Itseasiassa yv ja av eivät korostu pudotuspeleissä yhtään runkosarjaa enempää, pikemmin päinvastoin, koska jäähyjä tulee sallivalla linjalla ja tarkan, kurinalaisen pelaamisen takia vähemmän.Noista aloittajista sen verran, että en usko ainakaan mestaruuteen, jos tuota ongelmaa ei saada vähintään lievitettyä jossain kohtaa. Pudotuspeleissä kun YV ja AV korostuvat ja heti kärkeen otetaan aloitustappio molemmissa, niin tehdään homma ihan turhan hankalaksi itselle.
Boldaamani kohta on ihan totta, mutta näkisin sinun tapaan joukkueiden pyrkivän kevään koitoksissa pelaamaan huomattavasti tiiviimmin 5vs5-pelissä, kuten vähän joka kausi, jolloin erikoistilanteiden hyvyys (tai huonous) korostuu. Tilanteita tulee siis kokonaisuutena vähemmän, mutta potentiaali tulostaululla näkyviin ratkaisuihin on suurempi. Tällä hetkellä vähän jengi kun jengi varastaa puolustuspään vastuusta.Itseasiassa yv ja av eivät korostu pudotuspeleissä yhtään runkosarjaa enempää, pikemmin päinvastoin, koska jäähyjä tulee sallivalla linjalla ja tarkan, kurinalaisen pelaamisen takia vähemmän.
Ihan mielenkiintoisia tilastoja, kiitos näistä. Itse ajoin tuon ylivoiman suhteen ehkä enemmän takaa sitä, että yleensä tiiviin viisikkopelin takia ylivoiman merkitys korostuu mielestäni pudotuspeleissä (ts. maaleja tehtäisiin ylivoimalla suhteessa enemmän kuin runkosarjassa), en niinkään sitä, että ylivoimapeli olisi tehokkaampaa. Suoranaista mielipidettäni tukevaa dataa mulla ei tosin ole tarjota, enkä väitä oikeastaan edes olevani oikeassa.Pitäisi katsoa tilastoja pidemmältä ajalta suuremman otoksen saamiseksi, mutta viime keväänä koko liigassa pelattiin 45 pudotuspeliä, joissa ylivoimia (ja tietysti vastaavasti alivoimia) oli 281 kpl. Runkosarjassa puolestaan pelattiin 450 peliä ja niissä ylivoimia oli 2760 kpl. Eli peliä kohti runkosarjassa 6,13 ja pudotuspeleissä 6,24. Siten ainakaan kauden 22-23 osalta ei pitänyt paikaansa, että erikoistilanteiden määrä vähenisi pudotuspeleissä.
Runkosarjassa muuten tehtiin 533/2760 = 0,193 maalia per ylivoima, kun taas pudotuspeleissä 55/281 = 0,196. Eli ylivoiman tehokkuus oli myös käytännössä pudotuspelissä sama kuin runkosarjassa, kun katsotaan kokonaisuutta.
Myös ylivoiman määrä on ollut vieraspeleissä alhaisempi. Itse asiassa ero ylivoimassa aavistuksen suurempi kuin alivoimassa. Eli kotipeleissä pilli on ollut herkemmässä ylipäätään, kun sekä yli- että alivoimia tullut hiukan yli 1 kpl enemmän per peli kotona (3,78 vs 2,67 ja 3,89 vs 2,83). Tuomarithan eivät kierrä joka puolella tasaisesti, eli linja ei siis välttämättä ole kaikkialla sama. Tai no, siitäkin voidaan tietysti keskustella, onko mitään linjaa edes olemassakaan...Myös jäähyjä otetaan vieraissa selvästi vähemmän kuin kotona, mikä myös puhuu ongelman olevan lähinnä mentaalinen.
Samaa mieltä. Toisaalta meillä on myös Pelli joka on aivan yhtä lapanen omassa päässä eikä ole kyennyt esittämään mitään hyökkäyspäätyyn. Molemmat on hieman saman kategorian pelaajia ja ainakin toistaiseksi molemmat olleet yhtä heikkoja. Pitää toivoa että kevätkausi on parempi, sillon kukaan ei muista miten syksyllä suorittivat.Harmi kyllä, mutta LL alkaa tällä hetkellä olla viittä vaille popparitavaraa.
Mutta erona on se että Kemiläinen on tehokas hyökkäyspäässä, kuten myös Lancaster ja Pelli viime kaudella. Mutta nyt meidän pakeilla on jäänyt tehot hyökkäyspäähän hieman vaisummiksi.Niin Lancaster kuin Pelli eivät ole vahvuusalueillaan puolustusalueen puolustuspelissä. Tämä tuskin on kenellekään yllätys. Sama pätee Tapparan Kemiläiseen.
Lancasterin viime kauden pisteet olivat huikeat, mutta Clendeningin laukaisutaito on poikkeuksellinen. Tyhjä paikka katsotaan maalista ja sitten tarkka sijoitus sinne.Onhan selvää, että Clendening on vienyt Lancasterin paikan ylivoiman viivatykkinä ja se syö tehoja. Pellin roolikin on jäänyt varmasti pienemmäksi, mitä hän itse odotti.
Eli tahdotko tosiaan sanoa, että meidän olisi hyvä jättää puolustuksen kiekollinen pelaaminen pelkästään Clendeningin harteille? Kuulostaa omaan korvaan aika karulta ratkaisulta.Itse olin jo vajaa kuukausi sitten sitä mieltä, että meidän täytyisi ehkä hankkiutua eroon sekä Lancasterista että Pellistä ja hankkia näiden tilalle huomattavasti paremmin puolustavat pelaajat pudotuspeleissä menestymistä silmällä pitäen. Mielipide ei ole muuttunut.
Eiköhän Lancasteria jo hankkiessa ole ollut aika selvää, että kokonaisvaltaisuus ei ole mikään vahvuus, vaan hyökkäyspeli. Parikan puuttumista rinnalta ihmettelen minäkin monen muun tapaan.Ei ole Les vakuuttanut kokonaisvaltaisuudellaan allekirjoittanutta missään vaiheessa täällä ollessaan, ja silloin on vain tehtävä mikä on järkevintä.
Samaa mieltä, kun saa itseluottamuksen kohdilleen yhden tai kahden pelin onnistumisten myötä niin homma voi lähteä hyvin taas lentoon.Lancasterin pelaaminen perustuu hyvin pitkälti itseluottamukseen. Taitoa ja liikettä riittää, mutta kaveri on nyt henkisesti hieman hukassa. Eikä roolin pieneneminen auta asiaa.
Parikka viereen ja isoa vastuuta. Keväällä kiitetään.