Hoh-hoijaa!
Kutinaa ja kutinaa. No sellaista pientä oli tosiaan iltapäivällä, mutta Ilveksen peli oli ihan väärää rohtoa siihen. Olisi vaan pitänyt jäädä kotiin raapimaan. ;)
Liikettä Ilveksellä oli ekat 10 minuuttia ihan uuteen malliin ja kolmannessa erässä uudestaan. Järki vaan puuttui edelleen, totaalisesti. Maalipaikkojakin siunaantui em. aikoina muutamia, mutta ranteet olivat ruosteessa ja Tervo otti pari kivaa koppiakin. Varsinkin kolmannen erän ekassa vaihdossa, kun Ilveksen ulkomaalaiset pelasivat nätisti yhteen ja Korhon pääsi tykittämään, Tervo nappasi karkin kertakaikkisen tyylikkäästi ja samalla vaivattoman näköisesti ihan ylänurkasta.
Jyp ansaitsi ehdottomasti voittonsa. Jos ei muuten, niin ihan eri luokkaa olevan ylivoimapelinsä ansiosta. Ylivoima nimenomaan pyöri laadukkaasti, vaikka itse maalinteossa kävikin sitten aikamoinen munkki kolmesti; ekassa maalissa syöttö pysähtyi maalinedustalla jonkun persuksista maalineteen, kun Nissinen oli jo liukumassa toiselle kulmalle, toinen oli oikein tuuribiljardin mallinäyte, kun ilvespakki ohjasi viivalaukauksen kulmaa kohti, mutta kiekkopa kimposi siellä sivussa seisseen toisen ilvespakin persuksista tolppaa hipoen sisään ja kolmannessa Jyp pääsi lopulta käytännössä 5-3 ylivoimalle, kun yksi ilves makasi "kuolleena" jäässä saatuaan kiekosta ilkeän osuman.
Mitä Ilveksen pelistä voisi sanoa? Liike siis oli lisääntynyt, mutta ajatus ei ainakaan vielä. Muuta merkittävää ei sitten tulekaan mieleen, jos ei halua kyseenlalaistaa muutaman miehen liigakelpoisuutta.
Pitkää syksyä näyttää pitelevän. Ensi viikko ei taida valitettavasti kuitenkaan olla tarpeeksi pitkä.