Huikeaa Jokipojat, huikeaa!
Nyt jos koskaan on korkea aika nostaa tämä ketju taas unohduksen alhosta pinnalle. Jokipojat varmisti tänään finaalipaikkansa ja samalla seurahistoriansa ensimmäisen mitalin Mestiksessä.
Kyseessä on saavutus, johon tuskin kukaan tosissaan uskoi ennen kauden alkua. Ns. asiantuntijoiden arvioissahan Jokipojat oli rankattu suunnilleen runkosarjan sijoille 7.-8. Eikä tuossa rankkauksessa oikeastaan valtavasti vikaa siinä mielessä ollut, että siltähän se tilanne silloin ehkä näytti pelaajalistoja vertailtaessa.
Ja on se myönnettävä, etten itsekään valtavasti parempaa odottanut, vaikka tietyllä tapaa joukkueen yllätyspotentiaali oli ehkä aistittavissakin. Ajatuksena taisi olla syksyllä se, että aivan nappisuorituksella Jokipojat voi olla jossain sijoilla 3.-4. Sport ja KooKoo vaikuttivat kuitenkin paperilla niin paljon kovemmilta, että ne tulisivat olemaan takuuvarmasti edellä, vaikka Jokipojat pelaisi miten hyvin.
Kuluva kausi on kuitenkin näyttänyt upeasti sen, että asiat ratkotaan edelleen kaukalossa. Mestiksen kolmesta eniten rahaa käyttäneestä joukkueesta (Sport, KooKoo ja Jukurit) kaksi ei päässyt edes mukaan mitalipeleihin.
Keskitason satsauksilla sarjaan lähtenyt Jokipojat (ilmoitettu kokonaisbudjetti 640 000 euroa) on korvannut puuttuvat eurot valmentajiensa Jarno Pikkaraisen ja Arttu Käyhkön johdolla erinomaisen laadukkaalla harjoittelulla ja ennen kaikkea sitoutumisella. Mestis-tasolle poikkeuksellisen omavarainen (noin puolet pelaajista omia kasvatteja) ryhmä on tehnyt tosissaan töitä viime keväästä lähtien ja uskonut omaan juttuunsa. Tämän työn hedelmiä korjataan nyt.
Runkosarjan voitto oli jo käsittämättömän huikea saavutus. Vaikka sitä ei ehkä haluttu myöntääkään, niin selvää oli, että paineet puolivälierissä LeKiä vastaan olivat kovat. Kun tämä ensimmäinen kynnys selvitettiin kunnialla, homma helpottui henkisesti huomattavasti. Jo välierissä Jokipojat oli mielestäni tilanteessa, jossa oli oikeastaan enää pelkästään voitettavaa. Vaikka TuToa vastaan olisi käynyt huonosti, kausi olisi ollut kiistatta menestys.
Nyt pelit kuitenkin jatkuvat finaaleissa joko Sportia tai Hokkia vastaan. Jokipojilla on enää pelkästään voitettavaa. Sama on tilanne myös mahdollisessa liigakarsinnassa Ässiä tai Lukkoa vastaan.
Ja kävi tulevissa otteluissa miten kävi, niin Jokipojat on tämän kauden valtava voittaja. Niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.
Jokipojat ei ollut ilmeisesti budjetoinut lainkaan pudotuspelien lipputuloja, ja nyt takana on jo neljä kotiottelua playoffseissa yleisökeskiarvolla 3 066. Yhteensä siis reilut 12 000 katsojaa. Ja ainakin kaksi kotiottelua - kenties jopa täydelle tuvalle - on vielä edessä, vähintään.
Toinen menestyksen mukanaan tuoma erittäin merkittävä taustapuolen juttu on se, että todennäköisesti myös Jokipoikien vetovoima pelaajien keskuudessa pomppaa tämän kauden jälkeen aiempaa korkeammalle tasolle. Ehkä enää Joensuuhun ei tarvitse etsiä kovia vahvistuksia kissojen ja koirien kanssa, vaan maantieteellisesti syrjäisestä sijainnista huolimatta Pohjois-Karjalan pääkaupunki alkaa kiinnostaa entistä useampaa Mestis-tason lupausta ja/tai jo valmista laatupelaajaa, vaikkei rahallinen korvaus ehkä olekaan aivan sarjatason huippua.
Jatkakaa.