Kun tämä Ilveksen tappioputki kiristää totuttuun tapaan meidän ilvesläisten hermoja, aiheuttaa ylireagointeja ja pieniä episodeja niin ajattelin kääntää keskustelun vaihteeksi itse asiaan. Tämä on haaste Jatkoajan ilvesläisille. Jätetään tässä yhdessä ketjussa pelkät "Selin ulos", "kaikki menee päin %&¤%&:a nyt ja koko loppukauden" ynnä muut vastaavat kommentit väliin ja koitetaan analysoida Ilveksen tilaa hieman syvemmin. Kaikkein tärkein kysymyshän on tietenkin millä tavalla Ilves voi nousta tästä notkahduksesta takaisin SM-liigajoukkueelta näyttäväksi yhdistelmäksi?
Ilveksen peli on ollut koko alkukauden ajan sekaisin. Tämä asia on helppo tunnustaa ja todeta. Itse en ole nähnyt joukkueelta vielä yhtään todella hyvää ja tasapainoista ottelua. Esim. 5-1 kotivoitto Bluesista oli omasta mielestäni enemmän tuuria kuin taitoa. Tuossakaan kamppailussa Ilves ei pelannut ns. voittavaa peliä. Vastustaja ei vaan tuolla kertaa saanut mistään kiekkoa sisään siinä missä Ilves käytti tekopaikkansa lähes 100-prosenttisesti hyväkseen.
Mikä on sitten syynä siihen, että materiaaliltaan kelvollinen ryhmä ei ole onnistunut näyttämään vielä kertaakaan edes play-off joukkueelta? Aivan ensimmäisissä otteluissa Ilveksen hyökkäyspeli kulki vielä sentään mukavasti tai ainakin tehokkaasti. Maaleja syntyi vähintään 3 yhtä lukuunottamatta kaikissa otteluissa. Tuolloin pisteitäkin sen myötä tuli vielä jonkin verran. Viimeisessä viidessä ottelussa niitä ei ole tullut enää ainuttakaan.
Maalivahtipelin sanotaan olevan 50 prosenttia joukkueen pelistä. Jos näin on niin tuo 50-prosenttinen on Ilveksessä sentään tällä kaudella toiminut. Tuomas Nissinen on terävöittänyt huomattavasti otteitaan harjoitusotteluista ja pelannut erinomaisesti. Maalivahtipeli on ollut toistaiseksi parempaa kuin viime kaudella, joten tällä osa-alueella ei ole mättänyt.
Puolustuspeli on sen sijaan ollut lähinnä karmeata katsottavaa. Yleensä silloin kun oma pää vuotaa syynä on se, että viisikkopuolustus ei toimi. Alkukauden oman pään vaikeuksista minä en kuitenkaan tällä kertaa lähtisi syyttelemään koko viisikkoja. Mielestäni vaikeudet ovat nimittäin olleet lähes yksinomaan puolustajien syytä. Hyökkääjien virheistä ei esim. ole syntynyt juuri ollenkaan ylivoimahyökkäyksiä. Vastustajat ovat sen sijaan purjehtineet yksinkertaisilla perushyökkäyksillä maalipaikkoihin. Pakkien ohi on menty laidasta ja keskeltä kuin heittämällä. Puolustajat ovat tehneet sijoittumisvirheitä, ajoittaneet takaperin luistelunsa vääriin ja ryntäilleet itsensä ulos tilanteista. Tämän lisäksi puolustajilta on lähtenyt aikamoinen määrä harhasyöttöjä. Oma näkemykseni on siis, että ensimmäinen suuri syy Ilveksen vaikeuksiin on ollut puolustajien luokattomat peliesitykset.
Maalihanat ovat tyrehtyneet viime kierroksilla, joten myös hyökkääjillä on syytä katsella itseään peilistä. Alkukaudesta ulkomaalaisketju piti Ilveksen hyökkäyspeliä lähes yksin pystyssä, nyt sekin on vaipunut alamaihin. Hyökkäyspeli on viime otteluissa ollut ennalta-arvattavaa ja yllätyksetöntä. Maalipaikkoja on syntynyt lähes ainoastaan David Nemirovskyn yksilösuoritusten kautta. Ilveksen hyökkäysvalikoimasta puuttuvat kokonaan nopea pelin kääntäminen, jättösyötöt ja ristiin leikkaamiset. Kiekko tuodaan aina harmonisesti laitaa pitkin alueelle tai lyödään punaviivan jälkeen päätyyn.
Tätä vielä paljon suurempi ongelma on kuitenkin ollut täysin ala-arvoinen ylivoimapeli. Ilves on prosenttien valossa SM-liigan huonoin joukkue ylivoimalla ja tällä kertaa tilasto ei valehtele piirun vertaa. Ylivoimapeli on ollut niin surkeata kuin se vain voi olla. Ilves on pelannut jatkuvasti tiukkoja otteluita. On helppo ymmärtää, että pistepussi olisi karttunut aivan eri tahtiin mikäli ylivoima olisi ollut edes tyydyttävää. Yksi ylivoimamaali per ottelu "makes the difference". Uskon, että vaikka peruspeli on kauttaaltaan ollut hakusessa, Ilves olisi yhä piste per ottelu tahdissa mikäli ylivoimapeli olisi toiminut.
Ilveksessä on jälleen liian monta alisuorittajaa. Onnistujia voi nimetä oikeastaan vain muutaman. Tuomas Nissinen on ollut loistava lähes joka ottelussa. Petr Vala on myös ollut tasaisen hyvä illasta toiseen. David Nemirovsky on hyökkäyspään väläytystensä ansiosta ollut taas yhtä korvaamaton kuin viime keväänäkin. Nemirovsky olisi tälläkin hetkellä Atlantin toisella puolella jonkun NHL-joukkueen ykkösketjussa mikäli asenne olisi kohdallaan. Taidoiltaan Nemo on SM-liigan kaikkien aikojen parhaita pelaajia. Valitettavasti vain mies ei viitsi taistella joka tilanteessa eikä ennen kaikkea puolustaa ollenkaan. Nemoa ei yksinkertaisesti kiinnosta mitä vastustaja kiekon kanssa tekee. Peli alkaa kiinnostaa aina vasta siinä vaiheessa, kun kiekko tulee oman joukkueen haltuun. Tästä huolimatta, kuten jo sanoinkin, Nemirovsky on Ilvekselle tällä hetkellä korvaamaton.
Muista hyökkääjistä paikkansa ovat täyttäneet Marko Luomala ja Mika Niemi. Molemmat ovat olleet Nissisen ohella joukkueen ainoita todella positiivisia yllättäjiä.
Helminen on kärsinyt Viitakosken vaisuudesta, muttei ole pelannut mielestäni mitenkään huonosti.
Raipelta on epärealistista enää nykyään odottaa mitään piste per ottelu tahtia. Raipe on hoitanut oman tonttinsa tyydyttävästi tälläkin kaudella. Odotukset ja todellisuus eivät vain välttämättä nykyään enää ole kohdallaan Raipen osalta.
Ville Snellman on ollut huomattavasti vaisumpi kuin viime kaudella. Myös Kimmo Vähä-Ruohola on ollut todella näkymätön kolmesta maalistaan huolimatta. Vähikseltä odottelin tällä kaudella jonkinlaista läpimurtoa, mutta hiljaista on toistaiseksi ollut. Lubomir Korhon on ollut toistaiseksi pettymys ja elänyt lähinnä vain ketjukavereidensa ansiosta. Veskun ongelmat ovat kaikille selvillä.
Puolustajista onnistujia ei tahdo löytyä millään. Paljon kehuttu Bert Robertssonkaan ei ole minua mitenkään vakuuttanut. Antti Bruun ja Ville Koistinen ovat onnistuneet väläyksittäin sentään hyökkäyspäässä, mutta ovat olleet samalla huonoimmat pakit omassa päässä. Loukkaantumissuman on tietenkin pitänyt osua juuri Ilveksen arimpaan kohtaan. Kun joukkueessa on jäljellä vain muutama täysin terve pakki, ei heikkoja esityksiä tarvitse kovin paljoa ihmetellä.
Tästä päästään sitten varsinaiseen asiaan eli miten Ilves nousee ahdingosta. Ensin polttavaan aiheeseen eli valmentajakysymykseen. Minä olen vahvasti sitä mieltä, että valmentajakysymys päätetään aina kesällä ja sillä päätöksellä mennään sitten miltei vaikka sinne hamaan loppuun saakka. Näkemykseni on, että valmentaja kannattaa vaihtaa kesken kauden vain erittäin painavilla syillä. Tällaisia painavia syitä voi olla esim. pelaajien ja valmentajan tulehtuneet välit tai joukkueen täydellinen alisuorittaminen PITKÄÄN. Viiden ottelun tappioputki ei vielä valmentajan vaihtoon anna syytä. Itse en ole millään tavalla vakuuttunut A-P. Selinin valmentajantaidoista. Hän ei yksinkertaisesti ole vielä osoittanut kykyjään Ilveksen peräsimessä. Ratkaisu on kuitenkin kesällä tehty ja Selin jatkaa tämän vuoden päävastuussa. Valmentajan vaihtoa kannattaa mielestäni harkita vasta mikäli Ilveksen tappioputki venyy täysin kestämättömäksi tai jos pelin taso ei nouse joulutaukoon mennessä.
Epäilyksiä kieltämättä herättää se, että Selin ei onnistunut viime kaudella luomaan Ilvekselle oikeastaan minkäänlaista pelityyliä ja sama tahti näyttää jatkuvan myös tällä kaudella. Viime kauden alussa Selin totesi jatkavansa Heikki Mälkiän tiellä eli vannovansa kurinalaisen puolustuspelin nimiin. Viisikkopuolustus oli kuitenkin viime kaudella kaikkea muuta kuin kurinalaista. Tällä kaudella A-P on sitten höpötellyt jotain hyökkäävästä pelityylistä. Kaikki ovat voineet todeta minkälainen karuselli pelikentällä on pyörinyt. Olisi kiva kuulla joskus Selinin suusta yksiselitteisesti mikä on se pelityyli mitä hän ajaa joukkueen sisään? Tai siis pyrkii ajamaan.
Valmentajan syyksi laitetaan yleensä liian paljon asioita, liian yksinkertaisin perustein. Pelaajat ovat kuitenkin nykyään ammattilaisia ja heidän pitäisi tietää mitä pelikentällä tehdään. Valmentaja ei voi olla jäällä asettamassa jokaista pelaajaa tilanteissa oikeisiin paikkoihin, syöttämässä syöttöjä omiin lapoihin tai laukomassa kiekkoja maaliin. Väitän, että yleensä joukkueen ongelmat johtuvat enemmän pelaajista kuin valmentajasta. Valmentaja tosin kantaa luonnollisesti aina vastuun peliesityksistä. Valmentajalta voi vaatia toimivaa, yhtenäistä pelityyliä ja oikeanlaista peluutusta. Selin ei ole toistaiseksi onnistunut työssään, mutta eivät ole pelaajatkaan. Kuten sanottua, minä en valmentajaa lähtisi tässä vaiheessa vaihtamaan.
Enemmän kuin uutta valmentajaa Ilves kaipaisi nyt ykköspakkia. Puolustuskalusto on kiistatta köykäinen ja se kaipaisi kipeästi vahvistusta. Joukkueessa on "janinikon" tai "marttijärventien" kokoinen aukko. Ykköspakin puuttuminen on iso osa myös ylivoimapelin ongelmia. Kun viivalta puuttuu laukaisutehoa ja kiekollista taitoa, hyökkääjien mahdollisuudet ovat rajallisia. Ylivoimapelissä sopivalla puolustajalla on kuitenkin loppujen lopuksi yllättävän suuri merkitys. Johtavat puolustajat ovat kieltämättä tässä vaiheessa kautta kortilla. Martti Järventien paluu olisi tässä tilanteessa verrattavissa lottovoittoon.
Ilves ei ole niin huono joukkue kuin miltä alkukausi on näyttänyt. Tälläkin miehistöllä on vielä täydet mahdollisuudet kiilata pudotuspeleihin mitä voidaan pitää minimitavoitteena. Ensimmäiseksi joukkueen on palattava voittojen tielle keinolla millä hyvänsä. Peliä kannattaa yksinkertaistaa silloin, kun hienommat ideat ja kuviot eivät toimi. Ilveksen kannattaisi seuraavissa otteluissa keskittyä kahteen asiaa: Pomminvarmaan oman pään peliin ja ylivoimapeliin. Kun näihin kahteen asiaan saadaan parannusta, voittotilikin alkaa taas täyttyä. Sitten kun voittojen myötä paineet helpottavat ja joukkueen peli vapautuu, voi taas pikkuhiljaa alkaa ajamaan aktiivisempia ja monipuolisempia pelitaktiikoita.
Ylivoimapelin parantamiseen pätee myös sama yksinkertaistustaktiikka. Mikäli toimivia ylivoimakuvioita ei onnistuta rakentamaan niin sitten ei kannata tehdä muuta kuin lisätä laukausten määrää. Viivalta kiekkoa vaan suoraviivaisesti kohti maalia ja kaksi miestä maalin eteen maskiin ja hakkaamaan reboundeja reppuun.
Jokaisen pelaajan täytyy nyt ottaa vastuuta ja pitää huoli siitä, että homma ei jää kiinni ainakaan omasta panoksesta. Taistelua, peli-iloa ja virheetöntä kiekotonta sekä kiekollista peliä, siinä yksinkertaiset lääkkeet nousulle. Kausi ei ole vielä katkolla, vaikka lyhytjänteinen yleisö niin väittääkin. Kärsivällisyys on valttia, sillä hätäilemällä ja panikoinnilla ei ahdingoista ainakaan nousta.
Tasaiset ottelut ovat loppujen lopuksi erittäin pienistä asioista kiinni. Vaikka Ilveksen peli on ollut sekaisin koko alkukauden, ei murskatappioita ole tilillä. Numerollisesti Ilves on taistellut lähes jokaisen ottelun voitosta. Muutama onnistuminen oikeisiin hetkiin ja hups, tilanne saattaisi olla ihan toinen. Pitkässä juoksussa ratkaisee nimenomaan peliesitys eikä lopputulos ja tämän takia tilanne on kieltämättä huolestuttava. En kuitenkaan koskaan ole uskonut puhtaasti tähän Jip Piin lanseeraamaan "kun nyt peli on sekaisin, niin se tulee olemaan jatkossakin" -lauselmaan. Pelit ratkaistaan yleensä henkisellä tasolla ja tuolla henkisellä puolella muutokset voivat tapahtua nopeastikin.
Mitalisijoista ei tällä hetkellä Ilveksen osalta kannata haaveilla, mutta pudotuspelipaikkaan ja pelin parantumiseen uskon vahvasti. Kärsimystähän tämä syksy on ollut, mutta takaiskut ja tuska ovat yksi olennainen osa jääkiekkofanina olemista. Tämän tappioputken jälkeen niitä voittoja osaa taas arvostaa entistä enemmän. Joukkueen intohimoinen kannattaminen on elämysten hakemista, mutta kannattaa muistaa, että kannattamisen ei pitäisi olla riippuvainen pelkästään voitoista. Minä ainakin istun tiukasti Hakametsän lehtereillä kauden loppuun saakka, vaikka Ilves ei ottaisi enää yhtä ainoata voittoa. Tämä on kuitenkin vain yksi kausi. Jos tämä menee pieleen niin ensi vuonna odottaa seuraava. Elämyksiä ja ilon hetkiä tuottaa jokainen kausi, vaikka niitä olisikin vähemmän kuin tuskan hetkiä. Ja seuraavalla kaudella on sitten taas mukava iskeä altavastaajana puskista, kun kukaan ei odota mitään. Tämä kausi ei kuitenkaan mitään pelkkää kärsimysnäytelmää tule olemaan. Makeita voittoja ja hienoja peliesityksiä on luvassa huomattavasti enemmän kuin tähän saakka.
"Vielä on kautta jäljellä, vielä tulee kauniita voittoja"
Ilveksen peli on ollut koko alkukauden ajan sekaisin. Tämä asia on helppo tunnustaa ja todeta. Itse en ole nähnyt joukkueelta vielä yhtään todella hyvää ja tasapainoista ottelua. Esim. 5-1 kotivoitto Bluesista oli omasta mielestäni enemmän tuuria kuin taitoa. Tuossakaan kamppailussa Ilves ei pelannut ns. voittavaa peliä. Vastustaja ei vaan tuolla kertaa saanut mistään kiekkoa sisään siinä missä Ilves käytti tekopaikkansa lähes 100-prosenttisesti hyväkseen.
Mikä on sitten syynä siihen, että materiaaliltaan kelvollinen ryhmä ei ole onnistunut näyttämään vielä kertaakaan edes play-off joukkueelta? Aivan ensimmäisissä otteluissa Ilveksen hyökkäyspeli kulki vielä sentään mukavasti tai ainakin tehokkaasti. Maaleja syntyi vähintään 3 yhtä lukuunottamatta kaikissa otteluissa. Tuolloin pisteitäkin sen myötä tuli vielä jonkin verran. Viimeisessä viidessä ottelussa niitä ei ole tullut enää ainuttakaan.
Maalivahtipelin sanotaan olevan 50 prosenttia joukkueen pelistä. Jos näin on niin tuo 50-prosenttinen on Ilveksessä sentään tällä kaudella toiminut. Tuomas Nissinen on terävöittänyt huomattavasti otteitaan harjoitusotteluista ja pelannut erinomaisesti. Maalivahtipeli on ollut toistaiseksi parempaa kuin viime kaudella, joten tällä osa-alueella ei ole mättänyt.
Puolustuspeli on sen sijaan ollut lähinnä karmeata katsottavaa. Yleensä silloin kun oma pää vuotaa syynä on se, että viisikkopuolustus ei toimi. Alkukauden oman pään vaikeuksista minä en kuitenkaan tällä kertaa lähtisi syyttelemään koko viisikkoja. Mielestäni vaikeudet ovat nimittäin olleet lähes yksinomaan puolustajien syytä. Hyökkääjien virheistä ei esim. ole syntynyt juuri ollenkaan ylivoimahyökkäyksiä. Vastustajat ovat sen sijaan purjehtineet yksinkertaisilla perushyökkäyksillä maalipaikkoihin. Pakkien ohi on menty laidasta ja keskeltä kuin heittämällä. Puolustajat ovat tehneet sijoittumisvirheitä, ajoittaneet takaperin luistelunsa vääriin ja ryntäilleet itsensä ulos tilanteista. Tämän lisäksi puolustajilta on lähtenyt aikamoinen määrä harhasyöttöjä. Oma näkemykseni on siis, että ensimmäinen suuri syy Ilveksen vaikeuksiin on ollut puolustajien luokattomat peliesitykset.
Maalihanat ovat tyrehtyneet viime kierroksilla, joten myös hyökkääjillä on syytä katsella itseään peilistä. Alkukaudesta ulkomaalaisketju piti Ilveksen hyökkäyspeliä lähes yksin pystyssä, nyt sekin on vaipunut alamaihin. Hyökkäyspeli on viime otteluissa ollut ennalta-arvattavaa ja yllätyksetöntä. Maalipaikkoja on syntynyt lähes ainoastaan David Nemirovskyn yksilösuoritusten kautta. Ilveksen hyökkäysvalikoimasta puuttuvat kokonaan nopea pelin kääntäminen, jättösyötöt ja ristiin leikkaamiset. Kiekko tuodaan aina harmonisesti laitaa pitkin alueelle tai lyödään punaviivan jälkeen päätyyn.
Tätä vielä paljon suurempi ongelma on kuitenkin ollut täysin ala-arvoinen ylivoimapeli. Ilves on prosenttien valossa SM-liigan huonoin joukkue ylivoimalla ja tällä kertaa tilasto ei valehtele piirun vertaa. Ylivoimapeli on ollut niin surkeata kuin se vain voi olla. Ilves on pelannut jatkuvasti tiukkoja otteluita. On helppo ymmärtää, että pistepussi olisi karttunut aivan eri tahtiin mikäli ylivoima olisi ollut edes tyydyttävää. Yksi ylivoimamaali per ottelu "makes the difference". Uskon, että vaikka peruspeli on kauttaaltaan ollut hakusessa, Ilves olisi yhä piste per ottelu tahdissa mikäli ylivoimapeli olisi toiminut.
Ilveksessä on jälleen liian monta alisuorittajaa. Onnistujia voi nimetä oikeastaan vain muutaman. Tuomas Nissinen on ollut loistava lähes joka ottelussa. Petr Vala on myös ollut tasaisen hyvä illasta toiseen. David Nemirovsky on hyökkäyspään väläytystensä ansiosta ollut taas yhtä korvaamaton kuin viime keväänäkin. Nemirovsky olisi tälläkin hetkellä Atlantin toisella puolella jonkun NHL-joukkueen ykkösketjussa mikäli asenne olisi kohdallaan. Taidoiltaan Nemo on SM-liigan kaikkien aikojen parhaita pelaajia. Valitettavasti vain mies ei viitsi taistella joka tilanteessa eikä ennen kaikkea puolustaa ollenkaan. Nemoa ei yksinkertaisesti kiinnosta mitä vastustaja kiekon kanssa tekee. Peli alkaa kiinnostaa aina vasta siinä vaiheessa, kun kiekko tulee oman joukkueen haltuun. Tästä huolimatta, kuten jo sanoinkin, Nemirovsky on Ilvekselle tällä hetkellä korvaamaton.
Muista hyökkääjistä paikkansa ovat täyttäneet Marko Luomala ja Mika Niemi. Molemmat ovat olleet Nissisen ohella joukkueen ainoita todella positiivisia yllättäjiä.
Helminen on kärsinyt Viitakosken vaisuudesta, muttei ole pelannut mielestäni mitenkään huonosti.
Raipelta on epärealistista enää nykyään odottaa mitään piste per ottelu tahtia. Raipe on hoitanut oman tonttinsa tyydyttävästi tälläkin kaudella. Odotukset ja todellisuus eivät vain välttämättä nykyään enää ole kohdallaan Raipen osalta.
Ville Snellman on ollut huomattavasti vaisumpi kuin viime kaudella. Myös Kimmo Vähä-Ruohola on ollut todella näkymätön kolmesta maalistaan huolimatta. Vähikseltä odottelin tällä kaudella jonkinlaista läpimurtoa, mutta hiljaista on toistaiseksi ollut. Lubomir Korhon on ollut toistaiseksi pettymys ja elänyt lähinnä vain ketjukavereidensa ansiosta. Veskun ongelmat ovat kaikille selvillä.
Puolustajista onnistujia ei tahdo löytyä millään. Paljon kehuttu Bert Robertssonkaan ei ole minua mitenkään vakuuttanut. Antti Bruun ja Ville Koistinen ovat onnistuneet väläyksittäin sentään hyökkäyspäässä, mutta ovat olleet samalla huonoimmat pakit omassa päässä. Loukkaantumissuman on tietenkin pitänyt osua juuri Ilveksen arimpaan kohtaan. Kun joukkueessa on jäljellä vain muutama täysin terve pakki, ei heikkoja esityksiä tarvitse kovin paljoa ihmetellä.
Tästä päästään sitten varsinaiseen asiaan eli miten Ilves nousee ahdingosta. Ensin polttavaan aiheeseen eli valmentajakysymykseen. Minä olen vahvasti sitä mieltä, että valmentajakysymys päätetään aina kesällä ja sillä päätöksellä mennään sitten miltei vaikka sinne hamaan loppuun saakka. Näkemykseni on, että valmentaja kannattaa vaihtaa kesken kauden vain erittäin painavilla syillä. Tällaisia painavia syitä voi olla esim. pelaajien ja valmentajan tulehtuneet välit tai joukkueen täydellinen alisuorittaminen PITKÄÄN. Viiden ottelun tappioputki ei vielä valmentajan vaihtoon anna syytä. Itse en ole millään tavalla vakuuttunut A-P. Selinin valmentajantaidoista. Hän ei yksinkertaisesti ole vielä osoittanut kykyjään Ilveksen peräsimessä. Ratkaisu on kuitenkin kesällä tehty ja Selin jatkaa tämän vuoden päävastuussa. Valmentajan vaihtoa kannattaa mielestäni harkita vasta mikäli Ilveksen tappioputki venyy täysin kestämättömäksi tai jos pelin taso ei nouse joulutaukoon mennessä.
Epäilyksiä kieltämättä herättää se, että Selin ei onnistunut viime kaudella luomaan Ilvekselle oikeastaan minkäänlaista pelityyliä ja sama tahti näyttää jatkuvan myös tällä kaudella. Viime kauden alussa Selin totesi jatkavansa Heikki Mälkiän tiellä eli vannovansa kurinalaisen puolustuspelin nimiin. Viisikkopuolustus oli kuitenkin viime kaudella kaikkea muuta kuin kurinalaista. Tällä kaudella A-P on sitten höpötellyt jotain hyökkäävästä pelityylistä. Kaikki ovat voineet todeta minkälainen karuselli pelikentällä on pyörinyt. Olisi kiva kuulla joskus Selinin suusta yksiselitteisesti mikä on se pelityyli mitä hän ajaa joukkueen sisään? Tai siis pyrkii ajamaan.
Valmentajan syyksi laitetaan yleensä liian paljon asioita, liian yksinkertaisin perustein. Pelaajat ovat kuitenkin nykyään ammattilaisia ja heidän pitäisi tietää mitä pelikentällä tehdään. Valmentaja ei voi olla jäällä asettamassa jokaista pelaajaa tilanteissa oikeisiin paikkoihin, syöttämässä syöttöjä omiin lapoihin tai laukomassa kiekkoja maaliin. Väitän, että yleensä joukkueen ongelmat johtuvat enemmän pelaajista kuin valmentajasta. Valmentaja tosin kantaa luonnollisesti aina vastuun peliesityksistä. Valmentajalta voi vaatia toimivaa, yhtenäistä pelityyliä ja oikeanlaista peluutusta. Selin ei ole toistaiseksi onnistunut työssään, mutta eivät ole pelaajatkaan. Kuten sanottua, minä en valmentajaa lähtisi tässä vaiheessa vaihtamaan.
Enemmän kuin uutta valmentajaa Ilves kaipaisi nyt ykköspakkia. Puolustuskalusto on kiistatta köykäinen ja se kaipaisi kipeästi vahvistusta. Joukkueessa on "janinikon" tai "marttijärventien" kokoinen aukko. Ykköspakin puuttuminen on iso osa myös ylivoimapelin ongelmia. Kun viivalta puuttuu laukaisutehoa ja kiekollista taitoa, hyökkääjien mahdollisuudet ovat rajallisia. Ylivoimapelissä sopivalla puolustajalla on kuitenkin loppujen lopuksi yllättävän suuri merkitys. Johtavat puolustajat ovat kieltämättä tässä vaiheessa kautta kortilla. Martti Järventien paluu olisi tässä tilanteessa verrattavissa lottovoittoon.
Ilves ei ole niin huono joukkue kuin miltä alkukausi on näyttänyt. Tälläkin miehistöllä on vielä täydet mahdollisuudet kiilata pudotuspeleihin mitä voidaan pitää minimitavoitteena. Ensimmäiseksi joukkueen on palattava voittojen tielle keinolla millä hyvänsä. Peliä kannattaa yksinkertaistaa silloin, kun hienommat ideat ja kuviot eivät toimi. Ilveksen kannattaisi seuraavissa otteluissa keskittyä kahteen asiaa: Pomminvarmaan oman pään peliin ja ylivoimapeliin. Kun näihin kahteen asiaan saadaan parannusta, voittotilikin alkaa taas täyttyä. Sitten kun voittojen myötä paineet helpottavat ja joukkueen peli vapautuu, voi taas pikkuhiljaa alkaa ajamaan aktiivisempia ja monipuolisempia pelitaktiikoita.
Ylivoimapelin parantamiseen pätee myös sama yksinkertaistustaktiikka. Mikäli toimivia ylivoimakuvioita ei onnistuta rakentamaan niin sitten ei kannata tehdä muuta kuin lisätä laukausten määrää. Viivalta kiekkoa vaan suoraviivaisesti kohti maalia ja kaksi miestä maalin eteen maskiin ja hakkaamaan reboundeja reppuun.
Jokaisen pelaajan täytyy nyt ottaa vastuuta ja pitää huoli siitä, että homma ei jää kiinni ainakaan omasta panoksesta. Taistelua, peli-iloa ja virheetöntä kiekotonta sekä kiekollista peliä, siinä yksinkertaiset lääkkeet nousulle. Kausi ei ole vielä katkolla, vaikka lyhytjänteinen yleisö niin väittääkin. Kärsivällisyys on valttia, sillä hätäilemällä ja panikoinnilla ei ahdingoista ainakaan nousta.
Tasaiset ottelut ovat loppujen lopuksi erittäin pienistä asioista kiinni. Vaikka Ilveksen peli on ollut sekaisin koko alkukauden, ei murskatappioita ole tilillä. Numerollisesti Ilves on taistellut lähes jokaisen ottelun voitosta. Muutama onnistuminen oikeisiin hetkiin ja hups, tilanne saattaisi olla ihan toinen. Pitkässä juoksussa ratkaisee nimenomaan peliesitys eikä lopputulos ja tämän takia tilanne on kieltämättä huolestuttava. En kuitenkaan koskaan ole uskonut puhtaasti tähän Jip Piin lanseeraamaan "kun nyt peli on sekaisin, niin se tulee olemaan jatkossakin" -lauselmaan. Pelit ratkaistaan yleensä henkisellä tasolla ja tuolla henkisellä puolella muutokset voivat tapahtua nopeastikin.
Mitalisijoista ei tällä hetkellä Ilveksen osalta kannata haaveilla, mutta pudotuspelipaikkaan ja pelin parantumiseen uskon vahvasti. Kärsimystähän tämä syksy on ollut, mutta takaiskut ja tuska ovat yksi olennainen osa jääkiekkofanina olemista. Tämän tappioputken jälkeen niitä voittoja osaa taas arvostaa entistä enemmän. Joukkueen intohimoinen kannattaminen on elämysten hakemista, mutta kannattaa muistaa, että kannattamisen ei pitäisi olla riippuvainen pelkästään voitoista. Minä ainakin istun tiukasti Hakametsän lehtereillä kauden loppuun saakka, vaikka Ilves ei ottaisi enää yhtä ainoata voittoa. Tämä on kuitenkin vain yksi kausi. Jos tämä menee pieleen niin ensi vuonna odottaa seuraava. Elämyksiä ja ilon hetkiä tuottaa jokainen kausi, vaikka niitä olisikin vähemmän kuin tuskan hetkiä. Ja seuraavalla kaudella on sitten taas mukava iskeä altavastaajana puskista, kun kukaan ei odota mitään. Tämä kausi ei kuitenkaan mitään pelkkää kärsimysnäytelmää tule olemaan. Makeita voittoja ja hienoja peliesityksiä on luvassa huomattavasti enemmän kuin tähän saakka.
"Vielä on kautta jäljellä, vielä tulee kauniita voittoja"
Viimeksi muokattu: