Koska tämä on ilokaasuketju, niin jatketaan hieman tuota läppää...
Pena ei palkkaakaan Summasta, vaan soittaa nykyisten valmentajien ulostamisten jälkeen suoraan IFK:n entisille huippukoutseille, eli Ika Lehkoselle ja Alpo Suhoselle. Näiden aikansa gladiaattoreiden palkkaamisen syy on yksinkertaisesti siinä, että Pena on nähnyt enneunen, jossa nämä valmentajat saavat aikaan IFK:hon kymmenen vuoden hurmoksen, ja voittaa 7 mestaruutta, kaksi hopeaa ja yhden pronssin. Yksi syy heidän palkkaamiseen on myös Keski-Suomessa sijaitseva kesämökki, jossa kolmikko on viettänyt kosteita syysiltoja armeijapuvussa vuosina 85-87.
Homma lähtee kuitenkin sivuraiteille heti alkuunsa. Ika lehkonen tulee naama vakavana ensimmäisiin IFK:n harjoituksiin. Ainoa asia, jonka Ika muistaa IFK ajoilta, on ottelu HIFK-JYP, jossa Pesonen taklasi rumasti HIFK-pelaajaa. Ika ei pitkävihaisena miehenä ole vieläkään päässyt tapauksesta yli, vaan usuttaa Pasi Nielikäisen juuri sairastuvalta tulleen Pesosen päälle tuhoisin seurauksin. Sotahuudon saattelemana "Nyt tuli Pesoselle noutaja" Pesoselta murtuu Nielikäisen käsittelyssä 6 kylkiluuta, ja molemmat olkapäät kiepahtavat kuopistaan. Ura ohi. Nielikäinen katsoo hämmästyneenä vaihtoaition suuntaan, jossa sukkahousuihin ja salmiakkiruudulliseen puvuntakkiin pukeutunut Alpo Suhonen on silminnähden järkyttynyt. Ape yrittää selittää teatterikielellä sekä Ikalle että Pasille, että noin ei saa toimia tässä urbaanissa, materialistisessa ja aavistuksen militarisessakin yhteiskunnassa. Pasi ei ymmärrä mitä on tapahtunut, vaan runnoo samalla Ikan kanveesiin. Ika on poissa. Suhonen lähtee pukukoppiin itkien, ja hokien T.Ruudun loukkaantumistapauksesta syntynyttä slogania: "...tollasta mä en oo ikänä nähny...". Suhosesta ei ole tapauksen jälkeen näköhavaintoa... edes teatteripiireissä.
Tämän surullisen välikohtauksen jälkeen Pena nostaa kädet pystyyn jo yksien harjoituksien jälkeen ja luopuu uniensa unelmista... ja luonnollisesti myös TJ:n paikasta. Matikainen heittää samalla myös terveysohjelma-skeidat romukoppaan. Tupakkaa menee taas 4-5 askia päivässä. Nappien käyttö ja dokaaminen ovat päivittäisiä harrastuksia, ja myös suonensisäiset huumeet tulevat tutuksi.
Mutta tarinassa on onnellinen loppu. HIFK tulee, näkee ja voittaa mestaruuden ilman valmentajia ja toimaria. Pitkä ja kivinen tie kohti menestystä on kuljettu, ja tulppana tämän tien päässä oli Pentti. Homma on ratkennut.