Genoway ja Nickerson ovat sikäli hyviä esimerkkejä pelaajista, joiden arvoa ei mitata pelkästään jäällä. Puheiden mukaan monen fanin mielestä "huippu", Genoway, tuli pukukopissa tutuksi lähinnä kiukuttelustaan. Sen sijaan monen fanin hampaissa ollut Nickerson koettiin pukukopissa hengenluojana ja joukkuepelaajana. Näin ehkä hieman kärjistettynä.
Totta kai tärkein asia on aina se, mitä pelaaja tekee kentällä, mutta ei se ihan kaikkea silti kerro. Jääkiekko vahvasti momentum-pelinä saattaa ratketa hetkelliseen mielentilan nosteeseen, joita Nickersonin kaltaiset pelaajat saivat olemuksellaan, sanoillaan ja myös tekemisillään aikaan. Toki kolikolla oli myös kääntöpuoli. Välillä läikkyi, mutta Ilveksessä kuitenkin todella harvoin.
Genoway toki taitava pelaaja, joka parhaimmillaan nosti ketjukavereidensakin tasoa pykälää ylöspäin. Toiselta visiitiltä jäi mieleen myös kentällä nähdyt turhautumiset ja lopulta mies valitettavati hieman vajosi. Toki loukkaantumisilla oli osuutensa asiaan, eikä hänen kaltaisensa pelaaja varmasti ollut Mälkiän kaltaisen valmentajan kanssa omimmillaan. No, jostain syystä mies tahkoaa nykyisin Sveitsin B-liigaa, sitä on kyllä hankala käsittää kaikesta huolimatta.
Paljon parjatulle Juha Hautamaalle on kyllä pakko antaa iso sulka siitä, että toi aikoinaan Geoff Plattin Ilvekseen. En tiedä mitä maksoi, enkä välitä. Siinä oli pelaaja minun (ja monen muun) makuuni. Nopea, suoraviivainen, taitavakin, eikä antanut koskaan periksi. Mahtava jätkä. On aivan oikein, että mies on ainoa "huippu" Mr. Smithin ansiokkaassa listassa.
