Intti - 3 ensimmäistä viikkoa

[mission16W]

Jatkoajan kirjoittajista useat astuivat armeijan harmaisiin (vaikka todellisuudessa harmaita kuteita ei vielä ole päällä ollut kertaakaan) 14.7.2003. Tämän jälkeen ei porukasta ole kuulunut juuri mitään, joten olisiko aika vertailla alkukokemuksia?

Oma alkuaikani on sujunut hyvin. Ensimmäiset pari viikkoa olivat aivan käsittämättömän löysää touhua kun lähinnä opeteltiin perusasioita tietenkin sen heikoimman lenkin ehdolla. Koska muutama puupää ei pystynyt sisäistämään, miten intissä tervehditään opeteltiin sitä sitten useampaankin kertaan ja niin edespäin. Kahden viikon gines meni yllättävän nopeasti ihan hommaan totutellessa, joskin kahden päivän ensimmäinen loma meni sitten vielä nopeammin.

Tällä viikolla touhuun on tullut sitä inttimäistä otetta, kun kaikki taistelukamat on vihdoin saatu jaettua ja päästiin itse asiaan. Nyt on sitten marssittu, juostu ja tetsattu ympäri Hämeenkangasta täydessä taisteluvarustuksessa. Tätä treeniä voisi huoletta suositella liigapelaajillekin, meinaan sykettä riittää aivan tarpeeksi kovakuntoisimmillekin. Pääsimme myös kokeilemaan RK62:n kenttäpurkua nilkkaa myöten syvässä savessa ja kaatosateessa maaten. Teoriassa aseen osat olisi kuulunut purettaessa pistää toisen reiden päälle, mutta reisi oli niin paskainen että maa olisi ollut parempi vaihtoehto. Onneksi paidan alta löytyi kuivaa, mutta piti se ase silti illalla uudestaan jynssätä. Samassa kaatosateessa harjoiteltiin myös telamiinan asennusta ja varamiinoitteen toteuttamista... useampaan kertaan. Kuten aina, löytyi tälläkin kertaa puupäitä jotka onnistuivat perseilemään koko harjoituksen, joten se piti toistaa. Lopuksi sitten ryömittiin vellissä etsimässä naamiointitarvikkeita miinoille, koska pari sankaria ei voinut sisäistää, että miinoitettaessa ei kävellä selkä suorana.

Nyt kun perustaidot ovat hanskassa, alkaa se todellinen taisteluharjoittelu, joka myös näkyy miehistön terveydentilassa. Viikon loppupuolella oli pelkästään meidän patterissamme (käsittääkseni yhteensä n. 180 alokasta) 27 miestä vempassa. Toki monet olivat "aijai kun kurkkua sattuu"-mentaliteetilla liikkeellä yrittäen välttää TVÄL-marssit, mutta monet näyttivät nilkuttavan kovin aidon näköisesti. En ihmettele, omat polveni eivät ole olleet näin kipeät vuosikausiin.

Niinisalossa alikit tuntuvat olevan pääasiassa sangen asiallista porukkaa, joskin muutama kaveri saisi varmasti töitä dildotehtaan muotteina, sen verran elimiä ovat nämä pojat. Kokelaat saapuivat torstain ja perjantain välisenä yönä, jonka jälkeen tahti muuttui melkoisesti. Oli tavallaan kiva katsella kun kerrankin alikit saivat paskaa niskaansa juoksutettuaan alokkaita sisällä, portaissa ja muutenkin erilaisissa sopimattomissa paikoissa. Intissähän paska tosin valuu aina alaspäin, joten odotettavissa lienee feedbackia.

Ensi viikko lupaa sitten sitä todellista armeijaelämää. Leirit alkavat ja sitten ollaankin suurin osa P-kaudesta metsässä, ennen kuin aivan lopussa alkaa jo tykkiharjoittelu ja tetsaus vähenee.

Miinuspuolella kelit eivät todellakaan ole suosineet inttielämää. 30 asteen helteessä ei ole kiva tetsailla. Nestehukka on järkyttävä, eivätkä 4 settiä T-paitoja ja kalsareita ole kuin näyttää tuossa tahdissa. Kun niitä saa vaihtaa 2 paria kerrallaan joka viikko, eletään koko ajan enemmän tai vähemmän paskaisina. Ensimmäinen tämän aiheuttama efekti on minulla kutittava ja ikävän näköinen punertava ihottuma käsivarsissa.

Ehkä mielenkiintoisinta on silti ollut patterin komentajan meille järjestämä maanpuolustusteoria, jossa mies kertoilee nykyaikaisen sodankäynnin realiteetteja ja Suomen asemaa Euroopassa. Mielenkiintoista asiaa, josta vain murto-osa tuntuu pääsevän ikinä suuren yleisön tietoon.

Ensimmäisen 19 päivän saldo on siis kokonaisuudessaan positiivinen. Ei intissä kivaa ole, mutta tavallaan se on mielenkiintoista. Kun ei perseile ja pitää mielen positiivisena, tuntuu ainakin toistaiseksi pärjäävän ilman sen suurempaa V-käyrän kohoamista.

Näin siis Satakunnan Tykistörykmentissä, mites muualla Suomessa?

 

[Tj]

Viestin lähetti mission16W
Kuten aina, löytyi tälläkin kertaa puupäitä jotka onnistuivat perseilemään koko harjoituksen, joten se piti toistaa.

Pahoittelen meidän kaikkien puupäiden puolesta, jotka eivät ole kotonaan armeijan tunnetusti hilpeässä ja kannustavassa ilmapiirissä.

 

[Andrej]

Taustaksi lukija voi vilkaista muutamia vanhoja ketjuja, joissa keskustellaan asevelvollisuudesta, armeijasta ja kaikesta muusta asiaan liittyvästä, esimerkiksi hakemalla listan vanhoista viesteistäni. Jossain niistä selvitetään myös hieman sitä tapahtumaketjua, joka minut kaikesta huolimatta vei suorittamaan asevelvollisuuttani armeijaan.

Kolme viikkoa on nyt vietetty kummallisessa, ahdistavassa, kahlitsevassa unessa. Unessa on suuria mustan komedian aineksia, mutta kun niille on niin kovin vaikea nauraa unen aikana. Ehkä sitten jälkeenpäin?

Mitä luulette, kuinka hyvin 27-vuotias, 186 cm / 98 kg, huonokuntoinen, ylipainoinen, 12 vuotta tupakoinut (josta suurimman osan askin punaista Marlboroa tai vastaavaa päivässä), sekä rasitus- että ärsytysastmasta ja useista allergioista kärsivä mies pärjää armeijassa, vaikkakin ilmeisesti suhteellisen inhimillisessä varuskunnassa? Ja kun otetaan huomioon mielipiteeni koko systeemin mielekkyydestä, tilanteen irvokkuus varmaan avautuu vielä paremmin.

Useita kertoja olen joutunut jättämään harjoituksen kesken, yleensä juoksemisen vuoksi. Esimerkiksi ampumaradalla pölyävän hiekan keskellä vietetyn päivän päätteeksi takaisin varuskuntaan marssiessa tahdintoistot eivät menneet riittävän hyvin, joten lisäsimme vauhtia. 50 metriä pysyin perässä, kunnes keuhkoputki kramppasi ja putosin polvilleni. Alikessut säikähtivät hiukkasen, ja yritin siinä hinkuessani poikaressuja rauhoitella. "Ei tässä <KHIII> mitään, astma<KHIII>kohtauksen alkua vaan..." Siviilissä olen pystynyt kyllä jonkin verran liikuntaa harrastamaan, mutta armeijassa ympäristö on niin erilainen, että ärsytystekijöitä on paljon enemmän. Lisäksi polveni eivät kertakaikkiaan kestä korkeaa polviasentoa, konttaamista tai ryömimistä. Tuo n. 100 kg yhden polven päällä on liian tuskallista.

Tämä on osasyy siihen, että olen huomattavan stressaantunut ja turhautunut. Koko touhu tuntuu naurettavalta: ei minusta ole mitään hyötyä kenellekään, koska en pysty tekemään vaadittuja harjoituksia. Siviilissä taas olen löytänyt ammatin, jossa olen käsittääkseni kohtalaisen hyvä, ainakin esimiehiltäni saadun palautteen perusteella, ja jossa tuotan hyödykkeitä, joista on hyötyä eri yrityksille, ja sitä kautta myös yhteiskunnalle pelimerkkien muodossa. Älkää ymmärtäkö väärin, en pidä itseäni korvaamattomana tukipuuna Suomen pystyssäpysymisessä, mutta koen olevani huomattavasti tarpeellisempi siviilityössäni kuin mitä olen puolustusvoimien käytössä. Itse asiassa koen jälkimmäiselle olevani jopa haitallinen, koska muiden harjoitukset ja luullakseni osittain myös motivaatio kärsivät.

Lisäksi tuntuu kovin oudolta se, että parranajoni huolellisuuden tarkistuksesta huolehtivat henkilöt ovat vielä luulleet peniksensä olevan pelkästään pissaamista varten, kun minulla on jo ollut ensimmäinen partakoneeni. Oppitunneilla minulle on opetettu mm. se, että väsyneenä tai humalassa ei kannata ajaa autoa, että satunnaisissa seksisuhteissa kannattaa käyttää kondomia, että ei tarvitse ujostella suihkussa käyntiä vaikka paikalla on muitakin samaa sukupuolta olevia, että suorat housut laitetaan henkarille tietyllä tavalla, että kolmion keskipiste saadaan vetämällä viivat kulmista vastakkaisten sivujen keskikohtaan (iskemäkeskeispisteen määritys), että hiusten värjääminen nyt ei oikein ole miesten hommaa, ja paljon muuta yhtä uutta, yllättävää tai avarakatseista.

Itse kasarmielämässä pärjään kyllä. Ei minulla ole minkäänlaisia ongelmia oppia sitä, miten esimiestä pitää morjastaa, tai miten pyyhkeen tulee olla laskostettuna käsivarrelle. Olen jopa saanut kiitosta "sotilaallisesta käyttäytymisestä" ja "hyvistä kysymyksistä", jälkimmäisestä siksi että olen tottunut olemaan arvailematta, vaan mieluummin kysymään. Enkä minä oikein osaa pelätä kysymyksien esittämistä esimiehille, varsinkin tuon ikähomman vuoksi.

Muut alokkaat tuntuvat pääosin yllättävän fiksuilta kavereilta, vaikka heistä suuri osa on äidin helmoista vasta lähtenytkin. Joiltain osin toki heidän puheensa aika lailla naurettavilta vaikuttavat, mutta se ei nyt niin hirveästi kuitenkaan häiritse. Eniten minua ehkä ärsyttää se, että asioita ei voi tehdä kerralla kunnolla. Jos on sanottu, että rivissä ei saa liikkua ilman lupaa, miksi niin pitää tehdä? Miksi on niin vaikeaa pyytää ensin lupa, ja sitten vasta raapia persettään? Ja toisaalta, kun varsin hyvin tiedetään, että hihittelystä tulee ikävyyksiä, miksi pitää yrittää naurattaa sitä vieressä seisovaa vaikkapa piereskelemällä? Itseäni tuo ei juurikaan naurata, mutta joillekin se tuntuu olevan melkolailla vitsien parhaasta päästä.

Lopuksi myönnettäköön, että on sieltä pari hauskaakin tapausta jäänyt mieleen. Majoittumisharjoituksen teltanpystytystreenien alussa istuimme juuri pystytetyssä teltassa, kun huomasin sadepisaroiden alkavan ropista kattoon kiihtyvällä tahdilla. Tuli komento "majoitus pura", ja sade senkun kiihtyi. Puolessa välissä teltan purkua komennettiin keskeyttämään, ja laittamaan sadevarusteet... Tämä oli niitä harvoja kertoja, kun pokerini ei pitänyt. Teki kovasti mieli sanoa että "Anna olla, ei niistä enää mitään hyötyä ole".

Siinäpä sitä. En tiedä, osasinko kertoa tuntemuksistani kunnolla, mutta aika lähellä sitä kärsimystä tämä on, joksi sen kuvittelinkin. Ainoastaan se on yllättänyt, että olen onnistunut pitämään luonteeni kurissa, enkä ole joutunut vaikeuksiin. Osasyynä tähän on se, että ryhmänjohtajina toimivat koltiaiset ovat yllättävän asiallisia kavereita, ja osaavat suhtautua minuun hieman eri tavalla kuin muihin alokkaisiin. Samat vaatimukset minulla on kuin muillakin, mutta vapaamuotoisemmissa tilanteissa minua kohdellaan mielestäni hieman toisenlaisella asenteella kuin teini-ikäisiä alokastovereitani. En silti usko, että jaksan tätä pelleilyä edes sitä 180 päivää, vaan jotain ratkaisuja on keksittävä.

 

[korkki]

Mission, missä patterissa olet? Ja kuka siellä on nykyään päällikkönä?

 

[mission16W]

Viestin lähetti korkki
Mission, missä patterissa olet? Ja kuka siellä on nykyään päällikkönä?

3./SatTr. Patterin päällikkönä toimii kapteeni Matti Honko, joka on muuten paitsi timantinkova äijä, myös saatanan asiallinen tyyppi.

Kokelaiden nimiä en vielä ole oppinut, mutta asiallisia ovat kaverit. Normaali kahden viikon gines oli heti alkuun, mutta 3./SatTr on vahtivuorossa vasta ensi viikolla, jolloin taas 2 viikkoa putkeen kiinni.

 

[mission16W]

Andrej, minullakin on ikää jo 25 vuotta ja olen tehnyt pitkälti samoja huomioita. Tupakaverini ovat kaikki 19- ja 20-vuotiaita, tosin eivät henkisesti niinkään. Yksi kaveri käyttäytyy järkevästi, muut inisevät, itkevät ja jeesustelevat joka saatanan asiasta. Puolet on selvästi kasvatettu jossain varakkaammissa perheissä ns. bubble boy-metodilla, koska heidän mielestään on järkevää pyytää alikeilta kirjallisia perusteluja sille, että tuvat pitää siivota kolmesti päivässä. Juu, helvetin hyvä idea vittuilla alikeille tuollaisissa asioissa. Kyllä ne varmasti mielellään pitävät vartin keskustelutauon asiasta ja kuulevat muiden hyvin perusteltuja mielipiteitä. Tai ehkä eivät. Käsittämättömästi taas esimerkiksi 25 kilometrin maastomarssista ei sen sijaan kannata kuulemma valittaa, koska se kasvattaa yhteishenkeä. Whatever.

Tuo tahallinen perseily myös hämmästyttää. Ei pitäisi olla niin saatanan vaikeaa seistä puolta minuuttia kädet housunsaumoilla ilman, että on pakko kihertää vieruskaverin kanssa. Kai se sitten on kivaa juosta kilometrin motivaatiolenkki, kun ei turpa pysy ilmankaan kiinni. Itse en kyllä välttämättä viitsisi. Ehkä on siltä kannalta myös käynyt tuuri, että patterin alikit ovat myös jo reippaasti 20 paremmalla puolella, eikä paria lukuunottamatta ole kenellekään siirtynyt kusi aivoihin kun on tullut kaksi kulmarautaa kaulukseen.

 

[foobar]

Re: Re: Intti - 3 ensimmäistä viikkoa

Viestin lähetti Upsider
Taidat olla 1./SatTR:ssä vai mitä? Muistan vaan, ku kirjotin viimsillä TJ-päivillä puhtaaks 1. patterin viikko-ohjelmia ja mielestäni teillä oli tuplagines. =)
Minkä nimisiä koksuja mahto teille tulla, entä minkälaisia mielikuvia alikeista?
Hmm...puhuit patterin komentajasta, taisit kuitenkin varmaan tarkottaa patterin päällikköä Kapteeni Ylistä vai Yliluutnannti Kuosaa?

Oliko Upsider I/03 1./SatTr:ssä vai hä? Meikäläinenkin siellä vietti aikaansa :)

 

[Damien]

3vk takana enkä kertaakaan ole hymyillyt, minusta tuossa paikassa jossa väkipakolla ihmisiä opetetaan tappamaan ei todellakaan ole mitään hauskaa. No torstaina sain B-paperit astmasta ja allergiasta ja kellään ei tunnu olevan mitään tietoa mitä pitäisi tehdä no kompanjan varapäälikkö käski mennä vemppamuodossa torstaina ja jatkan sitä niinkauan kun siitä tulee sanomista. Alikessuna mein joukkueena on tosi hyvä tyyppi joka ei juuri nipota mistään paskasta kuten esim yksi alikessu joka työnsi kätensä ilmastointikanavaan löytääkseen pölyä. Kokelaskin tuntui varsin rennolta tyypiltä eikä lutikaan paha ole.

Sulkeisharjoituksissa en näe mitään järkeä enkä koko touhussa muutenkaan. Porpr:llä ei tule edes vettä joten paikka tosiaankin hajulta muistuttaa lähinnä jotain keskitysleiriä jollaisena minä sen koen. No jokatapauksessa käyn sen paskan nyt lopuun, tosin tuskin kestän syyskuuhun tota touhua.

Jokatapauksessa paikka on "hulluja" varten jossa pyritään tuhoamaan vanha identiteetti ja luomaan uusi tilalle joku puhuu jopa että järjestelmä aivopesee kaikki alokkaat.

Nyt kun lomille päästiin niin tietenkin löi heti flunssan päälle ja nyt sitten on kauhea nuha ja 38 kuumetta.

Edit: nii kertokaapa mitä B-miehen pitäisi tehdä alokasaikana "väärässä" kompanjassa, kun ne muut on ehk:ssa.

 

[Mr.Fox]

Turku, Pansio ja Miinalaiva Uusimaa

Heeeyyy... pakko kysäistä!

Onkos joku JA:n lukijoista tällä hetkellä Pansiossa ja mahdollisesti vielä Miinalaiva Uusimaalla?! Minkälaisia mietteitä yliluutnantti Kummalasta?! Kesäkuussa kadettikoulusta valmistunut rento häiskä!

Laittakaa jotain kommenttia, jos nimi on tuttu!

 

[dude]

Viestin lähetti mission16W
3./SatTr. Patterin päällikkönä toimii kapteeni Matti Honko, joka on muuten paitsi timantinkova äijä, myös saatanan asiallinen tyyppi.

Kannattaa kysyä kapteeni Hongolta miksi äijä pitää baretin nauhoja auki.


Upsider: Onko ylil. Kuosa siirtynyt 1./SatTr:ään? Oli minun aikanani vielä kakkosessa. Oli rouva välillä vähän hukassa. "Käännös vasempaan.. eiku oikeaan.."

 

[Jarner]

Upinniemi, merivoimat. Neljäs komppania, kolmas joukkue.

Ihan jees nää kolme viikkoo täs on ollu, jos tätä hellettä ei lasketa mukaan.
Ei meinaan kovin mukavaa ole lähteä tetsarin kanssa ryömimään takki päällä yli 30:n asteen lämmössä, mut nopeesti siellä kaikkeen tottuu.
Pakista ollaan mätetty ainaki viikon verran vaikka ruokala on 200m:n päässä. Sehän se syy ei tosin tietenkään ole vaan se, että "totutaan" syömään myös tällä tavalla pidempiä reissuja varten.

Aika paljon on porukkaa ollu vempassa jo pelkästään nelosesta. Pahimmillaan melkeen 20. Alikessutkin jo nauro, että kumpi täsä onkaan kumpikin muoto. :)

Turku ja Pansio odottaa viiden viikon päästä jos ei AUK:iin pääse. Siinä tapauksessa saa jatkaa Upinniemessä.

 

[Andrej]

mission16w:
Juu, on siellä alokkaiden seassa toki noita ei-niin-tässä-maailmassa-kiinni-olevia, mutta pääosin tosiaan yllättävän järkevää sakkia. Toisaalta toki tietyissä tilanteissa se ikäero näkyy yllättävänkin selvästi, esimerkiksi joillekin oli kovin vaikeaa uskaltautua komppanianpäällikön haastatteluun, kun toimistokäyttäytyminen oli vielä vähän epävarmaa. Ei minua se pelottanut, tiesin että ei mokaamisesta voi olla muuta seurausta kuin kehotus yrittää uudestaan. Samoin nuo viikkokokeet, eräs kaveri oli kovasti hermostunut kun ei muistanut kaikkia sulkeisharjoituksen tavoitteita. Lohdutin kertomalla että tässä koulussa ei ymmärtääkseni voida jättää luokalleen...

Ja tosiaan, suurin ihmetyksenaihe on se, ettei pientä hetkeä voida olla hiljaa. Pari tupakaveria ilmeisesti vähän säikähti, kun tupatarkastusta odotellessamme uhkasin puoliääneen nakata molemmat ikkunasta pihalle, jos ei suu pysy kiinni. Minut tavanneet voinevat vahvistaa, että en ole maailman pelottavimman oloinen ihminen, mutta näemmä auktoriteettia sentään pikkuisen löytyy.

Damien:
Ymmärrän todella hyvin mitä tarkoitat. Kuitenkin kun tuohon leikkiin on lähtenyt, niin mielestäni parasta on yrittää hoitaa hommat siten, ettei sanomista tule. Minäkin olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että koko systeemi pitäisi uudistaa radikaalisti. Ei todellakaan ole mitään järkeä pitää yllä lastentarhaa, joka nielee miljoonia ja taas miljoonia vuosittain. "Vaistonvaraiseen tottelemiseen" kouluttaminen on paskapuhetta. Jopa minä, luupäisistä jääristä pahin, ymmärrän, että joku toinen käskee harjoituksissa ja muissa vastaavissa tilanteissa, ja sen mukaan mennään. Ei tämän oppimiseen tarvita kuukausitolkulla juoksemista.

B-miehenä olen minäkin, mutta ei se ole mihinkään vaikuttanut. Samalla tavalla minä singahtelen kuin kaikki muutkin, ja muodon mukana marssin. Luulin, että tuolla luokituksella todella olisi jotain vaikutusta, mutta näemmä ei. Itse asiassa kutsuntatarkastuksessa lääkäri sanoi, että silmälasieni takia minua ei voi laittaa metsäharjoituksiin, mutta kyllä minä siellä mukana olin. Outoa, mutta toisaalta ei millään lailla yllättävää.

 

[Center]

Viestin lähetti Andrej
En silti usko, että jaksan tätä pelleilyä edes sitä 180 päivää, vaan jotain ratkaisuja on keksittävä.

Andrej, olen Upsiderin kanssa samaa mieltä siitä, että kirjurin hommat voisi olla SE ratkaisu sinulle. En edes tiedä kauanko kirjurit palvelevat tätä nykyä, mutta siinä on homma johon usein ajautuu hieman iäkkäämpiä varusmiehiä, joilla työelämä on samassa vaiheessa kuin sinulla. Hommathan siellä on rutiineja rutiinien perään, mutta käsittääkseni kirjureilla on myös jonkin verran omaa aikaa, "kunhan työt tulevat tehdyksi" kuten voisin kuvitella sen komppanian vääpelin/johtajan asian määrittelevän. Joku viisaampi voi kertoa enemmän kirjurin hommista, mutta yksi kaverini joka kävi intin suurin piirtein sinun iässäsi, meni kirjuriksi, eikä ainakaan minulle hommiansa isommin valitellut.

Omista armeija-ajoistani on jo seitsemän vuotta, joten kovin tuoreita juttuja tai vinkkejä en voi kertoa. Itse otin armeijan osittain haasteen kannalta, sillä tavoitteeni oli RUK ja sen tien kävin. Muuten asennoitumista helpottaa, jos osaa ottaa intin osittain leikin kannalta, "valtion poikaleiri-meiningillä". Niitä paskoja hetkiä tulee varmasti, mutta niihin voi suhtautua monella tavalla. Raskainta homma on, jos kaiken ikävän kohdalla ottaa liian tosissaan tai liian henkilökohtaisesti eteen tulevat jutut. Itse ajattelin joskus vitutuksen hetkellä, että "ei tää oo kuitenkaan mun koko elämä, mun elämä on kuitenkin ihan muualla". Sivuhuomautuksena, että olin ennen inttiä opiskellut vuoden yliopistossa ja sinne palasin pakollisen välivuoden jälkeen. Armeijassa kuten muuallakin elämässä on hyötyä siitä, että osaa ymmärtää erilaisia ihmisiä ja heidän vaikutteita ja lähtökohtia toimia välillä niin hemmetin ihmeelisellä tavalla. ;)

 

[mission16W]

Viestin lähetti dude
Kannattaa kysyä kapteeni Hongolta miksi äijä pitää baretin nauhoja auki.

Tiedän kyllä syyn. En ole vielä kehdannut kysyä, montako tappoa miehellä on tilillään mutta käsittääkseni enemmän kuin yksi mies on Hongon toimesta kuollut.

Upsider: Honko on todellakin niin asiallinen äijä, että oksat pois. Täytyy ihan rehellisesti sanoa, että hieman oli paskat housussa kun yhtenä aamuna rautaisen näköinen mies 100% vittuuntunut ilme naamallaan marssi esittäytymään 3. patterin eteen. Alkureaktio oli kuitenkin pettävä ja voin sanoa kuuluneeni, jos nyt en mihinkään fanikerhoon niin miehen ihailijoihin kuitenkin jo ensimmäisestä maanpuolustustunnista lähtien. Äijä tietää, mistä puhuu ja uskaltaa kertoa mielipiteensä. Lisäksi vaikka äijä on niin särmä kuin olla voi, ei hän kuitenkaan ole mikään pilkunnussija vaan homma sujuu kauniisti kun ei perseile ja käyttäytyy itse asiallisesti.

Pitää sanoa, että jos olisin ennakkoon kuvitellut, millainen tyyppi olisi ihanteellinen kapteeni niin se kuva olisi ollut melko lähellä Honkoa. Joskaan judomestariksi en olisi ehkä häntä kuvitellut.

 

[Andrej]

Center:
Parista lähteestä olen kuullut, että jotain tuollaista kirjurivirkaa kai suunnittelevatkin. Vanhempien lentosotamiesten puheissa toistuu termi "joo-joo-joukkue", joka kai tarkoittaa juuri sellaisia 6 kk:n kavereita. Hallin varuskunnasta nimittäin periaatteessa neljä heppua joka saapumiserästä on tuon 180 päivää, loput vähintään 9 kk. Mutta tämä erikoisosasto sisältää noiden neljän keittiömiehen lisäksi ne, jotka ovat B-miehiä tai osaavat valittaa kovaa kohtaloaan tarpeeksi.

 

[Vteich]

Viestin lähetti Andrej
En silti usko, että jaksan tätä pelleilyä edes sitä 180 päivää, vaan jotain ratkaisuja on keksittävä.

P-kauden jälkeen pitäisi helpottaa, varsinkin kun olet B-mies. Kirjuriksi hakemista suosittelen minäkin. Siihen hommaan pyritään käsittääkseni aina valitsemaan B-mies tai vastaavanlainen henkilö, esim. meidän kompaniassamme kirjurin hommia hoiteli aseetonta palvelusta suorittanut tyyppi.

En tiedä miten muissa varuskunnissa, mutta ainakin Vekaralla B-miehille jaettavat tehtävät olivat järjestäen helppoja. Tyyliin urheiluhallin päivystäjä (8-16 tms.), missä hommassa sitten äijät lueskelivat lehtiä tai muuten tappoivat aikaansa.

Eli siis kannattaa kysellä noita helpompia hommia. Kaiken järjen mukaan niitä todellakin pitäisi saada.

 

[Kolmas Johannes]

Kolme viikkoa Riihimäen Viestirykmentin 1. Viestikomppaniassa on nyt takana. Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat todella ahdistavia. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Lähdin armeijaan sillä periaatteella, että kyllähän sen kestää, eihän siinä voi olla mitään erityisen rasittavaa. Kuitenkin jo parin päivän jälkeen vitutus oli huippulukemissa. Halusin kotiin, ja välillä meinasi itkettää. Muistan, että ensimmäisellä pitkällä partioleirilläni 11-vuotiaana oloni oli samankaltainen. Selvisin kuitenkin tästä vaiheesta, ja pääsin viikko sitten ensimmäisille viikonloppuvapaille. Nyt kulunut viikko on ollut jo rennompi. Upseerikokelaat tulivat torstaina ja vaikuttavat asiallisilta tyypeiltä. Ero alikessuihin on huomattava: useat alikersantit vaikuttavat aivan lapsilta RUK:sta tulleisiin verrattuna. Tämä oli siis ensivaikutelma. Nyt toinen VLV kaartaa loppusuoralle. Maanantaina alkaa viiden päivän mittainen TST-leiri Raasissa, Yläneellä. Edessä on rankka viikko. Onneksi viikon päästä pääsee taas siviiliin.

Taitaapa olla vielä rutkasti aamuja edessä. Etenkin, kun olen ajatellut jatkaa AUK:hon. Nopea laskutoimitus osoittaa, että TJ-lukuni on tasan kolmesataaneljäkymmentäkaksi, 342. Huh!

 

[Iceman]

Taas mennään kertaamaan

Ei tuota nikoittelua kertaaminen, sen on lomaa töistä.

Ei tuota ongelmaa, kundit ei muuksi muutu vaikka ne olis viiskymppisiä. Ainoastaan inttiopetuksella ja sen sisäistämisellä on arvoa.

Hyvä äijä opettaa kunnolla eikä ole siellä sen takia että se on määrätty. Minäkään en valita siitä, että minut on vapautettu (kun satun työskentelämään NIIN SAATANAN TÄRKEÄSSÄ IT-FIRMASSA).
Menen vapaaehtoisena ja hoidan tonttini. Minun käsistä ei lähde surkeaa sniperia eikä sellaista joka ei osaa perust PST hommia.

Intin alku voi olla joillekin rankkaa, mutta siellä opitaan korvaamattomia taitoja!

Kuka Suomea puolustaa ellemme, me Suomalaiset, tee sitä itse?

Kansalaisella on todella paljon oikeuksia ja vähän velvollisuuksia. Miksemme voisi suorittaa velvollisuuttamme niin että voisimme edes arvostella sitä?

Edit: kirotusvire

 

[Jii]

Re: Taas mennään kertaamaan

Viestin lähetti Iceman
Intin alku voi olla joillekin rankkaa, mutta siellä opitaan korvaamattomia taitoja!

Teoriatietoja ehkä, mutta muuten ei siellä paljoa muuta opikaan.

En halua armeijasta mitään muukalaislegioonaa, mutta kyllä se jo silloin 1994, kun itse olin intissä, oli aikamoista pelleilyä. Kaikki kunnia päättäjille, mutta mielestäni paskaa saisi (tai ainakin pitäisi pystyä) jakaa enemmänkin.

Huusin eräänkin kerran koksuaikani alokkaille ja laitoin vähän vauhtia komppaniaan (ihan syystä) ja heti oli komppanian varapäällikkö pyytämässä puhutteluun ja puhui jotain simputuksesta. Melkein haistatin ylilutille pitkät, mutta maltoin mieleni ja keskustelin ihan asiallisesti. Onneksi joukkueenjohtaja oli hieman maanläheisempi ja puhui yliliutille, ettei siinä mitään ollut tapahtunut. Tuohon aikaan puolustusministerinä oli rva Rehn, ja silloin hommat menivät mielestäni liian lepsuksi. Kaikki mikä ei ollut päähän taputtelua oli simputusta.

En tarkoita että pitäisi simputtaa, mutta tarvittaessa pitää antaa runtua. Intissä mennään sen heikoimman mukaan, joten heikomman tasoa pitää nostaa. Jos on huono kunto, niin kuntoa nostetaan. Jos on aseneteessa vikaa, niin sitten muutetaan asenentta. Tositilanteessa olisi noloa ja ikävää menettää koko joukkue yhden tumpelon takia.

Provosoidaan kerrankin oikein kunnolla.

 

[Tatzka]

Re: Taas mennään kertaamaan

Viestin lähetti Iceman
Ei tuota nikoittelua kertaaminen, sen on lomaa töistä.

Ei tuota ongelmaa, kundit ei muuksi muutu vaikka ne olis viiskymppisiä. Ainoastaan inttiopetuksella ja sen sisäistämisellä on arvoa.

Hyvä äijä opettaa kunnolla eikä ole siellä sen takia että se on määrätty. Minäkään en valita siitä, että minut on vapautettu (kun satun työskentelämään NIIN SAATANAN TÄRKEÄSSÄ IT-FIRMASSA).
Menen vapaaehtoisena ja hoidan tonttini. Minun käsistä ei lähde surkeaa sniperia eikä sellaista joka ei osaa perust PST hommia.

Intin alku voi olla joillekin rankkaa, mutta siellä opitaan korvaamattomia taitoja!

Kuka Suomea puolustaa ellemme, me Suomalaiset, tee sitä itse?

Kansalaisella on todella paljon oikeuksia ja vähän velvollisuuksia. Miksemme voisi suorittaa velvollisuuttamme niin että voisimme edes arvostella sitä?



Edit: kirotusvire

Ei kertauksissa tarte nikotelle, ihan vapaa ehtoisena menin. Oli ihan hauskaa.

Viinaa oli ja ei ammunnoissa, toki, sehän on selviö.

Ostaan joo ampua tykillä, oltiin jopa paras patteri, nopein ja tarkin. Onneksi ei tarvinnut pokkailla ja homma meni rennosti, kuten taitaa kertauksissa mennä. Hyvin meni.

Sen sijaan en ala kenellekään armeijaa pakoksi vääntää. Jokaisen ihan oma asia, ja velvollosuus on joidenkin omassa persuksessa.

Koen voivani arvostella asiaa, vaikka olen sen ja jopa kertaukset läpimennyt. Anteeksi jos ole kykenemätön.

 

[mission16W]

Re: Re: Taas mennään kertaamaan

Viestin lähetti Jii
En tarkoita että pitäisi simputtaa, mutta tarvittaessa pitää antaa runtua. Intissä mennään sen heikoimman mukaan, joten heikomman tasoa pitää nostaa.[/i]

Olen ehdottomasti samaa mieltä. Nykyinen systeemi, jossa koko patteri/komppania/laivamiehistö kärsii yhden kaverin perseilystä on täysin mätä. Kuitenkaan näitä kavereita ei voi sukkasaippua-metodilla kouluttaa, joten sitten kaikki vain jatkavat kärsimistään. Jos joku perseilee, eikä tee mitään tai edes yritä niin sellaista kaveria kuuluisikin pompotella. Painuisi sivariksi jos intti ei maistu tai ottaisi itseään niskasta kiinni.

Itsellänikin alkaa tuo B-luokitus näyttää väistämättömältä. Kerran siitä luimusin itseni ulos, koska en halunnut siirtoa tiedustelu- ja tulenjohtopatteriin nähtyäni sen yleisen B-miesten tason (kunto 0, motivaatio 0, yritys 0) mutta minkäs teet, kun jalat eivät kestä. Kolmen viikon aikana on kahdesti pitänyt vempata noiden takia ja seuraavan kahden viikon jakso näyttää siltä, että VL:ää tai VP:tä tulee varmasti jossain vaiheessa.

 

[korkki]

Re: Re: Re: Re: Intti - 3 ensimmäistä viikkoa

Viestin lähetti Upsider
Kyllä, ja toimin kirjurina. Tärppääkö? =) Mutta kukas oli foobar?

dude, Ylil. Kuosa on nykyisin 1./SatTR:n varapäällikkö. Rouva oli kyllä välillä hukassa, eikä niin vähän, tästä sain omakohtaisia kokemuksia, mutta ei niistä sen enempää.

Kapteeni Honkosta sen verran, että tykkää Trio Niskalauksesta. =)
Oli kiva kuunnella Rovalla, kun Matti sixpackin jälkeen popitti Niskalauksta niin kovaan, ettei kukaan saanut nukuttua ja yritti samalla laulaa Rautiaisen tahtiin.

Kappas, en ole ainut ykköspatterin kirjurina toiminut täällä. Ei meikäläisen ajasta nyt niin pitkää aikaa ole. Jotenkin silti tuntuu että ainakin ykköspatterissa tuo kapiaisten kierto on todella nopeaa, silloin kun minä olin siellä sekä päällikkö että varapäällikkö ehtivät vaihtua kerran. Ja vääpelikin vaihtui heti kotiutumiseni jälkeen.

Mitä hommia mahtaa ltn Laine tehdä nykyisin? Siinä oli oikein kovan luokan Ässäfani. Samoin kuin silloin AUK:ssa toiminut vänr/ltn Hämäläinen. Olen kyllä peleissä nähnyt molemmat, mutta en ole sen kummemmin jutellut.

 

[dana77]

Viestin lähetti mission16W
Koska muutama puupää ei pystynyt sisäistämään, miten intissä tervehditään opeteltiin sitä sitten useampaankin kertaan ja niin edespäin.

Ilmiö on tuttu ja täysin universaali. Jos kaikki oppisivat tervehtimään kunnolla, niin vittuilun syy keksittäisiin jostain muusta asiasta. Ei armeijan tarkoitus ole opettaa tervehtimään vaan kestämään vittuilua.

Hommat kannattaa tehdä siis mahdollisimman huonosti, koska vittuilun määrä on kuitenkin about vakio. Muuten hommat joutuu tekemään kunnolla!

 

[Habby]

Ensinnäkin (kun kerran joku kyseli) kirjurit palvelevat 180 vuorokautta.

Juu, ja suosittelen kyllä kirjurin virkaa kaikille, jotka tuntevat että eivät jaksa tämmöistä pelleilyä tai ns. "(varhais)aikuisten leikkikoulua." Kirjurin virassa on monia hyviä puolia ja tosiaan, kuten joku jo totesikin, kirjureilla on aika paljon vapaamuotoisempi tuo ohjelma viikoittain ja päivittäin kuin muilla. Tämän vuoksi monet "tavikset" eivät kirjureita juuri arvossa pidäkään - etenkään sen jälkeen jos kirjuri unohtaa tilata muonat ampumaradalle...

Kirjureilla on tietyt päivittäiset tehtävät, jotka hoidetaan (yhdessä toimisto-huuhaan kanssa) ja niiden lisäksi useimmiten yksikköupseeri ja komppanian päällikkö antavat lisätehtäviä. Myös muulta kantahenkilökunnalta tulee tehtäviä, mutta ne ovat usein tasoa "voitko hakea postireissulla minulle vaikkapa yhden paketin lyijykyniä varastolta?". Leirille ei tarvinnut lähteä kuin kahdesti kirjurina, koska päällikkö katsoi usein tarvitsevansa minua yksikössä.

Mutta siis aika löysää kuitenkin tuo kirjurina olo oli, etenkin viikkojen alussa. Paitsi tietenkin, jos komppania oli lähdössä heti maanantaina leirille.

Sitten vielä tuosta kurinpidosta. Olen samaa mieltä, että paskaa saisi antaa useammin, mutta esim. meillä Vekaralla 2. VK:ssa komppanian päällikkö kutsui kaikki johtajat luokseen ja ilmoitti, että "p-kaudella ei ole lainkaan tärkeää pitää yllä kuria, vaan opettaa pojat ampumaan."

Sitten päällikkö myöhemmillä kausilla ihmetteli, kun 2. VK ei kuulemma osannut käyttäytyä sotilaallisesti.

 

[keppimies]

Onko ketään kenties Satakunnan Pioneeripataljoonassa tai muualla Huovinrinteen inspiroivilla harjuila?
Omana kohtalonani oli joutua johtajakoulutukseen ja ns. who cares-alikessuksi...