Jäin miettimään päivän studion keskusteluja Ilveksen tilanteesta. Lähinnä jäi mieleen Vallinin epäilykset virtuositeetin, ja siten hyökkäystehojen, puutteesta. Onhan se myönnettävä, jos päivän kokoonpanoa katsoo, että kaksi jälkimmäistä ketjua eivät varsinaisesti punalamppua väläyttele. Kuitenkin ajattelen, että nyt meillä on käsissä ennen kaikkea kokonaisvaltainen joukkue. Viime kaudella kantapään kautta piti meidänkin todeta, ettei pelejä nimilistoilla voiteta. Nyt maalivahti- ja puolustusosastot ovat ehdottomasti kunnossa ja vaikka hyökkäyksessä vajaavuutta onkin ollut, on kärkemme terävä ja ns. luonnepelaajat alemmissa kentissä heräilemässä pahimmasta alavireestä.
Toisekseen Najmanin ja Svejkovskyn paluut saisivat hyökkäyksenkin näyttämään hyvinkin erilaiselta. Tietysti kummankin repaleisen kauden myötä ei ole takeita, missä kunnossa askiin palaavat.
Kaikkien terveenä ollessa hyökkäys olisi esimerkiksi:
Suomi-Mäntykivi-Lööke
Klingberg-Borg-Meskanen
Ratinen-Najman-Svejkovsky (ehtivät muuten pelata syksyllä keskenään)
Nättinen-O'Leary + Könönen, Väisänen, Björkqvist, Bau, Kos, Laurell
Niin kyllä tuo itse asiassa yllättävän hyvältä näyttää. Paperilla. Onkin sitten asia erikseen siirtää se kaukaloon. Ja kuinka realistista ylipäätään on pelata terveella rosterilla. Itseltä kuitenkin löytyy luottoa myös rotaatiossa oleviin, vaikka eivät tietenkään loputtomiin hyökkäystehoja kykene korvaamaan.
Mutta vielä siihen virtuositeettiin. Sanoisin että meiltä kuitenkin esimerkiksi Suomi, Klingberg, Mäntykivi ja Svejkovsky, kukin omalla tavallaan, pystyy luomaan itse ja tyhjästä. Toki näistäkin Suomella ja Svejkovskylla rikkonainen talvi ja Mäntykivellä ollut vaikea helmikuu. Klingbergkään ei ehkä klassisesti edusta sitä, mitä virtuositeetilla tarkoitetaan, mutta ehdottomasti laskettava mukaan.