Tämän vuoden Ilves on omista kasvateista koostuva tulevaisuuden projekti ja he tarvitsevat esimerkkiä. Kaikissa kolmessa hankinnassa saatiin kokeneita Ilves-taustaisia pelaajia suunnannäyttäjiksi. "Omat pojat" on Ilveksen juniorimassalla oikea suunta ja sama filosofia juniorista senioriin tekee joukkueesta yhtenäisen. Raipe valmennuksessa on piste iin päälle.
Herää kysymys, miten Mark Leen jatkosopimus palveli tätä kuviota. Kärkihyökkääjä hän ei liigassa ole. Onko hänen roolipelaamisensa siis jotenkin ainutlaatuista? Mielestäni tämäntyyppisessä projektissa ulkomaalaisvahvistuksen pitäisi tuoda joukkueeseen jotain korvaamatonta. Rosteria selailemalla tulee mieleen, että mitäpä jos Leehin ja Ryan Glenniin sijoitetut pelimerkit olisi laitettu ykkössentteriin.
Hyviä pointteja Kaivannolta. Itse olen monesta kohdasta samaa mieltä.
Jos viime kautta miettii niin suurimmat ongelmat Ilveksellä oli heikossa pakistossa, varsinkin yv-pakkeja puuttui, sekä maalivahdeissa. Pakistoon saatiin loistavat omat kasvatit, Koistinen ja Järventie, vahvistamaan nimenomaan heikkoja osa-alueita ja sitä surkeaa ylivoimaa. Maalinsuulle taasen tuli Toskala, joka on ollut omasta mielestä selvästi paras Ilves-pelaaja alkukaudesta. Näin ollen yksi kahdesta heikosta osa-alueesta on saatu käännettyä melkeinpä vahvuudeksi. Lisäksi kun Määttänen lopetti niin johtajuuttakin piti saada ja tuohonkin osa-alueelle saatiin myös reilusti korviketta.
Mutta mikä meni pieleen? Itselle tulee mieleen kaksi suurempaa asiaa. Ensinnä jatkosopimukset liian monen pelaajan kanssa. Huhtikuussa (5.4) julkistettiin Tukion sekä Wiikmanin sopimukset, joista Wiikmanin olisi voinut jättää ilman sopimusta ja luottaa Aittokallioon ja Kolppaseen varsinkin jos Toskalan osalta oli edes jotain huhua paluusta Ilvekseen. Tukion sopimus oli jo pakiston kahdeksas ja edelleen tuolloin pakistosta puuttui se johtava pakki, jota tiedettiin haettavan. Aiemmat jatkosopimukset mm Leen ja Bäckströmin kanssa oli tehty jo joulukuussa 2010. Touko- ja kesäkuussa tuli sitten vielä Koistinen ja Järventie, joten tässä vaiheessa olisi joukkueen johdon pitänyt oikeasti ymmärtää epätasapaino puolustuksen ja hyökkäyksen välillä. Pakistosta olisi pitänyt yrittää myydä tai purkaa mm Bäckströmin sopimus, ehkä jopa Kesän tai Glenninkin. Sama juttu Wiikmanin kohdalla. Kumpaankin osa-alueeseen oli runsaasti potentiaalisia pelaajia tarjolla, joten kahden-kolmen pelaajan lähtö ei olisi todennäköisesti näkynyt missään.
Toinen virhe näin jälkikäteen oli luotto hyvin onnistuneeseen hyökkäykseen ja sen kehittymiseen. Lee riitti ykkösessä, kun Jesse oli liekeissä, mutta entäs kun liekki on kesän aikana sammunut? Ei riitä enää. Sama Marjamäen kanssa - kyllä Masi tehoja tekee, mutta vaatii siihen vireessä olevan Jessen. Myös nuoriso-osastolta tuli tehoja kun itseluottamus oli kohdillaan. Ilveksen pelisysteemi perustui viime kaudella siihen, että paikkoja tulee riittävästi, joten heikommatkin viimeistelijät laittavat jostain sisään. Nyt kun paikkoja ei enää tullutkaan samaa tahtia niin olisikin tarvittu oikeita maalintekijöitä. Ja se apina kasvoi selässä koko ajan.
Yhteenvetona vois todeta, että edelleen näen Toskalan, Koistisen ja Järventien sopimuksen hyvinä ja tärkeinä palasina tälle kaudelle sekä myös tulevaisuuteen. Mutta Ilveksen johdolta on puuttunut proaktiivisuus ja reaktiivisuus, ei ole tehty muutoksia etukäteen kun on tullut tietoon mahdollisuus Järventiehen tai Toskalaan, eikä ole tehty muutoksia myöskään jälkikäteen vaikka silloin viimeistään niitä olisi pitänyt tehdä. Toki nämä kaikki on helppo sanoa täältä tietämättä mitä Ilveksen johto on tehnyt ja mitä ei. Voihan se olla, että siellä on yritetty esim Bäckströmiä ja Wiikmania kaupata jo keväällä muttei olla siinä onnistuttu. Mutta ulospäin se ikävä kyllä näyttää siltä ettei muuttuneeseen tilanteeseen ole reagoitu.