SCREAM FOR ME HELLSINKIIIIIII!
Aivan uskomaton keikka. Katsotaas nyt biisi biisiltä, en nyt tarkkaa järjestystä muista millään.
The Number of the Beast
Avausraitana oli toimiva, ja varsinkin "666" valoefekti oli oikein näyttävä. Lämmitti hyvin porukan, joka oli alusta asti helvetin hyvin mukana.
The Trooper
You take my life and I'll take yours too! Ei varmaankaan tarvitse edes kertoa, että Trooper toimi... Bruce Union Jackeineen. Uhh. Lissää.
Die With Your Boots On
Boots oli setin ehdottomia helmiä. Bruce tykitti täyslaidallisen, mutta yleisö tuntui olevan tässä hieman hukassa? Ainakin näin minun päätykatsomossani, vaikka sielläkin kyllä sitten osattiin kertoa, että if you're gonna die - die with your boots on!
Revelations
Koskaan, missään keikalla ei ole tullut sellaista fiilistä, kuin tässä ketjussa HN:n mainitsemassa kuningasriffissä. Nämä lienevät sitten niitä henkisiä orgasmeja. Revelations oli setin huikein, juurikin tuon riffin tuoman tunteen takia. Uskomaton fiilis, yleisökin oli hyvin messissä.
22 Acacia Avenue
Tulikohan tämä jo tässä välissä? Alkaa tuntua jo itsensä toistolta, mutta Acacia Avenuen ylivoima vei mielenkiinnon äänestä ja sen kuuluvuudesta. Tosin tässäkin hieman tuntui Bootsin ohelle siltä, että yleisö alkoi vasta biisin loppupuolella huutamaan kuuluvasti mihin ollaan suuntaamassa.
The Clansman
Ennen Clansmania yleisö sai hetkeksi Brucen istumaan, ja porukka odottelikin jo pidempää puhetta, kuten yleensä ennen Clansmania on totuttu. Bruce teki lyhyestä tällä kertaa virren kauniin ja totesikin vaan, että "what the hell are we waiting for" ja antoi Nickon ensin näyttäytyä piilostaan rumpujen takaa. Sitten lähti Clansman, ja kohta FREEEEEEEDOOOOOOOOOM! Uskomaton tunnelma koko hallin julistaessa FREEEEEDOMIA, ja valot toimivat loistavasti vielä tunnelman nostajana. Jos Revelations oli setin ykkönen, niin tässä oli selkeä kakkonen.
Wildest Dreams
Wildest Dreamsin soundit olivat pikkaisen päin persettä, vai kuvittelinko vain? Brucen laulu ei kuulunut tarpeeksi soitannan takaa, mutta tuntui tuo biisi kuitenkin sellaiselta, että uudelta Maidenilta soppii jotakin odottaa. Bruce kertoi ennen biisiä tiivistettynä näin, että "if you're gonna record this with some tape recorder or other shit, we couldnt care less as long as you'll buy the next album".
The Wicker Man
Brave New Worldin sinkkuvetäisy sai taas porukan messiin kybällä, mutta "your time will come" huudatukset alkoivat vähän kyllästyttää biisin loppuvaiheilla. Ei silti, tuli sitä kyllä huudettua.
Brave New World
Jotenkin tuntui sellaiselta välisoitolta. Tuo "a brave new world, in a brave new world" kertosäe toimii huudatuksena, mutta enpä oikein levyllä tykkää ja tämä taisi olla keikan heikoin lenkki. Vaikkakin alku ja biisin loppu olivat varsin kommeeta kuultavaa.
Hallowed Be Thy Name
Yllättäen Hallowed Be Thy Name sai yleisön syttymään ja kunnolla. Hittibiisin osasi koko halli ja tunnelma oli sen mukainen, itselleni tosin jäi mieleen keskinkertaisuutena tässä aivan huikeassa setissä.
The Clairvoyant
Nyt päästiin taas omasta mielestäni asiaan, ja laulattajana Clairvoyant toimi odotetun loistavasti. Eddie tuli nyt myös lavalle, mutta Eddie jäi pieneksi pettymykseksi, kun siellä vaan siliteltiin Janickin päätä. Gersiä olisi pitänyt vähän kurmoottaa.
Heaven Can Wait
Maideniksi huono biisi, mutta toimii suht hyvin livenä. Kirkkaan violetit valot suunnattiin yleisöön, kun alettiin julistamaan Heaven Can Waaa-aaaaaait, Heaven Can Waaaa-aaaait, Heaven Can Wait til another day...
Fear of the Dark
Ei varmaankaan edes kertoa, että tunnelma oli 10000+ ihmisen yhteislauluna peräti harras. Loistava biisi, ja Suomessa toimii nähtävästi kerrasta toiseen uskomattoman hyvin... sytkäreitä kaiveltiin ja taisi jollekin herahtaa tippakin silmäkulmaan. Valot kiersivät mukavan kirkkaina katsomossa ja itse stagea pidettiin pimeydessä valtaosan soitannasta.
Iron Maiden
Biisi, jota en juuri pidä minään, mutta toimi yllättävän hyvin. "Iron Maiden, gonna get you, no matter how far" tuntui koko porukka osaavan.
Bring Your Daughter... to the Slaughter
Ensimmäisenä encorebiisinä soitettu Daughter oli ensimmäinen biisi, jonka aikana meinasi ilma loppua ja vatsalihakset loppua kesken. Bruce huudatti ihmisiä huudoillaan ensin pitkään, ja kruunuksi herra huusi valehtelematta lähes minuutin "JEEEEEEEEEE" huutoa korkealta ja kovaa yhtä soittoa, jonka jälkeen sitten käski ihmisiä tekemään perässä. Jaksoin kymmenen sekuntia. Itse biisi oli livenä aivan yhtä huikea kuin kuvittelinkin, ja olimme laumassa tuomassa tyttäriämme teuraalle.
2 Minutes to Midnight
Jos Revelationsin ja Clansmanin jälkeen joku kohokohta pitäisi valita, niin ehdottomasti tässä. Two Minutes oli aivan uskomaton. Two \,,/ Minutes \,,/ to Miiiiidnight \,,/. Valot kruunasivat kaiken.
Run to the Hills
Odotetusti viimeisenä soitettu Run to the Hills vei yleisöstä loputkin mehut. Koko halli oli toivottamassa orkesteria hillsille, ja jälleen tunnelma oli huikeata luokkaa. Tämän porukka osasi aika hyvällä prosentilla, joten huutoa riitti.
Kaiken kaikkiaan on todettava, että olipa elämäni keikka. Maiden soitti aikasten sopivalla, eikä ainakaan lavaa vastapäätä ollut infernaalinen mekkala. Kaveri mittautti kännykän desibelimittarillaan (luotettavuus sitten toinen juttu) 111db korkeimmillaan, eli suht sopivalla tuo ääniosasto oli.
Varsinkin setin ensimmäiset seitsemän biisiä olivat sitä osastoa, joka olisi millä tahansa muulla keikalla ollut setin kovin veto. Revelationsin riffien toimivuutta en ymmärrä vieläkään, mutta eiköhän se tuosta aukea kun vähän aikaa ehtii tuosta toipua.
Bruce kertoi, että marraskuussa tulevat takaisin Dance of Deathin tiimoilta. Jos joku tämän sattui missaamaan, niin eipä muuta voi sanoa kuin ole siellä tai ole neliö. Enkä tuumannut olla neliö marraskuussa...