Cairns:
"KIMI LÖI RAIPEA!!! Vanhus taklasi vihellyksen jälkeen ja nuoren soturin veri kiehahti, aahahahaaaa!!!"
Niin, Raimohan ei "taklannut" vihellyksen jälkeen. Pelin ollessa vielä käynnissä Kimi ja Helminen jäivät painimaan/vääntämään maalin eteen, mikä jatkui vielä vihellyksen jälkeenkin. Hirso jäi kuitenkin heikompana toiseksi ja putosi perseelleen. Luultavasti hän koetti (ilmeisen onnistuneesti) kerätä irtopisteitä kymmenen metrin päässä olleelta (jälleen upeasti kannustaneelta) faniporukalta ja kosti ylös noustuaan tyhjänpäiväisen vääntötilanteen lyömällä. Raipe tietenkin kuittasi, ja siitä molemmille jäähyt. Tilanteessa ei todellakaan ollut mitään dramaattista.
JHILD:
"IFK:n pelaaja lähti jäähylle pienestä hipaisustakin mutta sitten Ilvesläinen sai tehdä mitä halusi eikä pilli soinut."
IFK:n kolmannen maalin oikeutukseen en osaa ottaa kantaa, koska en ole sitä videokuvasta nähnyt.
Sen sijaan otan mielummin kantaa yllä olevaan lainaukseen. Sekä Cory Murphy että Juha Pitkämäkikin saivat mailasta päähänsä, mutta Levonen jätti nämä korkeat mailat käsittämättömästi viheltämättä. Levonen ei luultavasti tilanteita nähnyt, mutta sehän ei asiaa paranna, vaan pikemminkin päinvastoin. Pitkämäen maistettua päällään Vopatin mailaa osui paikalle kaikista pelaajista juuri pienikokoinen Mikko Suvanto, joka kuittasi huitaisemalla. Vopat puolestaan löi Suvantoa poikittaisella mailalla niskaan, mutta sen kummempaa ei tilanteesta seurannut. Vopat kävi tosin ammattimiehenä pyytämässä Pitkämäeltä päähän osunutta vahinkohuitaisuaan anteeksi patjoihin läpsäyttämällä.
Edelliset jäivät kaivelemaan paitsi ilmiselvyytensä takia myös siksi, että Vopatin maalivahtia päähän osunut mailanisku tapahtui vain hetki ennen IFK:n kolmatta maalia ts. Levosen edes tyydyttävä tuomaritoiminta olisi eliminoinut voittomaalin synnyn siinä vaiheessa. Kieltämättä kenties hölmöä logiikkaa, mutta harmitti se silti. Valehtelisin, jos muuta väittäisin. Jokainen vastaa mailastaan, ja päähän (saati veskarin päähän) kohdistuneet korkeat mailat pitäisi tuomarin ainakin pystyä kitkemään.
Muilta osin en muutenkaan ymmärrä JHILD:n väitettä. Mielestäni Levonen vihelsi loppuun saakka tasapuolisesti. Tilanteita jäi näkemättä puolin ja toisin
Itse ottelu oli nähdäkseni erinomaista viihdettä, vaikka kitkerä tappio tulikin. Niukka tappio oli kitkerä nimenomaan siksi, että Ilveksellä oli pelin lopussa pari tuhannen taalan paikkaa, mutta kiekko ei tällä kertaa pomppinut. Myös ottelun alussa Murphyn yläputkeen osunut ruoskansivallus jäi kaivelemaan. Taklauksia, tunnetta, tunnelmaa ja hyviä tilanteita saatiin kuitenkin koko rahan edestä. IFK sytyttää varsinkin lauantaipeleissä aina, eikä vähiten pauhaavan fanilaumansa ansiosta.
IFK oli jälleen kerran kummankin maalin edessä kivikova. Punaisten kaksi ensimmäistä maalia syntyivät reboundeista röyhkeiden maalilleajojen päätteeksi, ja kolmaskin ohjattiin sisään aivan maalin edestä. Ilves-puolustus ei taaskaan kyennyt siivoamaan maalinedustaa riittävästi. IFK oli parempi niillä osa-alueilla, joilla pelejä ratkaistaan. Se käytti omia avujaan röyhkeästi hyväkseen, siis juuri niin kuin pitääkin. Ara oli ammattimiehenä luultavasti jo ennen ottelua korostanut pelaajilleen, missä Ilves on IFK:ta vastaan haavoittuvimmillaan eli kummankin maalin edessä. Tämän lisäksi on tosin mainittava myös Kimmo Kuhdan totaalinen kömmähdys pelinluvussaan, mikä johti Ilveksen tasoitusmaaliin. Mies lähti maitohappojaloillaan pitkän vaihdon päätteeksi alivoimalla 2-2-hyökkäykseen, mistä seurannutta vastaiskua hän ei enää ehtinyt/jaksanut pysäyttää, ja Viitakoski tinttasi Ilveksen avausmaalin. Paha virhe. Kiekko olisi ehdottomasti pitänyt nöyrästi purkaa, joskin Kuhta roihuaa sellaisissa liekeissä, että ylioffensiivisuus on ymmärrettävää.
Ville Leinon ja Erkki Rajamäen poissaolot näkyivät. Rajamäen siksi, että häneltä olisi löytynyt poweria ajaa maalille sekä hurjuuttaa haastaa IFK-pakit myös kulmissa. Myös miehen merkitys Ilveksen sytyttäjänä on kiistaton. Leinon poissaololla oli merkitystä sikäli, että hänen paikkaajakseen tullutta Mika Niemeä vietiin ketjuineen (Jäminki, Kucharczyk) koko ajan kuin pässiä narussa. Nelosketju ei juuri muuta kyennyt tekemään kuin juoksemaan omalla alueella kiekon perässä ts. sen kiekollisesta pelistä ei ollut tietoakaan. Ottelun aikana tuntui siltä, että Ilveksellä on vain kolme liigatason ketjua. Toisaalta Leinon loukkaantumisen myötä Mikko Suvanto pääsi lopultakin kokeilemaan enemmän pelaavissa ketjuissa sekä yrittämään ylivoimaa. Ennakkoluuloton ja terrierimäisesti pörräävä ilopillerimme Suvanto olikin jälleen Ilveksen ehdotonta parhaimmistoa, vaikkei tehomerkintöjä tullutkaan.
Tehojen puolesta oli tietty erinomaista, että Viitakoski, Dahlman ja liigan puolustajien piste-ennätystahdissa oleva Murphy onnistuivat. On jokseenkin käsittämätöntä, ettei Murphya nimikkoviestiketjunsa perusteella kuulemma minkäänlaisista supertehoista tai esityksistä huolimatta saa verrata oikeastaan kehenkään "todelliseen" huippupuolustajaan.
EDIT:
Unohdin mainita, etten kertakaikkiaan ymmärrä, mihin maalivahdit unohtuivat IS-tähtiä jaettaessa. Laaksoharju pelasi upean ottelun, ja parhaan pelaajan titteli olisi kuulunut hänelle ilman muuta. Brett Harkinsin kolme tähteä oli lähinnä vitsi. Myös Pitkämäki oli oma tuttu itsensä. Olipa rauhoittavaa saada kiistaton ykkösveskari sairastuvalta takaisin kehiin.
Ranger