Olen parin kauden ajan syytellyt, että Ilveksen pelaajahankinnoissa ei ole punaista lankaa, mutta viime päivät ovat osoittaneet, että olen väärässä. Seuraavassa toivottavasti fiktiivinen tarina Ilveksen pelaajastrategiasta.
Eletään kevättä 2004. Euroopan huippukoutseihin lukeutuva Vaclav Sykora on tehnyt pienimuotoisen ihmeen ja nostanut Ilveksen yhdessä kaudessa suosta taistelemaan jopa välieräpaikasta. Ilves johti ajoittain päättyneellä kaudella liigaa, taistelutahto oli valtaisa ja Ilves esitteli huikeita nousuja kolmansissa erissä. Kausi päättyi lähes täydelliseen ottelutapahtumaan, jossa Ilves niukasti putosi HIFK:lle. Noste oli todellinen, sillä vain 12 kuukautta aikaisemmin Ilves rämpi liigan jumbona. Fanit olivat innoissaan, sponsoritkin uskoivat jälleen, Tappara oli jäänyt liigassa Ilveksen taakse ja mikä parasta edessä oli Sykoran toinen kausi, jolloin hän saisi näköisensä joukkueen.
Tuolloin hallituksen kolme viisasta, jotka yhteensä omaavat lähes varttitunnin mittaisen kokemuksen jääkiekosta pelinä, saivat mainion idean, miten rakennetaan Ilveksen menestys ja palkitaan Sykora. "Jätetään joukkue rakentamatta keväällä, ja etsitään floppeja, joilla on sopimus kesken. Näin saamme pelaajia, joiden palkanmaksuun osallistuu myös se seura, jossa pelaaja floppasi" toimitti herra A. "Loistava idea", totesi herra B. "Minä ainakin haluan yhden pelaajan Tanskasta, kuten viime kaudellakin" päätti antoisan keskustelun herra C. Näin oli lyöty lukkoon pelaajastrategia, joka tulee toimimaan pomminvarmasti. Toimistolta käännytettiin nousussa olevia pelaajia, sillä suunnitelman mukaisesti joukkueen runko täydennettiin turusilla, kuoppaloilla, heleniuksilla ja pesosilla.
Mutta miten kävikään? Kova noste oli hetkessä hukattu. Ilves valui liigassa alemmaksi ja taistelu säälipleijaripaikasta oli arkea. Sykora läksi ja Curren kanssa porteista astuivat Stefan ja Hyvönen, jotka pelastivat Ilveksen häpeältä. Tosin sijoitus oli heikentynyt ja rahkeita välieriin ei löytynyt tipan vertaa. Joukkue hajosi, julistettiin juhlavuoden teesit ja strategia. Lähtökohta oli kuitekin kohtuullinen. Loistavat mestarijunnut, Lumpeen paluu, Tappara kaukana takana ja kova koutsi kiinnitettynä ajoissa.
Jälleen kolme itämaan viisasta kokoontuivat yhteen. "Pojat suunnitelmamme ei aivan toiminut. Se vaatii vain hieman pientä säätöä. Perusajatus on kuitenkin kunnossa. Jätetään joukkue rakentamatta keväällä, etsitään floppeja, MUTTA etsitään sellaisia, jotka ovat olleet lapsitähtiä, vaipuneet unholaan ja olleet vaikka kauden pelaamatta jääkiekkoa" julisti A teesit juhlakaudelle. "No mutta aivan loistava idea, mutta vieläkin parempaa olisi, mikäli pelaaja olisi ollut kaksikin kautta pelaamatta ja edellinen huippukausi ajoittuisi vaikka viiden kauden päähän tai vaikkapa viime vuosituhannelle" täydensi B suunnitelmaa. Tähän aina hieman maltillisempi C totesi, että "Mutta minä haluan pelaajan Tanskasta". Suunnitelmaa on seurattu orjallisesti ja kopin ovat nähneet jo Andersson, Allen, Bolibruck, Kinos ja nyt Bonsignore. Taisipa Luovinkin ura olla joskus katkolla. Jännityksellä odotamme jatkoa, löytyykö vieläkin pelaajia, jotka ovat kertaalleen lopettaneet kiekon pelaamisen.
Yllä oleva tarina on typerä ja onneksi vain fiktiivinen, mutta tuon avulla itse onnistuin eilen hahmottamaan, että kyllä pojilla on sittenkin ollut selkeä, suoraviivainen ja yhdenmukainen johtolanka joukkuetta kasattaessa. Itselläni vain hieman kesti löytää nämä yhdenmukaisuudet.
Tästäkin huolimatta toivotan todella onnea Bonsignorelle ja tänä iltanakin hartaasti rukoilen, että mies johdattaa meidät pitkälle kevääseen ja on juhlavuoden pudotuspelien MVP. Eihän sitä ikinä voi tietää, vai voiko?
Eletään kevättä 2004. Euroopan huippukoutseihin lukeutuva Vaclav Sykora on tehnyt pienimuotoisen ihmeen ja nostanut Ilveksen yhdessä kaudessa suosta taistelemaan jopa välieräpaikasta. Ilves johti ajoittain päättyneellä kaudella liigaa, taistelutahto oli valtaisa ja Ilves esitteli huikeita nousuja kolmansissa erissä. Kausi päättyi lähes täydelliseen ottelutapahtumaan, jossa Ilves niukasti putosi HIFK:lle. Noste oli todellinen, sillä vain 12 kuukautta aikaisemmin Ilves rämpi liigan jumbona. Fanit olivat innoissaan, sponsoritkin uskoivat jälleen, Tappara oli jäänyt liigassa Ilveksen taakse ja mikä parasta edessä oli Sykoran toinen kausi, jolloin hän saisi näköisensä joukkueen.
Tuolloin hallituksen kolme viisasta, jotka yhteensä omaavat lähes varttitunnin mittaisen kokemuksen jääkiekosta pelinä, saivat mainion idean, miten rakennetaan Ilveksen menestys ja palkitaan Sykora. "Jätetään joukkue rakentamatta keväällä, ja etsitään floppeja, joilla on sopimus kesken. Näin saamme pelaajia, joiden palkanmaksuun osallistuu myös se seura, jossa pelaaja floppasi" toimitti herra A. "Loistava idea", totesi herra B. "Minä ainakin haluan yhden pelaajan Tanskasta, kuten viime kaudellakin" päätti antoisan keskustelun herra C. Näin oli lyöty lukkoon pelaajastrategia, joka tulee toimimaan pomminvarmasti. Toimistolta käännytettiin nousussa olevia pelaajia, sillä suunnitelman mukaisesti joukkueen runko täydennettiin turusilla, kuoppaloilla, heleniuksilla ja pesosilla.
Mutta miten kävikään? Kova noste oli hetkessä hukattu. Ilves valui liigassa alemmaksi ja taistelu säälipleijaripaikasta oli arkea. Sykora läksi ja Curren kanssa porteista astuivat Stefan ja Hyvönen, jotka pelastivat Ilveksen häpeältä. Tosin sijoitus oli heikentynyt ja rahkeita välieriin ei löytynyt tipan vertaa. Joukkue hajosi, julistettiin juhlavuoden teesit ja strategia. Lähtökohta oli kuitekin kohtuullinen. Loistavat mestarijunnut, Lumpeen paluu, Tappara kaukana takana ja kova koutsi kiinnitettynä ajoissa.
Jälleen kolme itämaan viisasta kokoontuivat yhteen. "Pojat suunnitelmamme ei aivan toiminut. Se vaatii vain hieman pientä säätöä. Perusajatus on kuitenkin kunnossa. Jätetään joukkue rakentamatta keväällä, etsitään floppeja, MUTTA etsitään sellaisia, jotka ovat olleet lapsitähtiä, vaipuneet unholaan ja olleet vaikka kauden pelaamatta jääkiekkoa" julisti A teesit juhlakaudelle. "No mutta aivan loistava idea, mutta vieläkin parempaa olisi, mikäli pelaaja olisi ollut kaksikin kautta pelaamatta ja edellinen huippukausi ajoittuisi vaikka viiden kauden päähän tai vaikkapa viime vuosituhannelle" täydensi B suunnitelmaa. Tähän aina hieman maltillisempi C totesi, että "Mutta minä haluan pelaajan Tanskasta". Suunnitelmaa on seurattu orjallisesti ja kopin ovat nähneet jo Andersson, Allen, Bolibruck, Kinos ja nyt Bonsignore. Taisipa Luovinkin ura olla joskus katkolla. Jännityksellä odotamme jatkoa, löytyykö vieläkin pelaajia, jotka ovat kertaalleen lopettaneet kiekon pelaamisen.
Yllä oleva tarina on typerä ja onneksi vain fiktiivinen, mutta tuon avulla itse onnistuin eilen hahmottamaan, että kyllä pojilla on sittenkin ollut selkeä, suoraviivainen ja yhdenmukainen johtolanka joukkuetta kasattaessa. Itselläni vain hieman kesti löytää nämä yhdenmukaisuudet.
Tästäkin huolimatta toivotan todella onnea Bonsignorelle ja tänä iltanakin hartaasti rukoilen, että mies johdattaa meidät pitkälle kevääseen ja on juhlavuoden pudotuspelien MVP. Eihän sitä ikinä voi tietää, vai voiko?