Olipas jännä peli. Kannatti lähteä Tampereelle asti katsomaan, vaikka olikin pieni pelko perseessä tämänkin pelin suhteen. Tänään löydettiin kuitenkin vihdoin se tahtotaso, mikä pudotuspeleihin pitääkin löytyä. Taklauksia (muiltakin kuin Rönnbergiltä), yritystä ja taistelua...
Jokerit on Ilvestä taitavampi ja nopeampi joukkue, ja virheitä tuli meille vieläkin aivan liikaa, mutta pääasia oli se, että Jokereiden peliä saatiin tällä kertaa hämmennettyä aivan toisella tavalla kuin ensimmäisessä kohtaamisessa Helsingissä. Metropolit saatiin jo ensimmäisessä erässä selvästi pois raiteiltaan ja sen myötä koko vieraiden ykköskenttä tehottomaksi. Muutama hyvä taklaus ja hieman hanskan hieromista nassuun aiheutti sen, että Metro alkoi keskittyä itselleen toissijaisiin asioihin kentällä; miekkailuun ja sanasotaan Ilvesläisten kanssa, taklaamiseen ja jäähyllä istumiseen. On selvä, ettei pelinrakentamiselle jää silloin tarpeeksi aikaa. Sinänsä ihme, että joukkueen tähtihyökkääjä joutuu noin yksin hoitelemaan kähinänsä. Olisin odottanut, että muut Jokeripelaajat olisivat puuttuneet hieman hanakammin siihen kurmotukseen. Toisaalta tämä olisi tietysti voinut sotkea Jokeripakkaa entisestään. Joka tapauksessa Ilves onnistui nyt siinä missä pitikin; Metrot kuriin taklauksilla ja ärsytyksellä.
Kumpikaan maalivahti ei mielestäni vieläkään pelannut sellaista peliä, jolla voitetaan mestaruus. Molemmat pomputtelivat ja pudottelivat kiekkoa välillä todella pahan näköisesti. Toskala otti lopussa kuitenkin muutaman tärkeän kopin, joten kääntäisin tällä kertaa kokonaisuuden lievästi Veskulle. 60-40.
Anttilan tulo peliin oli ehdottomasti piristysruiske. Mies taklaa sekä suojaa ja jakaa kiekkoa miesten pleijareissa lähes yhtä hyvin kuin junnuissa, eikä hötkyile turhia. Markolla olisi käyttöä seuraavissakin peleissä, mutta taitaa pelata junnujen finaaleja Lindgrenin rinnalla, mikä on tietysti sekin tärkeää.
Yleisöä alle 5000? Miksei nämä pelit kiinnosta edes Tampereella? Tunnelma oli kuitenkin tänään varsin mukava, koska peli oli tiukka ja jännittävä. Ensimmäisessä erässä meteliä piti lähinnä Jokerifanit, mutta kavennuksen jälkeen myös kotiyleisöstä alkoi usko löytyä, ja sen myötä myös ääntä.
Noh, tästä on ihan mukava lähteä eteenpäin. Ei ainakaan hävitty 4-0. Edelleen on vaikea uskoa, että Jaffalassa pystyttäisiin voittoa ottamaan, koska isossa kaukalossa ei yksinkertaisesti päästä yhtä hyvin taklaamaan ja taitavat Jokerihyökkääjät pääsevät liian helpolla. Jos voitto aiotaan ottaa, niin Toskalan täytyy kyetä niihin mahdottomiinkin pelastuksiin ja puolustuksen on siivottava irtokiekot huomattavasti aikaisempaa tehokkaammin. Kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin säilyttää se jätkämäinen ote mikä tänään löytyi. Vielä taistellaan!