Voin hyvin tituleerata Laakson Ilveksen tämän kauden parhaaksi pelaajaksi yhdessä Sandellin ja Kivistön kanssa. Kuitenkin mitä yritin tuoda esiin oli se, että Laakso ei ole korvaamaton vaan (valtava) menetys. Ilves on heikompi joukkue ilman Laaksoa, mutta konaisuus ei kärsi samalla tavalla kuin mitä monesti ykkössentterin menettäminen voisi tarkoittaa. Tähän viittasin: Bluesin hyökkäys pyörii Hirson kautta, Jypin Perrinin, Lukon Vahalahden kautta, MUTTA Tapparan peli ei pyöri Palolan, Kuuselan tai Järvisen kautta, Hifkin Zaborskin, Luttisen tai Ramstedtin kautta ja Ilveksen hyökkäykset eivät käynnisty Laakson kautta. Vaikka tietyllä tapaa kaikkia edellämainittuja voidaan peilata niin tilastollisesti, kuin pelillisestikin keskenään vaikka roolit ovat erilaisia.
Käytännön esimerkkinä voisi toimia Blues ja Kantola, joka takoi alku syksystä lähes maali per peli ollen joukkueen paras pelaaja. Joukkue ei kaatunut siihen että paraspelaaja joutui sivuun, yksinkertaisesti siitä syystä että Kantola ei ollut joukkueen tärkein pelainen vaikka oli kentällä paras. Suosittelen kaikkia katsomaan nämä kaksi videota: Kantolasta ja Laaksosta. Linkit vievät liigan sivuille, joissa on tehty kooste molempien pelaajien maaleista kuumimpina kuukausinaan. Saman tyyppisiltä pelaajilta paljon saman tyyppisiä maaleja, mutta en näkisi että tilanteet lähtisivät suoraan heiltä. Puuttuvaa taitoa on mahdoton korvata taitamattomalta pelaajalta, mutta lisää tahtoa voi löytää vähän aneemisempikin jätkä.
Laakson pistekeskiarvo on 0,65 joka ei sinänsä kerro mitään Laakson vahvuudesta joka on enempi omanpäänkautta pelaaminen ja varmistavampi rooli ykkösketjussa. Mutta kerta otettiin esiin pisteiden teko ja niiden vaikutus Ilveksen tämänhetken tilanteeseen, niin otetaan tarkasteluun loput sentterit ja heidän pistekeskiarvonsa: Mustonen (0,52) Asplund (0,43), Zalewski (0,3) ja Riekkinen (0,15) ja mietitään pystytäänkö Laaksoa edes tyydyttävästi korvaamaan, niin itse näen sekä Asplundissa ja Zalewskissa potenttiaalin pelata parhaimmillaan tunnollista kahdensuunnan peliä siinä missä Laaksonkin. Tämänlisäksi vaikka Laakso on takonut maaleja kiitettävään tahtiin, niin lopulta tuo 0,15-0,22 % pienempi keskiarvo kertoo henkilökohtaisen taidon lisäksi pienemmästä vastuusta, heikommista ketjukavereista ja ylivoima-ajan puutteesta. Tyypillinen ero mikä tulee monesti 1-, 2- ja 3-sentterin välille.
5/6 viimmeisestä erästä mitä Ilves on pelannut, joukkue on pelannut erinomaisesti ilman Laaksoakin. Zalewski on pystynyt ottamaan vastaan lisääntyneen vastuun ja jos Asplund sekä Mustonen pystyvät tekemään saman niin en usko että Laakson jättämään aukkoon kaadutaan. Tässä vaiheessa pitää muistaa toki, että mitään virallista vahvistusta ei ole tullut että Laakson kausi on ohitse.
Itsestä on jopa käsittämätöntä että alkuperäinen kirjoitukseni nähtiin negativiiseen sävyyn kirjoitettuna Laaksosta. Olen liputtanut Laaksoa siitä asti kun mies saapui Ilvekseen(kuten Riekkistäkin), mutta en siltikään suostu näkemään että mies olisi 0,65 pistekeskiarvolla dominoinut Ilveksen hyökkäyspäätä tai että olisi puolustussuuntaan niin patricebergeron ettei myös hyvät puolustussuuntaan pelaavat sentterit Zalewski, Riekkinen, Mustonen pystyisi tasapainottamaan jäävää aukkoa.
Kunto vastasikin jo hyvin, mutta monipuolinen on laaja käsite. Laaksoa voidaan pitää yhtenä parhaimmista kahdensuunnan pelaajista, mutta liigan monipuolimman pelaajan ei pidä olla rajoittunut myöskään hyökkäyssuuntaan. Jos ketjussa on vierellä laituri/sentteri Sandell, niin itse arkumentoisin jo sen puolesta että Sandell on Ilveksen monipuolisin pelaaja.
Jos lähdetään miettimään vaikka Tapparaa, niin en heti lähtisi kiistelemään asiasta tapparalaisten kanssa esim Jukka Peltolaa tai Josh Greeniä vastaan, puhumattakaan että liigasta löytyy pelaajia aina Ässien Niemestä ja Bluesin Korhosesta, näihin EHT-tason Vahalahtiin ja Kemppaisiin.