Tiedä sitten, miten iso porukka sitä mekkalaa piti lopulta. Mistä ydinryhmästä tämä mielenilmaus masinoitiin ja saiko se siellä alkunsa jonkinlaisen demokraattisen prosessin kautta vai tiettyjen avainhenkilöiden aloitteesta. Edelleen minä olen kannatellut protestilakanaa tietämättä mitä siinä lukee, niin kuin varmasti moni muukin.
Olen kuitenkin sinänsä tyytyväinen protestin lopputulokseen. En nimimuutoksen, joka on minulle yhdentekevä vaan siihen, että tämä oli tavallaan jälleen onnistunut vuoropuhelu kannattajien ja seuran välillä. Se rakentaa ja lujittaa seuraa ja luo yhteistä identiteettiä, seurajohdon uskottavuus ja legitimiteetti säilyy. Se tukee brändiä lopulta kaikkein eniten.
Tuntuu olevan myös vallalla käsitys, että seurajohto on lähtenyt nimimuutokseen kepein perustein, tai perustuen ihan utopistiseen ja naurettavaan ajatteluun. Naurettavaksi tekeminen onkin ollut kannattajayhteisön pääasiallinen ase seurajohtoa vastaan tässä protestissa. Tartutaan kaikkeen, mikä seuran pyrkimyksissä voisi olla naurettavaa ja käytetään sarkasmia tehokeinona. Halutaan kertoa, että seurajohdossa on lähdetty leikkimään ja tavoittelemaan jotain sellaista, mitä ei olla eikä voida olla ja matkalla sorrutaan lisäksi lapsellisiin virheisiin. Seurajohdon toiminta on lapsellista, naurettavaa ja epärealistista. Kuitenkin siellä on tämänkin ratkaisun eteen varmasti palaveerattu ja tutkittu ja tultu jonkinlaiseen näkemykseen saavutettavista hyödyistä. Olisiko koko hankkeen takana peräti jääkiekko-Ilveksen kautta tullut kunnianhimoinen brändin rakentaminen niin kotimaassa kuin ulkomaitakin kohden, koska jotenkin tuntuu, ettei pieni ja kuihtumassa ollut Ilves edustus olisi yksin vetänyt tällaista kania hatusta.