Ajassa xx.xx rangaistuksia. Ilves nro 25, Sami Helenius, kaksi minuuttia, syy: Sami Helenius.
Jääkiekko on kummallinen peli. Vielä viisi sekuntia ennen toisen erän päätöstä tuntui, että joka siunattu pomppu menee Jokereille, joko maalivahdille tai kenttäpelaajille. Toki Jokerit ampui avauserässä kahdesti tolppaan, mutta siitä huolimatta 0-2 ei syntyessään tuntunut oikealta työmäärään ja voitontahtoon suhteutettuna. Jos nyt ei aivan väärältäkään.
Olenko aivan hakoteillä, jos ennustan, että paikanpäällä olleet Jokerikannattajat tulevat kollektiivisesti lähinnä lopputuloksesta katkeroituneena tuomitsemaan varsinkin suosikkijoukkueensa esityksen umpisurkeaksi, mikä on sinänsä ymmärrettävää, koska siten tappion nieleminen on huomattavasti helpompaa. He ovat tietty mielipiteeseensä oikeutettuja, mutta oma näkemykseni on, että Hakametsässä olleet saivat kokea Ilves-TPS-pelin ohella hyvätasoisimman ottelun, jonka Ilves on tällä kaudella isännöinyt. Megakärjistetysti: Siinä, missä Tappara sai kärkkäimpien raporttien mukaan Hakametsässä vastaansa löysän kesäiltana laitumilta palaavan lehmälauman, Ilves kohtasi kaksi päivää myöhemmin samaisessa hallissa Jortikan valmentaman vain ja ainoastaan tuloksesta pelaavan SM-liigan kärkijoukkueen. Ilves oli tänään yksinkertaisesti parempi pelin kaikilla osa-alueilla, myös tuurissa.
Yritinkin viestini avausjaksossa viitata nimenomaan siihen, mikä merkitys satunnaistekijöillä voi jääkiekko-ottelussa suurimmillaan olla. Pomppimiset ottivat 180:n asteen täyskäännöksen toisen erän loppuhetkillä. Pesonen pääsi reboundista namuttamaan elintärkeän 1-2-kavennuksen tyhjiin, ja etenkin avauserässä parit hasekit esittänyt Thomas muuttui kolmannessa tavalliseksi kuolevaiseksi, kun Raipen tekemä ja hurmoksen nostattanut tasoitus upposi kohtuullisen helposti sisään. Näin Ilves-lasien läpi nähtynä on tietty houkuttelevaa ajatella, että Thomas odotti koko muun Hakametsässä olleen pelaaja- ja katsojamassan ohella loppuun saakka syöttöä, mutta Raipe laukoikin, mikä yllätti hänet täydellisesti. Joka tapauksessa on sinällään jo tapahtuma, kun Kuningas laukoo, mutta kun kiekko uppoaa maaliin... Se näky kaikuu ikuisuudessa, ja kirjaimellisesti, kuullostakoon vaikka kuinka naiivilta. Kaiken huipuksi tämä uskomaton persoonallisuus oli suorastaan koomisen näköinen maalia "tuulettaessaan"; tänäänkin tuntui olevan melkein siinä ja siinä, ettei hän lähde pyytämään Thomakselta anteeksi, kun tämä joutui ottamaan huipputärkeän maalin myös omaan piikkiinsä. Niin tai näin, kyseinen osuma sytytti Ilveksen lopullisesti. 3-2 oli upea taistelu-/tekomaali, ja ottelun ratkaissut 4-2:n taas jossain määrin myös Thomaksen käsialaa.
Erittäin kauas viime kaudelle on mentävä löytääkseen kotiottelun, jossa Ilves on noussut kahden maalin tappioasemasta voittoon. Toisaalta täsmälleen samoin numeroin (4-2) kolmannen erän puolivälissä Ilves johti myös aiemmin tänä syksynä Jokereita vastaan Hakametsässä, mutta silloin Jortsun älähdys käänsi kelkan. Tällä kertaa mitään sellaista ei nähty, vaan Jokerit oli kertakaikkiaan lyöty. Hyvönen pääsi vielä tyylittelemään loppunumerot 5-2:een, joka on lopputuloksena näennäisen selvä. Paremmalla/huonommalla onnella pisteet olisivat voineet aivan yhtä hyvin matkustaa myös Helsinkiin.
On paradoksaalista, että menin tässä ketjussa ennen ottelua korostamaan Stefanin merkitystä Raipen kustannuksella, vaikkakin erittäin yleispätevin perustein. Tänä iltana Helminen oli kuitenkin mielestäni ehdottomasti Ilveksen paras sentteri ja ylipäätäänkin Pitkämäen ohella tärkein pelaaja, joka kruunasi iltansa niittaamalla Metron levyksi, sikäli kun värilasit tässä yhteydessä sallistaan. Ei virheen virhettä, loistavaa raatamista alivoimalla ja päätöserässä huipputärkeä tasoitusmaali. Sen sijaan Stefan oli vaisu. Huomenna vastaan asettuvat kuitenkin voitontahtoiset Kirvesrinnat, joten parannettavaakin jäi.
Jokerien kannattajana en kuitenkaan olisi orastavasta tappioputkesta huolimatta huolissani. Oli loppujen lopuksi erittäin pienestä kiinni, ettei pisteitä olisi irronnut tänäänkin, ja mikä tärkeintä: Jortikka on pomminvarmasti tilanteen tasalla. On herttaisen yhdentekevää, onko runkosarjassa ensimmäinen vai neljäs, kunnes kone toimii keväällä. Ja sama päinvastoin.
P.S. Otsikkoon viitaten: Johan se nyt alkaa olla perin peijoonan turhauttavaa, että Helenius tuntuu saavan jäähyn suunnilleen aina, kun luistelee kentälle. Ainakaan kaksinkamppailua hän ei tunnu tuomarien mukaan voivan sääntöjenmukaisesti voittaa. Tämän lisäksi Vertala pelasi avauserässä itsensä ikuisesti Ilves-fanien sydämiin pitelemällä kasvojaan Helgen hanskanosuman seurauksena kuin Suosalo näytelmän dramaattisimmalla hetkellä vain kokeakseen jäähyn astuttua voimaan ihmeparantumisen jo ennen vaihtoaitioon saapumistaan. Jortikan tuomaa turkulaista lääketiedettä (provo)? Sinänsä tosin sääntöjen kirjaimen perusteella selvä jäähy, mutta olisiko sitä vihelletty, jos suorittajana olisi ollut joku muu kuin Sami Helenius? Muutenkin Helge sai useamman jäähyn pelin henkeen ja tuomarilinjaan suhteutettuna todella heppoisin perustein.
Ranger
