"You're the fuckin' heavy metal capital in Europe..."
Joskohan taas biisikohtaisella ruodinnalla.
Wildest Dreams
Nihkeä veto levyllä, mutta tällä kertaa livenä erittäin toimiva. Ei nyt mikään Wicker Man, mutta kertsihuudatukset menivät suht hyvin yleisölle jakeluun. Paljon parempi Wildest Dreams mitä kesäkuussa, joskin yleisön mukanaololla taisi olla osansa paremmassa meiningissä.
Wrathchild
Onkohan yhtään sopivampaa biisiä #2 paikalle? Ei. Jengi täysin pähkinöinä ja keikka starttasi kunnolla liikkeelle. Huikea fiilis, permanto aaltoili ja omistautui täysillä. Cos I'm a - WRATHCHILD!
Can I Play With Madness
Filleri. Väärillä soundeilla soitettu, oikeastaan aika kökkö veto. Sentään kertsin "Can I Play With Madness" julistus sai meteliä lähtemään.
The Trooper
Sano mitä sanot HN, mutta jos Trooper otetaan setistä pois niin setistä lähtee munat. Trooper toimii sen miljoona volttia takuuvarmasti, sillä legendaarisuusasteen myötä tuskin kovin moni areenalla ei tuntenut alun sanoja ja niinpä myös meteli oli suht kiitettävä. Asiallisessa paikassa settiä - jos CIPWM vähän latisti, niin Trooper nosti taas tunnelman kattoon ja päästiin odottelemaan uuden levyn biisejä.
Dance of Death
Aiempien settilistojen mukaisessa järjestyksessä kuljettiin ja seuraavana vuorossa oli viimeisimmän nimikkoveisu. Levyllä erinomainen, mutta livenä ei toiminut aivan odotetusti. Ihan ok livebiisi, mutta ei nyt varsinaisesti noussut livenä uusiin sfääreihin kuten Maidenin biiseillä on pitkin linjaa tapana.
Rainmaker
Aivan loistava. Omasta mielestäni Maidenin studiohistorian parhaita ralleja, eikä liveversio todellakaan jättänyt kylmäksi. Ainoan miinusmerkin saa selvän huudatuksen puuttuminen, sillä Rainmaker on biisinä sen verran yhtenäinen ettei Maiden-kertsien tyyppisiin yhteisjulistuksiin ole sijaa. Kuitenkin yksi setin kohokohtia.
Brave New World
Hieman odotusten vastaisesti BNW peräti toimi. Tosin Bruce taisi alussa unohtaa sanat, sillä Dickinson lauloi eri sanoilla mitä minä. MaidenFinlandin boardilla tuumasivat että Bruce lauloi Janickin otettua tonttulakki päähänsä, "I've seen many things... guitar playing Santa Claus... I have absolutely no idea where we're going..." Eli vähän miinusta Brucelle alusta, mutta BNW:n kertosäehuudatus sai suht hyvän metelin aikaiseksi. Ei välisoiton tuntua, vaikka hieman pelkäsinkin.
Paschendale
Sitten räjähti. Jokapuolella ylistetty Paschendale oli aivan majesteettinen alusta loppuun. Korvia huumaavalla tykkien paukkeella ja taisteluäänillä startannut Paschendale todisti olevansa Maidenin historian kovimpia vetoja koskaan - varsinkin livenä. Varsinkin käsittämättömän hieno biisin alku monivivahteisuutenaan pisti oikein mossaamaan, ja niskat alkoivatkin naksua suht lupaavasti varsinkin alun graindauksissa. Sääli vaan, että tällä letillä mossaus näyttää lähinnä säälittävältä. Vaikka Paschendalen tähtihetki olikin alku, niin kuitenkaan biisi ei missään vaiheessa latistunut vaikka kestoa veisulla riittää. "Home far away..." huudatukset aivan omaa luokkaansa. Pesee Clansmanin n. 1000-0. Ja se on paljon sanottu. Setin selkeä highlight. Ansainnut kaiken ylistyksen, ja vähän enemmänkin.
Lord of the Flies
Aika paljon odotin, mutta vähän pliisuksi jäi. Ei oikein saanut edes kunnolla sanoista selvää, kun Brucen ääni jäi musiikin taakse ajoittain ja yleisö tuntui olevan hieman hukassa aika tuntemattoman biisin kanssa. Lord of the Flies oli kaiken lisäksi erittäin huonossa paikassa settiä, sillä se hieman latisti tunnelman kuninkaallisen Paschendalen jälkeen.
No More Lies
Dance of Deathin junnaavin biisi, mutta kuten ounastelin niin ei tuo No More Liesin toisto kertsissä häirinnyt pätkääkään. Päinvastoin, olisi voinut vaikka muutaman kerran enemmänkin toistaa. Ei kuitenkaan aivan orgastista menoa, ihan ookoo livebiisi. Keikan keskitasoa.
Hallowed Be Thy Name
Pihvi on väärässä. Hallowed kuuluu Maiden-settiin, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Kysy vaikka Kiisalta :) Puolusti paikkaansa setissä erittäin hyvin, eikä ole tarvetta tämän vaihtamiselle. Kauan kestikin ennen kun tuli ensimmäinen "SCREAM FOR ME HELSINKIIII!" ja Hallowedissa se tuli siinä kohtaa missä pitikin, joten leipäähän siinä piti huutaa.
Fear of the Dark
Halliin laskeutui peräti harras tunnelma Fear of the Darkin lähdettyä ja totutusti sytyttimiä sytyteltiin ympäri areenaa. Fear of the Dark toimii kyllä takuuvarmasti, joskaan tällä kertaa mielestäni ei päästy aivan samanlaiseen tilaan kuin kesäkuun keikalla. Mutta ei siinä mitään, olihan se silti hieno hetki... olisi kiva nähdä Fear of the Dark jossakin muualla kuin Helsingissä ja tehdä pientä tunnelmavertailua, kun Fear of the Darkilla on nimenomaan maine _the_ biisinä Helsingissä.
Iron Maiden
Maidenin studiohistorian huonoimpia, mutta onneksi livenä sentään toimii tyydyttävästi. Nousee potenssiin 100 livenä soitettuna, mutta valitettavasti se ei ole kovin paljoa sanottu kun lähtökohdat on mitkä on. Tässä nähtiin ensimmäinen Eddie, joka nousi isona viikatemiehenä lavan keskellä olleen dungeonin sisältä. Tämän lisäksi lisäohjelmaa tarjosi Janick Gers, joka heitteli kitaraansa kuuteen-seitsemään metriin ja pyöritteli soitintaan hihnan varassa tuttuun tyyliinsä. Aika kova luotto ensinnäkin kiinniottokykyyn ja toisekseen hihnaan, mutta eiköhän Gers ole tota jo jonkin verran treenannut...
Journeyman
Hohhoijaa. Ensimmäinen encorebiisi. Journeyman on biisinä ihan kohtuullinen, mutta ensimmäisenä encorena ja vielä akustisena? Voi jeesus. Encoren tarkoitus ei täyttynyt laisinkaan, sillä tarkoituksenahan on räjäyttää tajunta mitä Journeyman ei todellakaan tehnyt. Todella heikko biisivalinta vielä huonompaan kohtaan. Tässä kohtaa kun olisi ollut The Evil That Men Do...
The Number of the Beast
En tykkää 666:sta juurikaan biisinä, mutta Journeymanin jälkeen parannus oli melkoinen. Eipä silti pedon numerokaan kovin vahvaa kovenemista saanut aikaiseksi. Nauratti muuten permannolla kolme jannua keillä oli kaikilla omat paitansa yhdellä isolla kutosella varustettuna. Tässä toinen Eddie ja tällä kertaa kaavussa, mikä varsin onnistuneesti skabasi Janickin kanssa hieman Rock in Rion tyyliin.
Run to the Hills
Run to the Hillsin on oltava encorebiisien kuningas, vaikka olisi miten monesti soitettu ja muka-kulunut. Hillsin aikana saa tosiaankin antaa kaiken mitä on jäljellä ja vähän enemmänkin, eikä mitään jää jäljelle. Täyttää täydellisesti viimeisen encorebiisin funktion. Huikea kruunaus loistavalle keikalle.
Kokonaisuudessaan eilinen keikka pesi kesäkuisen hittikavalkadin lähinnä uusien biisien ansiosta. Yksittäisenä biisinä Paschendale oli täysin eri planeetalta kuin yksikään kesäkuun vedoista - jopa kovempi mitä Revelations, mitä en olisi ikinä uskonut. Tunnelmassa ehkä hieman jäätiin jälkeen kesäkuusta, mutta eipä tässäkään hirveästi vikaa ollut.
Loistava keikka, asiallinen tunnelma ja hyvää seuraa. Can't get much better than that.