jukkavuorio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- ilves, musta blokki
Kun monien joukkueiden kannattajat tuntuvat suhtautuvan tulevaan kauteen kovin epäuskoisin tuntein (ainakin vielä tässä vaiheessa), on hyvä tuoda esille yksi joukkue, jolla näyttää, pitkästä aikaa, siis ainakin näyttää, olevan asiat hyvin. Tulipa monta pilkkua.
Tuo joukkue on, tietenkin, Ilves. Tässä kirjoituksessa käydään läpi joukkuelistaa, ja katsotaan nimenomaan sitä, keitä meillä ensi kaudella pelaa. Velat, sponsorit, harjoittelut, halliremontit yms. asiat saavat jäädä toisten pähkäiltäviksi.
Käydäänpä ensin läpi puolustus.
Meillä on maalissa Mika Pietilä (-73) ja Juha Pitkämäki (-79), joista varsinkaan jälkimmäisestä ei kukaan Mansesterin ulkopuolella ole todennäköisesti kuullutkaan. Pietilä palasi viime kaudeksi Tampereelle Hämeenlinnassa ja ulkomailla viettämiensä vuosien jälkeen. Ennen joulutaukoa tapahtunutta loukkaantumistaan mies pelasikin suorastaan yläkanttiin, piti jopa viisi (vai oliko se jopa kuusi?) nollapeliä, eikä ollut ollenkaan niin huono kuin fanit etukäteen pelkäsivät. Kevätkausi menikin sitten hiljaisemmin, tosin ei sekään ihan katastrofaalisesti. Pudotuspeleissä mies kuitenkin skarppasi ja pelasi hyvin. Helsingissä pelatussa maratonottelussakin tuli teoriassa kaksi nollapeliä, koska ottelu kesti yli 120 minuuttia.
Pronssia Ilvekselle torjui kuitenkin nimenomaan Pitkämäki, joka piti kauden viimeisessä ottelussa nollan, torjuen Kärppien kaikki 25 yritystä. Mikäli kakkoskassarimme aikoo lunastaa sen paikan, mitä fanit häneltä odottavat, eli uuden Tammen tai Toskalan statuksen, täytynee kehitystä tulla vielä pikkuisen. Vai peliaikaako vain?
Oli miten oli, vaikka meillä ei kauteen lähdettäessä maajoukkuemaalivahtioa olekaan, maalivahtiosastomme on vakaa, hyvä ja luottettava(hko?).
Puolustajista parhaat ovat menneellä ja tulevallakin kaudella maidensa maajoukkueissa esiintyneet Jani Nikko (-74) ja Ivan Majesky (-76). Nikko kärsi muutaman kerran viime kaudella pienehköstä koostaan, muun muassa siten, että sai muutamassa taklaustilanteessa aivotärähdyksen. Majesky sai toisaalta isosta koostaan (195cm/103kg) johtuen jäähyjä joskus vähän turhan tuntuisestikin. Molemmat ovat Ilveksen tärkeimpiä pelaajia varsinkin ylivoimalla, mutta pystyvät pitämään kiekon vastustajan alueella myös tasakentällisin.
Puolustuspäässä meillä on yksi ainoa ulkopuolelta tullut hankinta, Karri Takko (-82), joka siis on, kuten hyvin hyvin moni jo tiesikin, Kari Takon poika. Miehestä on paha vielä tässä vaiheessa mennä sanomaan mitään, mutta geeneissä pitäisi ainakin lahjakkuutta löytyä.
Hyvää, vähintään keskitason perusosastoa Ilveksen puolustuksessa ovat Antti Bruun (-79), Tomi Pettinen (-77), Matt Smith (-76) ja Arto Tukio (-81), joka tosin välillä väläyttelee tähtiluokan malliin. Smith kilpaili, osin tosin tahtomattaan, viime vuonna jäähykuninkuuden voitosta, mutta oppi kauden edetessä pelaamaankin ja useimpien miestä arvostelleiden ”asiantuntijoiden” turvat tukkiutuivat.
Mainitaan tässä vielä puolustuksen kolmen isoimman miehen mitat, eli Ivan Majesky 195cm/103kg, Matt Smith 199cm/98kg ja Tomi Pettinen 190cm/96kg.
Kaikenkaikkiaan puolustajalista vakuuttaa ainakin minut. Löytyy ketterää ja liukasta (mm. Nikko ja Bruun) sekä isoa ja vahvaa (ulkomaalaiset). Taitoakin on kaikilla matkassa sen verran, että pärjäävät liigavauhdissa oikein mukavasti. Lisäksi rosterista löytyy Ville Koistinen (-82), jolla ei mielestäni liigasta ole toistaiseksi varsinaisia näyttöjä.
Hyökkäys näyttää, jos nyt ei aivan liigan parhaalta paperilla, niin ei kyllä missään nimessä huonoimmaltakaan. Raimo Helmisestä (-64) ei varmaan tarvitse sanoa mitään, sillä Ilveksen kannattajat, pelaajat ja valmentajat pitävät maestroa niin kiistattomassa asemassa, ettei sijaa väittelylle ole. Kaikissa vihollisleireissä Raipea toisaalta pidetään jo aivan liian vanhana ja hitaana, kaudesta toiseen ikuisesti jatkavana kehäraakkina, jonka pelinumero 41 saattaa hyvinkin kertoa niistä ikävuosista, jolloin Raimo oikein lopulta aikoo lopettaa.
Itse olen edelleen sitä mieltä, että pelillisesti SM-Liigassa Raipe mahtuu yhä kahden parhaan sentterin joukkoon.
Mutta muitakin pelimiehiä löytyy vastustajien maaliverkkoja heiluttamaan. Vesa Viitakoski (-71) pelasi viime kaudella yhden elämänsä parhaista kausista, ja iski siinä sivussa 27 maalia. Ketjun kolmas lenkki, Helsingistä viime kaudeksi tullut Toni Dahlman (-79) palkittiin vuoden tulokkaana, ja luultavasti ainakin säilyttänee tasonsa viime kaudesta, potentiaalia on ehkä jopa parempaan.
Ykkösketju siis säilynee ennallaan, ja jos niin käy, niin hiton kovaa jälkeä ketju tullee tekemään.
Kakkosketjuunkin löytyy pelimiehiä joilla luistin liikkuu ja laukaus lähtee. Tommi Miettinen (-75) ja Tony Salmelainen (-81) ovat takuuvarmaa osastoa, ja samaan kastiin kuulunee Ilveksen ainoa varsinainen uusi hankinta, eli Roman Vopat (-76), jolla löytyy NHL –otteluitakin pitkälti yli sata, ja kokoakin 192 senttiä ja 100 kiloa. Vopatin otteita ennen tätä kautta ei ole tullut seurattua juuri mitenkään, mutta pelaajahistoriaa tutkiessa käy selväksi, että mies tekee huonommalla kaudella ehkä 15 maalia ja paremmalla 25. Miettinen pelaa joka vuosi muutaman ottelun maajoukkueessa, mutta eniten näistä kolmesta odotan Tony ”Tiikeri” Salmelaiselta, joka viime kaudella pelasi vuokramiehenä erittäin pirteästi. Ilveksen kannalta oli todella hieno juttu, että Tony teki sopimuksen meidän kanssamme, eikä vaikkapa HIFK:n kanssa.
Muut sopimushyökkääjtä ovat Oliver Setzinger (-83), Timo Koskela (-79), Kimmo Vähä-Ruohola (-81), Jarkko Nikander (-71), Jari-Pekka Pajula (-80) ja Antti Hilden (-81). Jos Setzinger ei tällä kaudella tee läpimurtoa liigarinkiin, niin sitten ei tee. Miestähän voi ylipäätään juuri ja juuri sanoa mieheksi (siis iän puolesta). Lahjakkuutta tältä Itävallan ihmeeltä ainakin löytyy, mutta mistä särmää miesten peleihin? Joskus voisi kokeilla vaikka Raipen tai Miettisen rinnalla. Nikander hoitelee ruutunsa liigajyrämäisesti, ja toisinaan tekee maalin tai pari. Koskelan on syytä skarpata, sillä ainakaan minun mieleeni ei ole se, että pelaa yhden ottelun hyvin ja tekee siinä pari maalia, sitten taas seuraavat kymmenen eivät tunnu sujuvan, kunnes taas se yhdestoista matsi on hyvä, jonka jälkeen on taas monta huonompaa….
Vähä-Ruohola, Hilden ja Pajula, ja näistä varsinkin kaksi jälkimmäistä ovat tietyllä tapaa uransa käännekohdissa. Lyövätkö he läpi, vai ovatko he vaarassa luisua ikuisiksi lupauksiksi? Tosin tämä on kaikille vasta toinen kausi liigassa, mutta kuitenkin, parempi aikaisemmin kuin myöhemmin, mikäli paksut rahapussit tulevaisuudessa kiinnostavat.
Kuten Ilveksen puolustuksesta, myös hyökkäyksestä löytyy kolme isokokoista jässikkää, joita ei ihan noin vain maalin edestä siirrellä, ainakaan vastustajan toimesta. Roman Vopat on 192cm&100kg, Vesa Viitakoski 189cm&96kg ja Jari-Pekka Pajula 196cm&102kg.
Ilves saa luistimille siis ainakin paperilla kaksi erittäin kovaa kentällistä, joilla on potentiaalia tehdä monta maalia per matsi. Loput hyökkääjät voivat joko yllättää iloisesti tai sitten ei, toivottavasti eivät kuitenkaan yllätä ikävästi.
Tämä teksti syntyi hetken mielijohteesta, joten kirjoitusvirheitä varmaan löytyy. Älkää puuttuko niihin. Toivottavasti asiavirheiltä olen sentään välttynyt. Vuosiluvut ja muut lukemat ovat peräisin Ilveksen nettisivulla ilmoitetusta joukkueesta.
Mielijohde syntyi siitä hyvänolon tunteesta, että meillä sentään on asiat hyvin. Tai ainakin nähdäkseni paremmin kuin pariin edelliseen vuoteen.
Toivottavasti joku innostuu keskusteluun tästä aiheesta, eli lähinnä siitä, että onko Ilveksellä tuo pelaajalista nyt niin hyvä kuin luulen.
No, onko?
Tuo joukkue on, tietenkin, Ilves. Tässä kirjoituksessa käydään läpi joukkuelistaa, ja katsotaan nimenomaan sitä, keitä meillä ensi kaudella pelaa. Velat, sponsorit, harjoittelut, halliremontit yms. asiat saavat jäädä toisten pähkäiltäviksi.
Käydäänpä ensin läpi puolustus.
Meillä on maalissa Mika Pietilä (-73) ja Juha Pitkämäki (-79), joista varsinkaan jälkimmäisestä ei kukaan Mansesterin ulkopuolella ole todennäköisesti kuullutkaan. Pietilä palasi viime kaudeksi Tampereelle Hämeenlinnassa ja ulkomailla viettämiensä vuosien jälkeen. Ennen joulutaukoa tapahtunutta loukkaantumistaan mies pelasikin suorastaan yläkanttiin, piti jopa viisi (vai oliko se jopa kuusi?) nollapeliä, eikä ollut ollenkaan niin huono kuin fanit etukäteen pelkäsivät. Kevätkausi menikin sitten hiljaisemmin, tosin ei sekään ihan katastrofaalisesti. Pudotuspeleissä mies kuitenkin skarppasi ja pelasi hyvin. Helsingissä pelatussa maratonottelussakin tuli teoriassa kaksi nollapeliä, koska ottelu kesti yli 120 minuuttia.
Pronssia Ilvekselle torjui kuitenkin nimenomaan Pitkämäki, joka piti kauden viimeisessä ottelussa nollan, torjuen Kärppien kaikki 25 yritystä. Mikäli kakkoskassarimme aikoo lunastaa sen paikan, mitä fanit häneltä odottavat, eli uuden Tammen tai Toskalan statuksen, täytynee kehitystä tulla vielä pikkuisen. Vai peliaikaako vain?
Oli miten oli, vaikka meillä ei kauteen lähdettäessä maajoukkuemaalivahtioa olekaan, maalivahtiosastomme on vakaa, hyvä ja luottettava(hko?).
Puolustajista parhaat ovat menneellä ja tulevallakin kaudella maidensa maajoukkueissa esiintyneet Jani Nikko (-74) ja Ivan Majesky (-76). Nikko kärsi muutaman kerran viime kaudella pienehköstä koostaan, muun muassa siten, että sai muutamassa taklaustilanteessa aivotärähdyksen. Majesky sai toisaalta isosta koostaan (195cm/103kg) johtuen jäähyjä joskus vähän turhan tuntuisestikin. Molemmat ovat Ilveksen tärkeimpiä pelaajia varsinkin ylivoimalla, mutta pystyvät pitämään kiekon vastustajan alueella myös tasakentällisin.
Puolustuspäässä meillä on yksi ainoa ulkopuolelta tullut hankinta, Karri Takko (-82), joka siis on, kuten hyvin hyvin moni jo tiesikin, Kari Takon poika. Miehestä on paha vielä tässä vaiheessa mennä sanomaan mitään, mutta geeneissä pitäisi ainakin lahjakkuutta löytyä.
Hyvää, vähintään keskitason perusosastoa Ilveksen puolustuksessa ovat Antti Bruun (-79), Tomi Pettinen (-77), Matt Smith (-76) ja Arto Tukio (-81), joka tosin välillä väläyttelee tähtiluokan malliin. Smith kilpaili, osin tosin tahtomattaan, viime vuonna jäähykuninkuuden voitosta, mutta oppi kauden edetessä pelaamaankin ja useimpien miestä arvostelleiden ”asiantuntijoiden” turvat tukkiutuivat.
Mainitaan tässä vielä puolustuksen kolmen isoimman miehen mitat, eli Ivan Majesky 195cm/103kg, Matt Smith 199cm/98kg ja Tomi Pettinen 190cm/96kg.
Kaikenkaikkiaan puolustajalista vakuuttaa ainakin minut. Löytyy ketterää ja liukasta (mm. Nikko ja Bruun) sekä isoa ja vahvaa (ulkomaalaiset). Taitoakin on kaikilla matkassa sen verran, että pärjäävät liigavauhdissa oikein mukavasti. Lisäksi rosterista löytyy Ville Koistinen (-82), jolla ei mielestäni liigasta ole toistaiseksi varsinaisia näyttöjä.
Hyökkäys näyttää, jos nyt ei aivan liigan parhaalta paperilla, niin ei kyllä missään nimessä huonoimmaltakaan. Raimo Helmisestä (-64) ei varmaan tarvitse sanoa mitään, sillä Ilveksen kannattajat, pelaajat ja valmentajat pitävät maestroa niin kiistattomassa asemassa, ettei sijaa väittelylle ole. Kaikissa vihollisleireissä Raipea toisaalta pidetään jo aivan liian vanhana ja hitaana, kaudesta toiseen ikuisesti jatkavana kehäraakkina, jonka pelinumero 41 saattaa hyvinkin kertoa niistä ikävuosista, jolloin Raimo oikein lopulta aikoo lopettaa.
Itse olen edelleen sitä mieltä, että pelillisesti SM-Liigassa Raipe mahtuu yhä kahden parhaan sentterin joukkoon.
Mutta muitakin pelimiehiä löytyy vastustajien maaliverkkoja heiluttamaan. Vesa Viitakoski (-71) pelasi viime kaudella yhden elämänsä parhaista kausista, ja iski siinä sivussa 27 maalia. Ketjun kolmas lenkki, Helsingistä viime kaudeksi tullut Toni Dahlman (-79) palkittiin vuoden tulokkaana, ja luultavasti ainakin säilyttänee tasonsa viime kaudesta, potentiaalia on ehkä jopa parempaan.
Ykkösketju siis säilynee ennallaan, ja jos niin käy, niin hiton kovaa jälkeä ketju tullee tekemään.
Kakkosketjuunkin löytyy pelimiehiä joilla luistin liikkuu ja laukaus lähtee. Tommi Miettinen (-75) ja Tony Salmelainen (-81) ovat takuuvarmaa osastoa, ja samaan kastiin kuulunee Ilveksen ainoa varsinainen uusi hankinta, eli Roman Vopat (-76), jolla löytyy NHL –otteluitakin pitkälti yli sata, ja kokoakin 192 senttiä ja 100 kiloa. Vopatin otteita ennen tätä kautta ei ole tullut seurattua juuri mitenkään, mutta pelaajahistoriaa tutkiessa käy selväksi, että mies tekee huonommalla kaudella ehkä 15 maalia ja paremmalla 25. Miettinen pelaa joka vuosi muutaman ottelun maajoukkueessa, mutta eniten näistä kolmesta odotan Tony ”Tiikeri” Salmelaiselta, joka viime kaudella pelasi vuokramiehenä erittäin pirteästi. Ilveksen kannalta oli todella hieno juttu, että Tony teki sopimuksen meidän kanssamme, eikä vaikkapa HIFK:n kanssa.
Muut sopimushyökkääjtä ovat Oliver Setzinger (-83), Timo Koskela (-79), Kimmo Vähä-Ruohola (-81), Jarkko Nikander (-71), Jari-Pekka Pajula (-80) ja Antti Hilden (-81). Jos Setzinger ei tällä kaudella tee läpimurtoa liigarinkiin, niin sitten ei tee. Miestähän voi ylipäätään juuri ja juuri sanoa mieheksi (siis iän puolesta). Lahjakkuutta tältä Itävallan ihmeeltä ainakin löytyy, mutta mistä särmää miesten peleihin? Joskus voisi kokeilla vaikka Raipen tai Miettisen rinnalla. Nikander hoitelee ruutunsa liigajyrämäisesti, ja toisinaan tekee maalin tai pari. Koskelan on syytä skarpata, sillä ainakaan minun mieleeni ei ole se, että pelaa yhden ottelun hyvin ja tekee siinä pari maalia, sitten taas seuraavat kymmenen eivät tunnu sujuvan, kunnes taas se yhdestoista matsi on hyvä, jonka jälkeen on taas monta huonompaa….
Vähä-Ruohola, Hilden ja Pajula, ja näistä varsinkin kaksi jälkimmäistä ovat tietyllä tapaa uransa käännekohdissa. Lyövätkö he läpi, vai ovatko he vaarassa luisua ikuisiksi lupauksiksi? Tosin tämä on kaikille vasta toinen kausi liigassa, mutta kuitenkin, parempi aikaisemmin kuin myöhemmin, mikäli paksut rahapussit tulevaisuudessa kiinnostavat.
Kuten Ilveksen puolustuksesta, myös hyökkäyksestä löytyy kolme isokokoista jässikkää, joita ei ihan noin vain maalin edestä siirrellä, ainakaan vastustajan toimesta. Roman Vopat on 192cm&100kg, Vesa Viitakoski 189cm&96kg ja Jari-Pekka Pajula 196cm&102kg.
Ilves saa luistimille siis ainakin paperilla kaksi erittäin kovaa kentällistä, joilla on potentiaalia tehdä monta maalia per matsi. Loput hyökkääjät voivat joko yllättää iloisesti tai sitten ei, toivottavasti eivät kuitenkaan yllätä ikävästi.
Tämä teksti syntyi hetken mielijohteesta, joten kirjoitusvirheitä varmaan löytyy. Älkää puuttuko niihin. Toivottavasti asiavirheiltä olen sentään välttynyt. Vuosiluvut ja muut lukemat ovat peräisin Ilveksen nettisivulla ilmoitetusta joukkueesta.
Mielijohde syntyi siitä hyvänolon tunteesta, että meillä sentään on asiat hyvin. Tai ainakin nähdäkseni paremmin kuin pariin edelliseen vuoteen.
Toivottavasti joku innostuu keskusteluun tästä aiheesta, eli lähinnä siitä, että onko Ilveksellä tuo pelaajalista nyt niin hyvä kuin luulen.
No, onko?
Viimeksi muokattu: