Ei ole pakko, tulisivat toimeen myös karsimalla kuluja. Ovat ilmeisesti kuitenkin nähneet myyntien maksimoivan mahdollisuudet urheilulliseen menestykseen.
Minkä? Viimeisen 5 kauden aikana Jokereilla ja KalPalla on molemmilla yksi pronssi. Mitä JYPiin tulee, niin onko menestys johtunut ylivertaisista resursseista vai paremmasta osaamisesta tietyillä osa-alueilla? JYP ei ainakaan pelajaabudjetin perusteella ole ollut mitenkään omassa luokassaan. Jos me saamme kovemman pelaajabudjetin kasaan ilman kausien uhraamista, niin miksi ihmeessä meidän pitäisi lähteä myyntilinjalle?
Aivan. Mutta mielestäni on hassua, että JYP tästä huolimatta on menestynyt Jokereita paremmin viime vuosina.
Pelaajabudjetti ei ole synonyymi menestykselle ja esimerkiksi (ilmoitettujen) pelaajabudjettien osalta Jokerien ja JYPin ero ei ole valtava. Pelaajabudjetti luo raamit toiminnalle, mutta lopulta lopulta muut asiat ratkaisevat. Joku 500t ero käytännössä kuitattu yhdellä loukkaantumisella ja onnistuneella hankinnalla. Luulisi, että ainakin meillä tiedettäisiin ettei pelkkä raha tuo onnea ja menestystä.
Tietenkään ei pidä pelata upporikasta tai rutiköyhää, mutta kannattajana suhtautuisin ymmärtäväisesti siihen, että Jokerit tilaisuuden tullen, ja arvioidessaan saavansa selkeän ylihinnan, vuokraisi pelaajia.
Minkä määrittelet ylihinnaksi? Mikä on esimerkiksi ylihinta pelaajasta, jonka johdolla mestaruus on realistinen tavoite, soppari jatkuu muutaman vuoden ja jonka lähtö olisi olosuhteisiin nähden "piikki" sekä KHL:ään kelpaavien pelaajien että KHL-toimarien suuntaan? Ainakin oma mielipiteeni on se, että tuollaista hintaa ei kukaan tule maksamaan. Joku 500t on tuossa yhtä tyhjän kanssa.
Ongelma on siinä, että selkeää ylihintaa ainoastaan saa Venäjältä, ja Venäjällä skoutataan hyvin pitkälti teksti-TV:n perusteella. Jos halutaan harrastaa isomman rahan pelaajabisnestä, on siis käytännössä ainoastaan mahdollista tehdä sitä avainpelaajilla.
Tekisi mieli boldata sanat "halutaan harrastaa", sillä juuri tuota homma olisi.
Fudiksessa homma toimii paremmin, sillä harvemmin yleisö on pitkävihainen pelaajamyynnin seurauksena.
Futiksessa liikkuu aivan toiset rahasummat. Ronaldosta maksettiin ~95 miljoonaa euroa ja hän liikahti kesäkuussa. Jokainen ymmärtää, että tuollaiset summat ovat jotain aivan muuta kuin 1/6-1/8 osa koko kauden pelaajabudjetista.
Olen sitä mieltä, että pelaajien olisi kunnioitettava sopimuksia, mutta jos pelaajien motivaatio käytännössä heikkenisi siirron kariuduttua, niin eihän se kauheasti lohduta.
Jos annetaan vihreää valoa yhdelle, niin hyvin nopeasti toinen kuvittelee homman hoituvan yhtä helposti. Kun taas tehdään homma alusta lähti selväksi, niin tuskin kukaan kiukuttelee liiaksi. Tuskin siinä joku pari kertaa onnistunut laituri lähtee liiaksi henkseleitä paukuttelemaan, jos Väänäsen, Filppulan ja kumppanien esimerkki painaa päälle hyvässä mielessä. Yksi joukkue, yhdet säännöt.
Avoin suhtautuminen siirtoihin saattaa tosin myös olla positiivinen seikka, kun pitkän sopimuksen tehnyt pelaaja tietää omaavansa mahdollisuuden siirtoon, kunhan kaikki osapuolet kokevat hyötyvänsä.
Mikä helvetin pointti pitkissä soppareissa on, jos kenet tahansa voi ostaa "inhimilliseen" hintaan? Jos pelaaja oikeasti haluaa mahdollisuuden pelata KHL:ssä, hän neuvottelee purkupykälät kuntoon ja tulee niiltä osiin vastaan palkassa. Jos seurajohto ei anna pelaajan mielestä tarpeeksi hyviä purkuehtoja, niin koittakoot toisessa seurassa. Toki poikkeuksia voidaan tehdä, jos mennään futiksen esimerkkiin. Jos venäläiset takovat 10m pöytään, niin tuolloin voidaan tehdä "ManUt" ja myydä vaikka se paras ja mediaseksikkäin pelaaja.
Jos joku pienempi seura on valmis antamaan vaikka 4 vuoden pahvin ilmaisella siirtymismahdollisuudella, niin antaa mennä. Jos pelaaja tuollaista pykälää haluaa, niin onnistuessaan hän ei meillä kuitenkaan täyttä neljää vuotta pelaisi. Tehdään sitten vaikka vuoden pahvi ja todetaan, että meiltä ei ilmaiseksi siirrytä muualle kuin Vantaalle. Jos pelaaja haluaa oikeasti sitoutua seuraan, niin siirtopykälät eivät liiaksi saa painaa. Jos taas pelaajan halu on maksimoida oma rahallinen etunsa pitkällä tähtäimellä, niin lyhyellä tähtäimellä riskejä on otettava.