Ikimuistoisin Playoff -sarja

[M10]

Joku muu, eli 2006 välierä HIFK-HPK, josta Kerho meni ansaitusti finaaleihin ja mestaruuteen. Astashenkon kyykytys Heikki Laineelle HIFK:n vaihtopenkin edessä on jäänyt tästä sarjasta ehkä parhaiten mieleen. Kuten myös hieno puolustusvoitto ratkaisevassa viidennessä finaalissa DDR:llä.

 

[Uleåborgir]

2004. Kärppien ensimmäinen mestaruus sitten vuoden 1981. Ari Vallin teki voittomaalin.

Vallinin maali on polttomerkitty näkömuistiini postimerkin kokoisena ikkunana, jossa verkko heilahtaa. Ikävä kyllä halliin en päässyt, mutta Ylläksellä poroiltiin ihan tosissaan. Sillä kaudella kävin kyllä kaikissa Kärppien kotipeleissä, mitä intiltäni kerkesin.

Siinä pääsi hysteerinen parku ilosta ja kaveri pyörtyi. Tunnelatauksen purkautuminen oli aivan järisyttävää ja massiivista, se voitti millenniumkevään karsintasarjan ja annoin kaiken kaikille anteeksi.

Hirveät kemut piti järjestämän, mutta katharsis oli niin vahva, että se tyhjensi henkisen pajatson, eikä juhlat pitkään kestäneet. Seuraavana päivänä oli lähtö takaisin lomilta KaiPr:iin, jolloin lähinnä vitutti. Olisi niin tehnyt mieli jäädä ihanaan kotikaupunkiin vetämään paikallisissa hiivaa ja ryllätä tosissaan.

 

[Cemetery Gates]

Toi on muuten ainoa kerta, kun olen itse lentänyt toiselta puolen Eurooppaa matseihin. Kespoo sarjan aikaan en vielä ollut Suomessa.

Meikäläinen ei puolestaan tuolloin ollut kovin kaukaa viisas, koska olin juurikin finaalien aikaan ulkomailla. Kun IFK vei tokan pelin Hakametsässä 1-7 (ja tosiaan Kalto vei Raipea puikoista), ehdin toivoa reissussa ollessani, että Ilves onnistuisi venyttämään finaalisarjaa, jotta ehtisin itse palaamaan Suomeen... Mutta niinhän siinä kävi, että Smashing Pumpkinhead meni ja ratkaisi homman 3. pelin jatkoajalla, jolloin meikäläisen mestaruusjuhlat rajoittuivat siihen, että kaverini soitti suoraan matsista ja huusi puhelimeen jotain IFK:sta ja mestaruudesta. Juuri sillä hetkellä oli aika skitso fiilis; kauan kaivattu mestaruus oli vihdoin tosiasia, mutta olin itse jossain helvetin kuusessa.

Pitäisköhän taas varata reissu finaalien ajaksi, josko IFK silloin venyisi sinne asti..??

 

[vilperi]

Joku muu, eli 2006 välierä HIFK-HPK, josta Kerho meni ansaitusti finaaleihin ja mestaruuteen. Astashenkon kyykytys Heikki Laineelle HIFK:n vaihtopenkin edessä on jäänyt tästä sarjasta ehkä parhaiten mieleen. Kuten myös hieno puolustusvoitto ratkaisevassa viidennessä finaalissa DDR:llä.

Samaa mieltä olen. Minustakin tämä HIFK-HPK- välieräsarja on se kaikista ikimuistoisin. Hieno nousu ahdingosta sarjan voittoon ja HPK:n taisteluvoitto ratkaisevassa pelissä.
Toiseksi ikimuistoisin on sitten ollut tämä HPK-Ässät- finaalisarja missä ratkaistiin HPK:n kautta aikojen ensimmäinen suomenmestaruus.
Kolmanneksi rankkaisin 92-93 välieräsarjan JYP HT:tä vastaan ja kirkkaimpana tähtenä tietenkin tuosta sarjasta esiinnostaisin sen THE Maalin eli Marko Palon ratkaisevan jatkoaikamaalin.

 

[Alamummo]

1. HIFK-Jokerit 82-83 finaalit
Tuo on ehdottomasti kaikkien aikojen juttu vaikkei olisi minkäänlaisia värilaseja päässä. Ei edes keskustelua asiasta.

Ei tosiaankaan. Tämä se on.

EDIT: Kyllähän rakkaan naapurin voittaminen makeimmalta maistuu.

 

[Timbit]

Kyllä se on kevään 2006 finaalit, jossa on toistaiseksi kaikkien aikojen hienoin mestaruus voitettu. Välierät IFK:ta vastaan olivat sellainen mukava volttilähtö, josta oli hyvä jyrätä mestaruuteen saakka. Pronssille pääsee puolivälierät TPS:aa vastaan 2003, kun Rautee kuoli ja legendaarinen tulos 0-7 näki päivänvalon.

Kunniamaininta Marko Palon maalille jatkoajalla 1993. Siitä ei maali enää parane.

 

[L4E]

Kaksi sarjaahan tuosta nousi ylitse muiden 87-88 Ilves-Lukko ja 04-05 Hifk-Lukko. Molemmissa sarjoissa Lukko lähti altavastaajana sarjaan ja vei sarjan kuitenkin suvereenisesti nimiinsä. Molemmissa oli vielä "riittävästi säätöä" takaamaan, että värikkyyttä riitti.

Toki kausi 04-05 oli yksi kovimmista kausista liigahistoriassa ellei kovin, mutta silti ääni lankesi tuolle 87-88 Ilves-Lukko sarjan puhtaalle 0-3 voitolle.

 

[pernaveikko]

Kyllä se on kevään 2006 finaalit, jossa on toistaiseksi kaikkien aikojen hienoin mestaruus voitettu.

Kyllä tuo mestaruus voitettiin jo välierissä, finaalisarja oli pelkkä vitsi.

 

[Jack Daniel's]

Itselleni yksi ikimuistoisimpia on viime kevään HPK-sarja. Ensimmäisessä ottelussa mentiin 59 minuuttia Kerhon komennossa ja epätoivo alkoi jo iskeä. Lopulta kyseenlalaisten tuomariratkaisujen kautta Stapleton suti maalin edestä tasoituksen ja yleisö sekosi täysin. Ikinä en ole vastaavaa meininkiä Eteläpäädyssä kokenut. Wilm ratkaisi jatkoajalla ja kiima oli silloinkin uskomaton, mutta mielestäni ei yhtä kova kuin Staplen maalin jälkeen kuitenkaan... Joka tapauksessa helvetin jännittävä ottelu ja olin ihan loppu jatkoaikamaalin juhlinnan jälkeen, enkä takuulla ollut ainoa...
Sarjan toinen peli Hämeenlinnassa oli vähintään yhtä jännittävä ja Rita ratkaisi lopulta toisella jatkoajalla. Helvetillinen jännitys purkautui armottomaan riemuun. Silloin fiilis oli aivan uskomaton. Sillä hetkellä kaikki tiesivät, että Kerho olisi lyöty ja Jokerit menisi finaaliin.
Kolmas peli olikin sitten ihan läpihuutojuttu.

Silti kyllä unohtumattomimmat ottelusarjat ovat ne, joissa ratkaisu venyy viimeiseen peliin. Eli, kyllä tuo -95 finaalisarja Tepsiä vastaan on se unohtumattomin huimine käänteineen ja joukkotappeluineen.

 

[HLe]

Subjektiivinen vastaukseni on 2002 finaali Jokerit-Tappara. Niiden kahden ottelun tunnelma Areenalla oli jotain sellaista, jota lähelle on päästy vasta muutamissa katastrofikauden otteluissa sekä viime kauden välierissä.

Toinen ikimuistoinen sarja oli ulkopuolisin silmin seurattu vuoden 2006 välierä HIFK-HPK, joka tarjosi enemmän käänteitä kuin viime kevään sarjat yhteensä. Ikuista sympaattista pronssijoukkuetta kannattaneena muistan ne piinaavat viimeiset kymmenen minuuttia jotka HIFK täydellisesti pyöritti Kerhon päädyssä, ja ottelun jälkeen sen epäuskoisen fiiliksen, että Kerho on selvinnyt finaaliin.

 

[Mabo]

Kolmas peli olikin sitten ihan läpihuutojuttu.

Viimeinen kerhopeli oli omalta osaltaan myös huikea, kun noin 5 minuuttia ennen loppua saatiin koko areena nostettua seisomaan osoittamaan suosiotaan. Vähän touhu lässähti rinkelien myötä, mutta toiseen kertaan saatiin porukka vielä pystyyn (tällöin tosin astetta vaimeampana). Oli se huikea sarja, jota voi lämmöllä muistella.

90-luvun finaalisarjat ovat toki oma aiheensa, mutta aika on vähän pyyhkinyt muistoja ja silloin ei vielä tällaisella aktiivisuudella vieraissa kierrelty. Toki näköhermoihin syöpynyt 94 finaalin ratkaisupeli ja sen ratkaisumaali on ihan omaa luokkaansa, mutta sarjana ei voi puhua ikimuistoisesta sillä en muista pahemmin niistä aikaisemmista peleistä.

 

[Kummeli]

Laitoin vahingossa 2004, mutta piti siis pistää 1999 hifk-tps, koska silloin pikkunassikkana oikeastaan aloitin seuraamaan lätkää ja kannustamaan Tepsiä.

 

[d2uce]

Joku muu, eli 2006 välierä HIFK-HPK, josta Kerho meni ansaitusti finaaleihin ja mestaruuteen. Astashenkon kyykytys Heikki Laineelle HIFK:n vaihtopenkin edessä on jäänyt tästä sarjasta ehkä parhaiten mieleen. Kuten myös hieno puolustusvoitto ratkaisevassa viidennessä finaalissa DDR:llä.

Itselle on tästä sarjasta jäänyt parhaiten mieleen ehkä 72.37 Pasi Nielikäinen (Ville Leino)

Samaisesta sarjasta tulee mieleen, kun neljännessä ottelussa Risto Korhonen haki asetelmia 23 sekuntia ennen päätössummeria haastamalla Lennart Petrellin.

Petrell oli vuorannut hanskojensa sisäpinnan kaksipuoleisella teipillä eikä täten mitään spektaakkelia näiden kahden komistuksen välillä nähty. Nähdäkseni tämä käänsikin lopulta sarjan HPK:lle joka henkisen yliotteen turvin marssi murskaavaan 0-1 voittoon Nordiksella pari päivää myöhemmin.

 

[Lawless]

Hyvin muistissa on myös vuoden 2000 puolivälierä, jossa HIFK kukisti ennakkosuosikkina sarjaan lähteneen Tapparan. Jo sarjan toinen ottelu, joka ratkesi Marek Zidlickyn jatkoaikamaaliin, oli mahtava, mutta muistissa on etenkin ottelusarjan neljäs ja viimeinen ottelu, jossa varsinkin loppuhetket olivat huikean jännittävät (3. erä päättyi 3-2), ja voittomaalin iski muistaakseni Markku Hurme. Kummankaan joukkueen maalivahti ei ollut ihan parhaimmillaan ja hermot olivat koetuksella. Kyllä silloin fiilis oli katossa. Hurmos jatkui myös seuraavassa ottelussa Turussa, jossa HIFK kukisti mahtavasti TPS:n. Valitettavasti se ottelusarja ei sitten enää HIFK:n osalta tarjonnut juuri mitään.

 

[Sateentekijä]

1995, Jokerit-TPS

Ei tota sarjaa voi unohtaa. Sarja oli kyllä äärimmäisen tiukka ja kuuma. Tiukille meni ja potuttihan se silloin aivan kelesti.

Viime vuoden rinkeliepisodi on myös hyvin muistissa ja ko. sarja Kerhoa vastaan. Työsulkukauden flopin jälkeen finaalin, oli se makiaa.

 

[Nännimäinen]

Äänestin vuoden -88 välieriä IFK:n ja Tapparan välillä. Sen isomaalisen matsin olin Hakemetsässä katsomassa ja ratkaisevan pelin väijyin telkkarista. Muistanko muuten ihan väärin, vai oliko itse Hjallis HIFK:n paita päällä jonkin sortin studioisäntänä?

Ihan yhtälailla olisin voinut antaa ääneni myös Tapparan viimeisimmän mestaruuskauden puolivälieräsarjalle Bluesia vastaan. Aina oli paskat housuissa, kun Caloun sai kiekon. Erittäin hienoja pelejä.

EDIT. Typo

 

[rico]

Luonnollisesti näin lappeenrantalaisena junnuna kevään 1999 Jokerit-SaiPa taistelupari saa yhä allekirjoittaneen ihon kananlihalle.
SaiPa oli koko kauden ajan kylvettänyt muutamassa matsissa Jokereita kuin litran mittaa ja sehän maistui Lappeenrannassa: mikäs olisi sen hienompaa
kuin nöyryyttää miljoonaseuraa. Muistaakseni koko kauden neljästä koitoksesta SaiPa vei nimiinsä pisteet kolme kertaa. Oli McTavishit ja Määttäset, yleisön lempipelaajat. Kotimatsit pleijareissa olivat jotain sellaista, jota Lappeenrannassa ei olla kymmeneen vuoteen nähty, eikä tulla kyllä
varmaankaan pariin vuoteen näkemäänkään. Jokereilla oli huima tähtisikermä koossa, nelisenkymmentä maalia latonut Pasi Saarela, legenda Janecky,
kaikkien aikojen SM-liigapakki Yves Racine (Harkimon mielestä) ja niin poispäin.

Kisapuiston halli oli ihan valehtelematta ylibuukattu niissä kotimatseissa, jotka Jokereita vastaan väännettiin, mutta ei se kyllä rehellisesti sanoen
haitannut yhtään. Koko kuusikymmentä minuuttia halli huusi kurkku suorana SaiPaa ja kannusti, ja mikä parasta, molemmat matsit käännettiin omaksi eduksi, ja Kuznetsovin jatkoaikamaali kyllä tuntui korvissa pitkään pelin jälkeen, niin upea voitto sekin oli.

Ristiretki Hartwall Areenalle onkin sitten jokaiselle SaiPa-diggaajalle pyhä reissu. Valtava määrä SaiPa-kannattajia saapui Helsinkiin kannustamaan omiaan, Lappeenrannassa tämä juttu on hyvin tyypillistä: kun menee hyvin ja on mahdollisuus saavuttaa jotain suurta, joka ikinen kynnelle kykenevä tulee tukemaan SaiPaa. Yli tuhat SaiPa-henkistä oli Areenalla kannustamassa ja Hjallis-halli tuntui ajoittain koti-Kisapuistolta. Kyllä oli pelin jälkeen mahtava fiilinki.

Luonnollisesti tuo matsi löytyy vieläkin VHS-arkistoista, pitänee se lähiaikoina siirtää myös DVD-levylle, jos taas tulee jotain tarvetta muistella
vanhoja hyviä pelejä.

Se siis ikimuistoisin.

Mutta kyllä HIFK-Ilves sarja keväällä 2001 oli myös hieno, siinä oli play-off meininkiä. Mainittu 124 minuuttinen peli oli jäätävän hienoa katseltavaa, ja
heti seuraavana päivänä peli Tampereella. Nikkohan tuon 124 minuutin matsin ratkaisi Ilvekselle, ja kuinkas muuten, syöttö ratkaisumaaliin tuli maalin
takaa Raipen tähystystornista. Millintarkka lätty Nikolle ja peli oli förbi.

Kolmas sarja mikä on piirtynyt vahvasti takaraivoon on TPS-HIFK 1999 keväänä. Se oli taito vastaan kovuus, HIFK:lla oli mielestäni monipuolisempi joukkue mutta TPS vei lopulta sarjan itselleen. Sarja oli täynnä keskinäisiä taistelupareja, Ruutu vastaan Berg ja Ahola, Thomas vastaan Miikka Kiprusoff ja niin edelleen. TPS oli jatkuvasti kusessa Jan Calounin ja muiden IFK-hyökkääjien kanssa, jotka jyräsivät Kiprusoffin päälle herkeämättä. Se oli hieno finaalisarja joka ratkesi lopulta vähän halpaan Mika Alatalon punaviivalämäriin. Nikko taisi muuten tuonkin maalin ohjata :) Ja viihdyttävää fyysistä peliähän tuo sarja oli, molemmat joukkueet täynnä mielenkiintoisia ja taitavia pelaajia, Rafalskit, Karalahdet ja kumppanit oli vielä kehissä.

Erittäin hyvin laadittu äänestys, by the way. Mistähän muuten mahtaa johtua, että nämä nykyiset liigatähdet Pesonen ja Leino eivät ainakaan allekirjoittanutta säväytä yhtään samalla lailla kuin vaikkapa Caloun kymmenen vuotta sitten? Aina sai olla varpaillaan kun Caloun pyöritti.

 

[Evil]

1. HIFK-Jokerit 82-83 finaalit
Tuo on ehdottomasti kaikkien aikojen juttu vaikkei olisi minkäänlaisia värilaseja päässä. Ei edes keskustelua asiasta.


HIFK-Ilves 97-98 finaalit
IFK hoiti vakuuttavasti pudotuspelit voitoin 9-0. Kaikkien aikojen suomalaisjoukkue.

Aaa-men. Tässäpä ne kaksi hienointa on.

 

[Datsun]

Lakkokauden Hifkin pudottaminen on kuitenkin SE sarja, eikä vähiten Sir Penan ansiosta. Topperin jatkoaikamaali, Vokounin imuroinnit, Dwaynen huippupelit, Aralle kenkää, Pena puikkoihin, joukkomylly, "Pentti on pelle!", "Haista Pentti vittu!", Lundellin hörppäykset ja sokerina pohjalla kurpitsan kuumeneminen viimeisessä pelissä ja Ifk-fanin suorittama invaasio kentälle sekä linjatuomarin suorittama avojäätaklaus ko. heppuun...

Tämä se on. Uushelsinkiläisenä sain työpaikallani kuunnella päivätolkulla fanaattisten HIFK-fanien hehkutusta kaikkien aikojen joukkueesta joka marssii yli Lukon 4-0.

Olishan sen pronssin sitten voinut ottaakin...tuntuu muuten että tästä on aikaa rutkasti enemmän kuin 3 vuotta - sen verran apeita ovat viime kaudet olleet.

 

[vision]

03 blues - tappara ehdottomasti vittumaisin ja samalla ikävä kyllä ikimuistoisin. Ikinä ei ole vituttanut niin paljon ja pitkään yhden pelin takia.

 

[#31]

Kyllähän tuo viime kevään välieräsarja Jokerit-Hpk on jäänyt mieleeni, olin molemmat kotipelit katsomassa paikan päällä ja muistan ikuisesti sen tunteen kun Stapleton tasoitti ekan matsin lopussa ja Wilm iski voittomaalin jatkoajalla. Toista peliä seurasin Tampereella eräässä baarissa ja kun Rita ratkaisi jatkoajalla niin ei haitannut yhtään vaikka kaikki katsoivat meikäläistä kuin hullua kun juhlin voittoa. Sitten vielä kolmannen pelin loppuhetket kun koko Halli seisoi ja huusi Jokereita, sellaista ei ole koettu sitten kevään 2002...

Erityismaininta menee kevään 2003 välierille Jokerit-Kärpät, jonka Kärpät tasoitti 2-2:een "hieman" kyseenalaisella ja-maalilla. Muistan vielä kun seurasin peliä teksti-tv:stä ja jatkoajalla kuvaruudussa luki "Jokeri-maalia tarkistetaan videolta" Soitin jo kaverilleni ja meinattiin että varataan heti liput kotifinaaliin. Puhelun aikana teksti hävisi ja jonkun ajan kuluttua oli sama teksti että Kärppien maalia tarkistetaan.. Viides peli sitten olikin mitä oli, ja vitutti kyllä ankarasti sen pelin jälkeen.

 

[Blackie]

En viitsinyt äänestää mitään ottelusarjaa, jossa Ässät on ollut mukana, joten valinta kohdistui ottelusarjaan Blues-Tappara armon vuonna 2003. Aivan huima sarja kaiken kaikkiaan. Blues olisi saattanut mennä loppuun asti, mikäli olisivat Tapparan selvittäneet.

1995 finaalisarja oli myös ikimuistoinen.

 

[trap]

TPS:n tiputtaminen 90-luvulla aika hieno, mutta ei kyllä tarkkoja muistikuvia ole peleistä jäljellä, kun olin niin pieni. Tappara-sarja v. 2003 oli myös vittumainen, mutta en ollut vikaa peliä edes katsomassa, joka on jossain määrin varmaan lieventävänä tekijänä vitutuksen määrässä. Hankala silti puolueettomasti kaikista sarjoista sanoa mitään ikimuistoisinta. Toivottavasti se on vasta tänä keväänä tulossa.

E: Päivitin vähän.

 

[Ted Raikas]

Näin SaiPalaisittain tietysti -99 ottelusarja Jokereita vastaan on ikimuistoisin. Kyseisen ottelusarjan ensimmäinen ottelu oli muutenkin ensimmäinen jääkiekko-otteluni missä olen koskaan ollut, joten sikälikin historiallisesti merkittävä. Kauden 2005-2006 ottelusarja HIFK:ia vastaan oli toki tiukka myös ja hiukan paremmalla tuurilla tulos olisi voinut olla ihan jotakin muuta. Tällöin se johtuen silloisesta SaiPan joukkueestakin, olisi varmasti saattanut mennä vuoden -99 ihmeen ohikin.

Vastaus on kuitenkin tuo -99 Jokerit-SaiPa.

 

[kovalev]

Mieleenpainuneimmat ;

- Ilves - Tappara välierät -90
- Ilves - TPS Finaalit -90
- Ilves - HIFK puolivälierät -01
- Ilves - HIFK puolivälierät -04

Oli piippuhyllyllä tunnelmaa kevään -90 välierissä. Tuskin tulee olemaan hakametsässä enää ikinä vastaavaa. Pullot kiersi, kansa lauloi, ja pieni kovalev oli ihmeissään.