Irwinin muistolle

[taisto-74]

Tuossa kun on lukenut näitä
Jatkoajan musiikkijuttuja läpi, tulee mieleen semmoinen asia, että koko kansan Irwin Goodman on täällä uhohtunut. Löytyykös täältä Irwin-faneja, Ryysyrannasta Viimeiseen lauluun? Minulle ainakin Irwin merkitsi suurta musiikillista avautumista, puoleen ja toiseen. Monellakin tavalla..
-Taisto-
edit kirjoitusvirheet

 

[Cairns]

*tähän isosti irwinkehuja*
*tähän loppuu isot irwinkehut*

30.7. hämeen Linnassa Irwin-festarit

 

[Oloneuvos]

Irwinin hoilauspiisit ovat todellinen saunaillan kukkanen. Joskus ruotsinlaivalla äänensä viskillä polttanut laulaja hoiperteli vastaan vasenkätisten maasta keikkailemasta palatessaan täydessä seilissä -kuinkas muuten. Rahaa piisasi ja meno oli sen mukaista.

Ressukkahan Hammarbergin Antti oli, mutta sympaattinen ressukka. Kaveri alkoi elää Irwinin elämää todeksi ja siinä sekosivat rattaat pahasti. Laulut kuitenkin elävät ja voivat hyvin.

 

[NHL]

Irwin todellakin oli loistava viihdetaiteilija. Kuuntelin hänen kappaleitaan jo pienenä poikana. Hän tosin ehti kuolla kun olin vasta kouluikäinen. Timo Koivusalon ohjaama Rentun Ruusu on todellakin näkemisen arvoinen.


"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa tilaa unelmille ja mielenvapaus, mielenvapaus..."

 

[BitterX]

Viestin lähetti NHL
Timo Koivusalon ohjaama Rentun Ruusu on todellakin näkemisen arvoinen.

Todellakin loistava henkilökuvaus Irwinistä ja Vexistä. Elokuva tuo esiin Irwinin vahvuudet ja heikkoudet ihmisenä ja taiteilijana. Henkilökuvan tekeminen on vaativa taiteenlaji, jossa Koivusalo onnistui. Toki tämä ei olisi ollut mahdollista ilman Vexi Salmen vahvaa panostusta elokuvaan.

 

[Crapbag]

Irwin on kuningas

Omat Irwin Goodman kokemukset ajoittuvat aina lapsuuteen saakka, jolloin rallit osattiin melkein kaikki ulkoa. Setäni omisti kaikki silloiset Irwinin älppärit ja niitä nauhoiteltiin minulle c-kaseteille. Niitä sitten hoilottelin ekaluokkalaisena muiden iloksi.

Muistan vielä hyvin sen aamun, kun radiossa kerrottiin suosikkilaulajan kuolleen sydänkohtaukseen. Silloin tuntui pahalta. Koivusalon leffa oli loistava (jotenkin tuntuu että teatteri-versio olisi pidempi) ja vaikeaa oli pidätellä kyyneliä loppuhetkillä. Vaikkakin juoppohan tuo oli, mutta kansansankari silti.

 

[taisto-74]

Eka muisto

Eka muisto IRWINISTÄ oli joskus 80-luvun alkupuolelta. Kummisetäni kuunteli häntä kovasti ja lauloin itsekin mukana osaten joka nuotin. Sitten kerran hänellä oli businessvieraita autossa, matkaa 120 km ja dj:nä höynähtänyt kummipoika: tulos 90 minuuttia Irwinin klassikoita, lähinnä "Ronkainen, pornontukija" piisejä. Silloin en hävennyt, nyt häpeän. Ja otan sille pienet..

"Ronkainen"

 

[ervatsalo]

Poikaporukoiden laulattaja

Niin, itse olen sitä mieltä, että Irwinin kuuntelu kuuluu ohjesäännönmukaiseen suomalaiseen juopottelugenreen samalla lailla kuin krapula juopotteluun yleensäkin.

Alkuillasta vedetään niitä railakkaampia ralleja ja loppuillan tilitysvaiheessa taustalla soi Viimeinen laulu.

Ja sopiihan Irwin myös arkenakin kuunneltavaksi. Ja hyvin sopiikin.

Täältä tähän

 

[masaman]

hieman tarkennusta

Tuohon Ervatsalon näkökulmaan, eli siis: Tarvitaan 2 tai useampi henkilö samaan tilaan; kämppä, auto tai vaikka ulkovessa käy vallan hyvin. Sitten kun keskustelu ei ota alkaakseen tulee kysymys, että "ottaako äijät kaljaa?" "juu!" "kai mää yhen voin ottaa". Tässä vaiheessa keskustelun tasohan ei vielä lähentele kunnon suomalaisia käytöstapoja vielä nimeksikään ja jutuntaso on lähinnä autonosissa taikka pillussa.... niinkuin sen kuuluukin olla...


"Pistetäänpäs sitten vähän mussiikkia!" ja sieltä kaivetaan kuulkaas uusimpia hittejä esiin. On Ratovaariusta, Himmiä, kemopetroolia taikka muuta tämmöstä "rahalla ja vääryyrellä" tehtyä virheetöntä poppia... "ottaako jätkät vielä yhen?" "no kai mää sitte oon vähä kauemmi..." "juu, mul o muija kotona käymäs, mulle maistuu"


Tätä vuorokeskustelua kestää juuri niin kauan kuin kaljaa juodaan rauhassa... Sitten kun päästää sinne 10 - 15 pulloa niin alkaa tämä maailmanparannus, juu, justiinsa se. "Vittu sää oot hyvä jätkä!" -keskustelut kulminoituvat Irwinin laulujen väleihin putoileviksi ylistyssanoiksi ryyppykavereille....

Semmosta se on ryyppääminen, sanokaa mun sanoneen, vaikka enhän minä tuohisuu ole vielä kokeillut asiaa, kunhan vaan kerron mitä näen!

 

[Paitselo]

Nostetaanpas Hammarbergin Anttia ylemmäs...

... siis ihan näin virtuaalisesti, ei tässä kukaan halua hautarauhaa häiritä.

Antti/Irwin oli kyllä melkoinen persoona. Tapasin hänet kaksi kertaa siten, että pääsin oikein kunnolla juttelemaan. Eka kerta oli 1970-luvun loppupuolta (heinä- tai elokuuta), kun aivan sattumalta Antti istui minun viereeni erään hämeenlinnalaisen ravintolan baaritiskillä (olin itse tykistön alikessun lomapuvussa). Hän oli ollut edellisenä iltana keikalla Parolassa jollakin uimarannalla. Muistan lopun ikääni miten viereeni tunkesi tukevasti tupakalta ja vanhalta viinalta haiseva "sankari".
Häntä ei tuossa vaiheessa enää seurannut kirkuva tyttölauma, vaan ihan itsekseen mies sai tulla paukkunsa tilaamaan. Keskustelustamme on jäänyt mieleeni oikeastaan vain kaksi juttua, se että häneltä oli kesken keikan plektrat loppuneet ja sormenpäät olivat sen takia laastaroituina, ja etenkin häntä suuresti vitutti kun virkavalta oli Parolassa tullut vaientamaan äänentoistolaitteiston erään biisin alussa. Biisi oli tietenkin surullisen kuuluisa "Haistakaa paska koko valtiovalta" - kundi oli sitten pokkana vetänyt biisin loppuun "akustisena".

Toisen kerran tapasin Irwinin todellakin sattumalta Leppävaaran City-marketissa asioidessani 1980-luvun lopussa. Ajelin vaimon kanssa kesälomareissun aikana ihan huvikseen Leppävaaraan tarkoituksena katsastaa marketin juhanuksen jälkeen alkaneen "alen rysäys".
Irwin olikin siellä sitten pienellä esiintymislavalloa soittamassa ja laulamassa taustanauhan turvin - RENTUN RUUSU oli siihen aikaan se kovin hitti.

Katselimme sitä Irwinin esiintymistä jonkin aikaa, mutta jatkoimme sitten kaupassa pyöriskelyä (ostin nimenomaan tuolla reissulla Irwinin Rentun Ruusu LP:n) kun artistikin oli jo sanonut hyvästit yleisölleen.

Ostosession jälkeen työnsimme valtaisalla parkkipaikalla ostoskäryjämme autoamme kohti, kun huomasin Irwinin kasaavan omia laitteitaan jonkun pakettiauton kyljestä sisään. Silloin en voinut vastustaa kiusausta - menin ääliömäisesti hymyillen siihen Irwinin vierelle seisomaan ja sanoni jotain tämäntapaista huippuälykästä:
- hyvää päivää taiteilija Hammarberg. Ajattelin pyytää nimmaria tämän just ostamani älppärin kanteen?

Irwin hymyili aurinkolasit naamallaan, niin että paksut viikset vaan väpättivät (tuohon aikaan hänellä oli aina päässään sellainen "halpahallien valkoinen kipparilakki"). Ja mies laittoi nimmarinsa älppärin kanteen - siinä samalla puhua pukelsin koko ajan - mainitsin esim. että olemme tavanneet kerran aikaisemminkin, silloin Hämeenlinnassa Parolan keikan jälkeen.

JA JUMALISTE! Mies nosti katsettaan... nosti ne aurinkolasilipat omien silmälasiensa päältä... katsoi minun rumaa naamatauluani pitkään... ja sanoi sitten:

- oletsä se punalaattainen alikessu... voi vittu... vanhenee näköjään muutkin kuin minä.

Ja tämä on todella totta, sanasta sanaan. Miten ihmeessä rajusti ryyppäänyt mies pystyi tuon muistamaan?

Irwin ei unohdu koskaan.

 

[Sv veinikretski]

Ensimmäinen laiva jossa meikäläinen aloitti messi-kallena oli Wihurin Bresto, tällä laivalla nuoret herrat Veksi Salmi ja Irvin menivät saksaan. Vanhemmat merimiehet kertoivat että jätkillä ei kummoisesti rahaa ollut ja ruokapalkalla olisivat maksaneet matkansa, en tiedä pitääkö paikkansa vai ei, mutta niin vanhemmat skönärit minulle aikanaan kertoivat. Itse olen Irvinin tavannut pari kolme kertaa ravintolatyön tiimoilta, rauhalliselta mies vaikutti, tulipa jälkeenpäin siemaistua Jyväskylässä oluetkin samassa pöydässä, (en voi sanoa mitä tuli jutusteltua, kun en muista). Sen kuitenkin muistan kuinka kova juttu Irvin aikanaan oli, baarien jukeboxit soittivat taukoamatta Ryysyrantaa, ym Irvinin biisejä.

Aikanaan kun Lahtinen ja Keihänen aloittivat Tahkon (hiihtokeskus), tilasivat herrat koko henkilökunnalle Espanjanlennon kännipäissään ja Irvin soitti matkan aikana kitaraa ja lauleskeli, ongelmia matkaan lähdössä kuitenkin oli koska niin nopealla aikataululla ei meinannut millään saada viisumeja kuntoon, no herrat kutsuivat paikallisen nimismiehen mukaan matkalle, joka auttoi viisumiasiat kuntoon. Mikä on totta ja tarua,kuka tietää.

Se on kuitenkin selvä asia että Keihänen susiturkkeineen ja Irvin hattuineen olivat aikansa super-tähtiä tavallisen kansan silmissä. Niin tietenkin Keihäsen koneilla sinne Espanjaan mentiin.

 

[Janezky84]

Irwinin koko tuotanto julkaistaan syksyllä boksina

Tervehdys, arvon Irwin -fanit.

En ole varma, onko keskustelupalstalla ollut juttua tästä tulevasta 14-cd:n boksista, mutta laitetaan se nyt tänne viralliseen topikiin. Eli kansanlaulaja Irwin Goodmanin (lähes) koko musiikillinen tuotanto julkaistaan syksyllä 2010 samankaltaisena boksina, mitä aiemmin on tullut mm. Junnu Vainiolta ja Tapio Rautavaaralta.

Täältä lisätietoa asiasta

Myöhemmin julkaistaan myös Irwin-DVD, missä on artistin TV-esiintymisiä, musiikkivideoita & haastatteluja vuosikymmenien varrelta. Itseltäni löytyy kyllä muutama DVD:llinen Irwinin haastiksia + muuta sälää, mutta hienoa että nämä saadaan nyt myös virallisena julkaisuna.

 

[Janezky84]

Laitetaanpas nyt lisää Irwin-asiaa, kun kerran vauhtiin päästiin.

Eli YLE Teema -kanava esittää Ti 1.6.2010 kaksi Irwin -aiheista ohjelmaa.

Ohjelmat ovat vuonna 1970 tehty Kultainen Kurjuus ja itsellenikin tuntematon Irwin Goodman NYT vuodelta 1984.

 

[ditrim]

Rentun ruusu oli ensimmäinen laulu jonka sanat osasin ulkoa lapsena :) Hyvänä kakkosena tuli meidän perheen silloin ainoalta cd-levyltä peräisin oleva Leevi and the Leavingsin Unelmia ja toimistohommia. Muistan ikuisesti sen kun vuonna 1991 kun radiossa ilmoitettiin Irwinin kuolleen. Olin porukoiden kyydissä menossa Hätilään kauppaan. Silloin oli itku tiukassa kun lemppariartisti olikin yht'äkkiä kuollut.

Irwin-villitys palasi elämääni myöhemmin lukioiässä, kun satuin muutenkin opiskelemaan samassa Hämeenlinnan lyseon lukiossa kuin Vexi ja Irwin aikaan. Ylioppilaslahjaksi toivon vain Tuukka Mäkelän pelipaitaa ja Irwinin neljän cd:n Rentun ruusut kokoelmaa.

Nykyisin tuota samaa cd-kokoelmaa ei voi laittaa mankkaan, koska se palauttaa minut ajassa takaisin viinanhöyryiseen rymynuoruuteen.

Koivusalon ohjaama Rentun ruusu on edelleenkin mielestäni hyvä, vaikka lukuisat katsomiskerrat vähän syövätkin gloriaa. Elokuvassa eniten ottaa päähän hituisen halveksiva sävy Irwinistä. Ok, ei hän ehkä ollut mikään ruudinkeksijä, mutta hieno mies kuitenkin.

Vexin kynäilyjä tulee hämeenlinnalaisena seurattua aika tarkasti, vaikka hänen hieman ylväs tyyli välillä ärsyttääkin. Vexin ja Irwinin Villit vuodet teatterimusikaali on vielä näkemättä, mutta ehkä senkin aika vielä kohdalleni tulee.

 

[Miksu00]

Rentun ruusu oli meikäläisenkin lempilaulu, kun pikkupoika olin. Silloin tällöin tulee vieläkin Irwiniä kuunneltua, joskus jopa tullut mieleen lähteä Irwin-festareille, mutta aina on ollut esteitä.

 

[ditrim]

Rentun ruusu oli meikäläisenkin lempilaulu, kun pikkupoika olin. Silloin tällöin tulee vieläkin Irwiniä kuunneltua, joskus jopa tullut mieleen lähteä Irwin-festareille, mutta aina on ollut esteitä.

Hyvä lastenlaulu :) En välttämättä lähtisi kauhean kaukaa Irwin-festareille, se on enemmän tai vähemmän sellaisen 200 kaljamahaisen kaljatelttajuhla. Tosin en tiedä järjestetäänkö mokomaa enää nykyään. Ei se mikään kovin suosittu tapahtuma ole täällä hämeenlinnanseudulla ollut.

 

[Eino_Mies]

Irwinin kuolemasta tulee perjantaina kuluneeksi tasan 20 vuotta. Kauan on siis taiteilija Hammarberg ollut jo maan multana, mutta musiikki elää keskuudessamme yhä.

Vain elämää, ei sen enempää (YouTube-linkki kyseiseen biisiin)

 

[BitterX]

Hyvä lastenlaulu :) En välttämättä lähtisi kauhean kaukaa Irwin-festareille, se on enemmän tai vähemmän sellaisen 200 kaljamahaisen kaljatelttajuhla. Tosin en tiedä järjestetäänkö mokomaa enää nykyään. Ei se mikään kovin suosittu tapahtuma ole täällä hämeenlinnanseudulla ollut.

Nojoo, onhan siellä Reskalla aina sinä iltana vilskettä. Siinä pyörii porukkaa enemmänkin, vaikka niistä iso osa ei varsinaisesti Irwin-festareiden takia siellä olekaan. Muutenhan Hämeenlinnan keskusta on pystyynkuolleempi, kuin muiden suurinpiirtein samankokoisten kirkonkylien keskustat - tulkitsen sen niin, että se johtuu hämäläisestä kansanluonteesta. Lisäksi kaljatelttajuhlat ovat Suomessa sen verran harvinaisia, että niistä kannattaa ottaa ilo irti. Ja kaljamahathan sopivat Irwin-festareille, kuin nenä päähän.

Rentun Ruusun osasin minäkin pikkujätkänä ulkoa ja siihen aikaan, kun Rentun Ruusu oli hitti, näin Irwinin ensimmäisen ja ainoan kerran livenä esiintymässä. Paikka oli muuten Rinkelinmäen tarunhohtoinen jäähalli. En vain millään muista, mikä tapahtuma mahtoi olla kyseessä.

Rentun Ruusuhan on tosiaan oivallinen lastenlaulu :)

 

[Panther Claw]

Lienee enemmän kuin paikallaan nostaa ketju esiin, koska kysymyksessähän on merkkivuosi kahdellakin tapaa.

- Ensimmäinen albumi nimeltään "Irwinismi" täyttää 50 vuotta.

- Antti Hammarbergin eli Irwin Goodmanin poismenosta tuli tammikuussa kuluneeksi 25 vuotta.

Irwin on allekirjoittaneelle tärkeä artisti, mutta on toki myönnettävä että uran loppuvuosien levyjä en ole paljoakaan kuunnellut. Hitit ovat toki tuttuja ja levyt läpisoitettuja, mutta ne kaikkein parhaat, rakkaimmat ja iskevimmät levytykset löytyvät uran alusta jatkuen n. 70-luvun alkupuolelle. Tuon jälkeen levyille eksynyt puhdas humppa tai 80-luvulla Kassu Halosen ja Vexin pääosin duona väsäämä ns. kansan iskelmä ei ole sitä itselleni ominta Irwiniä.

Usein häiritsee miten pitkän ja monipuolisen uran tehnyt Goodman on monille pelkästään muutaman hitin iskelmätähti vaikka todellisuudessa hän oli paljon, paljon muutakin.

 

[Txjokeri]

Jos joku olisi Irwinin vielä eläessä ennustanut, että hänen kunniakseen nimetään suuri ostoskeskus keskelle Hämeenlinnaan, niin Hattelmalaanhan tuo olisi heti kannettu.

 

[CuJo#31]

Herätelläänpä ketjua henkiin. Syksyllähän on juhlapäivä, kun kansantaiteilijan syntymästä tulee 80 vuotta.

Juhlavuoden kunniaksi miehen elämästä on vastikään julkaistu kirja (Veikko Tiitto, Ari Lahti). Tulossa myös e-kirjana sekä äänikirjana. Hankintaanhan tämä menee.

Ari Lahti kertoo kirjasta:

Irwin oli yksi Suomen kaikkein suosituimmista artisteista, niin keikkamäärien kuin levymyynninkin perusteella katsottuna. Välissä oli laskukausia, mutta aina hän nousi uudelleen, ja usein entistä kovempaan suosioon. Kerromme kirjassamme tositapahtumista ja Irwinin omia, sekä lähellä toimineiden ihmisten mietteitä. Niin viimeiseltä keikalta kuin ensimmäisistä nousuistakin, muun muassa siltä ajalta, kun Ryysyranta-hitti oli ollut kuukausikaupalla listan ykkösenä ja saman niminen loistotalo oli rakenteilla Hämeenlinnan naapurikuntaan Hattulaan. Uutta tietoa ja tarinaa matkoilta Suomessa ja Euroopassa, keikoista suomalaisilla taloilla ja Cannesin musiikkifestivaaleilla.

Otteita uutuuskirjasta Reteesti vaan, Irwin Goodman – ValkeakoskiMedia

www.valkeakoskimedia.com

Irwin Goodmanista ilmestyy romaanimuotoinen elämäkertateos, jossa kertojana toimii kansantaiteilija itse - Soundi.fi

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta Irwin Goodmanin (Antti Hammarberg, 1943-1991) syntymästä. Sen kunniaksi kansantaiteilijan elämästä julkaistaan romaanimuotoinen Reteesti vaan, Irwin Goodman -elämäkertateos. Tänä keväänä julkaistavan kirjan kirjoittajina ovat toimineet aiheen...

www.soundi.fi

 

[Cloaca Maxima]

Ketjua vaihteeksi ylös - samoissa merkeissä kuin edellisenkin postauksen myötä. Irwinistä, tai nimenomaan Antti Hammarbergistä on julkaistu jälleen uusi kirja, tällä kertaa Tuomas Marjamäen kynästä:

Yhdet vielä, Irwin

Rooli, joka lopulta vei koko miehen.“Pala palalta se otti sieluni. Irwinismin piti olla vain leikkiä, myytävää imagoa tanssien järjestäjille. Mutta se myytiinkin salaa minulle. Hätkähdän, kun kotiin tulee virallinen kuori, jonka päällä lukee Antti Hammarberg. Nimi on minulle pelottavan...

www.suomalainen.com

Kirja lupaa olla enemmän tietokirjamainen kuin aikaisemmat Irwiniä käsittelevät teokset. Tuli hankittua tämä ja luettua muutamassa päivässä. Mitään järisyttävää uutta tietoa kirja ei sisällä, jos siis Irwinin taivalta ja dokumentoitua elämää on ennestäänkin seurannut. Itse en tosin ollut täysin tiedostanut sitä, että miten viileät välit Vexillä ja Irwinillä olikaan muutamaan otteeseen, vaikka toki välirikoista tietoja olikin.

Itse kuitenkin pidän kirjaa onnistuneena, se on selkolukuinen ja inside-palaset, kuten otteita kirjeistä Irwinin ja äitinsä kesken sekä valokuvat täydentävät kokemaa. Kirja vahvistaa entisestään käsitystä, miten Irwinin hahmo otti täydellisen ylivallan todellisesta Antti Hammarbergistä.

Tuli sitten kirjan johdattelemana pitkästä aikaa kuunneltua enemmänkin Irwiniä YouTubesta. Kyllä siinä melkoista suomalaista melankoliaa on havaittavissa kun heittää peräjälkeen vaikkapa seuraavat biisit soimaan:

Tumma virta
Laulajan testamentti
Viimeinen laulu
Maailma on kaunis

Viimeinen laulu näistä yksi ehdottomia ikisuosikkejani. Tekstin lisäksi Irwinin tulkinta iskee lujaa.

Eli yhtä kaikki, lukusuositus kirjalle vaikka mitään kovin järisyttävää uutta se ei tarjoakaan.

 

[Txjokeri]

Saas nähdä. milloin Lycee-kartanon seinään ilmestyy laatta, joka kertoo hänen käyneen kouluaan siellä. Vai onko se jo, kun kerran on ostarikin?

 

[Zaster]

Kiitos kirjavinkistä @Cloaca Maxima. Hyvä ja varsin kattava kirja Irwinin Goodmanin ja Antin Hammarbergin elämästä. Mielestäni jopa monipuolisempi mitä useammat artisti/bändikirjat. Irwinistä on toki kirjoitettu niin paljon että paljoa uutta kirja ei tosiaa tarjoa mutta jotain kuitenkin, ainakin minulle. En esimerkiksi tiennyt Irwinin loppuaikojen asumisjärjestelyistä sitä mitä kirja niistä kertoi.
Loppu kohden kirjan vire muuttuu aika synkäksi ja surulliseksi. Tulee mieleen Jouko Vuolteen ja Arto Terosen Matti Nykäsestä kirjoittama Matin Maailma-kirja.
Välistävetäjää ja hännystelijää riitti molemmilla, ihan alusta loppuun.

Mutta paljon hauskoja kertomuksia ja anekdoottejakin kirjassa onneksi on.
Kuten vaikka Irwinin rento suhtautuminen lavasaundeihin. Nuoremmat muusikot olivat kovasti kiinnostuneita saundeista ja oikeista säädöistä, mutta Irwiniä nämä asiat eivät kiinnostaneet lainkaan.

Bändikaveri Ari "Kankku" Kankaanpää muistelee- Irwinin keikoilla ei säädetty mitään kohdalleen. keikkapaikoilla se antoi kitaraansa kytketyn piuhan toisen pää tekniikasta vastaavalle ja sanoi, että "paa toi mihin tykkäät" Sitten Irwin alkoi soittaa jotain biisiä ja huusi bändille, että ottakaa kiinni mistä saatte.

Mukavaa oli myös lukea kirjan alussa Antin ja Vexin lapsuudesta sekä nuoruudesta Hämeenlinnassa, silloin synty se ystävyys ja veljeys mikä miehiä yhdistä. Vaikka tuo yhteys jossain kohtaa rakoilikin ja miesten välit viilenivät, niin ei se koskaan täysin katkennut.

Kyllä tämä kirja kannattaa lukea, tai vaikka ostaa joululahjaksi Irwinistä kiinnostuneelle.