapsista" on sellaisenaan typerä ja järjetön kanta. Jotenkuten looginen siitä tulee vain, jos se perustuu kategoriseen ihmisvihaan, misantropiaan. Jokainen aikuinen on ollut lapsi ja on itse asiassa yhä edelleen ja loppuun asti sama ihminen kuin oli lapsena. Ei ole olemassa mitään tiettyä hetkeä, jolloin lapsi lakkaa olemasta ja aikuinen syntyy. Ihmisellä ei ole metamorfoosia - me emme koteloidu toukka-asteella syntyäksemme uudelleen kauniina perhosina. Jos ei pidä lapsista, ei voi loogisesti pitää aikuisistakaan, koska rajan vetäminen on mahdotonta. Mitään rajaa ei ole olemassakaan.
Aivan vastaavasti "pidän lapsista" on typerä ja järjetön kanta. Jo Wagner sen taannoin kiteytti, että "Pidätkö lapsista?" on täysin absurdi kysymys."En pidä lapsista" on sellaisenaan typerä ja järjetön kanta.
No kysytkö usein ihmisiltä, että pitävätkö nämä aikuisista? Jos et, miksi et?Miksi?