Oli pitkään matkaan kyllä sekavin peli, mutta täytyy sanoa kyllä kaikkien osapuolien kunniaksi, että tunnetta ei ainakaan puuttunut. Laitan pari ajatusta, vaikka niin ovat varmaan tehneet jo monet muutkin.
Avaushetkistä asti taisi vallita pieni sekavuus pelissä molemmilla, ja tunteet oli pinnassa aika herkästi. Ässien ensimmäisen jäähyn jälkitilanteessa Juntunen jätettiin melko alokasmaisesti Juuson kanssa kahdestaan, ja kun syöttö osui kohdilleen, saattoi seurauksena olla vain we are the kingsin soiminen. Ei Ässät kuitenkaan ihan heittopusseja ollut, Mave Kivenmäki näytti kynäilijän taitonsa, sääli vain, että se jäi putkiin (tolppa tai sivurauta). Pitkämäki oli jo veivattu pois kuvioista. Tämä oli erän parasta antia noin yksilötasolla, sanottiin Tampereen leiristä sitten mitä vaan. Tämä erä jätti kyllä sellaisen tunteen, että kaikkia kortteja ei ole vielä käännetty, oli suht. lupauksia antava noin Ässienkin osalta. Se, mikä jäi negatiivisena mieleen, oli Nielikäisen niitti Guerreroon. Voi sanoa, kuten monet totesivat patafaneille case Paappasestakin, että pieni mies, nosta pää ylös, mutta siitä jo puoliksi odotin päähän kohdistunutta. Eikä se mielestäni ollut edes puhdas taklaus. Onneksi ei käynyt mitään.
Toinen erä olikin sitten pelkkää show´ta. Sukeltamisia, tuomari menetti pelin ihan kokonaan hanskasta, ei varmaan tahallaan mutta kuitenkin. Ihan noin ulkona en ole tuomaria hetkeen nähnyt, mutta on sanottava, ettei puolueellisuutta ollut nähtävissä. Kyllä puolin ja toisin jäi viheltämättä sen arvoisia tekosia. Erän maalin teki Ässät. Ensiksi Matti Kaipaisen maali hyväksyttiin, siis sen synnyttyä välittömästi Partanen näin teki, mutta hylkäsi sen kuitenkin. Itse en ollut päädyssä, mistä sen varmaan näki parhaiten, mutta en kokenut hirveänä vääryytenä sitä, että maali hylättiin. Ainut, mikä hiukan hämäsi, oli Partasen toiminta tilanteessa noin muuten. Muutaman minuutin torikokouksen jälkeen maali hylättiin. Hyväksyessään maalin Partanen oli metrin päässä tapahtuneesta, ja hylkäys tuli torikokouksen päätteeksi. Edelleen väitän, että siinä hetkessä sekä uusinnasta (joita käytävällä näki) se vahvasti näytti korkealta mailalta, mutta kyllä tuomarin pitää pystyä se maalin kulmalla katse pelitilanteessa toteamaan, jo ihan uskottavuudenkin tähden. Ja sen Sami Partanen tänään menetti, toivottavasti parantaa, sillä muuta en uskalla edes ajatella.
No, jaan tämän kappaleisiin, jottei tulisi ylipitkää kappaletta. Jesse Joensuu avasi tämän kauden maalitilinsä todella komealla kudilla. Tilannetta edelsi loistosyöttö puolustuksesta, Kuusela oli puolittain läpi, mutta saatiin tilanteesta sivuun, ja paluukiekon upotti Jesse sellaisella kudilla Pitkämäen Juhan taakse maalin takakehikkoon, ettei kyllä paljon jäänyt sanomista mahdollisesta torjunnasta. Erä oli huippurikkonainen, ja on sanottava, ettei ollut todellakaan mitään näytöstä jääkiekon ystävälle. Välillä tuntui, että menee sählyksi väkisinkin, ja ihan molemmin puolin. Pelitaidollisesti surkean erän kruunasi Ilveksen 5-3 yv, jossa siinäkin melkein minuutin taisi kolmesta padasta kahdella olla ehjä työkalu käsissä. Ei meillä sittenkään ole SM-liigan huonoin ylivoima, kyllä molemmat saavat töitä tehdä ja lujaa tällä(kin) osa-alueella. Avopaikkojen hukkaaminen kuului myöskin molemmin puolin illan ohjelmistoon.
Sonja Lumme meitä rankoi heti kolmannen erän aluksi, se oli loistosyöttö ensimmäisen maalin tekijältä. Taas voi vaan kysyä, että miksei miehiä pidetty. Liian kivaa tänään oli kummankin maalin edessä, voi ihan huoletta sanoa, että iso osa liigan joukkueista kurittaa näistä virheistä armotta. Jyrki oli tehdä jopa toisen huikean Lumme-nousunsa päätteeksi (oikeasti hieno ja järjettömällä vauhdilla), mutta Juuso oli siinä kohtaa parempi. No, yksi maalikin hylättiin, mutta siitä nyt ei kyllä pitänyt jäädä mitään mussutettavaa. Ihan sama, millainen jäähy oli tulossa, mutta peli oli pistetty poikki. Ihan selkeä tapaus oli tämä, tai siis, kun kerran jäähy oli tulossa... Ehkä Partasen Samikin tajusi, että nyt ei kuitenkaan ole käytöskympin paikka, kun toisessa päässä puoli minuuttia aiemmin oli sallittua perstaklaus vielä selkeämmän vihellyksen jälkeen. Noista tilanteista en oikein pitänyt, tuossa vihellyksen jälkeen pelaamisessa on aina riskinsäkin.
Avopaikkojen tuhlaus muodostui loppupuolella leipälajiksi. Saattoi olla Rautee, jonka maalintekoa esti enää syrjällään jäässä oleva Pitkämäen maila (siis Pitkämäki makasi jo jäässä), mutta esti kuitenkin. Mavella oli ainakin yksi loistopaikka(siis avauserän paikan lisäksi), mutta Juha pelasi tänään hyvän pelin.
Muita pieniä huomioita tein mm. Nielikäisen suhtautumisessa herjaan. Mies aika vilpitön virne kasvoilla vain naureskeli, kun penkin yläpuolelta huudeltiin aika hävyttömyyksiäkin. Ei paljon stressannut. Ja by the way, nämä huutelijat totesivat, kun hetki turistiin, että milloin vaan Pasi olisi tervetullut Ilvekseen....
Riks Riksmanista voisin mainita sen verran, että nähdäkseni hän oli maalin tehneen ja jälleen muutenkin yritteliään Joensuun, sekä Maven ohella patojen hahmo. Mailapeliin saattaa luottaa, perusvarmuus on olemassa. Kaksi pomputtelua saattaa löytää, mutta nämä eivät vielä johtaneet maaliin. Kuten sanoin, ekalle ei voinut mitään. Toinen oli kyllä sitten pomppu, se oli jossain Juuson varusteissa hetken, kunnes putosi sieltä maaliin. Mutta se poikittaissyöttö oli Juntuselta jäätävän hyvä, ja kai se Lumme olisi toisenkin kerran kaaressa lähtenyt maalin edestä, jos olisi joku ollut vauhtia antamassa.
Pitkään oli muuten Juusolla tarinoita kättelyjen jälkeen Rönnbergin ja Pitkämäen kanssa. Jäi sellainen kuva, ettei varmaan kovin negatiivista palautetta saanut niiltäkään. Mutta päivän hahmo oli kyllä Partanen ja lauma protestoivia pelaajia ympärillä. Ekan erän päätteeksi oli juttutuokio myöskin Kari Elorannan kanssa, aika koomiselta tuollaiset vain näyttävät katsomoon.
Viimeisenä asiana sanottakoon, että ei voi voittaa, jos näin tiukassa pelissä hukkaa sellaisen määrän maalipaikkoja, kuin pata tänään.
